Jyri Komulainen: Olen valmis keskusteluihin

Jyri_Real

Piispainkokouksen pääsihteeri, dosentti Jyri Komulainen on aktiivinen Twitterissä. Tämä ei tarkoita vain päivityksiä silloin tällöin, vaan myös aktiivista keskustelua.

 Hän on niitä harvoja kirkollisia korkean profiilin vaikuttajia, jotka eivät ole somen käkikelloja eli katoa tavoittamattomiin jonkin yksittäisen päivityksen jälkeen. Toisena esimerkkinä vuorovaikutteellisesta viestinnästä voi mainita kirkkohallituksen kansliapäällikön Jukka Keskitalon.

 Twitter sopii Jyri Komulaisen mielestä hyvin julkiseen vuorovaikutukseen asiantuntijaprofiililla.

 – Olen huomannut, että etenkin toimittajat ovat Twitterissä aktiivisia. Media on ottanut minuun asiantuntijana yhteyttä joskus, kun olen kirjoittanut Twitterissä ajankohtaisesta teemasta. Olen jakanut siellä myös omia blogipostauksiani.

 Komulainen toisin sanoen yhdistää kaksi sosiaalisen median välinettä toisiinsa, blogin ja Twitterin. Näin hän lisää blogikirjoitustensa tavoitettavuutta.

 

Nopeiden täsmäiskujen väline

 Komulaisen tviiteistä on pääteltävissä, että hänen henkilökohtainen elämä ja työelämänsä ovat monin tavoin päällekkäistä. Silti tulokulma on liki aina ammatillinen.

– Twitter on vapaa-aikaa ja työtä. Olen tutkijataustainen ja ollut yliopistossa pitkään palkansaajana. Olen tottunut siihen, että ei ole työaikaa. Olenko enemmän dosentti vai pääsihteeri kun tviittaan ­ ehkä enemmän dosentti. Suurin osa tviiteistäni käsittelee omia erityisalueittani. Pienempi osa heijastelee nykyistä pääsihteerin virkaani.

– Olen myös valmis lähtemään keskusteluihin. Twitter on nopeiden täsmäiskujen väline. Olen siellä entisestäänkin oppinut tiivistämään ilmaisuani, koska merkkejä on vähän, hän lisää.

 Twitter on niin kutsuttu mikroblogipalvelu. Yhden viestin enimmäismitta on 140 merkkiä.

Komulainen kokee, että hänen dosentuurinsa tuo hänelle suorastaan vastuuta viestiä ja jakaa tietoa.

– Olen erikoistunut asioihin, joita Suomessa ei hirveän paljon tunneta. Olen tutkinut esimerkiksi uskontojen kohtaamista, aasialaista teologiaa ja hindulaisuutta sekä katolista kirkkoa.

 En kaipaa kontrollia

 Jyri Komulainen ei seuraa Twitterissä niinkään instituutioiden tilejä. Hän seuraa ennemmin yksittäisiä ihmisiä tai itseään kiinnostavan tiedon lähteitä, kuten katolisia uutispalveluita.

 Kirkossa monet asiat ovat varsin kontrolloituja ja ne kulkevat tarkkojen hallinnollisten prosessien läpi. Samanlaista kulttuuria ei Komulaisen mielestä tarvita sosiaaliseen mediaan.

 – En pidä realistisena, että kirkon some-viestintää sinänsä kontrolloitaisiin.

 Virkansa puolesta hänelle ei ole määritelty mitään erityistä roolia sosiaalisessa mediassa. Hän on ollut itse aktiivinen.

 – Joskus ajattelin, pitäisikö perustaa piispainkokouksen kanslia -niminen Twitter-tili. Jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut huono ratkaisu. Instituutioviestintä ei kiinnosta ihmisiä niin paljon, se on byrokraattisempaa. Nyt pystyn itse tviittaamaan samat asiat. Twitterissä on hyvä mennä henkilöt edellä. Piispojen toivoisin tulevan enemmän mukaan.

 Tällä hetkellä Twitterissä ovat omilla nimillään piispoista Tapio Luoma, Jari Jolkkonen, Kaarlo Kalliala ja arkkipiispa Kari Mäkinen.

Jyri Komulainen jakaa Twitterissä esimerkiksi havaitsemiaan kiinnostavia nettiartikkeleja.  Sosiaalisen median käyttö on joskus haastavaa yhdistää muihin velvollisuuksiin.

 – Eiköhän kaikkien lasten näkökulmasta se, että isällä tai äidillä on älypuhelin, ole tietynlainen miinus. Ennen luettiin sanomalehtiä, nyt älypuhelinta.

 Arabikevät ja lestadiolaiskuplinta

 Teologina Komulainen on miettinyt sosiaalista mediaa myös jumaluusopilliselta kannalta. Hän pohtii, voisiko Twitteriä pitää nykyajan areiopagina eli eräänlaisena vakuuttamisen areenana.

 – Twitter on julkisempi kuin Facebook, siinä mielessä se on enemmän areiopagi. Twitter pakottaa lyhentämään ja tiivistämään sen, mikä on olennaisinta. Jos puhuu teologiasta tai kristillisestä uskosta, se on paikka, jossa pitää keskittyä olennaisimpaan.

 Sosiaalisen median myötä olemme yhä enemmän palaamassa takaisin kuvalliseen viestintään. Komulainen pohtiikin, miten kuvasymbolit eli emojit vievät suorastaan egyptiläisen kuvakirjoituksen aikaan.

 – Uskon ilmaisun pitää taipua siihenkin. Kirkon pitäisi olla ehdottomasti aktiivinen somessa. Luterilainen reformaatio sai suuren voiman kirjapainosta, se on selitys mullistuksille. Some on jo nyt selitys monille poliittisille murroksille viime vuosikymmeninä, Komulainen sanoo.

 Hän nostaa esimerkiksi arabikevään mutta myös kotoisen lestadiolaisen liikkeen kirkkopoliittisen kuplinnan.

 – Yksipuolinen viestintä on nyt täysin mennyttä aikaa. Se asettaa organisaatiot ja instituutiot suureen murrokseen.

 – Toisaalta nopean ja kasvottoman keskustelukulttuurin haaste on mistä koko yhteiskunta nyt puhuu ­ vihapuhe ja polarisaatio. Siinä mielessä myös kasvokkain kohtaamisen merkitystä pitää korostaa.

 

Teksti: Johannes Ijäs

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s