Mitä seurakunta ja kirkko voisivat oppia startupeilta?

Minulta ilmestyi viikko sitten Kauppakamarin kustantamana Kukaan ei puhu Fruugosta – Tarinoita startup-Suomesta -niminen kirja. Kirjassa käsitellään suomalaisia startup-epäonnistumisia, mutta samalla se antaa liudan vinkkejä aloittelevalle yrittäjälle.

Myös kirkko ja seurakunnat voisivat oppia startupien asiakkuusajattelusta. Kun startup eli maailmanmenestykseen tähtäävä yritys lähtee kehittämään tuotetta, se puhuu ensimmäiseksi asiakkaittensa kanssa. Kirkolle ja seurakunnille tällainen dialogi on usein vieraampaa.

Käytän kirjassa kolmevaiheista mallia asiakashankintaan. Ensin herätellään asiakas metelöimällä, sitten kiinnostetaan asiakas ja lopulta tehdään kauppa. Kirkon ja seurakunnan tapauksessa kauppa on tietysti onnistunut asiakaskontakti: käynti lastenkerhossa ja sunnuntain messussa. Kirkkokin elää ja kuolee asiakkaidensa mukana.

Meteliä

Miten herättää potentiaalisten asiakkaiden kiinnostus? Miten asiakkaat löytävät juuri meidän tuotteemme kaikkien muiden tuotteiden joukosta? Miten kirkko löytää metelin seasta potentiaalit?

Metelin pitäisi olla sellaista, joka herättää huomion oikeassa kohderyhmässä. On oikeasti aivan tarpeetonta jaella messuilla lentolehtisiä viisikymppisille, jos oikeat potentiaaliset käyttäjät löytyvät Bulevardin eteläpuolelta. Sama asia käänteisesti: on turha huudella paikallislehden palstalla teinejä tai kirkon ilmoitustaululla somessa eläviä perheenäitejä.

Mieti, mikä on sinun tapasi herättää meteliä. Sosiaalisessa mediassa touhuaminen on hauskaa, mutta ilman suuntaa se on tehotonta. Blogigaaminen, Twitter, Instagram, kaikki ovat käypiä työkaluja, kunhan viestin vain suuntaa oikealle porukalle.

Kiinnostusta

Kiinnostuksesta voisi puhua myös mittaamisena. Somessa on turha huudella, ellei asiakkaita saada kiinni tai jos toimintaa ei mitata. Netissä voi mitata lukemattomia asioita. Esimerkiksi Google Analyticsin mittaristolta löytyy varmasti oikea työkalua asiaan kuin asiaan, mutta mittari on se, meneekö viesti perille? Kuinka moni ihminen liittyy postituslistalle? Kuinka moni ihminen tykkää Facebook-sivustasi? Seuraako sinua Instagramissa kukaan? Ja mikä tärkeintä, tuleeko kukaan seurakuntasi tapahtumiin!

Pidä huoli, että metelin herättämisestä seuraa myös kiinnostuneita. Ota kiinnostuneet näppeihisi ja selvitä, miksi ne he ovat sinusta kiinnostuneita. Jos yksi ihminen tykkää sosiaalisen median kanavasi kaikista julkaisuista, on hän joko hullu tai sitten potentiaalinen asiakas. Jututa häntä. Ota kiinnostuneista kaikki irti.


Asiakas

Kiinnostuneista ihmisistä saat asiakkaita. Perinteisessä bisneksessä kiinnostuksesta asiakkaaksi vaaditaan noin seitsemän yhteydenottoa ja puoli vuotta aikaa. Seurakunnalla on enemmän aikaa.

Mieti tavat, miten joilla saat kiinnostuneet kiinni ja osallistumaan.

Startupille metelistä kiinnostuksen kautta asiakkaaksi on usein liian kallis ja hidas. Ilman meteliä ei ole kiinnostusta ja ilman kiinnostusta ei ole asiakkaita. Suppilomalli toimii aivan oikeasti. Sitä paitsi, seurakunnalla on ollut tähänkin asti aikaa odottaa, nyt pitäisi toimia.

Ville Kormilainen

Mainokset

Menestys somessa tuo itseluottamusta Jouluradion tekijöille

Jouluradion_logo

Pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteisen mediatoimituksen Toivontuottajien Jouluradio on käyttänyt sosiaalista mediaa menestyksekkäästi hyödyksi työssään.

Jouluradion verkkotuottajan Tuukka Jorun mukaan some toimii radion eduksi kahdella tavalla.

− Meillä on loistava väline kertoa ihmisille Jouluradiosta. Toisaalta meillä on somen myötä suora matalan kynnyksen palautekanava jatkuvasti auki kuulijoihimme. Menestys somessa on ainakin antanut itseluottamusta tekijöille. Kun 85 000 ihmistä haluaa kertoa Facebookissa tykkäävänsä kanavastasi, voi olla aika varma että itse tuotteen suhteen tehdään jotain oikein.

Millä tavoin käytätte somea?

− Pyrimme olemaan selvillä selvillä siitä mitä missäkin välineessä kaivataan. Facebookissa ja Twitterissä on kanavistamme eniten ”tiedotuksellista” sisältöä. Instagramissa, YouTubessa ja Snapchatissa keskitytään enempi fiilistelyyn. Kanavasta riippumatta somea käytetään osallistumalla ja olemalla aktiivisia.

Mitkä välineet ajavat mitäkin tarkoitusperiä?

− Kaikkien somekanavien tarkoitus on toimia Jouluradion markkinointivälineinä, syventää Jouluradion brändiä ja tarjota kanavaa seuraaville Jouluradioon ja joulumusiikkiin liittyvää huolella mietittyä ja tuotettua sisältöä.

Oletteko saaneet somen kautta lisää kuulijoita?

− Osa kuulijoista on varmasti löytänyt Jouluradion somen kautta. Toisaalta uskon että useat kuulijat ovat rakastuneet kanavaan ja etsineet sen myöhemmin somesta.

Miten aktivoitte ihmisiä somessa?

− Tärkein tapa aktivoida seuraajia on olla itse aktiivinen. Teemme kiinnostavia päivityksiä, seuraamme niiden kommentteja ja vastaamme niihin. Tykkäämme kuvista Instagramissa, lisäämme twiittejä suosikeiksi ja retwiittamme niitä. Ja vaikka sen tuntuu vieraalta tai jopa hassulta, meidänkin päivityksissä näkyy selvästi vaikutukset esimerkiksi tykkäämisiin tai jakoihin kehotuksilla. Niitä käytämme kuitenkin varoen, koska ne myös herkästi ärsyttävät ihmisiä. Pyrimme tekemään niitä tilanteissa joissa se tuntuu erityisen luontevalta. Esimerkiksi ”Käytä heijastinta! Haasta ystäväsi mukaan!” -päivityksen jakamaan pyytäminen on helppoa.

Miten mittaatte sometyön tuloksia?

− Seuraamme kauden aikana viikottain tykkääjämääriä eri kanavissa. Pidämme silmällä miten yksittäiset päivitykset pärjäävät tykkäyksien ja jakojen osalta.

Miten hyvin some on mielestäsi kirkossa hallussa?

− Vaihtelevasti. Some on tekijänsä näköistä. Jos kanavissa on epävarma ja himmailee, koko kanava näyttää epävarmalta ja olemassaoloaan anteeksipyytelevältä. Kaipaan enemmän rohkeutta olla esillä, koska piilossa ei ole löydettävissä.

Toimittaja: Johannes Ijäs

Twitter & Instagram & SnapChat: @jouluradio

Vieraileva kolumnisti: Tulkoon yhteys –ja yhteydet tulivat

IMG_6424

Internet on kirvoittanut uskonnollisilta kirjoittajilta Raamatullisia metaforia internetin luonteesta niin pitkään kuin www on ollut saatavilla. ”Let there be links!” on Amerikassa tunnetun kristillisen saarnaajan Leonard Sweetin kirjasta, jossa hän vertaa luomistyötä yhteyksien luomiseen. Alussa oli kaaos, satunnaisuuksia, potentiaali, josta Jumala loi järjestyksen. Tulkoon valo – on erontekoa valon ja pimeyden välille, satunnaisten muuttujien välille. Linkit eri asioiden välillä ovat yhteyksiä, joiden avulla merkityksetön ja piilossa oleva tulee esiin ja saataville, yhteyteen muiden kanssa. Linkit ovat valoa.

Valon ja pimeyden kieli on Johanneksen evankeliumista. Valo ja pimeys on metaforaa ihmisen suhteesta Jumalaan. Valossa ihminen on Jumalan yhteydessä, pimeydessä ihminen on yksin, erossa Jumalasta ja muista ihmisistä. Pimeys on helvetti.

Voimakkaat kuvat palvelevat ehkä monia sellaisia, jotka näkevät verkon osana evankeliumin saarnaajan työkenttää. Onhan netti kansoitettu saarnaajilla, erityisesti amerikkalaiset karismaatikot ovat ottaneet sen omakseen. Mutta miten me luterilaiset sitten netin näemme? Onko jotain sellaista mikä olisi meille ominaista? Vaikka on yhtä monta tarinaa kuin tekijääkin, on myös mahdollista löytää jotakin luterilaista verkkoelämää yhdistäviä tekijöitä.

Kirkossa on Suomessa oltu verkossa jo vuosia. Eletty ja koettu, keksitty uutta ja ehditty vanhaa jo lopettamaankin. Sen lisäksi, että käytännössä tehdään, on myös olennaista miettiä, mikä siinä on teologisessa mielessä olennaista. Ei poissulkien, että joku asia ei olisi mielekästä uskon elämistä verkossa, vaan sisään sulkien, miksi me teemme kaikkea tätä kristittyinä?

Ensinnäkin se kertoo meistä luterilaisista jotakin, että teologista puolta lähdetään miettimään reilusti vasta sen jälkeen, kun työ on käytännössä jo käynnistetty ja työtä tehty vuositolkulla. Usko rakkaudessa työtä tekee. Ihmisten auttaminen ja yhteyteen ohjaaminen ei kysy syvällisempiä teologisia perusteita, sillä se on teologiaa jo itsessään. Jo Luther opetti, että kaikki arkinen on mitä suurimmassa määrin Jumalan palvelusta. Usko eletään todeksi arjessa. Toiseksi se, että luterilainen usko on ”kansan” uskoa ”kansan” kirkossa: oma kieli, ymmärrettävyys ja yleinen pappeus ovat ytimellisiä osia uskossamme. Jokainen kristitty on toimija omalla kentällään ja silloin myös netti ja sosiaaliset verkostot ovat niitä kenttiä. Arkeen upottautuvina somea on enää mahdotonta edes erotella miksikään erillisiksi elämänalueikseen.

Lopuksi vielä toinen metafora, joka liittyy johtamiseen. Se on muotoillut D. Friesen teoksessaan Thy Kingdon Conncted: What the Church Can Learn from Facebook, The Internet and Other Networks (2009). Internet nimittäin haastaa myös traditionaalisia johtamisen tapoja, kirkossakin. Tarvitsemme kirkkoon ”connective leaders”, yhdistäviä johtajia, jotka kilvoittelevat merkityksellisyyttä luovien ja kärsimystä vähentävien suhteiden muodostamisessa koko johtamisalueellaan. Yhdistävä johtaminen on arvokasta mutta itseään tyhjäksi tekevää johtamista. Sen esimerkkinä on ristillä kärsinyt Kristus, joka viime hetkillään mahdollistaa yhteyden sillekin, jolla ei sitä ennestään ole, nimittäin ristin ryövärille. Kristityt on tässä mielessä kutsuttu olemaan johtajia, palvelemaan toisiaan, luomaan ja mahdollistamaan kontakteja. Tällainen johtajuus ei etsi rakenteita eikä valvontaa. Sen sijaan se kysyy yhtä aikaista tahtoa luoda järjestystä ja mahdollistaa ennakoimaton. Kristityt on kutsuttu ylläpitämään kaoottista järjestystä (chaordic), jossa Jumalalla on lopullinen johtajuus.

Lisää metaforia ja asiaa luterilaisesta verkon teologiasta luettavissa tulevasta synodaalikirjasta (Kirjapaja, ilmestyy kesällä 2016).

Vieraileva kolumnisti Meri-Anna Hintsala on pappi ja Kirkkohallituksen viestintäsuunnittelija. Hän työstää nyt työvapaalla teologiseen tiedekuntaan sosiaaliseen mediaan liittyvää väitöskirjaa.

Oulun Ilokuu haastaa Facebookin vatsalihaskampanjat

 Kuva%201-2

Oulun seurakuntien sivuilla vietetään koko lokakuu Ilokuuta. Idean kampanjasta sai Emilia Aakko. Hän oli kesällä työharjoittelussa Oulun seurakuntien viestintäpalveluissa ja ehdotti, että voisi tehdä heille jonkinlaisen Facebook-kampanjan seurakunnan Facebook-sivujen aktivoimiseksi ja vuorovaikutuksellisuuden lisäämiseksi.

Aakkon mukaan idea Ilokuusta syntyi vastapainoksi Facebookissa oleville lukuisille ”laihdutuskampanjoille”, vatsalihashaasteille ym., joissa tavoitellaan fyysistä hyvinvointia. Ilokuussa sen sijaan päätavoitteena on henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon tavoittaminen. Lisäksi Facebookissa viime vuonna pyörinyt ”Hyvän mielen haastejoulukalenteri” toimi innoittajana ja antoi alkusysäyksen ideoinnille.

Vaikka idea oli Emilian, Oulun seurakuntien viestintäpalveluissa käytiin kampanjaa ja sen postauksia yhdessä läpi, ja muut saivat heitellä ideoitaan ja kehitysehdotuksiaan.

Mitä asioita halusit kampanjassa erityisesti painottaa?

– Hyvän mielen ja ilon levittämistä sekä henkisen hyvinvoinnin tavoittamista. Nykypäivänä sosiaalinen media täyttyy niin helposti ahdistavista ja surullisista aiheista, joten on tärkeää tuoda mukaan myös hippu iloa ja muistuttaa, että elämässä on asioita, jotka ovat hyvin.

Kyseessä on seurakuntien nimissä tehtävä kampanja, mitä erityispiirteitä tämä toi?

– Koska kampanja tehdään seurakunnan nimissä, toi se tietysti suunnitteluun hieman haasteita. Osaan postauksista pyrin tuomaan uskonnollista näkökulmaa esimerkiksi kirjoittamalla postauskuviin sitaatteja Raamatusta tai käsittelemällä kirkollisia aiheita kuten Mikkelinpäivää tai virsien laulamista. Näistä tunnistaa, että kampanja on seurakunnan. Pyrin kuitenkin siihen, ettei kampanjasta tule liian seurakunta- ja kirkkokeskeinen, eikä kampanjan ilmapiiri olisi ”uskontoa tuputtava”. Toivon, että myös he, jotka eivät ole aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, tai edes kuulu kirkkoon, löytäisivät kampanjasta jotain itselleen.

Mikä oli toteutuksessa haastavinta?

– Haastavaksi koin juuri sen, että kampanja tehdään seurakunnan nimissä. Niin aiheita kuin tekstejä ja niiden kieliasuakin sai mietiskellä pitkään. Haastavaa on myös se, kuinka paljon ihmisiltä voi postauksissa ”vaatia”. Kuinka usein ihmisiä voi pyytää kommentoimaan vaikkapa kuvailemalla päiväänsä tai tykkäämään postauksesta, jos on suorittanut päivän haasteen? Mitä enemmän ja isommin seuraajilta vaatii, sitä vähemmän seuraajia saa. Toisaalta taas, jos seuraajia ei aktivoi mitenkään, se ei aktivoi Facebook-sivuilla vuorovaikutusta tai keskustelua. Kultaisen keskitien löytäminen tässä on haaste.

Millä perustein valitsit kuvat ja tekstit?

– Ensin postauksiin syntyivät tekstit, ja jälkikäteen etsin ja muokkasin teksteihin sopivat kuvat canva.com -ohjelmalla. Canva.com on todella näppärä ja helppo kuvanmuokkaussivusto. Osa kuvista löytyi myös Kirkon kuvapankista, ja pari nappasin itse.

– Tekstit syntyivät aikalailla fiilispohjalta, ideoita ja aiheita ympäriltä etsien. Kuvat pyrin valitsemaan niin, että ne sopivat kampanjan hyvinvointiteemaan, ja välittävät tietynlaista raikkautta, rauhaa ja kauneutta.

Miten mittaatte kampanja onnistumista?

– Kampanjan päätyttyä  julkaistaan vielä postaus, jossa seurakuntien Facebook-sivujen seuraajilta pyydetään palautetta kampanjasta: Mikä oli hyvää ja missä jäi parantamisen varaa? Postauksessa annetaan myös mahdollisuus arvioida kampanjaa arvosanoin asteikolla 1–5. Tietysti myös pitkin kampanjaa ihmisten osoittama aktiivisuus ja kommentit kertovat, kuinka kampanja onnistuu.

Oulun seurakunnat Facebookissa

Toimittaja: Jan Ahonen

Huippuvlogaaja: Ripari on hyvä videon aihe

Processed with VSCOcam with c8 preset

Noin 10 000 nuorta kokoontui tämän vuoden elokuussa Hartwall Arenalle loppuunmyytyyn TubeCon-tapahtumaan. Tapahtuman vetonauloja olivat nuoret videobloggaajat, vloggaajat eli tubettajat.

Tubettajat tuottavat videoita YouTubeen. Parhaimmilla heistä on yli 100 000 seuraajaa. Suomessa tällaisia yli 100 000 tilaajaa kerääviä vlogeja on kaikkiaan kymmenkunta.

Tubettajat ovat tämän päivän julkkiksia, joiden nimikirjoitusta ollaan valmiit jonottamaan tuntitolkulla ja joiden jokaista tekemistä seurataan sosiaalisessa mediassa herkeämättä. Juuri some onkin mahdollistanut näiden tubeidolien intensiivisen seuraamisen. Kun tubejulkkis menee elokuviin, hän päivittää tilansa johonkin sosiaaliseen mediaan ja aktiiviset fanit ovat odottamassa nimmarin ja yhteiskuvan toivossa elokuvan päätyttyä.

Yksi Suomen suosituimmista tubettajista on 17-vuotias Tume, jonka YouTube-kanavaa seuraa reilut 110 000 katsojaa. Käytännössä seuraajat tarkoittavat siis sitä, että aina kun Tume lisää videon YouTubeen, siitä menee tieto tilaajille.

Tume tekee videoita omasta elämästään ja kertoo ilmiöistä, jotka ovat lähellä nuoren maailmaa.

Seurakunnan kannalta mies on kiinnostava parin vuoden takaisten rippikouluvideoidensa ansiosta. Tume teki pari videota rippikoulusta ja sen tunnelmista ja erityisesti rippikoulun jälkeen tehty video nousi varsin suosituksi. Se keräsi reilut 60 000 katselukertaa.

– Videoillani puhun minua koskettavista asioista ja silloin just rippikoulu oli mulle ajankohtainen juttu. Osa mun katsojistakin varmasti oli menossa riparille niin tän videon avulla pystyttiin keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia. Ihmiset on pitäny videosta ja sitä on näytetty joissain rippikoulun tapaamisissakin. Rippikoulu on hyvin lähellä nuorta ja hänen elämää. Siksi rippikoulu on hyvä videon aihe, onhan YouTuben katsojat aika lailla nuoria.

– Tubettajan voisi lähettää seuraamaan Kirkon Ulkomaanavun työntekijää maailmalle. Samalla tubettaja voisi kertoa kuinka jossain päin maailmaa tarvitaan apua, Tume ideoi.

Jos YouTubeen haluaa tehdä sisältöä, kannattaa oppia hakea nimenomaan nuorilta tubettajilta. Heillä kanava ja yleisöjen kerääminen on hallussa ja heidän oppejaan kannattaa hyödyntää. Tume vinkkaakin heti kärkeen, että esimerkiksi sellaista videota ei kannata tehdä, jota ei itsekään jaksa katsoa. Hänen mielestään tärkein oppi tubettamisessa pätee myös jokaiseen muuhun sosiaaliseen mediaan.

–  Kuka tahansa voi nähdä sun videon, joten on mietittävä mitä sanoo. Sun naama on pelissä, joten mitään tyhmää ei kannata laukoa. Seurakunta voisi saada tuhansia seuraajia puhumalla ajankohtaisista aiheista. Voisi olla kiinnostavaa nähdä, miten Kirkon Ulkomaanapu toimii ja miten kirkko auttaa pakolaiskriisin aikana. Rippikoulusta tehty video kiinnostaa myös ja sitä voitaisiin näyttää esimerkiksi riparitapaamisissa. Onhan niitä videoita tehtykin.

Tumen mielestä uskontoa ei kannata lähteä väkisin tunkemaan videoihin ja sosiaaliseen mediaan.

– Itse uskontoa ei pidä tuputtaa niin paljoa, uskonto on arka aihe netissä. Sen sijaan olisi hyvä kertoa kirkon toiminnasta enemmän. Esimerkiksi mihin kirkollisvero oikein menee? Tätä kysymystä monet pohtivat. Monilla on hyvin stereotyyppinen käsitys seurakunnista ja kirkosta, sitä pitäisi muokata. Seurakunnan oma tubettaja -hommasta en ole varma. En tiedä, miten se toimisi. Seurakuntia on jonkin verran, joten en lähtisi tekemään jokaiselle yksilöllistä tiliä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin seurakuntien yhteinen kanava voisi toimia. Sinne tulisi eri seurakunnilta pieniä videoita. Kyllä minä ainakin tilaisin helsingin seurakuntien YouTube-kanavan.

Tume kertoo: täältä nuoret löytyvät:

Facebook

“Facebookin luultiin kuolevan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Tosin nykyään harvoin enää jaetaan mitään omasta elämästä. Facebookia käytetään lähinnä hassujen kuvien ja videoiden katsomiseen, kaverin tägäämiseen sekä tapahtumiin osallistumiseen.”

Twitter

“Twitter ei ole niin syttynyt nuorten keskuudessa, mutta on sielläkin porukkaa. Siellä on paljon aktiivisia somepersoonia ja vähän sitä vanhempaa sakkia.

Instagram

“Instagramia selataan päivittäin ja ehkä jopa tunneittain. Instaan kannattaa postata oikeasti hienoja valokuvia.”

SnapChat

“Verohallinnon SnapChat oli kova juttu. He olivat ajoissa liikkellä ja tuskin kukaan olisi odottanut heidän lähtevän mukaan snäppäilemään. Seurakunta voisi myös olla aika odottamaton snäppääjä. Esimerkiksi papin päivä SnapChatissa?”

Tume YouTubessa

Toimittaja: Ville Kormilainen