Vieraileva kolumnisti: Jeesus®

17577832_10154748605043800_1246067327_nKun seurakunnissa erehdytään sanomaan ääneen kirosana markkinointi, tuotteistaminen, segmentointi, PR tai palvelumuotoilu, piirtyy silmien eteen geelitukkainen myyntimies, joka työntää Kristuksen ja köyhät kirstuun ja iskee hintalapun päälle. Kun raha markkinoinnin budjettiin kilahtaa, jäsenmäärä nousuun vilahtaa!

Wikisanakirja määrittelee ”kaupallisen” olevan asian, jolla on kaupankäyntiin liittyvä luonne ja joka edistää myyntiä. Jos massatuotteina ovat usko, toivo ja rakkaus sekä myyntilistojen kärjessä ilmainen armo, ei kaupallisuus käy pirtaan.

Näistä lähtökohdista on jokainen kunnon seurakunnan työntekijä oppinut olemaan valmiiksi varuillaan, kun jokin kaupallisuuteen kalskahtava termi ilmestyy ilmatilaan. Kukaan ei tahdo kameliksi neulansilmään tai olla se, joka palvoo kultaista lehmää. Oikean Jumalan ja armon ilmaisuuden puolustaminen ovat selkärankaan asennettu pyhä. Porttiteoria pelottaa – kun antaa brändäämisen pirulle pikkusormen, menee pian koko käsi ja alban selkämyksestä löytyy sponsorin logo.

Markkinatalouden lainalaisuuksien kieltäminen paheena on onnistunut kirkolta pitkään, kun julkisoikeudellinen asema on tuonut tuloja, joiden eteen ei ole tarvinnut paljon pinnistellä. On voitu sanella, miten täällä meillä tehdään kuten on aina ennenkin tehty, kun kirkkokansa on kiltisti siivuttanut osan palkastaan yhteiseen hyvään.

Asiakas voi olla aina oikeassa, mutta tavallinen seurakuntalainen taas on usein väärässä, kun mietitään kenen lähtökohdasta seurakunnan toimintaa ja taloutta suunnitellaan. Työntekijän pelätessä säännöllisen palkkatulonsa sekä totuttujen toimintatapojen puolesta nostetaan argumentiksi Kristus. Vastuutonta verotulojen käyttöä ja marginaalille suunnattua toimintaa perustellaan Jumalan tahdon oikealla toteutumisella. Yksi lammas on selvästi tärkeämpi kuin 99 muuta.

Olemalla omavarainen kirkko on voinut sulkea seurakunnan itsensä ulkopuolelle. Yhteistyötä on voitu tehdä korkeintaan kaupungin kanssa – sekin mielellään seurakunnan sanelemilla ehdoilla. Kaikki toiminta toteutetaan itse: omissa tiloissa, omilla työntekijöillä, omilla tarjoiluilla ja itse monistetuilla mainoksilla.

Sitten ihmetellään, miksi seurakuntalaisia ei kiinnosta? Vaikka näin hyvin ollaan suunniteltutyöntekijöiden kesken, kutsuttu Facebookissa 50 muuta kirkon työntekijää paikalle ja printattu ilmoitustaululle A4-mainos, jossa on fonttina kirkon kanonisoima Martti. Jos paikalle eksyykin joku, voidaan työntekijäkokouksessa sitten kertoa, että kyllä tykkäsi ja kehui – kannattaa järjestää uudestaan! Jokainen on tärkeä, erityisesti se yksi lammas. Facebook-tapahtuman kunniaksi voidaan vielä toimintakertomukseen kirjata, että ”toimimme siellä, missä ihmiset ovat”.

Kun kuplasta tulee liian paksu, alkaa sen puhkaiseminen olla mahdotonta. Tehostaminen, markkinoinnin suunnitteleminen sekä toiminnan avaaminen yhteistyölle eivät tarkoita Sanasta luopumista ja Kristuksen kadottamista. Se voi merkitä myös norsunluutornista alas astumista, omavaltaisuudesta luopumista ja uskaltautumista avoimempaan seurakuntaan – lähetystyön tekemiseen.

Seurakunta ei kokoonnu vain työntekijäkokouksessa, vaan kaikkialla: ostoskeskuksessa, baarissa, kirjastossa ja rock-festareilla. Sen vuoksi seurakunnan työntekijän ei tule istua ja odottaa, vaan mennä ja tehdä. Markkinatalouden toimijat ovat luoneet työkaluja, joita voi hyödyntää kirkastaakseen Kristusta. Tuotteistaminen, brändääminen ja yritysyhteistyö eivät olekaan helvettiin johtavien polkujen nimet, vaan samanlaisia työkaluja kuin tulostin, laminointikone ja läppäri.

Palvelumuotoilu edistää empatiaa, kun tulee pakotetuksi kuuntelijan rooliin ja asetetuksi väkisin seurakuntalaisen asemaan. 2010-luvun julistaja ei ole saarnatuoliin yksin kiipeävä opettaja, vaan avoimesti ja rehellisesti koko seurakunnan parissa elävä kuolevainen, joka luopuu omasta viisasten kivestään ja joutuu etsimään sitä ihmisten parista.

Haasteena kaikille seurakunnan työntekijöille: suunnitellessasi toimintaa pohdi, miten sen voi toteuttaa seurakunnan kanssa. Kutsu yhteistyöhön yksilöt, yhteisöt ja yritykset. Mene ja tee!

Satu Huttunen

Kirjoittaja on Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten pappi, joka on vihkinyt festarilavalla, viettänyt pääsiäissunnuntait Vantaan suurimmassa yökerhossa ja erikoistunut yritysyhteistyöhön

 

Mainokset

Tervetuloa rakentamaan Pop-up-kirkkoa!

img_2124-1

N-Y-T, nyt! Tästä lähtee liikkeelle uusi kirjaprojekti.

Pop-up-kirkko on projektina ottanut mallia Somempi seurakunta –työprosessista. Polttopisteessä ei tällä kertaa ole pelkästään sosiaalinen media, vaan seurakuntien uudistuvat työtavat. Voi jopa olla, että some jää tällä kertaa vain yhdeksi taustatekijäksi. Tuloksena on tulevan kirjan lisäksi blogi, koulutuksia ja uutuutena myös videoita. Hanke on saanut Helsingin seurakuntayhtymän innovaatiotukea eli LutherPlus–rahoitusta. 

Tarkastelussa ovat Festariehtoollisen, Aleppon kellojen ja Futiskirkon kaltaiset projektit. Mikä oli teologia Aleppon kellojen kuminan taustalla, miten Kari Kanala perustelee seurakuntaväen johdattamisen Kirkkokaljoille ja entä miten syntyikään Heikki Lepän idea ensimmäisestä Hääyöstä? Tämän kaltaiset ilmiöt eivät synny historiatta, missä siis ovat niiden juuret ja niiden teologinen perusta? Onko kirkollisilla tekijöillä jotain ikiomaa pop-upien saralla, vai onko kaikki vain lainatavaraa? Mikä on pop-upin rakenne? 

Marjaana ToiviaisenKatri Korolaisen, Teemu LaajasalonKari Kanalan ja Jussi Laineen kaltaiset pop-up-pioneerit kertovat tarinoita onnistumisten ja myös epäonnistumisten takaa. Projektin painopiste on saadun apurahan ehtojen vuoksi pääkaupunkiseudulla, mutta tempaukset muualla Suomessa saavat myös tilaa tekeillä olevan kirjan sivuilla.

Tarkoitus on, että kirja julkistetaan Kirkon viestintäpäivillä Espoossa syyskuun alussa ja samassa yhteydessä pidetään pop-upeista työpaja. Ensimmäiset kirjan teemasta nousevat koulutukset on jo pidetty.

Kirjan kirjoittamisesta päävastuun kantaa toimittaja Salla Ranta, blogin ylläpitämisestä vastaa mediapastori Jan Ahonen, videot tuottaa Antti Vuori. Kirja taustavoimissa vaikuttavat myös Somempi seurakunta -kirjasta tutut toimittajat Johannes Ijäs ja Ville Kormilainen. Yhtenä yhdistävänä tekijänä on myös se, että Somempi seurakunta -blogi ja -Facebook–sivu palvelevat myös uutta kirjaprojektia.  Vierailevat kirjoittajat taustoittavat blogissa kirjan aihepiiriä ja herättelevät keskustelua sen liepeiltä. Tervetuloa mukaan rakentamaan Pop-up-kirkkoa!

Kuva: Turun Down by the Laituri -tapahtuman Festariehtoollisen toteuttajia vuodelta 2014.