Vieraileva kolumnisti: Kuka keksi kirkon brändäämisen?

Seurakunnan markkinointiviestinnän työpajassa on tuskin pyyhitty korvapuustin murut suunpielistä, kun tutut argumentit jo leijuvat ilmassa: Brändi- ja markkinointipuhe tuovat kirkkoon vierasta ideologiaa. Mainonta, mielikuviin vaikuttaminen tai henkilökohtainen myyntityö eivät ole seurakuntatyön ydintä.

Tässä tilanteessa haluaisin kilauttaa kaverille, vähän niin kuin Haluatko miljonääriksi -tietovisassa. Puhelinkeskus yhdistäisi minut 1920-luvun Manhattanille BBDO-mainostoimistoon. Puhelimeen vastaisi Bruce Barton. Hän oli mainonnan pioneeri ja tietokirjailija, joka oli luomassa nykyisen viestintäteollisuuden perustuksia.

Kilauttaisin Brucelle, koska viestinnän historia kätkee kiinnostavan yllätyksen: Mistä yritysviestintä haki alun perin inspiraationsa? Armeijalta? Urheilusta? Antiikin filosofeilta? Kyllä, kaikilta näiltä. Mutta yksi esikuva oli muita suurempi.

Yritykset ottivat mallia kirkolta.

Annetaan Brucen itse kertoa.

– Päivää Bruce! Suomesta soittelen. Olet juuri julkaissut mainosalan bestsellerin, josta tuli yksi vuosisadan myydyin tietokirja. Kuka on mielestäsi mainosalan suurin esikuva?

– Jeesus.

– Kiinnostavaa. Miksi Jeesuksen tulisi olla myynti- ja mainosmiehen roolimalli?

– Hänen mainontansa oli nerokasta! Ei ole vaikuttavampaa tapaa viedä tärkeää viestiä ihmisille kuin hänen. Jäljittelemme työssämme Jeesuksen kolmea periaatetta:

1. Hän kiinnittää ensin taitavasti ihmisten huomion.
2. Hän saa kiinnostuksen syvenemään uutisella tai tarinalla.
3. Hänen puheensa on aina selkeää ja konkreettista, ja ennen kaikkea rehellistä.

– Hyvin tiivistetty, Bruce. Ei ihme, että viestintäala lähti kasvuun noilla Jeesuksen opeilla.

Uskotko, jos kerron, että vuonna 2017 isoilla yrityksillä ympäri maailman on oma ”missio” ja ”visio” ja yritykset haluat tehdä työntekijöistä brändinsä ”lähettiläitä”? Tämä kaikkihan on lainaa kirkolta.

– Todellako? Hienoa kuulla, että kirkon viestintää on benchmarkattu liike-elämässä juuri niin kuin ehdotin. Muistaahan kirkko itse edelleen Jeesuksen tärkeimmän viestintäopin?

– Muistutapa vielä, mikä se oli.

– No sehän on se, että kontakti ihmisiin luodaan aina teoilla eikä sanoilla. Palvelua, ei puhetta! Tästä ei saa tinkiä!

– Ei ole unohdettu. Tekoja ja muuta viestintää ei meillä erotella.

Pitäisit varmaan näkemästäsi, jos tulisit käymään. Viime aikoina on esimerkiksi jalkauduttu Lutherin hengessä baareihin, festareille ja lätkämatseihin. Tuhansia henkilökohtaisia kontakteja solmitaan tänäkin kesänä pop up -tapahtumissa ja sosiaalisessa mediassa.

– Hyvä, että Jeesuksen opit ovat luovassa käytössä. Kyllä minä edelleen kadehdin sitä, miten kirkko loi Jeesusta jäljittelemällä maailmanlaajuisen organisaation. Mikään firma ei ole pystynyt samaan. Menestystä teille evankeliontihommiin siellä Suomessa!

– Kiitos, kerron terveiset! Mukavaa päivää sinne Manhattanille!

Bruce Barton: The Man Nobody Knows (1925). 

VTT Karoliina Nivari kehittää työyhteisöjä ja niiden viestintää Kirkkopalveluissa. 

Kuva: Esko Jämsä

 

Lue myös:

Vieraileva kolumnisti: Jeesus®

Vieraileva kolumnisti: Tampereella ollaan lätkässä kirkkoon

Mainokset

Kirkko Helsingissä kokenut keväisen kasvupyrähdyksen

img_0039

Tampereen seurakuntien Facebook-sivun hyvätahtinen tykkääjämäärän kasvu jatkuu. Tykkäyksiä on edelliseen listaukseen nähden 776 kappaletta lisää. Kirkko Helsingissä sivuston tykkäykset ylittävät 2000:n rajan ja samalla listasijoitus nousee useamman pykälän. Uusien tykkästen lukumäärä Helsingin seurakuntien sivulla on 572. Lahdessakin kasvutahti on huomattavan ripeä.

Kategoriassa Muut ei tapahdu kuin yksi muutos, Irjan Askolan sivu kohentaa asemiaan yhden sijan verran. Suvivirsi-sivun sesonki on kukkeimmillaan, sen kasvutahti on juuri nyt listauksen eliittiä.

Tykkäysmäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Se suosii lähtökohtaisesti suuria organisaatioita, mutta antaa silti suuntaa. Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Luterilaisten seurakuntayhtymien sivut Facebookissa 23.5.  2017

(Verrokkina suluissa punaisella 1.1. 2017 lukemat.)

  1. Tampereen seurakunnat 6584 (5808)
  2. Kirkko Helsingissä 2046 (1474)
  3. Espoon seurakunnat 1923  (1812)
  4. Lahden seurakuntayhtymä 1761 (1292)
  5. Ylä-Savon seurakunnat 1679 (1665)
  6. Oulun seurakunnat 1644 (1493)
  7. Kyrkan i Helsingfors 1282 (1179)
  8. Kirkko Vantaalla 1187 (1020)
  9. Kirkko Porissa 1155 (1084)
  10. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 1024 (846)

 

Muut

  1. Kirkko Suomessa 54 470 (52 097)
  2. Usko Toivo Rakkaus 37 208 (36 666)
  3. Suvivirsi 15 088 (13 519)
  4. Arkkipiispa Kari Mäkinen 12793 (12 249)
  5. Yhteisvastuukeräys 12 553 (12 051)
  6. Irja Askola 11 730 (11 238)
  7. Uskovaiset nuoret 11 461 (11 308)
  8. Maata näkyvissä -festarit 9302 (9319)
  9. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 4747 (4233)
  10. Kirkkovene 4622 (4197)

 

Tästä edelliseen listaukseen 1.1. 2017

Katso myös kirkollisten medioiden ja järjestöjen listaus tästä

Arvio: Startup Seurakunta


Startup Seurakunta-kirja sai alkunsa kahden vapaakirkollisen nuoren miehen, Janne Eerolan ja Mitja Piipposen, turhautumisesta oman seurakuntansa ja muidenkin ilmeisen hitaaseen kehitykseen. Heidän mielestään oli aika avata uusia näkökulmia ja etsiä uusia työtapoja.

Kirjoittajia siteraaten ”Museoissa on mielenkiintoista käydä katsomassa, millaista elämä joskus oli, mutta harva menee museoon sen takia, että haluaisi muuttaa elämänsä museon kaltaiseksi. Evankeliumissa on kuitenkin lopulta kyse muutosvoimasta, eikä muuttumattomista tavoista, miksi säilyttävä näkökulma silti vallitsee?”  Jokainen kirkkokunta Suomessa on isojen haasteiden edessä ja helppoja aikoja ei luvassa, siksi kirja on tärkeästä aihepiiristä.

”Startup-seurakunta on seurakunta, jossa ajatellaan Jumalan valtakunnan kasvua ja ollaan valmiita kokeilemaan uutta sen saavuttamiseksi”,  määritellään kirjan keskeinen termi. Valintaperusteina tarkasteltaviksi seurakunniksi kirjaan olivat ”hyvä pöhinä”, kiinnostavuus ja kirjoittajien omat kontaktit. Luterilaisia seurakuntia kirjaan kelpuutettiin kolme, Helsingistä Agricolaliike, Tampereelta Uusi verso ja Jyväskylästä KohtaamisPaikka. Neljäs luterilainen yhteisö on karismaattisen luterilaisuuden kattojärjestö Hengen uudistus kirkossamme. Muut seurakunnat olivat vapaan kristillisyyden parista. Merkillepantavaa oli, että kahdeksan tarkasteltavista yhteisöistä vaikuttaa pääkaupunkiseudulla.

Seurakuntien toimintakulttuuria käsitellään erityisesti merkityksellisyyden, johtajuuden, toiminnan ja käynnissä olevan uskonnollisen muutoksen kautta. Kirjan termistöön kuuluvat liikemaailmasta tutut sanat, kuten asiakasnäkökulma, brändäys ja markkinoiminen. Kirjoittajat pyrkivät ja pääsääntöisesti onnistuvat tarkastelemaan erilaisia seurakuntia tasapuolisesti, vaikka niillä onkin huomattavia eroja. Karkeasti jaoteltuna tarkastelussa on perinteikkäitä seurakuntia, jotka ovat onnistuneet uudistamaan toimintaansa, ja yhteisöjä jotka ovat aloittaneet lähes alusta.

Monet seurakunnallisista ongelmista ovat luterilaisesta näkökulmasta yllättävän tuttuja. Ajatus, että seurakunta joka halutessaan voisi olla kaikille kaikkea, hukkaa kohderyhmänsä, tuntuu tutulta. Luterilaisessa kontekstissa tuttua on myös, että toiminnan laadusta puhuttaessa hyvä ei saisi olla parhaan esteenä, tulisi siis tehdä vähemmän mutta laadukkaammin. Monet kysymyksistä kulminoituvat johtajuuteen.

Kirja on mielenkiintoista luettavaa luterilaisesta henkilöseurakuntamallista kiinnostuneille. Henkilöseurakunnilla tarkoitetaan seurakuntia, joiden jäsenyyden voi valita. Nykyään luterilaisessa toimintamallissa seurakunta määräytyy kotiosoitteen perusteella. Miten käy yksiin luterilaisen ajattelun, että seurakuntalainen tavallaan on uskonnollinen kuluttaja, joka valitsee tarjonnasta mieluisan ”tuotteen”. Miltä tuntuu työntekijästä, kun kuningaskuluttaja siirtyy vaihtelun vuoksi seuraavaan yhteisöön? Alkaisiko tästä viisas profiloituminen ja erikoistuminen vai huutokauppa ja kosiskelu maksavista jäsenistä?

Kirjan parasta antia ovat herkulliset sitaatit, haastellut olivat kaikki taitavia sanankäyttäjiä.  Haastava kiteytys on muun muassa Agricolayhteisön toiminnanjohtaja, pastori Henrik Wikströmin epäilys, että kirkon muutos olisi ay-liikkeen vanki. Virkamiesmäisyys ei hänestä toimi. Raskas työlainsäädäntö ja jaettu valta estävät radikaalin ja pelastavan suunnanmuutoksen luterilaisessa kirkossa. Liian moni joutuisi muutoksen vuoksi työttömäksi. Ainoaksi todelliseksi muutostekijäksi Wikström näkee mahdollisen ulkomaailman aiheuttaman shokin. Hän myös toteaa viisaasti, että jos kirkko keskittyy moraalikysymyksiin, tärkein sanoma hukkuu helposti.

Vaikka esimerkkiyhteisöjä on neljätoista, ovat ne yllättävän samankaltaisia teologisesti. Esimerkiksi jokin menestysteologinen seurakunta tai vahvasti traditionaalisen ortodoksikirkon yhteisö olisi tuonut todennäköisesti hyviä vertailukohtia. Näyttää, että muutama seurakunta tekijöiden mukavuusalueen ulkopuolelta olisi terästänyt antia. Kirjassa nimetään erilaisia seurakuntien kasvun ja kehityksen toimintamalleja, jotka jäävät tarkemmin esittelemättä. Oudolta tuntuu, että ääneen pääsee vain miehiä, tosin kirjoittajat ihmettelevät itsekin kirjassa noloina, miten haastateltavista muodostuikin all-male-panel.

Kirjan perustermi on osin ongelmallinen, sillä startupit suuntautuvat lähtökohteisesti uusille markkinoille, mutta kuten eräs kirjaan haastetellusta toteaa, tämän tyyppiset seurakunnat houkuttelevat jäseniä toisiltaan ja maalta kasvukeskuksiin muutattavien pienempien seurakuntien jäsenten joukosta. Todellista kasvua ei siis oikeastaan ole ja uusista markkinoista ei voida oikein puhua?

Startup Seurakunta on kirjana hiukan epätasainen, mutta tekijöiden intohimo ja vilpitön halu etsiä uusia työtapoja peittää puutteet. Luterilaisessa kirkossa on totuttu olemaan jopa ajoittain ylikriittisiä, siksi muutosta toivova, mutta osan kritiikistä rivien väliin jättävä kirjoitustapa herättää myös kunnioitusta. Kirja on kirkkonsa kehitystä toivovalle luterilaisellekin antoisaa luettavaa, sillä yksi muutoksen avaimista on hyvien vaikutteiden hakeminen ennakkoluulottomasti.

Pop up- projekteista lumoutuneillekin löytyy kirjasta vahva viesti. Seurakuntien tulisi erään asiantuntijan mukaan yhä enemmän kääntyä palvelemaan ympäröivää yhteiskuntaa uuden alun toivossa. Silti tulisi välttää projekteja, joissa pistäydytään vaan ”ulkomaailmassa pikaisesti kuin kani näyttää pään puskasta”. Osana ympäröivää arkea oleminen siis ei ole vain yksittäinen projekti, vaan kestävä asenne. Aamen.

Kirja herättää halun miettiä, millainen olisi lukijan oma visio paremmasta kirkosta. Tämä on teoksen ehdottomia vahvuuksia. Kirjoittajien toivomaa keskustelua voi käydä Facebook-sivulla Startup Seurakunta ja Twitterissä aihetunnisteella #startupsrk

Jan Ahonen

Kirjoittaja on luterilainen pappi helluntailaisella taustalla

Startup seurakunta – Mitä 2000-luvun pioneerit ajattelevat seurakunnan tulevaisuudesta, Päivä Oy, 2017

Kaksi merkittävää tykkäyskiriä Facebookissa

Jouluradio jatkaa yllätyksettä tykätyimpänä kirkollisena Facebook-sivustona. Radio Dein lukujen kasvutahti on myös hyvä medioiden vertailussa. Kummaltakin listalta löytyy yksi merkittävän tykkäyskirin tehnyt organisaatio.

Valomerkki vaihtui pääkaupunkiseudun seurakuntien mediafuusion jälkeen Kirkko ja kaupunki- nimiseksi. Facebook kieltäytyi nimenmuutoksesta, toimitus joutui aloittamaan tykkäysten keräämisen nollilta. Neljässä kuukaudessa tilille on kertynyt noin 4500 tykkäystä eli muutamaa sataa alle edeltäjän luku, mikä on merkittävä saavutus. Listauksessamme vertailulukuna on kuitenkin Valomerkin viimeinen noteeraus.

Järjestöjen kärkipaikalla jatkaa kasvussaan ripeätahtinen Kirkon Ulkomaanapu, edellisestä listauksesta tykkäyksiä on tullut lisää vajaat 4000. Lukuja vertailtaessa on hyvä muistaa, että erityisesti avustusorganisaatioilla on useampia sivuja, joten ”pääsivun” tykkäykset eivät kerro koko totuutta.

Herättäjäjuhlat ohittaa listalla Herättäjä-Yhdistyksen ja Evankeliumijuhlat tiputtaa listalta Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen. Kesäjuhlat ovat siis järjestäjäorganisaatioitaan kiinnostavampia Facebookissa.

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Kirkolliset mediat 12.5. 2017 (vertailuluvut 31.12. 2016)

  1. Jouluradio 107 801 (108 426)
  2. Radio Dei  15 144 (13 474)
  3. Taivas TV7 8 310 (7425)
  4. Seurakuntalainen  5 179 (4798)
  5. Kirkko ja kaupunki (ent. Valomerkki.fi) 4 472 (4751)
  6. Radio Patmos  3 518 (3353)
  7. Kotimaa24  3111 (2925)
  8. Nuotta.com 3090 (3080)

Järjestöt 14.5. (vertailuluvut 31.12. 2016)

  1. Kirkon Ulkomaanapu 19 888 (15 935)
  2. Suomen Lähetysseura 10 889 (10 544)
  3. Kansanlähetys 4243 (4086)
  4. Lontoon merimieskirkko 3 924 (3521)
  5. Hiljaisuuden ystävät 3456 (3338)
  6. Medialähetys Sanansaattajat 3360 (3220)
  7. Herättäjäjuhlat 2733
  8. Merimieskirkko 2689 (2591)
  9. Enonkosken luostariyhteisö  2620 (2535)
  10. Suomen Raamattuopisto 2461 (2329)
  11. Lähetys-Yhdistys Kylväjä 2382 (2330)
  12. Changemaker Finland 2377 (2093)
  13. Suomen Pipliaseura 2156 (1806)
  14. Herättäjä-Yhdistys 1796 (1743)
  15. Evankeliumijuhla 1759

Lue myös:

Edellinen listaus tästä

Vieraileva kolumnisti: Jeesus©

Kolumnisti: Kiitos ja anteeksi Jezuz!

img_9865

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotista itsenäisyyttään. Luterilainen kirkko taasen viettää (ei juhli) Reformaation merkkivuotta. Viettäminen johtuu siitä, että reformaatiota ei saa kutsua uskonpuhdistukseksi. Näin ollen sitä ei myöskään voi juhlia. Nimitys merkkivuosi taasen juontuu luonnollisesti siitä, että kyseessä ei voi olla juhlavuosi. Termivalintoihin sisältyy myös ekumeenista kohteliaisuutta ja historian tapahtumista kumpuavaa herkkyyttä, mikä osin on ihan paikallaankin. Silti nimikkeet peruskoulun penkillä takavuosina päntännyt saattaa hämmentyä tämän uskontopoliittisen korrektiuden edessä, mutta se ei tunnetusti ole ennenkään kirkon päättäjiä vaivannut. Kansankielisyys on joskus meille haasteista suurimpia.

Luterilainen kirkko on leimallisesti Sanan kirkko. Ehkä se voisi olla piirun verran enemmän kuvan kirkko. Näin se kenties puhuttelisi paremmin tänä kuvien ja videoiden voima-aikana. Yritystä on ollutkin. Kuvissa on toki haasteensa, niiden selittämiseen ei riitä edes tuhat sanaa, kysykää vaikka Rahapajalta vuoden 1918 tapahtumia koskeneesta kolikkokohusta.

Yksi kirkollinen kuvankäyttöharjoitus käytiin arkkihiippakunnan pääkaupungissa reilun viikon päästä järjestettävien Kirkkopäivien ansiosta. Turkulaiset huomasivat hiljattain lähestyvän tapahtuman katukuvassaan kuvan ja sanan yhdistelmänä. Katumainoksiin oli ilmestynyt muun muassa puolialaston malli sekä kirkon noin 30 vuotta eri kampanjoissaan toistama teksti: Sä oot hyvä just sellaisena kuin oot. – JEZUZ.

Kuvatekstin isä ei siis ollut Jeesus vaan JEZUZ, näin reformaation merkkivuonna.

Kampanjan kuvat ja kuvatekstit herättivät erisuuntaista palautetta. Kuka ymmärsi ”sanoman”, kuka ei, kuka loukkaantui kuvasta, kuka ei. Tuttu kommenttikohukierros käytiin nopean neuroottisessa tahdissa somessa läpi. Se oli siinä ja seuraavaa odotellessa.

Mitä on syytä juhlia? Minkä voi pistää merkille ja huomata? Mistä on syytä olla pahoillaankin? Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi ja reformaation merkkivuosi olisivat oikeastaan kelpo paikka tämän pohtimiselle. Nyt teloituskolikko ja Jezuz tähän omalla hapokkaalla tavallaan yrittivät pakottaa.

Rahapaja pahoitteli lanttiaan. Kirkkopäivistä vastaava organisaatio eli Kirkkopalvelutkin tuli sen verran katumapäälle, että tapahtuman nettisivuilla luki Jezuzksen sijaan kissankokoisin kirjaimin Anteeksi. Ei Anteeksi olisi ollut muuten huonompi slogan Kirkkopäivillekään.

Kampanjaa puolustettiin sen herättämällä keskustelulla. En allekirjoita tätä argumenttia täysin, mutta ehkä kampanja teki kirkolle lopulta merkkivuoden parhaan palveluksen, näyttämällä meille peiliä ja pistämällä katsomaan omaa ajoittain onnetonta yritystämme miellyttää. Yksin armosta, vai miten se Martti LUZTER sanoikaan.

Olisivatko kirkon Jezuz-pohjat nyt vihdoin tässä?

 

Jan Ahonen on Pop-up-seurakunta-projektin tuottaja. Hänet tunnetaan parantumattomana viisastelijana ja luonnonmukaisena puusilmänä Espoon Olarin takametsistä.

Lue myös:

Vieraileva kolumnisti: Tampereella ollaan lätkässä kirkkoon

Vieraileva kolumnisti: Jeesus®

 

Vieraileva kolumnisti: Tampereella ollaan lätkässä kirkkoon

img_9787-1Hakametsän jäähalli. Joulukuu 2017. Reiska Tesomalta laulaa kyynel silmässä Varpusen jouluaamua. Se on hänelle tuttu ja rakas joululaulu nuoruudesta. Reiskalla on toisessa kädessään tuoppi keskiolutta ja toisessa kädessä Kauneimmat joululaulut – vihkonen. Reiska oli tullut katsomaan Tapparan peliä KooKoota vastaan. Ensimmäisellä erätauolla olutjonossa hän kuuli tuttuja joululauluja ja suunnisti paikalle katsomaan, mistä on kysymys. Siellä jäähallin käytävän yhdessä kulmauksessa oli esiintymislavalla heleä-ääninen kanttori laulamassa ja pari pappia häärimässä lavalla ja lavan edessä. Toinen jakeli lauluvihkoja ja toinen soitti pianoa. Reiska ei uskaltanut vielä tulla lähemmäksi, mutta toisella erätauolla hän tuli pyytämään lempilauluaan laulettavaksi.

Tampereen seurakunnat olivat sitten päätyneet järjestämään Kauneimmat joululaulut Hakametsän jäähalliin. Tilaisuutta ei ollut kirjoitettu Toiminta- ja taloussuunnitelman millekään riville puoltatoista vuotta aikaisemmin. Sen sijaan yksi pastori oli sanonut toiselle hississä, että olisipa komeaa pitää Kauneimmat joululaulut jäähallissa. Toinen oli siitä sanonut, että täytyypä yrittää, kävellyt toimistoonsa ja soittanut Tapparan markkinointipäällikölle. Tämä oli sanonut, että tämäpä olisikin kiva juttu. Tervetuloa, kävisikö teille tällainen päivämäärä.

Hyvän tempauksen tunnusmerkit

Pop-upin tunnistaa monesti siitä, että se ei ole pelkästään pop-up tamperelaisten suuntaan. Vaan idea ponnahtaa jostain esiin ja toteutus ponnistetaan yhtä nopeasti valmiiksi saakka. Ilman yhtäkään edes puolivirallista porrasta välissä. Tappara järjesti puitteet valmiiksi, keräsi hallin täyteen ihmisiä ja päästi meidän paikalle. Pastorit järjestivät itsensä paikalle ja kanttorikin löytyi toisen kotisohvalta.

Suurimmat haasteet olivat saada kanttorin jouluaikaisesta, jo puoltatoista vuotta sitten täytetystä joulukalenteriexcelistä aikaa ja löytää jostakin Kauneimmat joululaulut – monisteet. Ne olivat kovin tarkkaan piilotettu pitkin seurakuntayhtymän kiinteistöjä, ettei vaan kukaan niitä pois veisi. Mutta kaikki kannatti. Kysykää vaikka Reiskalta tai niiltä lukemattomilta hallihenkilöiltä, jotka pysähtyivät laulamaan laulun tai kaksi, jotka pyyhkivät ketsuppia suupielistään ja liikutuksen kyyneleitä silmäkulmistaan, kun joulu tulikin Jäähalliin. Sille löytyi sija odottamattomasta majatalosta.

Voitokasta näkyvyyttä somessa

Jääkiekko on yllättävän suuri yhteisöllinen tekijä Tampereella. Joululaulujen lisäksi siihen liittyvä sosiaalisen median sisältö on tuottanut kirkolliselle olemiselle ja vuorovaikutukselle näkyvyyttä joskus varsin kummallisellakin tavalla. Kaikkihan tietävät, että Tappara on pelannut finaaleissa viime vuosina useaan otteeseen. Pari vuotta sitten jossakin ratkaisupelissä tein hetken mielijohteena twiitin seurakuntien tilille. Siinä oli vain Tapparan logo ja ihan kohtuullisen kirkollinen teksti: Rukoilemme yhteisten asioiden puolesta. Viisi minuuttia twiittaamisen jälkeen Aamulehden toimittaja soitti ja haastatteli. Kerroin sitten mitä rukoileminen tarkoittaa, mitä esirukous on ja kaikkea muuta, mitä aiheesta rippikoulussa opetetaan. Tämä rukous-oppitunti oli sitten välittömästi Aamulehden netissä ja seuraavana päivänä printissä.

Seuraavana vuonna Tappara pelasi taas finaaleissa. Mestaruus oli katkolla Tampereelle.
Istuimme edellämainitun kanttorin kanssa juomassa kahvia kotona pöydän ääressä ja 13087316_1128253510559686_1624768391783478369_ntuli mieleen, että saisiko jotain sisältöä siinä samalla tuotettua. Päädyimme ratsastamaan
tamperelaisella kirkollisen viestinnän instituutiolla, Pispalan kirkon mainostauluilla, joissa Harjun seurakunnan kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio ja paikallinen graafikko Anne Tervahauta ovat jakaneet iskeviä sisältöjä jo vuosien ajan. Tein viiden markan photoshoppauksen mainostauluun: tapparan logo ja lainaus virrestä 404: Voittaja suo voitto meille. Kirjoitin twiittiin ja facebookkiin saatteeksi vielä vähän Roomalaiskirjettä: Meille antaa riemuvoiton hän.

Lopputuloksena oli satojatuhansia osumia seurakuntien sosiaalisessa mediassa, pääsy Iskelmäradioon haastatteluun, josta on seurannut sen jälkeen pari muuta haastattelua ajankohtaisista aiheista, Hesarin juttu ja monta muuta osumaa. Joista ehkä puhuttelevin oli irrallisista irrallisimman median, Viihdelehti Staran viikon luetuin uutinen. Ykkösenä oli virsi- ja Paavalisitaatti. Kakkosena olikin sitten suihinottovinkkejä. Hesarissa oli vielä oikaisu seuraavana päivänä, kas kun olivat tehneet jutun, että mainostaululla oli ihan fyysisesti ollut tuo teksti.

17635378_1448563038528730_3077584923957606361_o

Tänä vuonna kävimme vielä kerran tällä vainiolla Tapparan ja Ilveksen playoff – sarjan yhteydessä. Postaukseen vähän Game seven – hehkutusta, molempien logot ja rukousteksti: Tapahtukoon sinun tahtosi niin jään päällä kuin taivaassa. Näkyvyys vaihteeksi sadoissa tuhansissa.

Mitä tästä opimme?

  1. Kirkollinen toiminta ja sanoma on mahdollista viedä pois omista tiloista, mediasta ja sisäpiiristä.
  2. Idea toimii vain jos se toteutetaan. Mitä lyhyempi matka näiden kahden välillä on, sen varmempi on lopputulos.
  3. Joku pahoittaa varmasti mielensä.
  4. Hittitapahtumaa tai postausta ei tehdä suunnitellusti vaan sattumalta.
  5. Aina kannattaa yrittää tehdä toisin.
  6. Jos joku aihe, tapahtuma tai asia on ihmisille tärkeä, sen on syytä olla sitä myös kirkolle.
  7. Ilman väljyyttä ja luottamusta ei synny pop-upia tai postausta.

Jussi Laine on Takahuhdissa Hakametsän jäähallin lähistöllä asustava pastori ja pinttynyt Tapparan kannattaja . Patrik Laine ei tiettävästi ole hänelle lähisukua. Voita leipänsä päälle Jussi ansaitsee Tampereen seurakuntayhtymän vs. kehitysjohtajana. 

Lue myös: Vieraileva kolumnisti: Jeesus®

 

Piispat kelvollisesti edustettuina Twitterissä

 

Laitoimme kirkolliset Twitter-tilit järjestykseen tuttuun tapaan. Listauksen muutokset ovat pieniä.  Merkittävin on Marianne Heikkilän ”löytäminen” listakakkoseksi. Jaakko Heinimäen luvuissa näkyy, että Kirkko ja kaupungin päätoimittajuuden myötä hänen aktiivisuutensa sosiaalisessa mediassa on kasvanut. Teemu Laajasalo puolestaan vetää uusia seuraajia tunnettuudellaan muista yhteyksistä, sillä aktiiviseksi keskustelijaksi Twitterissä häntä ei voi mainita.

Omalla tavallaan merkittävää on, että listalta löytyy peräti kolme piispaa. Listamme ulkopuolella Turun piispa Kaarlo Kalliolalla on 886 seuraajaa. Muita suomalaisia luterilaisia piispoja Kallialan, Kari Mäkisen, Jari Jolkkosen ja Tapio Luoman lisäksi Twitterissä ei tiettävästi ole. Twitter-lukujen perusteella hahmottuu myös paavin vaikutusvalta, hänellä seuraajia on englanninkielisellä tilllään noin 11 miljoonaa.

Piispallisena pikku-uutisena voidaan pitää sitä, että Espoon piispalta ilmestyy Turun Kirkkopäivillä tviitin mittaisia saarnoja eli twaarnoja sisältävä kirja. Vastaava julkaisu ilmestyi aiemmin tänä vuonna pastori-tietokirjailija Teuvo V. Riikoselta.

Tämän listauksen näkökulma on kapea, määrä ei aina tarkoita laatua. Pienikin toimija voi olla laadukas viestijä tavoittamalla kohderyhmänsä ja saadessaan seuraajansa aktiiviseen vuorovaikutukseen. Edellisten listausten tavoin tämäkin saattaa kaivata täydennystä. Täydennyksiä voi lähettää kommentoimalla alle tai osoitteella: jan.erik.ahonen@gmail.com.


Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (1.5. 2017)

Seuraajat/seuratut (punaisella vastaavat luvut 10.1.2017)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 19101/17383 (18393/16779)
  2. Marianne Heikkilä, Marttaliiton pääsihteeri ja pastori 14 620/13 078
  3. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 6080/ 43 (5879/43)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 3549/136 (3408/129)
  5. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3458/1952 (3464/1962)
  6. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 3113/3675 (2970/3425)
  7. Jaakko Heinimäki, päätoimittaja, Kirkko ja kaupunki (@jaheinim) 2990/550 (2739/476)
  8. Johanna Korhonen, toimittaja, kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2859/389 (2766/387)
  9. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 2837/1043 (2587/994)
  10. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 2535/1649 (2307/1581) 
  11. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 2373/692 (2287/646)
  12. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 2367/1867 (2096/162)
  13. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 2114/2126 (2110/2091)
  14. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 2004/192 (1898/172)
  15. Visa Viljamaa, pastori, Kallion srk (@VViljam) 1942/933 (1889/915) 
  16. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö, KUA (@DevelopingMikko) 1939/1747 (1917/1619)

Kirkon seuratuimmat, muut Top15 (2.5. 2017)

Seuraajia/seuratut (punaisella vastaavat luvut 11.1. 2017)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 6372/817 (6148/804) 
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 3953/1118 (3688/1097) 
  3. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 3736/4658 (3746/4940) 
  4. Kirkko ja kaupunki  (@Kirkko_kaupunki) 3226/2672 (2867/2635) 
  5. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2580/619 (2494/621) 
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 2007/1548 (1904/1496) 
  7. Vapaaehtoistyo.fi  (@Vapaaehtoistyo) 1744/1883 (1615/1679 )
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1554/1718 (1464/1509)
  9. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1412/1232 1401/1238 
  10. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1351/636 (1327/639)
  11. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1282/180 (1229/181) 
  12. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 1222/415 (1167/388)
  13. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 1221/1464 (1163/1339)
  14. Jouluradio (@Jouluradio) 1126/663 (1145/665) 
  15. Tampereen seurakunnat (@TampereEvlSrkt) 1095/380 (1058/378)

 

Kolme vinkkiä seurattaviksi listan ulkopuolelta:

Kehittämiskonsultti, kouluttaja Karoliina Nivari  @Karoliinanivari, twaarna-kirjailija Teuvo V. Riikonen @teuvovriikonen ja Kirkko ja kaupunki -median uutispäällikkö Pauli Juusela @paulijuusela

Lue myös:

Kirkon paalupaikkatili vaihtui Instgramissa (toukokuu 2017)

Tästä edelliseen Twitter-listaukseen