Pokemonin toinen tuleminen, olimmeko valmiita?

janprofiili

Rakas kirkko. Kirjoitan tätä sinulle perjantai-iltana. Olen juonut muutaman kupin kahvia.  Tunnettu sosiaalisen median guru Ville Kormilainen kiitti aikanaan kirkkoa ripeydestä huomioida maamme Pokemon-pelaajat. Reilu vuosi sitten, kun Pokemon jalkautui Suomeen, seurakunnat avasivat pelaajille vessat, tarjosivat mahdollisuuksia ladata akkuja kirkoissa ja huomioivat pelin pelaajat monin eri tavoin. Kirkkojen ja seurakuntatalojen ympärillä on paljon Pokemon-saleja ja -stoppeja, jotka keräävät valtavasti pelaajia.

Aikaa myöten Pokemon-pelaajien innostus haaleni. Väki väheni. Seurakuntienkin palvelualttius lopahti. Tänä kesänä Pokemon on kuitenkin tehnyt jälleen uuden tulemisensa. Pelaajia on taas paljon. Pokemon-tapahtumissa eli -eventeissä esimerkiksi heinäkuun aikana on ollut valtavasti pokettajia. Helsingissä esimerkiksi Vanhankirkon puistossa on viihtynyt parhaimmillaan satoja Pokemon-pelaajia yhtä aikaa. Seurakunta ei ole näitä pelaajia kuitenkaan yrittänyt tavoittaa. Lämmin kädenojennus on tällä kertaa puuttunut. Miten olisi vesipiste? Entä jos pappi kuljeskelisi mukana pelaajien joukossa? Mitä muuta voisi tehdä?

Pop up-tapahtuman ei ole lähtökohtaisesti tarve synnyttää pysyviä työmuotoja, joita seurakuntien tarjonta pursuaa jo nyt, vaan keskeisempää on tarttua johonkin ajassa liikkuvaan ilmiöön ja toteuttaa sen pohjalta mahdollisesti yhteistyössä ympäröivän yhteisön kanssa kiinnostava tapahtuma. Jo yksikin kerta saattaa riittää, mutta olisi melkoista tyhmyyttä olla kokeilematta, pienin muutoksin ja varioiden, kerran jo onnistunutta pop up -tilaisuutta tai -toimintaa uudelleen. Tarkoitus olisi ottaa pop upeista myös opiksi ja tätä kautta hioa organisaation valmiutta reagoida ympäröivän yhteiskunnan tarpeisiin.

Tässä valossa on erikoista, että seurakunnissa annetaan oivan tilaisuuden lipua sormien läpi. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että pelaajien tarpeet ovat reilussa vuodessa muuttuneet. Vara-akkujen yleistyttyä ei latauspisteiden tarve ole enää suurin ongelma, mutta avoimet käymälätilat ja ilmaiset kevyet virvokkeet menisivät varmasti kuin kuumille kiville. Entäpä miten olisi, jos seurakunnat järjestäisivät edes sunnuntaisin Pokemon-metsästäjille helpotusta ja tukea niissä paikoissa, joissa harrastus yhä on aktiivisimmillaan? Miten olisi seurakuntien jakamat vara-akut raamatunlausein varustettuna?

Pop up -kirjamme alustavien huomioiden perusteella näyttää siltä, ettei kirkossa käytetä tarpeeksi aikaa pop upien jälkianalyysiin. Pop upien reflektointi saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä. Huolellinen ruotiminen jälkikäteen olisi kuitenkin jo oppimisen kannalta erittäin kannattavaa, sillä vain analysoidut onnistumiset ja epäonnistumiset kartuttavat organisointivalmiutta.

Mikä viesti Pokemon-pelaajille jää, jos kirkko oli alkuun innolla mukana riennossa, mutta vaikenee nyt tyystin? Onko se viesti hyväksymisestä vai hylkäämisestä? Haiseeko kirkollinen jälkihiki vai ollaanko koko ajan valmiita reagoimaan? Kysymyksien kautta piirtyy esiin myös pop upien haaste: Milloin tapahtuma on täyttänyt tehtävänsä? Milloin on aika lopettaa? Milloin pop up muuttuu, jos muuttuu, pysyvämmäksi toiminnaksi? Miten voi reagoida samaan toimintaan uusiutuvin ja tuorein tavoin?

Ei helppoa, mutta kyllä kirkossa osataan, kunhan pysytään hereillä, näin kesähelteilläkin, vaikkei niitä ole tänä kesänä ollutkaan.

Jan Ahonen

Kirjoittaja yksi kolmesta Somempi seurakunta -kirjan tekijästä. Hän työskentelee nasaretilaisen puusepän ajoittaisena alihankkijana, mutta ansaitsee jokapäiväisen leipänsä viestinnällä kirkon piirissä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s