Valomerkki, Radio Dei ja KUA vahvistuvat Facebookissa

img_7017

Jouluradio on edelleen kirkollisten Facebook-sivustojen ylivoimainen ykkönen, suurin nousija tykkääjämäärältään on puolestaan vuosi sitten aloittanut pääkaupunkiseudun seurakuntien verkkomedia Valomerkki. Se on kerännyt 708 uutta tykkäystä viimeisen noin kolmen kuukauden tarkastelujaksolla. Kyseesähän on pääkaupunkiseudun seurakuntien vuoden vanha verkkomedia. Valomerkin tahdista ei jää Radio Dein lisätykkäysten määrä, 659.

Huomionarvoistan on, että järjestöjen kategoriassa Kirkon Ulkomaanapu on kerännyt 533 uutta tykkäystä ja Pipiliaseura on punnertanut myös muutaman sijan ylöspäin. Luterilaisista herätysliikkeistä virkein verkossa on Kansanlähetys.

Suluisssa on edellisen joulukuussa 2015 tehdyn kartoituksen tulos ja tämän jälkeen syyskuun 2015 tulokset, mikäli sivusto syyskuussa listalle ylsi. 

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Kirkolliset mediat Top 5 (8.4 2016)

  1. Jouluradio 100 544 (100 847, 84 884)
  2. Radio Dei 12 003 (11 344, 10 982)
  3. Taivas TV7 5596 (5110)
  4. Seurakuntalainen 4108 (3794, 3712)
  5. Valomerkki.fi 3764  (3056)
  6. Kotimaa24 3370 (3073 (2523)
  7. Nuotta.com 3099 (3088, 3052)
  8. Radio Patmos 2892 (2721)

Järjestöt

  1. Kirkon Ulkomaanapu 13 333 (12803, 11 986)
  2. Suomen Lähetysseura 9745 (9497, 9160)
  3. Kansanlähetys 3782 (3571, 3325)
  4. Lontoon merimieskirkko 2972 (2722)
  5. Medialähetys Sansa 2953 (2714, 2424)
  6. Merimieskirkko 2495 (2423, 2139)
  7. Lähetys-Yhdistys Kylväjä 2216 (2110, 1746)
  8. Suomen Raamattuopisto 2053 (1856, 1660)
  9. Changemaker Finland 1705 (1433)
  10. Suomen Pipliaseura 1402 (1189, 1140)
  11. Herättäjä-Yhdistys ry  1361 (1298,1194)
  12. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) 1228 (1193, 1147)

Edelliseen medioiden ja järjestöjen listaukseen pääset tästä.

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Mikäli Sinulla on listaukseen huomautuksia tai korjattavaa, täydennämme tekstiä tarvittaessa palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Mainokset

Ylivieskalle sataa tykkääjiä Facebookissa

Espoon Tuomiokirkkoseurakunta on yhä luterilaisten seurakunnallisten Facebook-tilien tykkäyskuningas. Kakkonen on Nokian seurakunta.

Eniten uusia tykkääjiä kerännyt seurakunta on listalle suoraan sijalle viisi nuoseva Ylivieska. Nousua selittää onnistunut kriisiviestintä pääsiäisenä, jolloin monille rakas Ylivieskan puukirkko paloi. Ihmiset ovat varmasti halunneet myös osoittaa omaehtoisesti tukeaan seurakuntalaisille.

Helsinkiläinen Paavali, jolle tykkäyksiä tuli lisää 417, kohentaa myös asemiaan. Kirin taustalla lienee ainakin uuteen kirkkoherraan, televisiosta tuttuun, Kari Kanalaan kohdistuva mielenkiinto. Kolmas vetovoimainen toimija oli Espoon tuomiokirkkoseurakunta 275 uudella tykkääjällä.

Listauksessa sulkuihin on merkitty ensin joulukuun (27.12) ja toiseksi syyskuun (2.9) 2015 luvut. Listalle pääsyn alaraja oli 700 tykkäystä. Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

 

Facebookin tykätyimmät luterilaiset seurakunnat 

(Listaus 7.4. 2016)

 

  1. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta 2075 (1800, 1519)
  2. Nokian seurakunta 1725 (1643, 1596)
  3. Lauttasaaren seurakunta 1691 (1633, 1232)
  4. Kallion seurakunta  1497 (1345, 1195)
  5. Ylivieskan seurakunta 1241
  6. Konneveden seurakunta 1220 (1193, 1181) (Seurakunta vaihtoi henkilöprofiililla tehdyn profiilin tykkäyspohjaiseksi sivuksi 14.4.)
  7. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 1163 (967)
  8. Malmin seurakunta 1097 (1004, 749)
  9. Paavalin seurakunta 1088 (671)
  10. Toivakan seurakunta 936 (753)
  11. Mariehamns församling 912 (822, 649)
  12. Hollolan seurakunta  863 (830, 792)
  13. Seinäjoen seurakunta 833 (776, 620)
  14. Aurinkorannikon suomalainen seurakunta 818 (718)
  15. Borgå svenska domkyrkoförsamling 802 (731, 635)
  16. Porvoon suomalainen seurakunta 771 (735, 619)
  17. Hyvinkään seurakunta 743 (711)
  18. Rekolan seurakunta 719 (678)
  19. Järvenpään seurakunta 718 (676, 622)
  20. Ylöjärven seurakunta 716 (658)
  21. Muuramen seurakunta 701 (695, 647)

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Tästä löydät huhtikuun Instagram– ja Twitter -listaukset ja edelliseen vastaavaan seurakuntien Facebook-listaukseen joulukuulta 2015

Lahdessa kasvupyrähdys – UTR omaa luokkaansa

img_6990Luterilaisten seurakuntayhtymien hallinnoimien Facebook-sivujen tykkääjämäärissä ei ole suuria yllätyksiä. Kymmenen kärki pysyy muuttumattomana verrattuna edelliseen mittaukseen.

Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä Usko Toivo Rakkaus on kategorian jättiläinen myös kasvun suhteen. Se sai tällä tarkasteluvälillä 514 uutta tykkäystä. Lahden yhtymän kasvupyrähdys (215) on myös huomionarvoinen.

Suluissa vertailuluku noin neljän (27.12.) ja seitsemän kuukauden (2.9.) takaisiin listoihin.

 

Luterilaisten seurakuntayhtymien sivut Facebookissa Top 10

  1. Usko Toivo Rakkaus 36 569 (36 082, 34 573)
  2. Tampereen seurakunnat  3400 (3288, 2757)
  3. Espoon Seurakunnat 1620 (1508, 1348)
  4. Oulun seurakunnat 1215 (1130, 954)
  5. Lahden seurakuntayhtymä 1136 (921)
  6. Kirkko Helsingissä 1096 (918, 705)
  7. Kirkko Porissa 940 (905, 851)
  8. Ylä-Savon seurakunnat 864 (852, 716)
  9. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 760 (729, 635)
  10. Luterilainen kirkko Joensuussa 484 (444)

 

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Tästä linkki edelliseen vastaavaan listaukseen

Tästä löydät huhtikuun Instagram– ja Twitter -listaukset.

Kirkko 5000:n, 3 henkilöä 2000:n kerhoon

Päivitimme tunnettujen luterilaisen kirkon tviittaajien sekä instituutioden listat seuraajamäärien mukaan. Kirkon Twitter-tili on ylittänyt viiden tuhannen seuraajan rajan. Tällä hetkellä yhteensä yhdeksän kirkollista henkilöä on saavuttanut Twitterissä kahden tuhannen seuraajan rajan, uusimpina Hilkka Olkinuora, Timo Waris ja Tapio Luoma. Somempi seurakunta onnittelee.
Seurakuntien tilien raju nousija on Pakilan seurakunta, joka on kerännyt runsaasi seurattavia mutta myös seuraajia. Pakilalla on eniten seuraajia Suomen luterilaisista seurakunnista Twitterissä.
Korjaamme listaa mielellämme, voit kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com. Suluissa vertailuluku noin neljän ja seitsemän kuukauden takaisiin (5.9) listoihin. Edellisen listan löydät tästä
Istagram-tilien tuoreimman katsauksen löydät täältä.
Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (2.4.2016)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 16 605 (15 635, 14 994)
  2. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 5256 (4709, 4143)
  3. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3448 (3185, 3026)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 2901 (2748, 2502)
  5. Johanna Korhonen, toimittajaja kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2565 (2455)
  6. Jaakko Heinimäki, kirjailija-pastori (@jaheinim) 2445 (2311, 2164)
  7. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 2114 (1833, 1538)
  8. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 2068 (1865, 1682)
  9. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 2013 (1791, 1648)
  10. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 1953 (1577, 1455)
  11. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 1924 (1664, 1306)
  12. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö KUA (@DevelopingMikko) 1840 (1771)
  13. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 1709 (1419, 1118)
  14. Markus Kuisma, Isoset Ry:n aktiivi (@MarkusKuisma) 1631 (1614, 1693)
  15. Visa Viljamaa, pastori Oulunkylän srk (@VViljam) 1599 (1508, 1431)
  16. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 1559 (1371, 1278)

 

Kirkon seuratuimmat, muut (2.4.2016)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 5355 (4199, 3775)
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 2891 (2413, 1878)
  3. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2219 (2079, 1946)
  4. Valomerkki.fi (@ValomerkkiFI) 2064 (1119, 674)
  5. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 1681 (640)
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 1589 (1434, 1254)
  7. Suurella Sydämellä (@Vapaaehtoistyo) 1458 (1312, 1206)
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1301 (1126)
  9. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1258 (1155, 1109)
  10. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1144 (994, 898)
  11. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1041 (936, 885)
  12. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 990 (893, 819)
  13. Maata näkyvissä -festivaali (@maatanakyvissa) 965 (947, 877)
  14. Jouluradio (@Jouluradio) 965 (940, 616)
  15. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 950 (808, 670)
  16. Tampereen seurakunnat (@TampereEvlSrkt) 915 (852, 788)
  17. Ev. lut. kyrkan Finland (@kyrkans_komm) 827 (777, 735)
  18. Espoon hiippakunta (@Espoonhpk) 805 (699, 622)
  19. Lontoon merimieskirkko (@Lontoonkirkko) 777 (736, 675)
  20. Kirkkovene -huumorisivusto (@Kirkkovene) 702 (612, 550)
  21. Turun seurakunnat (@turunsrk) 690 (639, 586)
  22. Kuopion seurakunnat (@Kuopionsrkt) 646 (572, 515)

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Valomerkki Insta-listan nousija

FullSizeRender-23

Päivitämme kirkolliset Instagram-tilastot. Kyseessä on kolmas kerta, kun tilejä verrataan seuraajamäärien perusteella. Kärkikaksikko on kasvanut hyvässä tahdissa. Helsinkiläinen Pakilan seurakunta on suorastaan rynnistänyt seuraajaluvuissaan. Se on tuplannut lukunsa seuraamalla muita rohkeasti, sillä on 6 476 henkilöä seurannassa. Pääkapunkiseudun seurakuntien Valomerkki.fi -on myös vahvassa myötätuleessa. Lontoon Merimieskirkko palaa listalle ja Helsingin seurakuntien UskoToivoRakkaus puolestaan lipsahtaa niukasti ulkopuolelle.

Seuraajamäärä on vain yksi mittareista, mutta kelpo alku selvitettäessä kuinka keskeinen asema ”kirkonmäellä” on sosiaalisessa mediassa. Edellisten listausten tavoin tämäkin perustuu alustavaan kartoitukseen, mutta saattaa hyvinkin kaivata täydennystä. Listaus koskee organisaatioita, ei henkilökohtaisia tilejä, mutta vinkit edustavista kirkollisista henkilötileistäkin ovat tervetulleita.

Listaus on laadittu siten, että samalla voi verrata nykytilaa joulukuussa vuonna 2015 esittelemiimme lukuihin Instagramin kirkollisesta Top 10:stä sekä syyskuun 2015 ensimmäiseen listaukseemme. Ensimmäinen luku suluissa on joulukuulta, toinen syyskuulta.

Tilin nimi ei aina kerro suoraan ylläpitäjätahoa. Valomerkki on pk-seudun seurakuntien verkkomedia. Minihartaus on puolestaan ilmeisesti yksityisen henkilön ylläpitämä. Täydennyksiä voi lähettää kommentoimalla alle tai osoitteella: jan.erik.ahonen@gmail.com.

 

Tekstiä muutettu 4.4. klo 10. Kärkikaksikkoa korjattu tekstissä.

 

Kirkolliset organisaatiot Instagramissa (luvut 2.4.)

  1. Jouluradio  4444 (3908, 1119)
  2. Kirkko Suomessa 3849 (3112, 2085)
  3. Maata näkyvissä -festarit 2231 (2160,1251)
  4. Pakilan seurakunta 1666 (824,-)
  5. Suuressa mukana 1454 (lisäys 21.4.)
  6. Valomerkki.fi 1185 (624, 420)
  7. Uskovaiset nuoret  1107 (943, 615)
  8. Minihartaus 1077 (815, 561)
  9. Kirkon Ulkomaanapu  909 (657, 470)
  10. PorinTeljänseurakunta 841 (587, 473)
  11. Lontoon Merimieskirkko 782 (-, 411)
  12. Ev. luth. kyrkan i Finland 780 (679, 612)

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Tästä joulukuun 2015  listaukseen

Tästä syyskuun 2015 listaukseen

Nina Tyni ei kuulu kirkkoon – mutta seuraa sitä

image001

Nina Tyni viestitti Twitter-tilillään, ettei kuulu kirkkoon, mutta kirkon Twitter-tili on hänestä vertaansa vailla. Somempiseurakunta tarttui tviittiin ja pyysi Tyniä kirjoittamaan tarinansa:

Suhteeni kirkkoon ja uskontoon on aika neutraali. Minut on kastettu, olen käynyt rippikoulun ja kuuluin evankelis-luterilaiseen kirkkoon täysi-ikäiseksi saakka. Suvussani on hyvin uskonnollisia henkilöitä, mutta uskonto näkyi omassa kodissani lähinnä iltarukouksena ja seurakunnan kerhoina. Teini-iässä olin myös itse vetämässä seurakunnan kerhoa. Tätä kirjoittaessani tajuan, että itse asiassa kirkko on ollut osa elämääni pitkän aikaa, mutta en ole sitä huomannut. Tai ymmärtänyt.

Lukioiässä minulle tuli tunne, ettei kirkko anna minulle mitään enkä toisaalta minäkään kirkolle. Minua alkoi ärsyttää koulun yksipuolinen tunnustuksellinen uskonnon opetus. Eräällä uskonnon tunnilla lukiossa kävimme keskustelua siitä, joutuvatko homot helvettiin. Tunnilla oli mukana useampia seurakunnassa aktiivisia nuoria, joiden mielestä homot joutuvat helvettiin ja opettajakin tuntui olevan samaa mieltä. Samoihin aikoihin myös sukuuni kuuluvien erittäin uskonnollisten ihmisten ajatukset alkoivat ahdistaa. Silloin kirkosta eroaminen kävi ensimmäistä kertaa mielessä. En halunnut olla osa yhteisöä, joka ei hyväksy ihmisiä sellaisina kuin he ovat.

Kirkosta eroaminen ei ollut kuitenkaan päähänpisto. Keskustelin siitä aika paljon ystävieni kanssa ja eräs ystäväni muistutti, että kirkko tekee myös paljon hyvää. Se auttaa hädänalassa ja huonossa asemassa olevia ihmisiä ympäri maailman. Päätin kuitenkin, etten halua sekoittaa uskontoa ja avunantoa ja että voin kohdentaa avun jotakin muuta kautta. Erosin kirkosta ja kertoessani siitä äidilleni näin hänen katseestaan, kuinka hänen unelmansa minun kirkkohäistäni menivät sirpaleiksi. En ole kuulunut kirkkoon kymmeneen vuoteen, mutta päätös erota ei ole kaduttanut.

Aloin seurata kirkkoa (@kirkko_evl) Twitterissä muutama päivä sitten, mutta olin jo aiemmin käynyt kurkistelemassa twiittejä aika ajoin. Eli siis stalkkaamassa kirkkoa!

Kirkko todella yllätti! Minun mielessäni kirkko on ollut kaavoihin kangistunut vanha instituutio, jonka ainoa tehtävä on saarnata Jumalan sanaa. Ainakaan Twitterissä näin ei ole ja olenkin selkeästi alkanut nähdä kirkon uudessa valossa sen seurauksena. Myös Kirkko & Kaupungin julkaisemat Ville Rannan pilapiirrokset ovat nostaneet kirkon profiilia silmissäni. Minusta on hienoa, että kirkko uskaltaa.

Twitterissä kirkko on yllättävänkin ajankohtainen ja antaa paljon ajateltavaa. Haluan erilaisia näkökulmia asioihin ja muun muassa kirkon tiliä seuraamalla niitä saa. Kirkon tili tekee hyvää työtä Twitterissä. Hyvä twitterpresenssi on aikaansa seuraava ja keskusteleva, mutta myös mielipiteitä esittävä niitä kuitenkaan tuputtamatta. Seuraamisen aloittamisen kynnys oli matala, koska tilillä ei tuputeta.

Minua kiinnostavia ja kirkollekin ajankohtaisia aiheita ovat olleet mm. naisen asema, maahanmuutto ja siihen liittyvä lähimmäisenrakkaus. Toivon, että tilillä edelleen jatketaan kantaaottavaa linjaa ajankohtaisiin aiheisiin.

Hengellistä sisältöä minä en kaipaa. #Twaarna’t jossain vaiheessa ärsyttivät, mutta Twitterissä on helppo skipata sellainen sisältö, joka ei kiinnosta. Muualla kuin sosiaalisessa mediassa en kirkkoa ja kirkon viestintää seuraa.

Sosiaalisessa mediassa ei ole yhtä kirkon edustajaa tai kirkon ääntä, sosiaalisessa mediassa kirkko näkyy usein yksilöiden kautta. Ensimmäinen Twitterissä vastaan tullut kirkkoon liittyvä henkilö taisi olla Visa Viljamaa (@VViljam). Eka ajatukseni oli, että vau, voiko kirkkokin olla näin cool.

Kirjoittaja Nina Tyni (@nuusa_) on sähäkkä taskuelektrotötterö, elämäntapapyöräilijä, intohimoinen optikko ja onnellinen feministi.

10 käskyä someen

KP_SOMEMPI_KANSIrajattu

Sosiaalisen median ohjeita eli eräänlaisia käskyjä on listattu pilvin pimein. Halusimme itsekin laittaa kortemme kekoon ja muovata  kymmenen käskyä. Ne ovat kiteytymiä siitä, mitä kirjan tekeminen ja siihen tehdyt haastattelut ovat opettaneet.  Ne nousevat kirkollisen viestinnän maailmasta:

 

  1. Käytä rohkeasti monia somevälineitä. Jos käytät yhtä, sekin riittää. Jos et käytä yhtään, saat anteeksi.

  2. Vapaaehtoinen viestijä on mahdollisuus, ei uhka. Vapaaehtoinen: tarjoudu rohkeasti. Työntekijä: uskalla luopua, anna vastuuta, ole kärsivällinen.

  3. Ole tunteva, mutta vältä raivoa. Kuvittele itsesi samaan tilaan keskustelukumppanisi kanssa.

  4. Kerro someonnistumiset iloiten, jaa myös epäonnistumiset muiden opiksi. Moka on lahja.

  5. Mittaa onnistumistasi sosiaalisessa mediassa. Älä erehdy luulemaan, että ne ovat mitta ihmisyydestäsi.

  6. Tykkäys ja toisten seuraaminen ovat tärkeämpiä kuin hiljaisuus tai seuratuksi tuleminen. Sormenpää ei kulu tykkäyksistä.

  7. Et voi milloinkaan jakaa liikaa hyviä uutisia tai positiivista palautetta.

  8. Älä jeesustele somessa, mutta puhu rohkeasti asioista jotka ovat sinulle ja taustayhteisöllesi a ja o.

  9. Jos pelkäät somea, kokeile kerran tai pari. Jos some ei sovi sinulle, älä asetu esteeksi alaisen, ystävän, naapurin tai kollegan halulle olla aktiivinen.

  10. Tunne rajasi. Älä uhraa somen alttarille lähisuhteitasi, mutta somessakin voi palvella. Somessa on elämää mutta elämässä on muutakin kuin some.

Lue Somempi seurakunta -koulutuksesta tästä

Tilaa kirja tästä 

H-hetki käsillä Jyväskylässä

V__3318Sohjo tukkii mutta some kukkii. Taivas muistaa varsinkin eteläistä Suomea tänään lumella. Lumentulo ei tuki kuitenkaan sosiaalisen median reittejä eikä tee muutosta siihen, että tänään julkaistaan kirja Somempi seurakunta – sosiaalisen median opas (Kirjapaja 2016). Kyseessä on, ei enempää eikä vähempää, ensimmäinen erityisesti seurakunnille tarkoitettu sosiaalisen median opas.

Opusta on Jyväskylässä Kirkon kasvatuksen päivillä esittelemässä yksi sen kirjoittajista, tuottaja, mediapastori Jan Ahonen.

Hän on Jyväskylän Paviljongissa äänessä tänään 12.1. kello 14.35, joten kaikki kynnelle kykenevät tervetuloa tai -menoa paikan päälle.

Kirjan muut kirjoittajat ovat viestinnän monitoimiveijari Ville Kormilainen ja toimittaja Johannes Ijäs. Ville Kormilainen vetää tänä vuonna kaikille halukkaille päivän mittaisia Somempi seurakunta -koulutustilaisuuksia. Lue koulutuksesta tietoja enemmän tästä linkistä.

Vielä kerran, lämmin kiitos kaikille kirjan tekoon monin eri tavoin osallistuneille!

Ville, Jan ja Johannes

Jouluradio ylivoimainen ykkönen

img_5899-1

Jouluradio on kirkollisten Facebook-sivustojen ylivoimainen ykkönen. Viimeisin lähetyskausi on tuottanut 16 000 uutta tykkäystä, samalla ylittyi 100 000 tykkäystä. Sijoista viidestä seitsemään käydään tasaista kamppailua. Listalle tuoreita tulokkaita ovat muun muassa pääkaupunkiseudun seurakuntien verkkomedia Valomerkki sekä Patmos lähetyssäätiön radiokanava.

Järjestöjen saralla näkyy lähetysjärjestöjen someaktiivisuuden kasvu. Suluisssa on edellisen syyskuussa 2015 tehdyn kartoituksen tulos ja viimeisenä muutosluvut. Listatulokkailta vertailuluvut puuttuvat.

 

Kirkolliset mediat Top 5 (28.12 2015)

  1. Jouluradio 100 847 (84 884) + 15963
  2. Radio Dei 11 344 (10 982) +362
  3. Taivas TV7 5110
  4. Seurakuntalainen 3794 (3712) +82
  5. Nuotta.com 3088 (3052) +36
  6. Kotimaa24 3073 (2523) +550
  7. Valomerkki.fi 3056
  8. Radio Patmos 2721

Järjestöt

  1. Kirkon Ulkomaanapu 12803 (11 986) +817
  2. Suomen Lähetysseura 9497 (9160) +337
  3. Kansanlähetys 3571 (3325) +246
  4. Lontoon merimieskirkko 2722
  5. Medialähetys Sansa 2714 (2424) +290
  6. Merimieskirkko 2423 (2139) +284
  7. Lähetys-Yhdistys Kylväjä 2110 (1746) +364
  8. Suomen Raamattuopisto 1856 (1660) +196
  9. Changemaker Finland 1433
  10. Herättäjä-Yhdistys ry 1298 (1194) +104
  11. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) 1193 (1147) +46
  12. Suomen Pipliaseura 1189 (1140) +49

(Changemaker-sivun tykkääjämäärä 5.1.)

Kuva: Jouluradio promo/ Niko Jekkonen

Tampereen ja Helsingin yhtymät lihovat Febussa

IMG_4358

Helsingin ja Tampereen seurakuntayhtymät ovat onnistuneet repimään Facebookissa etumatkaa muihin seurakuntayhtymiin. Helsinki (Usko Toivo Rakkaus) on saanut syyskuun alun listaukseen verrattuna yli 1500 uutta tykkääjää ja Tampereen seurakunnat puolentuhatta tykkääjää lisää. Top-10-listalle löytyivät uusina tulokkaina Lahden ja Joensuun yhtymien Facebook-sivut.

Listauksessa sulkuihin on merkitty syyskuun luvut. Viimeiset luvut puolestaan kertovat, kuinka monta uutta tykkääjää on tulllut syyskuun alkuun verrattuna lisää.

Alla oleva listaus on tehty 27.12.2015. Jos havaitset virheen tai puutteen, kerro ihmeessä, täydennämme listauksia sen mukaan. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

 

  1. Usko Toivo Rakkaus 36 082 (34 573) (Helsinki) +1509
  2. Tampereen seurakunnat  3288 (2757) +531
  3. Espoon Seurakunnat 1508 (1348) +160
  4. Oulun seurakunnat 1130 (954) +176
  5. Lahden seurakuntayhtymä 921
  6. Kirkko Helsingissä 918 (705) +213
  7. Kirkko Porissa 905 (851) +54
  8. Ylä-Savon seurakunnat 852 (716) +136
  9. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 729 (635) +94
  10. Luterilainen kirkko Joensuussa 444

Seurakunnilla uusi Facebook-kärki

img_2760

Espoon Tuomiokirkkoseurakunta on luterilaisten seurakunnallisten Facebook-tilien uusi tykkäyskuningas. Se on ohittanut tykkääjien määrässä Nokian seurakunnan, joka pitää nyt toista sijaa Helsingin Lauttasaaren seurakunnan hengittäessä niskaan.

Edellinen listaus tehtiin syyskuun alkupuolella. Tämä listaus on tehty 27.12.2015. Eniten uusia tykkääjiä kerännyt seurakunta on Helsingin Lauttasaari, jolle tykkäyksiä tuli lisää huimat 401. Toinen huippunousija oli Espoon tuomiokirkkoseurakunta 281 uudella tykkääjällä. Myös Helsingin Malmi sai hienosti 255 uutta tykkääjää.

Listalle on ponnistanut myös muutama uusi 600 tykkääjän rajan ylittävä seurakunta. Listauksessa sulkuihin on merkitty syyskuun luvut. Viimeiset luvut puolestaan kertovat, kuinka monta uutta tykkääjää on tulllut syyskuun alkuun verrattuna lisää.

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme listauksia sen mukaan. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Tällä viikolla päivitämme myös seurakuntayhtymien ja kirkollisten järjestöjen, medioiden ja muiden toimijoiden Top-listat, joten pysykää ”kanavalla”.

Lue loppuun

Twitterissä et ole tärkeä – tee itsestäsi tärkeä!

Tutkin työkseni seurakuntien viestintää ja tongin myös Twitter-tilien sisältöjä. Luterilaisten seurakuntien Twitter-elämän soisi olevan paljon nykyistä somempaa. Monet kun ovat aktiivisia, mutta sellaisilla tavoilla, jotka on tarkoitettu aivan muihin välineisiin. Twitter ei ole kotibileet, jossa sinut tunnetaan ja jossa olet tärkeä muillekin bailaajille.

Twitter on jatkuva ja päättymätön mielipiteiden kesäfestari, jossa on erotuttava massasta, jos haluaa tulla huomatuksi. Hienointa on, että se on mahdollista.

Olisin voinut kirjoittaa pitkän listan havainnoista matkan varrelta, mutta se lipsahtaa helposti negatiiviseksi ja heikkouksia kaivelevaksi. Toki huonoja näyttöjä Twitterin käytöstä ja työajan tuhlaamisesta sen päivittämiseen riittää, mutta ollaanpa kuitenkin positiivisia. Suosittelen muutamia nyrkkisääntöjä, joilla päästä oikeaan suuntaan. Saa printata työhuoneen seinälle.

1. Päätä, miksi ja millä saundilla olet mukana. Tämä on todella tärkeää, sillä se helpottaa omaa työtäsi. Tiedät, mitä julkaiset ja minkä jätät pois julkaistavaksi muualla. Seuraajillasikin on oikeus tietää, mitä sisältöä ja tyyliä odottaa. Ja jos et juuri nyt tiedä, miksi julkaiset tililläsi, älä hätäänny. Istu alas, hengitä syvään ja tee päätös – ja pysy siinä. Yksinkertaista.

2. Tutki, milloin viestejäsi luetaan. Hämmästyttävää kyllä, ihmiset eivät istu tietokoneen ääressä odottamassa, milloin suosiollisesti postaat. Verkosta löytyy erilaisia neuvoja siitä, milloin Twitterissä kannattaa julkaista. Nämä neuvot eivät kuitenkaan ole yleispäteviä, vaan lukeminen vaihtelee teemasta ja tyylistä riippuen. Siksi sinun pitää kokeilla ja oppia oma vastaanottajakuntasi. Ajasta lähetyksiä esimerkiksi apuohjelmien avulla lähtemään eri aikoina ja katso, mitä tapahtuu. Apuohjelmavinkkinä ajastukseen Bufferapp.com.

3. Flirttaile ja näyttäydy, sillä Twitterin päättymättömillä kesäfestareilla ei saa huomiota kyyhöttämällä omassa teltassa. Kommentoi rohkeasti ja oman saundisi mukaan muiden keskusteluja. Toki retweettaukset auttavat alkuun, mutta suora kommentointi, kehuminen ja arvostelu ovat ratkaisevia, kun haluat näyttäytyä kiinnostavassa seurassa ja tehdä itsesi tärkeäksi. Järkevää flirttailua on myös se, että lisäät muiden käyttäjien @nimiä mukaan omiin viesteihin.

4. Toista ydinviestejäsi. Twitterissä toisto on luvallista aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Facebookissa. Voit surutta laittaa tärkeimmän asiasi päivittymään lukuisia kertoja. Voit julkaista vanhoja viestejä, joiden olet huomannut keräävän huomiota. Joskus vanhan pieni freesaus tekee toki hyvää, mutta aina sekään ei ole tarpeellista.

5. Älä julkaise rivi-ilmoituksia. Vertaa omia twiittejäsi lehtien rivi-ilmoituksiin. Samankaltaisuudet kertovat ongelmista. Korjaa somemmaksi.

6. Käytä kuvitusta ja versioi se twitterin mittoihin. Kuvien käytöllä on valtava merkitys siihen, kuinka moni seuraa twiitiäsi. Kuvat kannattaa versioida tai ainakin mitoittaa Twitteriin sopiviksi. Älä siis käytä automaattisesti samoja kuvia eri some-alustoilla. Apuohjelmavinkkeinä kuvitukseen Vine ja Canva.com.

7. Ja sitten ne #häsät eli #aihetunnisteet eli #hashtagit. Niitä käyttäessäsi mieti, mitä tunnisteita lukijasi käyttävät. He eivät ole kiinnostuneita sinun tavastasi ajatella vaan omastaan. Pyri aina kahteen tai kolmeen tunnisteeseen, joiden avulla kytket oman twiittisi muihin keskusteluihin.

Kehnoimmat tilit ovat yhdistelmiä lehtien rivi-ilmoituksista ja linkeistä julkaisijan Facebook-tiliin. Ilman #aihetunnisteita ja @nimiä. Ilman osallistumista mihinkään keskusteluihin. Omassa nurkassa kyhjöttäen.

Eieieieinäinpojat!

Twitteristä ei seurata yhden toimijan yksittäisiä tapahtumatietoja eikä sinne hakeuduta lukemaan muiden some-alustojen julkaisuja. Sinne hakeudutaan elämään twitteriksi.

Mikko Hormio

vieraileva kolumnisti, viestintämuotoilija, Ihminen 360°

Kirkolliset Twitter -persoonat ja organisaatiot Top-listat 

 IMG_2711
Päivitimme tunnettujen luterilaisen kirkon tviittaajien sekä instituutioden listat seuraajamäärien mukaan. Korjaamme listaa mielellämme, voit kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com. Suluissa vertailuluku noin kolmen kuukauden takaiseen (5.9) listaan. Edellisen listan löydät tästä.
Edit: Korjattu Usko hyvän tekemiseen listalle takaisin ja Kirkon kasvatuksen, Pakilan seurakunnan ja Johanna Korhosen tilit lisätty.
Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (15.12)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 15 635 (14 994)
  2. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 4709 (4143)
  3. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3185 (3026)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 2748 (2502)
  5. Johanna Korhonen, toimittajaja kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2455
  6. Jaakko Heinimäki, kirjailija-pastori (@jaheinim) 2311 (2164)
  7. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 1865 (1682)
  8. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 1833 (1538)
  9. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 1791 (1648)
  10. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö KUA (@DevelopingMikko) 1771
  11. Kari Kanala, kasvatuksen pastori ja mediahahmo (@karikanala) 1664 (1306)
  12. Markus Kuisma, Isoset Ry:n aktiivi (@MarkusKuisma) 1614 (1693)
  13. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 1577 (1455)
  14. Visa Viljamaa, pastori Oulunkylän srk (@VViljam) 1508 (1431)
  15. Samuli Suonpää, Kyyhkysen päätoimittaja (@Suonpaa) 1419 (1118)
  16. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 1371 (1278)

 

Kirkon seuratuimmat, muut

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 4199 (3775)
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 2413 (1878)
  3. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2079 (1946)
  4. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 1434 (1254)
  5. Suurella Sydämellä (@Vapaaehtoistyo) 1312 (1206)
  6. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1155 (1109)
  7. Kirkon kasvatus ja perheasiat 1126 (@kirkonkasvatus)
  8. Valomerkki.fi (@ValomerkkiFI) 1119 (674)
  9. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 994 (898)
  10. Maata näkyvissä -festivaali (@maatanakyvissa) 947 (877)
  11. Jouluradio (@Jouluradio) 940 (616)
  12. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 936 (885)
  13. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 893 (819)
  14. Tampereen seurakunnat (@TampereenEvlSrkt) 852 (788)
  15. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 808 (670)
  16. Ev. lut. kyrkan Finland (@kyrkans_komm) 777 (735)
  17. Lontoon merimieskirkko (@Lontoonkirkko) 736 (675)
  18. Espoon hiippakunta (@Espoonhpk) 699 (622)
  19. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 640
  20. Turun seurakunnat (@turunsrk) 639 (586)
  21. Kirkkovene -huumorisivusto (@Kirkkovene) 612 (550)
  22. Kuopion seurakunnat (@Kuopionsrkt) 572 (515)

Edelliseen listaan nähden Suomen ev.lut.kirkkko eli @Kirkko_evl (ennen @Kirkon_tiedotus) on muokannut osoitettaan ja vastaavasti @Vaalit2014 -tili on nykyään @uskohyvaan. Mikko Koivumaa nousi nyt listalle tultuaan töihin Kirkon ulkomaan apuun, joten häneltä ei ole vertailulukua syyskuulta. Syyskuun lukua ei ole myöskään kirkon kasvatuksen tilille.

SOMEron seurakunta – nimestä riemua sometyöhön?

 Voiko seurakunnalla olla parempaa lähtökohtaa sometyölle kuin nimi Someron seurakunta? Seurakunnan johtava nuorisotyöntekijä Jussi Härme pitää sanaleikkiä mielenkiintoisena.

Tosin hän myöntää myös, ettei nimen hyödyntäminen ole tullut mieleen.

– Johtunee myös siitä, että tämä työ kuitenkin liikkuu edelleen jatkossakin niin kovin monella tasolla. Ei tulevaisuudessakaan pelkästään somemaailmassa. Täällä kehä kolmosen tuolla puolen ajellaan vielä tottuneesti myös vanhoilla kanssakäymisen vankkureilla. Mutta osaksi työtä some on tietysti tullut.

Härme jatkaa vaatimattomasti, ettei näe sometyötä minään ydinalueena seurakunnassaan. Tosin heti paljastuu, että yhtä ja toista monipuolista sosiaalisessa mediassa kuitenkin Somerolla tehdään.

– Minä vastaan täällä kasvatuspuolesta ja nuorten kanssa tietysti someillaan. Ylivoimaisesti eniten käytetty alusta meidän nuoriso- ja riparityössä on Facebook. Nuoret ovat jo pitemmän aikaa ottaneet siihen etäisyyttä ja kulkevat paljon Instagram- ja snappimaailmassa. Facebookia he kuitenkin meidän nuorisotyön osalta seuraavat, kun tietävät että sinne jatkuvasti päivittyy heitä koskevia ajankohtaisia asioita. Sen vuoksi se on edelleen hyvinkin käyttökelpoinen kuitenkin.

Facebookissa Someron someseurakunnassa operoidaan lähes pelkästään suljetuilla ryhmillä.

– Siis isostoiminnalla ja ripariryhmillä on omat ryhmänsä, joihin sitten halukkaat liittyvät. Isostoimintaryhmä on vuodesta toiseen yksi ja sama, riparit perustavat omansa vuosittain ja ryhmittäin. Samoin kerholaisten vanhemmille on ryhmä sekä perhekerhotoiminnalla. Myös kerhonohjaajilla on ryhmä, Härme kertoo.

Someron seurakunta ei yhteisönä ole millään sosiaalisen median alustalla. Työmuodot, esimerkiksi nuoriso- ja rippikoulu, toimivat ryhmiä luoden.

– Niiden merkitys on erityisesti tiedonkulussa ja viestinnässä. Tapahtumia myös eletään niiden kautta uudelleen muun muassa runsaan puoleisella kuvatarjonnalla.

– Kuvien puolesta Instagram varmaan alkaisi jo olla parempi vaihtoehto. Eli siihen suuntaan käynevät askeleet jatkossa, Härme pohdiskelee.

Sometyö koskettaa Someron seurakunnassa tällä hetkellä lähinnä kasvatussektoria: nuorisotyöntekijät, varhaiskasvatuksen ohjaaja, joskus joku papeista. Ripariryhmissä se koskee yleensä kaikkia työntekijöitä, jotka riparia ovat tekemässä.

– Meidän kohderyhmämme toki myös on voimakkaasti somekorostunutta, kun ajatellaan kaikkia seurakuntalaisia. Mitä vapaaehtoisiin tulee, isoset ovat tietysti somemaailman ammattilaisia . He eivät kuitenkaan toimi tällä alueella vastuunkantajina, Härme toteaa.

Someron seurakunta on varmasti osuva kuva monen seurakunnan sometoiminnnasta. Paljon jo tehdään, mutta mahdollisuuksia toiminnan laajentamiseen on niin ikään runsain mitoin – ainutlaatuisella nimellä Someron seurakunta etenkin.

Toimittaja: Johannes Ijäs

Kuvassa: Yksityiskohta Someron seurakunnan verkkosivulta.

Kiitos ystävät – painokone laulaa

Somempi seurakunta – sosiaalisen median opas (Kirjapaja 2016) on lähtenyt painoon. Kustantaja päätti, että oikea ajankohta kirjalle on saattaa se maailmaan uuden vuoden kunniaksi, heti tammikuun alussa. Alkuperäinen suunnitelma oli joulukuussa, mutta ehkä somekirjan ilmestyminen sopii hyvin juuri alkuvuoteen. Uusi vuosi, uudet kujeet.

Hyvät ystävät, kommentaattorit, haastatellut, kyselyyn vastanneet, somettajat, peukuttajat, kustantaja ja kaikki kannustajat ja kriitikot: kirja on siis purkissa ja ilman teitä siitä ei olisi tullut niin mielenkiintoinen kuin se nyt on.

Havaitsimme käytännössä, miten joukkoistamalla saa aikaan hyvää jälkeä. Moni innostava ajatus on aivan muualta lähtöisin kuin meidän kirjoittajan aivoittelusta. Kiitos Teille! Kiitos myös Kunnallisneuvos C.V. Åkerlundin säätiölle taloudellisesta tuesta. Se salli kunnollisen paneutumisen kirjoittamiseen.

Somempi seurakunta -kirjan julkistamistilaisuus pidetään 12.1. Jyväskylän Paviljongissa, jossa järjestetään Kirkon kasvatuksen päivät. Tervetuloa lämpimästi sinne!

Kirjaa voi ennakkotilata tästä osoitteesta. Kun laitat tilaustietoihin koodin SOME, kirjan saa 22 euron ennakkotilaushintaan

Niin ja se kansiasia. Pääsitte sanomaan siihenkin asiantuntevan sananne. Kiitos monista hyvistä kommenteista.

Kantta jonkin verran vielä tuunattiin ja lopullinen versio on nähtävissä tämä postauksen kuvassa. Meistä tekijöistä Tomi Kujansuun työ näyttää hyvältä.

Vielä kerran: kiitos!

Somempi seurakunta on omempi seurakunta.

Ville Kormilainen, Jan Ahonen, Johannes Ijäs

Kirkollisten Instagram-tilien kärkikolmikko porskuttaa reippaasti

Seuraajamäärä on vain yksi somemittareista, mutta kelpo alku selvitettäessä kuinka keskeinen asema ”kirkonmäellä” on sosiaalisessa mediassa. Tämä katsaus perustuu nopeaan kartoitukseen, ja saattaa hyvinkin kaivata täydennystä. Alla oleva tuore Instagram-listaus koskee organisaatioita, ei henkilökohtaisia tilejä.

Listaus on laadittu sitten, että samalla voi verrata nykytilaa kolmen kuukautta sitten esittelemiimme lukuihin Instagramin kirkollisesta Top 10:stä.

Jouluradion kasvu on ollut omaa luokkaansa, mutta myös Kirkko Suomessa ja Maata näkyvissä -festivaali ovat kyenneet reippaaseen nousuun.

Tilin nimi ei aina kerro suoraan ylläpitäjätahoa. Valomerkki on pk-seudun seurakuntien verkkomedia. UskoToivoRakkautta ylläpitää Helsingin seurakuntayhtymä.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei kirkko ole läheskään jäsenmääränsä kokoinen toimija Instagramissa.

Suluissa vastaava syyskuun 9. päivän luku. Pakilan seurakunnan on tulokas listalle,  siksi vertailulukua ei ole. Tästä pääset edelliseen listaukseen

Luvut listattu 9.12.2015

 

Kirkolliset organisaatiot Instagramissa

  1. Jouluradio 3908 (1119)
  2. Kirkko Suomessa 3112 (2085)
  3. Maata näkyvissä -festarit 2160 (1251)
  4. Uskovaiset nuoret 943 (615)
  5. Pakilan seurakunta 824
  6. Minihartaus 815 (561)
  7. Ev. luth. kyrkan i Finland 679 (612)
  8. Kirkon Ulkomaanapu 657 (470)
  9. Valomerkki.fi 624 (420)
  10. PorinTeljänseurakunta 597 (473)
  11. UskoToivoRakkaus 571 (525)

Ensimmäinen somepappi: Ankkalammikoituminen kirkon sometyön uhka

Keravansrk

Kuva: Keravan seurakunnan somekoulutuksesta, Heikki Nenonen oikealla.

Aktiivisesta ja positiivisesti erottuvasta työstä sosiaalisessa mediassa tunnettu Keravan seurakunta saa tulevan vuoden alussa tiettävästi maamme ensimmäisen some-papin. Tehtävään tarttuu seurakuntaa aiemminkin palvellut Heikki Nenonen. Selvitimme Nenosen ajatuksia uuden työroolin kynnyksellä.

Miltä uusi titteli ja tehtävänkuva tuntuu?

 Tuntuu aika omalta. Olen ihmisenä ja pappina ennakkoluuloton ja mielelläni uuteen heittäytyvä. Ajattelen olevani omimmillani silloin, kun pääsen rakentamaan jotain sellaista, jolla ei ole vuosikymmenten ”näin on aina tehty” -painolastia perässä vedettävänä.

Kuinka suuri osa Keravan seurakunnan papin työstäsi on sometyötä?

– Osuutta ei ole määritelty prosenteissa, mutta se ymmärretään työalana muiden joukossa. Osallistun normaalisti yleiseen seurakuntatyöhön kollegoideni tapaan, mutta en ajattele sitä jonkinlaisena ei-some-työnä. Päinvastoin, some-pappina pyrin siihen, että seurakuntana kaikki työmme ja olemisemme on läsnä sekä fyysisesti että virtuaalisesti, koska niin suurin osa keravalaisistakin on. Siispä sanoisin, että kasvokkain tapahtuvaa sielunhoitoa ja rippiä lukuunottamatta papin työstäni lähes 100% voi olla sometyötä.

– Työyhteisössäni työntekijään luotetaan ja esimiehen asenne toimimiseen someympäristössä on hyvin kannustava. Niinpä uskon, että sometyön tekemistä rajoittaa ensisijaisesti oma rajallinen mielikuvitus.

– Lisäksi vastuullani on nuorten aikuisten toiminta. Lienee sanomattakin selvää, etten jaa somea ja nuoria aikuisia kovin erillisiin kategorioihin.

Kenen aloitteesta sinusta tuli somepappi?

– Meillä on sometettu aktiivisesti jo pidempään useiden työntekijöiden ja seurakuntalaisten toimesta. Aloite taisi tulla minulta itseltäni, mutta se sai hahmonsa ideapalaverissa esimieheni kanssa. Somepappeus oli mitä luontevin jatko jo tehdylle sometyölle, sillä uuden strategiamme mukaisesti pyrimme vahvistamaan läsnäoloamme kolmessa paikassa: kirkossa, kaupungilla ja somessa. Niinpä olemme pyrkineet hyvässä yhteishengessä miettimään myös työalakysymyksiä uudesta ja nykyaikaisesta näkökulmasta.

Mitä teet nyt somessa ja millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuutta varten?

– Suunnitelmia on paljon. Ensinnäkin ajattelin perata läpi sen, mitä kaikkea meillä jo on ja tapahtuu ja lähteä näin vahvistamaan kaiken hengellisen työmme somenäkyvyyttä. Tämä voi tapahtua tuotteistamalla (tiedän, pelottava sana) somemaailmaan kaikkea sitä, mitä meillä jo osataan hyvin. Kyse on siis siitä, että työmme muuttuu ymmärrettävämmäksi ja kiinnostavammaksi ja näin saavuttaa monilla rintamilla paremmin kohderyhmänsä.

– Toiseksi haluan toimia uudenlaisen ajattelutavan saarnaajana: some haastaa kirkon perinteisen, tapahtumakeskeisen olemistavan. Järjestä tapahtuma, tilaa pullakahvit, laita ilmoitus lehteen ja odota. Näin on toimittu ja toimitaan. Tietyin osin pitää toimia jatkossakin, mutta sen rinnalla on ymmärrettävä, että tapahtuminen, toiminta ja läsnäoleminen on aidosti siirtynyt myös sosiaaliseen mediaan. Se, että joku katsoo seurakuntamme Tulkoon haloo -videon Youtubesta tai heittää kotoaan snäppiviestiä seurakunnan tilille, on jo tapahtuma ja kohtaaminen. Meidän ei ole mitään syytä ajatella, että vain paljon ihmisiä fyysisesti kokoava toiminta on kaiken onnistuneen tapahtumisen mittari. Joku Youtube-video voi kertoa jostain fyysisestä tapahtumasta. Tapahtuma kerää 15 ihmistä, mutta videon katsoo 1200 ihmistä.

– Kolmanneksi haluan muuttaa toimintaamme somessa paljon nykyistä proaktiivisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi. Ihmisten hengelliset pohdinnat ja etsinnät tapahtuvat nykyään usein somessa. Yhdessä tiedottajan kanssa pyrimme rakentamaan uudenlaisen, asioihin ja kysymyksiin tarttuvan toiminnan mallia. Samalla pyrimme järkeistämään sitä, mitä missäkin somefoorumissa on tarkoituksenmukaista jakaa.

Koetko edustavasi somessa koko kirkkoa vai Keravan seurakuntaa?

– Pappislupaukseni mukaisesti palvelen ilman muuta koko Kristuksen kirkkoa. Keravan seurakunta on siitä upea työpaikka, että meillä tällaiseen ajassa elävään palvelemiseen uskotaan, eikä pelätä tehdä muutoksia. Mielelläni siis palvelen Kristuksen kirkkoa Keravan seurakunnassa.

– Some on siitä hieno juttu, ettei se tunne parokiaalista seurakuntarakennetta. Seurakuntamme yksi strateginen suuntaviiva tuleville vuosille on ”Olemme kaikkialla Keravalla.” Tähän voisinkin somepappina jatkaa, että ”ja Kerava on kaikkialla Suomessa ja miksei muuallakin.” Eli en pane pahakseni, jos Keravan seurakunta brändäytyy sometyömme takia hyvässä valossa, kunhan tämä vain palvelee keravalaisia ja koko kirkkoamme. Omaan napaansa tuijotteleva ja etuansa vaaliva seurakunta sen sijaan on ymmärtänyt olemuksensa perustavalla tavalla väärin.

Miten some on mielestäsi kirkon piirissä hallussa?

Vaihtelevasti. Kirkossa on paljon someaktiivisia työntekijöitä, mutta paljon myös somea vieroksuvia. Eri seurakunnissa ja seurakuntien sisälläkin eletään hyvin erilaisissa sometodellisuuksissa. Innostuneisuutta ja ennakkoluuloja on suunnilleen yhtä paljon.

Nimeä kolme ilonaihetta kirkon sometyöstä?

  1. Selkeä kollektiivinen herääminen sometodellisuuteen. Elämme herätyksen aikoja.
  2. Someen aletaan suhtautua yhä ammattimaisemmin, se ei ole enää ”oikeiden töiden” ohessa tapahtuvaa pikkuhauskaa puuhastelua.
  3. Some on tehnyt ja tekee kirkon työstä ihmisläheisempää, kepeämpää ja uskottavampaa.

Entä kolme murhetta?

  1. Uhkana on esimerkiksi työntekijöiden ”ankkalammikoituminen” somessa. Sosiaalisen median on tarkoitus olla mahdollisimman sosiaalista ja ulospäinsuuntautuvaa.
  2. Somen ymmärtämiseen läsnäolon ja tapahtumisen foorumeina on vielä matkaa. Liian usein some on yhtä kuin tiedotuskanava. Tämän murheen aika korjannee.
  3. Usein sometyö on innokkaiden työntekijöiden yksityisyrittämistä. Yhteispelillä ja tavoitteiden pohdinnalla päästäisiin pidemmälle.

Miten Keravan seurakunta luo joulun someen?

Tänä vuonna luomme sen perinteisen tapahtumatiedottamisen lisäksi SnapChat-vetoisella, puujalkahumoristisella Snapventtikalenterilla. Näissä päivittäisissä videoklipeissä pyrimme yhdistämään nasevalla tavalla keravalaisuutta, adventtia ja tulevaa joulua. Jos muuten jollakin on naseva, kriteerit täyttävä klippi-idea mielessä, minuun voi olla yhteydessä!

Joulun ollessa käsillä teemme varmasti jotakin hartaudellisempaa ja asiallisempaa somehartausmateriaalia jaettavaksi. Tämän lisäksi pidämme somessa näkyvillä kaikkea sitä, mitä on jo tapahtunut ja missä olemme olleet: lasten joulukirkot, päiväkerhot, erilaiset joulutilaisuudet. Pyrimme olemaan aktiivisia paitsi seurakunnan tilillä, myös henkilökohtaisilla tileillämme.

Twitter, Instagram ja SnapChat: nenoheikki

Parisuhteen joulukalenteri kirkon somehitti

IMG_5917

Espoon seurakuntien paperinen joulukalenteri näyttää tältä.

Seurakunnissa ja kirkollisten toimijoiden ja järjestöjen piirissä on herätty toteuttamaan sosiaalisen median joulukalentereita. Kyseessä on tuttu ja joulun odotukseen sopiva formaatti, joka istuu hienosti myös nettiin.

Facebookissa toimiva Parisuhteen joulukalenteri  lienee kalentereista suosituin. Sen sivulla jaetaan päivittäin yksi toiminnallinen virike suhteen parantamiseen. Esimerkiksi joulukuun 3. päivän vinkki oli: ”Tee tänään jotain sellaista, jolla ilmaiset kumppanillesi rakastavasi häntä. Jos haluat, niin tee se tavalla, jota hän ei osaa odottaa!” Sivu on kerännyt peräti 21 000 tykkäystä. Sen toteuttavat ja tuottavat Hyvinkään-Riihimäen alueen perheasiain neuvottelukeskuksen työntekijät.

Lastenkirkko.fi:n perinteisesti toteuttama kalenteri sisältää tällä kertaa esimerkiksi Youtube-videoita, digitaalisista oppimateriaaleista teettettyjä osioita ja pelejä. Lahden seurakuntayhtymän  Instagram-kalenteri esittelee 24 eri puolilla kaupunkia sijaitsevaa jouluseimeä. Tili on nimeltään @lahdenjouluseimet.

Suomen Lähetysseuran Kauneimpien Joululaulujen adventtikalenteri on puolestaan blogipohjainen.  Jokaisena adventtina uusi bloggaaja pääsee jakamaan ajatuksia joulusta ja tämän vuoden keräyskohteesta: rauhasta. Joulukalenterin avasi valokuvaaja Meeri Koutaniemen pohdinnoillaan Kolumbia-matkastaan. Blogia jatkavat muun muassa televisiosta tuttu pastori Kari Kanala ja Raskasta Joulua –levyltä sekä Northern Kings –kokoonpanosta tuttu muusikko JP Leppäluoto.

Kansanlähetys puolestaan tekee työtään eri puolilla maailmaa tutuksi Suuressa mukana -videojoulukalenterilla. Julkaisun huomioarvoa on taitavasti nostettu päivittäisillä tuotearvonnoilla. Arvontaan osallistuminen ei edellytä oikeaa, vaan ainoastaan asiallista vastausta päivän kysymykseen.

Aktiivisesta sometuksesta tunnettu Keravan seurakunta tuottaa Snapchatiin Snapventtikalenterin. Lyhyet video julkaistaan myös seurakunnan Facebook-sivuilla. Espoon seurakuntien Esse-lehden tavallista laajemmassa jakelussa mukana saapunutta paperikalenteria täydentää verkkoversio. Jokaisesta luukusta avautuu pieni jouluaforismi.

Tässä oli vain muutama kirkollinen poiminta. Vinkkaa meille hyvä somen joulukalenteri!

 

Ensimmäinen Somempi seurakunta -koulutus on nyt takana

Kävin vetämässä torstaina ensimmäinen Somempi seurakunta -koulutuksen Turun arkkihiippakunnan viestintäpäivässä. Kahden tunnin settiä oli kuuntelemassa vähän alle 50 Turun alueen seurakuntien työntekijää ja palaute oli erinomaista. Kuulemma olisi kuunnellut pidempäänkin.

Turussa teemoina olivat seuraavat asiat:

  • Sisällökkäämpää somea
  • Valokuvan ja videoiden voima
  • Seurakunta somessa ja missä somessa

Räätälöimme jokaisen esityksen toiveiden mukaan, joten tarvittaessa jokainen presis on erilainen. Tarjousta voit kysyä Villeltä (ville.kormilainen at gmail.com)

Alla Turussa esitetyt kalvot:

Mitä seurakunta ja kirkko voisivat oppia startupeilta?

Minulta ilmestyi viikko sitten Kauppakamarin kustantamana Kukaan ei puhu Fruugosta – Tarinoita startup-Suomesta -niminen kirja. Kirjassa käsitellään suomalaisia startup-epäonnistumisia, mutta samalla se antaa liudan vinkkejä aloittelevalle yrittäjälle.

Myös kirkko ja seurakunnat voisivat oppia startupien asiakkuusajattelusta. Kun startup eli maailmanmenestykseen tähtäävä yritys lähtee kehittämään tuotetta, se puhuu ensimmäiseksi asiakkaittensa kanssa. Kirkolle ja seurakunnille tällainen dialogi on usein vieraampaa.

Käytän kirjassa kolmevaiheista mallia asiakashankintaan. Ensin herätellään asiakas metelöimällä, sitten kiinnostetaan asiakas ja lopulta tehdään kauppa. Kirkon ja seurakunnan tapauksessa kauppa on tietysti onnistunut asiakaskontakti: käynti lastenkerhossa ja sunnuntain messussa. Kirkkokin elää ja kuolee asiakkaidensa mukana.

Meteliä

Miten herättää potentiaalisten asiakkaiden kiinnostus? Miten asiakkaat löytävät juuri meidän tuotteemme kaikkien muiden tuotteiden joukosta? Miten kirkko löytää metelin seasta potentiaalit?

Metelin pitäisi olla sellaista, joka herättää huomion oikeassa kohderyhmässä. On oikeasti aivan tarpeetonta jaella messuilla lentolehtisiä viisikymppisille, jos oikeat potentiaaliset käyttäjät löytyvät Bulevardin eteläpuolelta. Sama asia käänteisesti: on turha huudella paikallislehden palstalla teinejä tai kirkon ilmoitustaululla somessa eläviä perheenäitejä.

Mieti, mikä on sinun tapasi herättää meteliä. Sosiaalisessa mediassa touhuaminen on hauskaa, mutta ilman suuntaa se on tehotonta. Blogigaaminen, Twitter, Instagram, kaikki ovat käypiä työkaluja, kunhan viestin vain suuntaa oikealle porukalle.

Kiinnostusta

Kiinnostuksesta voisi puhua myös mittaamisena. Somessa on turha huudella, ellei asiakkaita saada kiinni tai jos toimintaa ei mitata. Netissä voi mitata lukemattomia asioita. Esimerkiksi Google Analyticsin mittaristolta löytyy varmasti oikea työkalua asiaan kuin asiaan, mutta mittari on se, meneekö viesti perille? Kuinka moni ihminen liittyy postituslistalle? Kuinka moni ihminen tykkää Facebook-sivustasi? Seuraako sinua Instagramissa kukaan? Ja mikä tärkeintä, tuleeko kukaan seurakuntasi tapahtumiin!

Pidä huoli, että metelin herättämisestä seuraa myös kiinnostuneita. Ota kiinnostuneet näppeihisi ja selvitä, miksi ne he ovat sinusta kiinnostuneita. Jos yksi ihminen tykkää sosiaalisen median kanavasi kaikista julkaisuista, on hän joko hullu tai sitten potentiaalinen asiakas. Jututa häntä. Ota kiinnostuneista kaikki irti.


Asiakas

Kiinnostuneista ihmisistä saat asiakkaita. Perinteisessä bisneksessä kiinnostuksesta asiakkaaksi vaaditaan noin seitsemän yhteydenottoa ja puoli vuotta aikaa. Seurakunnalla on enemmän aikaa.

Mieti tavat, miten joilla saat kiinnostuneet kiinni ja osallistumaan.

Startupille metelistä kiinnostuksen kautta asiakkaaksi on usein liian kallis ja hidas. Ilman meteliä ei ole kiinnostusta ja ilman kiinnostusta ei ole asiakkaita. Suppilomalli toimii aivan oikeasti. Sitä paitsi, seurakunnalla on ollut tähänkin asti aikaa odottaa, nyt pitäisi toimia.

Ville Kormilainen

Menestys somessa tuo itseluottamusta Jouluradion tekijöille

Jouluradion_logo

Pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteisen mediatoimituksen Toivontuottajien Jouluradio on käyttänyt sosiaalista mediaa menestyksekkäästi hyödyksi työssään.

Jouluradion verkkotuottajan Tuukka Jorun mukaan some toimii radion eduksi kahdella tavalla.

− Meillä on loistava väline kertoa ihmisille Jouluradiosta. Toisaalta meillä on somen myötä suora matalan kynnyksen palautekanava jatkuvasti auki kuulijoihimme. Menestys somessa on ainakin antanut itseluottamusta tekijöille. Kun 85 000 ihmistä haluaa kertoa Facebookissa tykkäävänsä kanavastasi, voi olla aika varma että itse tuotteen suhteen tehdään jotain oikein.

Millä tavoin käytätte somea?

− Pyrimme olemaan selvillä selvillä siitä mitä missäkin välineessä kaivataan. Facebookissa ja Twitterissä on kanavistamme eniten ”tiedotuksellista” sisältöä. Instagramissa, YouTubessa ja Snapchatissa keskitytään enempi fiilistelyyn. Kanavasta riippumatta somea käytetään osallistumalla ja olemalla aktiivisia.

Mitkä välineet ajavat mitäkin tarkoitusperiä?

− Kaikkien somekanavien tarkoitus on toimia Jouluradion markkinointivälineinä, syventää Jouluradion brändiä ja tarjota kanavaa seuraaville Jouluradioon ja joulumusiikkiin liittyvää huolella mietittyä ja tuotettua sisältöä.

Oletteko saaneet somen kautta lisää kuulijoita?

− Osa kuulijoista on varmasti löytänyt Jouluradion somen kautta. Toisaalta uskon että useat kuulijat ovat rakastuneet kanavaan ja etsineet sen myöhemmin somesta.

Miten aktivoitte ihmisiä somessa?

− Tärkein tapa aktivoida seuraajia on olla itse aktiivinen. Teemme kiinnostavia päivityksiä, seuraamme niiden kommentteja ja vastaamme niihin. Tykkäämme kuvista Instagramissa, lisäämme twiittejä suosikeiksi ja retwiittamme niitä. Ja vaikka sen tuntuu vieraalta tai jopa hassulta, meidänkin päivityksissä näkyy selvästi vaikutukset esimerkiksi tykkäämisiin tai jakoihin kehotuksilla. Niitä käytämme kuitenkin varoen, koska ne myös herkästi ärsyttävät ihmisiä. Pyrimme tekemään niitä tilanteissa joissa se tuntuu erityisen luontevalta. Esimerkiksi ”Käytä heijastinta! Haasta ystäväsi mukaan!” -päivityksen jakamaan pyytäminen on helppoa.

Miten mittaatte sometyön tuloksia?

− Seuraamme kauden aikana viikottain tykkääjämääriä eri kanavissa. Pidämme silmällä miten yksittäiset päivitykset pärjäävät tykkäyksien ja jakojen osalta.

Miten hyvin some on mielestäsi kirkossa hallussa?

− Vaihtelevasti. Some on tekijänsä näköistä. Jos kanavissa on epävarma ja himmailee, koko kanava näyttää epävarmalta ja olemassaoloaan anteeksipyytelevältä. Kaipaan enemmän rohkeutta olla esillä, koska piilossa ei ole löydettävissä.

Toimittaja: Johannes Ijäs

Twitter & Instagram & SnapChat: @jouluradio

Vieraileva kolumnisti: Tulkoon yhteys –ja yhteydet tulivat

IMG_6424

Internet on kirvoittanut uskonnollisilta kirjoittajilta Raamatullisia metaforia internetin luonteesta niin pitkään kuin www on ollut saatavilla. ”Let there be links!” on Amerikassa tunnetun kristillisen saarnaajan Leonard Sweetin kirjasta, jossa hän vertaa luomistyötä yhteyksien luomiseen. Alussa oli kaaos, satunnaisuuksia, potentiaali, josta Jumala loi järjestyksen. Tulkoon valo – on erontekoa valon ja pimeyden välille, satunnaisten muuttujien välille. Linkit eri asioiden välillä ovat yhteyksiä, joiden avulla merkityksetön ja piilossa oleva tulee esiin ja saataville, yhteyteen muiden kanssa. Linkit ovat valoa.

Valon ja pimeyden kieli on Johanneksen evankeliumista. Valo ja pimeys on metaforaa ihmisen suhteesta Jumalaan. Valossa ihminen on Jumalan yhteydessä, pimeydessä ihminen on yksin, erossa Jumalasta ja muista ihmisistä. Pimeys on helvetti.

Voimakkaat kuvat palvelevat ehkä monia sellaisia, jotka näkevät verkon osana evankeliumin saarnaajan työkenttää. Onhan netti kansoitettu saarnaajilla, erityisesti amerikkalaiset karismaatikot ovat ottaneet sen omakseen. Mutta miten me luterilaiset sitten netin näemme? Onko jotain sellaista mikä olisi meille ominaista? Vaikka on yhtä monta tarinaa kuin tekijääkin, on myös mahdollista löytää jotakin luterilaista verkkoelämää yhdistäviä tekijöitä.

Kirkossa on Suomessa oltu verkossa jo vuosia. Eletty ja koettu, keksitty uutta ja ehditty vanhaa jo lopettamaankin. Sen lisäksi, että käytännössä tehdään, on myös olennaista miettiä, mikä siinä on teologisessa mielessä olennaista. Ei poissulkien, että joku asia ei olisi mielekästä uskon elämistä verkossa, vaan sisään sulkien, miksi me teemme kaikkea tätä kristittyinä?

Ensinnäkin se kertoo meistä luterilaisista jotakin, että teologista puolta lähdetään miettimään reilusti vasta sen jälkeen, kun työ on käytännössä jo käynnistetty ja työtä tehty vuositolkulla. Usko rakkaudessa työtä tekee. Ihmisten auttaminen ja yhteyteen ohjaaminen ei kysy syvällisempiä teologisia perusteita, sillä se on teologiaa jo itsessään. Jo Luther opetti, että kaikki arkinen on mitä suurimmassa määrin Jumalan palvelusta. Usko eletään todeksi arjessa. Toiseksi se, että luterilainen usko on ”kansan” uskoa ”kansan” kirkossa: oma kieli, ymmärrettävyys ja yleinen pappeus ovat ytimellisiä osia uskossamme. Jokainen kristitty on toimija omalla kentällään ja silloin myös netti ja sosiaaliset verkostot ovat niitä kenttiä. Arkeen upottautuvina somea on enää mahdotonta edes erotella miksikään erillisiksi elämänalueikseen.

Lopuksi vielä toinen metafora, joka liittyy johtamiseen. Se on muotoillut D. Friesen teoksessaan Thy Kingdon Conncted: What the Church Can Learn from Facebook, The Internet and Other Networks (2009). Internet nimittäin haastaa myös traditionaalisia johtamisen tapoja, kirkossakin. Tarvitsemme kirkkoon ”connective leaders”, yhdistäviä johtajia, jotka kilvoittelevat merkityksellisyyttä luovien ja kärsimystä vähentävien suhteiden muodostamisessa koko johtamisalueellaan. Yhdistävä johtaminen on arvokasta mutta itseään tyhjäksi tekevää johtamista. Sen esimerkkinä on ristillä kärsinyt Kristus, joka viime hetkillään mahdollistaa yhteyden sillekin, jolla ei sitä ennestään ole, nimittäin ristin ryövärille. Kristityt on tässä mielessä kutsuttu olemaan johtajia, palvelemaan toisiaan, luomaan ja mahdollistamaan kontakteja. Tällainen johtajuus ei etsi rakenteita eikä valvontaa. Sen sijaan se kysyy yhtä aikaista tahtoa luoda järjestystä ja mahdollistaa ennakoimaton. Kristityt on kutsuttu ylläpitämään kaoottista järjestystä (chaordic), jossa Jumalalla on lopullinen johtajuus.

Lisää metaforia ja asiaa luterilaisesta verkon teologiasta luettavissa tulevasta synodaalikirjasta (Kirjapaja, ilmestyy kesällä 2016).

Vieraileva kolumnisti Meri-Anna Hintsala on pappi ja Kirkkohallituksen viestintäsuunnittelija. Hän työstää nyt työvapaalla teologiseen tiedekuntaan sosiaaliseen mediaan liittyvää väitöskirjaa.

Oulun Ilokuu haastaa Facebookin vatsalihaskampanjat

 Kuva%201-2

Oulun seurakuntien sivuilla vietetään koko lokakuu Ilokuuta. Idean kampanjasta sai Emilia Aakko. Hän oli kesällä työharjoittelussa Oulun seurakuntien viestintäpalveluissa ja ehdotti, että voisi tehdä heille jonkinlaisen Facebook-kampanjan seurakunnan Facebook-sivujen aktivoimiseksi ja vuorovaikutuksellisuuden lisäämiseksi.

Aakkon mukaan idea Ilokuusta syntyi vastapainoksi Facebookissa oleville lukuisille ”laihdutuskampanjoille”, vatsalihashaasteille ym., joissa tavoitellaan fyysistä hyvinvointia. Ilokuussa sen sijaan päätavoitteena on henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon tavoittaminen. Lisäksi Facebookissa viime vuonna pyörinyt ”Hyvän mielen haastejoulukalenteri” toimi innoittajana ja antoi alkusysäyksen ideoinnille.

Vaikka idea oli Emilian, Oulun seurakuntien viestintäpalveluissa käytiin kampanjaa ja sen postauksia yhdessä läpi, ja muut saivat heitellä ideoitaan ja kehitysehdotuksiaan.

Mitä asioita halusit kampanjassa erityisesti painottaa?

– Hyvän mielen ja ilon levittämistä sekä henkisen hyvinvoinnin tavoittamista. Nykypäivänä sosiaalinen media täyttyy niin helposti ahdistavista ja surullisista aiheista, joten on tärkeää tuoda mukaan myös hippu iloa ja muistuttaa, että elämässä on asioita, jotka ovat hyvin.

Kyseessä on seurakuntien nimissä tehtävä kampanja, mitä erityispiirteitä tämä toi?

– Koska kampanja tehdään seurakunnan nimissä, toi se tietysti suunnitteluun hieman haasteita. Osaan postauksista pyrin tuomaan uskonnollista näkökulmaa esimerkiksi kirjoittamalla postauskuviin sitaatteja Raamatusta tai käsittelemällä kirkollisia aiheita kuten Mikkelinpäivää tai virsien laulamista. Näistä tunnistaa, että kampanja on seurakunnan. Pyrin kuitenkin siihen, ettei kampanjasta tule liian seurakunta- ja kirkkokeskeinen, eikä kampanjan ilmapiiri olisi ”uskontoa tuputtava”. Toivon, että myös he, jotka eivät ole aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, tai edes kuulu kirkkoon, löytäisivät kampanjasta jotain itselleen.

Mikä oli toteutuksessa haastavinta?

– Haastavaksi koin juuri sen, että kampanja tehdään seurakunnan nimissä. Niin aiheita kuin tekstejä ja niiden kieliasuakin sai mietiskellä pitkään. Haastavaa on myös se, kuinka paljon ihmisiltä voi postauksissa ”vaatia”. Kuinka usein ihmisiä voi pyytää kommentoimaan vaikkapa kuvailemalla päiväänsä tai tykkäämään postauksesta, jos on suorittanut päivän haasteen? Mitä enemmän ja isommin seuraajilta vaatii, sitä vähemmän seuraajia saa. Toisaalta taas, jos seuraajia ei aktivoi mitenkään, se ei aktivoi Facebook-sivuilla vuorovaikutusta tai keskustelua. Kultaisen keskitien löytäminen tässä on haaste.

Millä perustein valitsit kuvat ja tekstit?

– Ensin postauksiin syntyivät tekstit, ja jälkikäteen etsin ja muokkasin teksteihin sopivat kuvat canva.com -ohjelmalla. Canva.com on todella näppärä ja helppo kuvanmuokkaussivusto. Osa kuvista löytyi myös Kirkon kuvapankista, ja pari nappasin itse.

– Tekstit syntyivät aikalailla fiilispohjalta, ideoita ja aiheita ympäriltä etsien. Kuvat pyrin valitsemaan niin, että ne sopivat kampanjan hyvinvointiteemaan, ja välittävät tietynlaista raikkautta, rauhaa ja kauneutta.

Miten mittaatte kampanja onnistumista?

– Kampanjan päätyttyä  julkaistaan vielä postaus, jossa seurakuntien Facebook-sivujen seuraajilta pyydetään palautetta kampanjasta: Mikä oli hyvää ja missä jäi parantamisen varaa? Postauksessa annetaan myös mahdollisuus arvioida kampanjaa arvosanoin asteikolla 1–5. Tietysti myös pitkin kampanjaa ihmisten osoittama aktiivisuus ja kommentit kertovat, kuinka kampanja onnistuu.

Oulun seurakunnat Facebookissa

Toimittaja: Jan Ahonen

Huippuvlogaaja: Ripari on hyvä videon aihe

Processed with VSCOcam with c8 preset

Noin 10 000 nuorta kokoontui tämän vuoden elokuussa Hartwall Arenalle loppuunmyytyyn TubeCon-tapahtumaan. Tapahtuman vetonauloja olivat nuoret videobloggaajat, vloggaajat eli tubettajat.

Tubettajat tuottavat videoita YouTubeen. Parhaimmilla heistä on yli 100 000 seuraajaa. Suomessa tällaisia yli 100 000 tilaajaa kerääviä vlogeja on kaikkiaan kymmenkunta.

Tubettajat ovat tämän päivän julkkiksia, joiden nimikirjoitusta ollaan valmiit jonottamaan tuntitolkulla ja joiden jokaista tekemistä seurataan sosiaalisessa mediassa herkeämättä. Juuri some onkin mahdollistanut näiden tubeidolien intensiivisen seuraamisen. Kun tubejulkkis menee elokuviin, hän päivittää tilansa johonkin sosiaaliseen mediaan ja aktiiviset fanit ovat odottamassa nimmarin ja yhteiskuvan toivossa elokuvan päätyttyä.

Yksi Suomen suosituimmista tubettajista on 17-vuotias Tume, jonka YouTube-kanavaa seuraa reilut 110 000 katsojaa. Käytännössä seuraajat tarkoittavat siis sitä, että aina kun Tume lisää videon YouTubeen, siitä menee tieto tilaajille.

Tume tekee videoita omasta elämästään ja kertoo ilmiöistä, jotka ovat lähellä nuoren maailmaa.

Seurakunnan kannalta mies on kiinnostava parin vuoden takaisten rippikouluvideoidensa ansiosta. Tume teki pari videota rippikoulusta ja sen tunnelmista ja erityisesti rippikoulun jälkeen tehty video nousi varsin suosituksi. Se keräsi reilut 60 000 katselukertaa.

– Videoillani puhun minua koskettavista asioista ja silloin just rippikoulu oli mulle ajankohtainen juttu. Osa mun katsojistakin varmasti oli menossa riparille niin tän videon avulla pystyttiin keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia. Ihmiset on pitäny videosta ja sitä on näytetty joissain rippikoulun tapaamisissakin. Rippikoulu on hyvin lähellä nuorta ja hänen elämää. Siksi rippikoulu on hyvä videon aihe, onhan YouTuben katsojat aika lailla nuoria.

– Tubettajan voisi lähettää seuraamaan Kirkon Ulkomaanavun työntekijää maailmalle. Samalla tubettaja voisi kertoa kuinka jossain päin maailmaa tarvitaan apua, Tume ideoi.

Jos YouTubeen haluaa tehdä sisältöä, kannattaa oppia hakea nimenomaan nuorilta tubettajilta. Heillä kanava ja yleisöjen kerääminen on hallussa ja heidän oppejaan kannattaa hyödyntää. Tume vinkkaakin heti kärkeen, että esimerkiksi sellaista videota ei kannata tehdä, jota ei itsekään jaksa katsoa. Hänen mielestään tärkein oppi tubettamisessa pätee myös jokaiseen muuhun sosiaaliseen mediaan.

–  Kuka tahansa voi nähdä sun videon, joten on mietittävä mitä sanoo. Sun naama on pelissä, joten mitään tyhmää ei kannata laukoa. Seurakunta voisi saada tuhansia seuraajia puhumalla ajankohtaisista aiheista. Voisi olla kiinnostavaa nähdä, miten Kirkon Ulkomaanapu toimii ja miten kirkko auttaa pakolaiskriisin aikana. Rippikoulusta tehty video kiinnostaa myös ja sitä voitaisiin näyttää esimerkiksi riparitapaamisissa. Onhan niitä videoita tehtykin.

Tumen mielestä uskontoa ei kannata lähteä väkisin tunkemaan videoihin ja sosiaaliseen mediaan.

– Itse uskontoa ei pidä tuputtaa niin paljoa, uskonto on arka aihe netissä. Sen sijaan olisi hyvä kertoa kirkon toiminnasta enemmän. Esimerkiksi mihin kirkollisvero oikein menee? Tätä kysymystä monet pohtivat. Monilla on hyvin stereotyyppinen käsitys seurakunnista ja kirkosta, sitä pitäisi muokata. Seurakunnan oma tubettaja -hommasta en ole varma. En tiedä, miten se toimisi. Seurakuntia on jonkin verran, joten en lähtisi tekemään jokaiselle yksilöllistä tiliä. Esimerkiksi Helsingin kaupungin seurakuntien yhteinen kanava voisi toimia. Sinne tulisi eri seurakunnilta pieniä videoita. Kyllä minä ainakin tilaisin helsingin seurakuntien YouTube-kanavan.

Tume kertoo: täältä nuoret löytyvät:

Facebook

“Facebookin luultiin kuolevan, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Tosin nykyään harvoin enää jaetaan mitään omasta elämästä. Facebookia käytetään lähinnä hassujen kuvien ja videoiden katsomiseen, kaverin tägäämiseen sekä tapahtumiin osallistumiseen.”

Twitter

“Twitter ei ole niin syttynyt nuorten keskuudessa, mutta on sielläkin porukkaa. Siellä on paljon aktiivisia somepersoonia ja vähän sitä vanhempaa sakkia.

Instagram

“Instagramia selataan päivittäin ja ehkä jopa tunneittain. Instaan kannattaa postata oikeasti hienoja valokuvia.”

SnapChat

“Verohallinnon SnapChat oli kova juttu. He olivat ajoissa liikkellä ja tuskin kukaan olisi odottanut heidän lähtevän mukaan snäppäilemään. Seurakunta voisi myös olla aika odottamaton snäppääjä. Esimerkiksi papin päivä SnapChatissa?”

Tume YouTubessa

Toimittaja: Ville Kormilainen

Tutkija Ville Mäkipelto: Liian moni tutkija ylenkatsoo somen

IMG_7734

Tutkijakoulutettava, eksegetiikan väitöskirjaa valmisteleva Ville Mäkipelto käyttää sosiaalista mediaa harvinaisen monipuolisesti. Hän on bloggaaja, vlogaaja ja on seurattu mies Twitterissä ja Instagramissa.

Hänet tavoittaa myös ammatillisista palveluista LinkedInistä ja Academia.edu’sta. Näiden käyttöä hän täydentää silloin tällöin hyödyntämällä harvinaisempia somepalveluita, kuten Redditiä, Swarmia ja Vineä.

Mäkipellon periaate on yritää tutustua aina uusiin, suosittuihin ja vähemmän suosittuihin somepalveluihin.

Miten kuvailisit rooliasi eri palveluissa?

– Tutkijan työssä on huomannut, että eri rooleja on usein vaikea erotella. Esimerkiksi työ ja vapaa-aika menevät helposti sekaisin, kun tekee sellaista työtä, joka kumpuaa omasta mielenkiinnosta. Sosiaalisessa mediassa minulla on vähän sama – roolit sekoittuvat helposti.

– Yleisesti ottaen eri palvelut ovat kyllä muotoutuneet vähän erilaisiksi. Twitter on kaikista avoimin palvelu, jossa ei ole yhtä selkeää roolia: tviittaan sekaisin tutkimuksesta, uskosta, arjesta, uutisista, mieleen tulevista vitseistä ja kaikesta muusta. Facebook on selkeimmin verkosto, jossa pidän eniten yhteyttä ihmisiin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet ”oikean elämän” elämänpiiriin. Olen tosin aika liberaali sen suhteen, ketä hyväksyn Facebook-kaverikseni. Instagram on itselläni selvästi eniten kansainvälisemmin suuntautunut. Blogissa yritän avata ikkunoita nimenomaan tutkijan työn arkeen ja niihin aiheisiin, joita tutkin. Tosin sielläkin saattaa välillä ajautua sivuraiteille. Vlogia yritän pitää lifestyle-linjan mukaisena: videoita tulee siis kaikesta omaan elämääni ja kiinnostuksiini liittyvästä. Toki viestinnän ammattilainen sanoisi, että vlogi pitäisi brändätä tiukemmin. Minä jaksan kuitenkin paremmin tehdä sellaista vlogia, jonne saa laittaa videoita laajasti omista kiinnostuksen aiheista.

Katsotko edustavasi jotain kirkkoa, uskonnollista yhteisöä tai kristillistä asennetta?

– Virallisesti en edusta mitään lafkaa. Toki jokaisella on oma identiteettinsä somessakin eikä sitä kannata väen vängällä peitellä. Luonnehtisin itseäni ekumeeniseksi ja avarakatseiseksi luterilaiseksi. Omat uskonnolliset pohdinnat näkyvät toki siellä täällä, mutta yleisesti ottaen vierastan kaikenlaista tuputtamista ja omien näkemysten liiallista mainostamista.

– Oma uskonnollinen taustani on lapsuudessa ja nuoruudessa ollut kyllä aika monimuotoinen ja mielenkiintoinen. Ajattelinkin pian avata sitä vaikkapa vlogissa. Olen nimittäin nuorempana eronnut helluntailaisuudesta ja käynyt rippikouluni vasta aikuisiällä.

Millainen kuva sinulle on muodostunut suomalaisten uskonnollisten yhteisöjen näkyvyydestä​ tai roolista somessa erityisesti vlogeissa?

– Uskonnollinen vlogiskene on kyllä aika olematon. Silloin tällöin julkaistaan hyviä yksittäisiä uskonnollisia ja/tai kirkollisia vlogeja (esim. tämä ja tämä). En kuitenkaan tunne ketään ihmistä, joka tekisi omalla nimellään säännöllisesti uskontoaiheista vlogia. Joskus eri vlogaajat käsittelevät yksittäisiä uskonnollisia aiheita, esim. Sebu kävi tutustumassa lestadiolaisten suviseuroihin ja julkaisi siitä videosarjan.
Areiopagilla on joskus ihan mielenkiintoisia videoita. Joitain täysin uskonnollisia tubekanavia on toki olemassa, mutta ne ovat yleensä liian julistavia minun makuun. Joistain jutuista saa kyllä ihan hyvä naurut ja muut kyseisen käyttäjän videot.
– Eri uskonnolliset yhteisöt ovat vaihtelevasti läsnä sosiaalisessa mediassa.

– Luterilaisella kirkolla on viime aikoina ollut monia erittäin hyviä avauksia somessa. Kaipaisin sitä, että eri yhteisöt olisivat aktiivisempia ja osallistuisivat keskusteluihin. Kirjoitin aikanaan edelliseen blogiini, että yksi lahkon tunnusmerkki on, että he eivät käytä sosiaalista mediaa: somessa ja verkossa toiminta tulee nimittäin läpinäkyväksi. Jos haluaa madaltaa oman kirkkonsa kynnystä, some on mainio mahdollisuus.

Olisiko ulkomailla sinun mielestäsi joku taho josta voisimme ottaa Suomeen mallia someviestinnässä?

– Ulkomailla on monia hyviä uskontouutispalveluita, kuten Huffington Post Religion ja Religion News Service. Nämä ovat usein myös aika aktiivisia Twitterissä ja Facebookissa. Suomesta puuttuu ”puolueeton ja sekulaari tai moniuskontoinen” uskontojournalismi ja sitä pitäisi ehdottomasti meillekin saada.

Kuinka paljon aikaa sosiaalinen media vie, kuinka paljon osallistut somessa keskusteluihin?

– Vaihtelevasti, mutta varmaan paljon verrattuna moniin muihin ihmisiin. Jos on kuuma keskustelu käynnissä Facebookissa, aikaa menee enemmän. Tavallisesti some kulkee joka puolella mukana älypuhelimessa ja selailen erityisesti Facebookia, Twitteriä ja Instagramia reilusti yli kymmenen kertaa päivässä. Some on itsellä integroitunut ihan tavalliseksi osaksi sosiaalista kanssakäymistä. Se ei ole haitannut in real life -sosiaalisuutta, vaan rikastanut ja tukenut sitä. Samalla tavalla, kun yliopiston lounaalla juttelen kaverin kanssa tai moikkaan ihmisiä kassajonossa, käyn kepeätä kanssakäymistä vaikkapa Twitterissä. Usein oikeassa elämässä juttu lähtee helpommin syvälliseksi, kun tietää toisen kuulumisia ja ajatuksia somesta. En sillä tavalla ajattele somea elämästä erillisenä osa-alueena, vaan se on osa arkeani ja todellisuuttani.

Kuinka paljon olet hyötynyt somesta tutkijan roolissa?

– Olen työskennellyt päätoimisena tutkijana vasta hieman yli vuoden, joten tutkijan rooli elämässä ja somessa on vielä uutta. Olen kuitenkin jo nyt huomannut, että some auttaa ihan hirveästi kansainvälisessä verkostoitumisessa ja yhteydenpidossa muihin tutkijoihin. Twitteristä esimerkiksi löytyy paljon saman alan ihmisiä ja esimerkiksi eräässä viime kesän konferenssissa parikin keskustelua on alkaneet siitä, että olen todennut henkilölle, että hän on Twitter-tuttuni.

– Some on myös mainio väylä yhteiskunnalliselle viestinnälle. Liian moni tutkija ylenkatsoo tämän. On olemassa jopa tutkimustietoa siitä, että omien tutkimuartikkelien esilläpito verkossa lisää tieteellisissä julkaisussa saatujen viittausten määrää. Tutkijoiden kirjoitukset jäävät helposti kirjaston hyllyihin pölyttymään, jos ei niitä mainosta, jaa ja pidä esillä verkossa. Nykyään puhutaan paljon tutkimuksen ”open-access” -julkaisemisesta: kaikilla pitäisi olla pääsy tutkimustietoon. Valveutunut tutkija osaa myös sanoittaa oman tutkimuksensa annin ja relevanssin eri sosiaalisten medioiden kielellä. Sillä tavalla, että tavallinen veronmaksaja ymmärtää.

Kuinka hyvin Helsingin teologiseen tiedekuntaan on juurtunut somekulttuuri?

– Ei se (ainakaan vielä) syvälle juurtunut ole. Joitain hyviä esimerkkejä kyllä on. Teologisessa tiedekunnassa on hyödynnetty tehokkaasti erilaisia verkko-oppimisen väyliä. Alkukielten oppimiseen tarkoitetut oppimisalustat ovat oiva esimerkki. Lisäksi joillain yksittäisillä tutkijoilla on mielenkiintoisia blogeja. Myös Teologia.fi on
mukavasti kehittynyt palvelu, joka on nykyään myös aktiivinen Twitterissä.

– Twitterin ja Facebookin kaltaiset palvelut ovat kuitenkin vasta tekemässä tuloaan. Tämä on sellainen asia, jossa jokaisen yksittäisen tutkijan pitäisi herätä, koska institutionaalinen viestintä somessa ei ole niin viehättävää kuin viestintä, jolla on ihmisen kasvot. Monille tutkijoille tämä on vielä aika uusi asia eikä aikaisempia esimerkkejä paljon ole. Taustalla saattaa olla esimerkiksi pelkoja siitä, että asioita täytyy somessa liikaa yksinkertaistaa tai tutkimusyhteisössä voi saada huonon maineen, jos notkuu Twitterissä. Moni varmasti myös ajattelee, että someviestintä ei kuulu tutkijan perustyöhön, mistä olen itse vahvasti eri mieltä. Valveutunut tutkija osaa myös sanoittaa oman tutkimuksensa annin ja relevanssin eri sosiaalisten medioiden kielellä. Sillä tavalla, että tavallinen veronmaksaja ymmärtää.

– Itse olen yrittänyt olla tuomassa yhdenlaista esimerkkiä siitä, miten tutkimus voi olla esillä sosiaalisessa mediassa. Yksi tähän mennessä hyvin onnistunut projekti on ollut meidän huippuyksikön viestintä sosiaalisessa mediassa. Olen itse mukana ”Changes in Sacred Texts and Traditions” -huippuyksikön viestintäryhmässä, jossa olemme jo valjastaneet blogin, Twitterin ja Facebookin vilkkaaseen käyttöön. Saavuttavuusluvut ovat kokoajan kasvaneet, kun olemme luoneet uutta sisältöä verkkoon. Twitterissä ja blogosfäärissä on ollut helppo verkostoitua kansainvälisesti. Tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomen Akatemian huippuyksikkö on näin vahvasti läsnä verkossa.Yksikköön voi käydä tutustumassa osoitteessa http://www.cstt.fi ja Twitterissä @CSTT_helsinki.

Twitter & Instagram & SnapChat: @Viljamitz
Blogi
Vlogi

Kansliapäällikkö: Tuntuisi oudolta luopua somen mahdollisuuksista

Your Kingdom Come. Lähetyskumppanuusneuvottelut Järvenpäässä keväällä 2014. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo näkee, että sosiaalisella medialla on suuri merkitys vaikuttamistoiminnassa. Hän hyödyntää kolmea sosiaalisen median välinettä.

Bloggaat Rajalla-blogissa. Facebook ja Twitter ovat käytössäsi. Miksi käytät juuri näitä somevälineitä vai käytätkö muitakin?

– Rajalla-blogiin lähdin mukaan, kun kirkkohallituksessa koottiin asiantuntijaporukkaa bloggaamaan. Kun meitä on isompi porukka, voimme tarjota blogin lukijoilla laajemmin näkökulmia kirkon ja yhteiskunnan rajapinnalla liikkuvista asioista.

– Facebook on laajan porukan ”tori”, missä on hyvä tilaisuus kertoa kirkon työstä ja kommentoida ajankohtaisia asioita. Olen hyvin tietoinen siitä, että nuorten foorumi se ei ole, mutta monet asioista, joiden parissa työskentelen, kiinnostavat ehkä enemmän keski-ikäisiä. FB-profiilini on melko työpainotteinen, vaikka viikonloppuisin ja lomilla kirjoitan välillä yksityisemmistäkin asioista.

– Twitteriä käytän nopeaan kommentointiin ja asioiden jakamiseen. Siellä seuraan ja kommentoin sekä työhön liittyviä, että penkkiurheiluharrastukseeni – varsinkin jalkapalloon – liittyviä teemoja.

– Nämä välineet ovat tulleet käyttööni yksi toisensa jälkeen kirkon viestinnästä vastaavien neuvoista, kannustuksesta ja opastuksella. Muita somevälineitä minulla ei ole käytössäni. Nämä riittävät ainakin toistaiseksi.

Miksi käytät somea ja kuinka suuri merkitys siinä on yhteiskunnallisella vaikuttamistoiminnalla?

– Ajattelen, että somella on suuri vaikutus vaikuttamistoiminnassa, mutta tilanteesta ja asiasta riippuu, millainen. Some näyttää muuttaneen vaikuttamista perinteisestä viranomaisten välisestä vaikuttamisviestinnästä kansalaisten viestinnän suuntaan. Laajoilla verkostoilla ja nopealla viestinnällä nostetaan asioita tietoisuuteen ja keskusteluun. Somessa saadaan myös entistä helpommin liikkeelle ja ”peukuttamaan” suuriakin joukkoja.

– Toisaalta henkilökohtaisia kontakteja yhteistyökumppaneihin ei edes some korvaa. Merkittävissä asioissa neuvottelut kasvokkain ovat edelleen tärkeä yhteiskunnallisen vaikuttamisen foorumi.

Onko some hyvä väline vaikuttamiseen? Miksi?

– Some on hyvä väline nostaa tietoisuuteen ja keskusteluun asioita. Päätöksen tekoon se ei kuitenkaan sovi kovin hyvin. Joukot lähtevät helposti mukaan asioihin ja hankkeisiin, mutta eri vaihtoehtojen punnitseminen ja arviointi saattavat jäädä tekemättä.

Pärjäisitkö ilman somea työssäsi?

– Varmasti jollakin tavalla pärjäisin, mutta tuntuisi kyllä oudolta luopua somen tarjoamista mahdollisuuksista nostaa keskusteluun aiheita, kommentoida muiden näkemyksiä ja seurata kiinnostavia keskusteluja sekä kotimaisilla että kansainvälisillä foorumeilla.

Rohkaisetko työtovereitasi somen käyttöön?

– Rohkaisen. Toki niin, että silloin kun kysymyksessä on työhön liittyvä somen käyttö, pelisäännöistä ja ajankäytöstä täytyy sopia.

Keskustelet Facebookissa ja Twitterissä. Miten olet järjestänyt työsi, jotta se mahdollistuu?

– Omassa tehtävässäni työn ja vapaa-ajan raja ei ole kovin selkeä. Niinpä somekeskusteluni ja -päivitykseni ajoittuvat usein työmatkoihin. Päivät täyttyvät usein kokouksista ja muista tapaamisista, joten silloin ei useinkaan ole aikaa osallistua someen. Jos ilmassa on kirkon ja työni kannalta tärkeitä aiheita, yritän myös päivän mittaan seurata keskusteluja.

Toimittaja: Johannes Ijäs
Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Vinkit: Ketä seurata SnapChatissä

 Snapchat on someviestipalvelu. Käyttäjä voi ottaa kuvia ja videota, sekä lähettää niitä rajatulle vastaanottajajoukolle. Otettuja kuvia tai videoita kutsutaan ”snäpeiksi”, ja käyttäjä voi määrittää ajan, kuinka kauan nämä viestit näkyvät vastaanottajan laitteessa. Määritetyn ajan jälkeen snapit poistetaan vastaanottajan laitteelta ja Snapchatin palvelimilta. Käyttäjä voi halutessaan tallentaa ottamansa kuvat ja videot omassa laitteessa olevaan galleriaan. Palvelu on erityisen suosittu teini-ikäisten joukossa. (Lähde: Wikipedia)

Palvelun erityispiirre on My Story -ominaisuus. Kyseessä on paikka, johon snäpit voidaan ohjata omille snäppi-kavereille 24 tunnin ajaksi. Snäpin lähettäjä näkee itse sen katsojamäärät tuon 24 tunnin aikana.

Nyt etsimme Somempi seurakunta -kirjan kartoistusta varten mielenkiintoisia seurattavia kyseisessä palvelussa. Keitä kannattaa seurata ja miksi? Itseään saa ehdottaa häpeilemättä :).

Ainakin Jouluradio (@jouluradio), Oulunkylän seurakunnan pastori Visa Viljamaa (@visapos) ja Tikkurilan seurakunnan pastori Satu Huttunen (@satuej) ovat saaneet jo ehdotuksia.

Pastori Arto Vallivirta (@revarto)

Messukylän srk:n nuoret (@menuoret)

Nuorisotyönohjaaja Mikko Lehtovaara, Nokian srk  (@gimmikki)

Tutkija Ville Mäkipelto (@Viljamiz)

Pastori Jan Ahonen (@jan.ahonen)

Anteeksi – lusikkani on sopassanne

Vuoden jälkeen lupa heltisi. Jouni Liimatainen on seurakunnan vapaaehtoinen Facebook-päivittäjä Espoossa. Vierailevana kolumnistina hän kuvaa, millaista polkua vastuuseen pääsy edellytti.

”Keitä ne on ne irralliset – tilastojen lukuisat miehet, joita seurakunta tavoittelee.” lauleskeli Karjalaisen Jii tutussa hitissään. Vai olivatko ne sankarit…?

No niin tai näin, jos ja kun ihminen seurakunnallisesti lokeroidaan eli segmentoidaan, tunnustaudun entiseksi irralliseksi, josta on myös passiiviseurakuntalaisen nimeä kuultu käytettävän. Sellainen tyypillinen ”metsä kirkkoni olla saa” -ihminen, joka tunnustaa Jumalan olemassa olon, mutta ei tarvitse kankeaa kirkkoa sen pönkittämiseen.

Omalla kohdallani muutos kävi sattumanvaraisesti, kun kesämökkipaikkakunnallani Konnevedellä huomasin, että kirkossa saa hihittää ja ajauduin heidän vapaaehtoistoimintaansa. Lähdin etsimään sitä samaa iloista kirkkoa omasta kotiseurakunnastani. Ja olihan se siellä, mutta passiiviseurakuntalaisen silmin suljettujen ovien takana. Ovien, jotka minullekin toki avattiin, kunhan olin pari vuotta jaksanut oveen paukuttaa.

Itselleni syntyi eräänlainen kaksi ja puoli -kohtainen oivallus: vapaaehtoistoiminta voi olla portti kirkkoyhteyteen ja kirkon julkinen imagokuva ei vastaa todellisuutta. Se puolikas oli se, että kirkkolaiva on melko kankea, mutta toisaalta se voi olla myös siunaus, kun ei hötkyillä joka muodin perässä.

No vapaaehtoistyö laajuudessaan olisi parinkin kolumnin arvoinen, mutta kiteytettynä: jos ihminen osaa esimerkiksi ammatikseen tiedottaa, toimia graafisena suunnittelijana, lapsityössä tahi ihan missä tahansa ammatissa, niin kyllä hän osaa tehdä sitä seurakunnassakin. Annetaan vastuuta, annetaan valtaa – siinä on toimivan vapaaehtoisuuden resepti.

Ja reseptistähän syntyy soppa. Itse koin luonnollista muutosvastarintaa, kun vapaaehtoinen tulee selviä kuviota sekoittamaan. Ajattelin kuitenkin, erään valtiopäämiehen tavoin, että tekemättäkään tätä ei voi jättää. Että kaikki keinot ovat sallittuja sodassa, rakkaudessa ja ennen kaikkea tiedotuksessa, jotta myös julkisen median tiedonvälityksen varassa elävät kanssasisaremme ja -veljemme saavat kuullakseen sen, mielestäni todellisemman kirkkokuvan. Sillä vaikka seurakunnan printtitiedotus on erinomaista ja sillä on edelleen tärkeä sijansa, niin se ei tavoita, kuin lähtökohtaisesti myönteisesti seurakuntaan suhtautuvia. Some-tiedottamiseen taas välttämättä ei ole osaamista, eikä ainakaan resursseja.

Pienen lusikan seurakunnan soppaan laitoin, kun perustin omalle alueseurakunta-alueelle Espoon Viherlaakso-Laaksolahdelle omat FB-sivut, joiden tarkoitus oli tiedottaa toiminnasta alueellisesti. Tämä ei ollut ongelma, sillä alueella ei ollut sivuja aiemmin.

Ehdotin, että voisin olla myös Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan yksi FB-päivittäjistä, siitä näkökulmasta, että osallistun paljon seurakunnan tapahtumiin ja voisin kirjoittaa päivityksiä osallistujan silmin. Nyt oltiin jo tuntemattomilla ja jopa hieman vaarallisilla vesillä, mutta vuoden jälkeen lupa heltisi.

Kun pää oli eräällä lailla avattu, ja huomattu, että ihan asiallisia päivityksiä osaan laittaa, jatko on ollut helpompaa. Uusia päivitysoikeuksia on tullut ja homma laajentunut niin Twitterin, YouTuben kuin Instagramin puolelle. Valitettavaa ehkä kuitenkin, että vapaaehtoisena tiedottajana taidan olla seurakunnassamme ehkä ainoa. Miksi ? Jaa-a…

Luulen, että kysymys on siitä missä vapaaehtoistoiminnassa yleisesti. Seurakuntalaisten resursseja ei toisaalta osata ja toisaalta ei uskalleta hyödyntää. Pelätään ehkä, että seurakuntalaiset tulevat samalle soppakulholle ja alkavat syömään työntekijöiden soppaa.

Itse ajattelen kuitenkin, että vapaaehtoistoimijoiden vahvuus on siinä, että heillä on resursseja olla luomassa uutta. Esimerkkinä ehkä perustamani ja ylläpitämäni Laulu & laulun tarina konserttisarja, mikä ei ole pois seurakunnan perustoiminnasta, vaan täydentää sitä. Olennaisinta on hyvä yhteistyö työntekijöiden, esimerkiksi juuri tiedottajien kanssa – kuten meillä Espoon Tuomiokirkkoseurakunnassa.

Jouni Liimatainen
Espoon seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston jäsen ja
Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja

Facebook

Twitter: @LiimatainenJ

Instagram: @jouniliimatainen

LinkedIn

Blogi

Aina tavoitettavissa – miten Sauri tekee sen?

SauriPekka

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille voi lähettää viestin niin Twitterissä kuin Facebookissakin. Eikä se vielä mitään: hän myös vastaa niihin. Nyt hän kertoo, miten temppu tehdään ja miten aika riittää.

Psykologiksi kouluttautuneelle Saurille kommunikaatio ja vuorovaikutus on ollut keskeinen teema jo väitöskirjasta The Production of Psychological Knowledge as Communicative Interaction (1990) lähtien.

– Kun nämä uudet sähköiset kommunikaatiovälineet lähtivät tulemaan, olen yrittänyt olla kaikessa heti kiinni. Tekstiviestit ja sähköposti tietysti olivat ne alkuperäiset. Sosiaalinen media on oikeasti sillä tavalla vallankumouksellinen väline, että se on sekä kaksisuuntaista että monenkeskeistä ja vielä reaaliaikaista. Alkuperäiset välineet olivat kahdenvälisiä, tekstiviestit ja sähköpostit, vaikka totta kai oli sähköpostilistoja, Pekka Sauri pohtii.

”Koska julkishallinnon oikeutus on riippuvainen kansalaisten hyväksynnästä, sen täytyy olla mukana keskustelussa, jota ihmiset käyvät.”

Alkuun Sauri tuumi Facebookin olevan yksinkertainen ja vähän lapsellinen väline.

– Hauskoja juttuja, söpöjä kissankuvia ja mitä söin tänään lounaaksi, tyyliin ”ketä kiinnostaa”. Minulla kesti vähän aikaa ennen kuin käänsin sen niin päin, että eihän se ole sen välineen vika, mitä siellä on. Ajattelin, että tämä pitää ottaa käyttöön ja voida nähdä sen tavoittavuus foorumina.

Kirjan Julkishallinto ja sosiaalinen media (KAKS 2015) kirjoittanut Sauri muistuttaa, että julkishallinto on perustettu kansalaisten toimesta.

– Koska julkishallinnon oikeutus on riippuvainen kansalaisten hyväksynnästä, sen täytyy olla mukana keskustelussa, jota ihmiset käyvät.

Rakennus- ja ympäristötoimesta vastaava Sauri otti ensin Facebookin kaupunkitiedottamisen käyttöön. Myöhemmin tuli Twitter, joka toi uusia mahdollisuuksia.

– Ei tarvitse pyytää, että pääset kaveriksi niin kuin Facebookissa, vaan voit vaan ruveta seuraamaan ihmisiä heiltä kysymättä. Twitter osoittautui erittäin hyväksi välineeksi.

Twitteriähän on moitittu tietynlaisesta elitistisyydestä, eliitti viestii toisilleen.

– Voihan sen tietysti niinkin sanoa. Twitterissä on kaikki tiedotusvälineet, yleensä kaikki päättäjät. Siellä on talouselämän vaikuttajia. Kun twitteriin laittaa jonkin uutisen, se leviää 10 sekunnissa joka paikkaan. Silloin Facebook-aikoihin monet perinteiset tiedotusvälineet nappasivat uutisia Facebook-päivityksistäni, mikä oli tietysti imartelevaa.

Facebook on peruskoulu

Saurilla on Twitterissä liki 35 000 seuraajaa. Heissä on muun muassa kaupungin asioista kiinnostuneita.

– Totta kai voivat olla kiinnostuneita minustakin, mutta en laita Twitteriin mitään muuta kuin asioita, jotka liittyvät Helsingin kaupunkiin. Välillä saatan laittaa myös ihan Suomea koskevia uutisia, jotka eivät ole mielestäni päässeet täällä esiin. Jonkin verran tietysti joutuu keskustelemaan siitä välineestä itsestään ja sosiaalisesta mediasta sosiaalisessa mediassa.

Sauri on linkittänyt kaikki Twitter-päivityksensä Facebookiin. Näin peittävyys on hyvä, koska Twitter- ja Facebook-ihmiset ovat kaupunginjohtajan mukaan aika eri jengiä.

– Se on sinänsä ihan ymmärrettävää, koska Twitterhän vaatii jonkinlaista harjaantuneisuutta tekstin tekemiseen. Jos  pitää tiivistää 140 merkkiiin, se vaatii vähän osaamista. Facebookissa saa kirjoittaa ummet ja lammet ja se näkyy. Ihmiset eivät paljon editoi tekstejä. Twitterissä on pakko editoida. Sinne ei voi laittaa mitään puolitekoista, koska se merkkimäärä on niin rajallinen. Laatuvaatimus on korkeampi. Se myös tekee siitä ”elitistisen”. Kyllähän se vähän on niin, että jos katsoo twitter-aktiiveja, niin varmaan 95 prosentilla on akateeminen tutkinto. Facebook on taas enemmän peruskoulu. Se on lajittelematon otos.

Pekka Saurin kokemus on, että virkamiehillä, sanan laajassa merkityksessä, on hyvin korkea kynnys lähteä sosiaaliseen mediaan. He pelkäävät etteivät osaa tai ymmärrä.

– Ohjeeni on se, että Twitteriin voi mennä ensin vain seuraamaan mielenkiintoisia tyyppejä tai työn kannalta relevantteja ihmisiä. Seurata, mitä nämä ihmiset viestivät ja mitä keskustelua siitä herää. Kun olet vähän aikaa seurannut ja lisännyt listalle riittävästi seurattavia, niin rupeat ymmärtämään sitä dynamiikkaa ja kulttuuria ja uskallat itsekin osallistua, hän neuvoo.

Hän jatkaa, miten ensin voi vain osallistua jonkun toisen aloittamaan keskusteluun, laittaa siihen jonkin kommentin. Tämän jälkeen voi pikku hiljaa ruveta itse aloittamaan keskusteluja tai laittamaan uutisia.

– Twitteriä voi harjoitella aika näkymättömissä, niin ettei kukaan vahdi, mitä osaat ja mitä et. Kuka tahansa voi ruveta seuraamaan Suomen pääministeriä eikä pääministerillä ole siihen mitään sanomista. Hänen pitää erityisesti estää se, jos haluaa, mutta se vaatii aika härskejä juttuja, että joku estää.

– Tällä tavalla pehmeällä nousulla kannattaa tehdä se. On ihan turha pelko, että en osaa tai töppäilen jotain. Jos rupeat vaan seuraamaan ja opit sen kulttuurin, niin osaat kyllä itsekin. Se ei ole vaikeaa. Haluaisin hälventää sen korkean kynnyksen, joka monella on.

Se kannattaa muistaa, että jos ottaa lähtökohdaksi vastata kysymyksiin, niin täytyy myös vastata. Ei käy, että kuukauden päästä vastaat jollekin tai et vastaa ollenkaan.

Jos alat vastata, silloin on vastattava

Sauri, vaikkei itse kirkkoon kuulukaan, näkee, että myös seurakuntien paikka on sosiaalisessa mediassa.

– Totta kai ihmisiä kiinnostaa, jos seurakunta järjestää jonkin tapahtuman. Sellainen pitää laittaa sosiaaliseen mediaan. Ihan käytännöllisiä asioita. Jos on jotain aputoimintaa tai muuta touhua, niin totta kai sellaista kannattaa laittaa. Loppu tulee sitten siitä, mitä ihmiset kysyvät. Niihin täytyy sitten vastata. Se kannattaa muistaa, että jos ottaa lähtökohdaksi vastata kysymyksiin, niin täytyy myös vastata. Ei käy, että kuukauden päästä vastaat jollekin tai et vastaa ollenkaan.

Sauri itse vastaa erittäin mitä erilaisimpiin kaupunkia koskeviin kysymyksiin. Se on myös raakaa työtä.

– Jos en heti osaa vastata ja sanon, että palaan, niin pitää palata kanssa. Pitää myös muistaa, kuinka monta on jonossa siellä.

Sauria auttaa hyvä muisti.

– Luotan siihen, että mieleeni jää, että nyt on selvitettävänä tämä asia ja se tuli toissa päivänä. Kun viestit tulevat minulle Twitterissä nimelläni, huomaan ne helposti. Totta kai yritän vastata heti, sitten se on pois. Paljon on kuitenkin sellaista, etten voi tietää. Minun täytyy kysyä Rakennusvirastosta tai Liikennelaitokselta.

Sauri on kuitenkin tinkimätön.

– Jos olen ruvennut vastaamaan ihmisten kysymyksiin, niin silloin on vastattava. Olen koko ajan ollut oranssi valo päällä. Kuinka kauan kapasiteettini riittää ja koska rupeaa menemään överiksi? Mutta ei se ole vielä tullut vastaan. Tähän liittyy sellainen oma harjautuminen myös. Kun kapasiteetti lisääntyy, niin kapasiteetti lisääntyy. Oppii jäsentämään asioita. On se toistaiseksi toiminut. Ei ole tarvinnut pistää lappua luukulle. Hyvin ymmärrän sen, että olen poikkeustapaus varmasti. Jo senkin takia, että olen niin kauan tehnyt tätä ja koulutustaustani takia myös.

Älä delegoi tiedottajalle

Pekka Saurin keskeinen asennesääntö on simppeli: viestintä on työtä.

– Edelleen on paljon sellaista, että työ on tässä ja viestintä on tuolla. Jos pitää viestiä jotain, niin delegoidaan se tiedottajalle. Se on kaikkein kamalinta. Ihminen, joka on vastuussa asiasta, ei viesti itse vaan delegoi sen tiedottajalle. Eihän se tiedottaja tiedä asiasta välttämättä yhtään mitään. Tai tietää vain sen, mitä hänelle kerrotaan. Siitä tulee helposti hyvin persoonaton siitä viestistä. On ihan eri asia, jos henkilö, joka vastaa viestistä, kertoo siitä omin sanoin.

Miten Sauri onnistuu resursoimaan aikansa aktiiviseen viestintään?

– En ole resursoinut. Sitä pystyy puhelimessa tekemään, niin vastailen vaikka kadulla kävellessäni. Ihmiset kysyvät, kuinka paljon minulla menee päivässä aikaa. Ei aavistustakaan. En laske sitä. Yhden tviitin kirjoittaminen tai vastaaminen kestää 10 sekuntia. Itse asiassa kysymys, kuinka paljon minulla menee aikaa, ikään kuin jo kuvaa vanhaa työkäsitystä. Tämähän työ koostuu kommunikaatiosta, piste. Erilaisilla foorumeilla, kokouksissa, keskusteluissa, sähköisesti, yhä vähemmän kyllä puhelimessa. Tässä ei ole juuri muuta kuin kommunikaatiota.

Someläsnäolo ja aktiivisuus on erittäin tärkeää myös nettikohujen sammuttamisessa ja ehkäisemisessä.

– Nettikohuhan syntyy kuin kulovalkea. Mitään niin idioottimaista tarinaa ei ole, etteikö virkamiehestä voisi uskoa sitä. Mitä älyttömämpi tarina kerrotaan byrokraateista, sitä paremmin se uskotaan, Sauri huomauttaa.

Helsinki on valittu vuoden somekaupungiksi 2014. Samana vuonna viestinnän ammattilaisten ProCom valitsi Saurin vuoden johtajaksi. Sauri on palkittu myös Demokratiatunnustuksella vuonna 2013.

– Nämä kaikki periaatteessa liittyvät sosiaaliseen mediaan tai viestintään. Meidän Rakennusvirastohan on Suomen johtava somevirasto. Lauri Hänninen on tehnyt Rakennusviraston profiilin. Hän on nero. Parempi kuin minä sikäli, ettähän onnistui luomaan eräänlaisen puolifiktiivisen hahmon. Sellaisen nokkavan, joka pystyy joskus sanomaan valittajille, että älkää aina mussuttako siellä. Se saattaa ärsyttää ihmisiä, mutta samalla se on mielettömän suosittu.

Apulaiskaupunginjohtaja tahtoo jakaa lisää kiitosta.

– Brankkarit, eli pelastuslaitos tviittaa välillä tosi hyvin. Välillä heistä ei kuulu vähään aikaan, mutta pelastuslaitos on tietysti toiminnaltaan oma lukunsa.

”Nykyään, kun ei ole kirkonmäkeä, se on sosiaalisessa mediassa. Sen saa ilmaiseksi käyttöön. Se kannattaa ottaa käyttöön. Luulisi, että se on kirkolle hyvä väline, jos halutaan ihmisiä tavoittaa. Pitää lammaskatrasta koossa.”

En jaksanut enää seurata paavia

Entäs ne seurakunnat, onko Sauri törmännyt niihin sosiaalisen median syövereissä. Vastaus on sama kuin monella muulla tunnetulla somepersoonalla.

– Ei tule mieleen.

– Arkkipiispa Kari Mäkinen tviittaa. Taitaa kirjoittaa Facebookiinkin, mutta ei erityisen tiheästi mielestäni. Ja tietysti paavi tviittaa. Joskus seurasin paavia, mutta en jaksanut enää, kun eihän hän itse sitä tee. Selvästi, tai enhän minä tiedä, mutta vaikuttaa siltä, että sen officesta tulevat ne tviitit, hän jatkaa.

Kirkolla ja seurakunnilla olisi Saurin mukaan herätyksen paikka.

– Se peruspointti on olla ihmisten kanssa seurakunnassa. Some on nykymaailman kirkonmäki. Ennen ihmiset keräytyivät kirkonmäelle, tai jäivät jumalanpalveluksen jälkeen kirkon mäelle juoruamaan ja sopimaan asioista sekä puhumaan ihan maallisia. Se oli kohtauspaikka, koska kaikki tulivat sinne. Nykyään, kun ei ole kirkonmäkeä, se on sosiaalisessa mediassa. Sen saa ilmaiseksi käyttöön. Se kannattaa ottaa käyttöön. Luulisi, että se on kirkolle hyvä väline, jos halutaan ihmisiä tavoittaa. Pitää lammaskatrasta koossa.

Haastattelu: Ville Kormilainen

Koonti jutuksi: Johannes Ijäs

Kuva: Helsingin kaupunki