Espoon piispa Tapio Luoma ehätti suomalaisista piispoista ensimmäisenä Twitteriin. Hänet tunnetaan mikroblogipalvelussa muun muassa twaarnoista eli kirkkovuoden ajankohtaiset ajatukset twiitit mittaiseksi saarnaksi tiivistävistä viesteistä. Mitä sitten ovat twermonit, ja miksi piispat harvoin yltyvät keskustelemaan somessa? Somempi seurakunta -blogi selvitti.

 Mikä oli ensimmäinen kokemuksesi sosiaalisesta mediasta?

Ensimmäinen some-kokemukseni taisi olla liittyminen Facebookiin keväällä 2009. Opiskelukaverini Ulla Lötjönen kutsui minut mukaan, ja pian löytyi kontakti moniin vanhoihin mutta myös uusiin tuttavuksiin.

Missä sosiaalisissa medioissa olet läsnä?

Facebookissa olen yksityishenkilönä mutta myös viran puolesta. Piispan roolissa olen myös Twitterissä.

Mikä sai sinut lähtemään mukaan Twitteriin ensimmäisenä suomalaisena piispana?

Sain monia kannustavia viestejä, että piispallista läsnäoloa Twitterissä kaivataan. Epäröin kauan, koska Twitterin idea ei oikein tahtonut minulle aueta – Facebook oli minusta ymmärrettävämpi. Lopulta rohkaistuin lähettämään ensimmäisen twiittauksen.  Oli yllättävää havaita, että lyhyet viestit saivat huomiota ja niitä kuulin monen jopa odottavan.

Miten löysit #twaarnan?

Pian Twitter-tilin luotuani kuulin #twaarnasta, jota oli ideoitu tietojeni mukaan ainakin Mäntsälässä, siis hiippakuntani alueella.  Myös twaarnaamiseen tarvitsin vähän kannustusta ennen kuin rohkenin ensimmäisen mikrosaarnan julkaista. Kieltämättä ilahduin twaarnojen saamasta vastaanotosta ja myös siitä, että kuka tahansa voi pienessä tilassa ilmaista sen, mikä pyhäpäivän aiheessa puhuttelee. Twaarnaaminen on erinomainen keino opetella sanomaan lyhyesti ja ymmärrettävästi suuria ja tärkeitä asioita.

Mikä sukua sille on #twermon?

Pitäisin #twermonia #twaarnan englanninkielisenä siskona tai veljenä. Kyseinen tunniste lienee ollut käytössä Twitterissä jo pitkään ja törmäsin siihen sattumoisin. Jonkun kerran olen julkaissut #twermoneja lähinnä ajatellen Espoon hiippakunnan ystävyyshiippakunnan, Skotlannin episkopaalisen kirkon Edinburghin hiippakunnan väkeä. On ollut kiintoisaa vertailla suomen ja englannin kieliä ja niiden hieman toisistaan poikkeavia ilmaisumahdollisuuksia.

Millainen sija kirkon lähetyskäskystä nousevalla julistuksella on tai voisi olla somessa?

Ajattelen kirkon kaiken toiminnan ja elämän, ei vain julistuksen, nousevan Jeesuksen lähetyskäskystä.  Siinä hän ei kehota seuraajiaan lämmittelemään omissa piireissä mukavissa ja varmoissa oloissa vaan hän kannustaa avautumaan ulospäin ja kohtaamaan jatkuvasti uusia haasteita, jotta hyvä sanoma Jumalan rakkaudesta vaikuttaisi kaikkialla. Kirkon olemukseen kuuluu olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat, ja siksi some on mitä luonnollisin nykyaikainen toimintaympäristö.

Piispat eivät ehdi somessa paljon keskustella, pitäisikö edes?

Minusta on tärkeää, että piispakunta on edustettuna somessa. Piispan viran näkökulmasta somessa on se hankaluus, että keskusteluissa pitäisi pystyä nopeuteen, jatkuvaan seurantaan ja kommentointiin. Omalta osaltani huomaan päivitysten kirjoittamisen edellyttävän niin suurta harkintaa, että vastaan tulevat ajankäytön rajoitteet. Siksi en pysty kovin tiiviiseen keskusteluun mahdollisten kommentoijien kanssa.

Millaisena näet sosiaalisen median roolin Espoon hiippakunnan seurakunnissa?

Omassa hiippakunnassani huomaan sosiaalista mediaa käytettävän havaintojeni mukaan vilkkaasti. Esimerkiksi useimmilla seurakunnilla on oma Facebook-sivu ja Twitterissäkin ollaan mukana. Pidän sosiaalista mediaa tärkeänä yhteydenpidon ja yhteisyyden kokemuksen vahvistamisen välineenä.

Entäpä tuomiokapitulin työssä?

Tuomiokapitulimme on jo muutaman vuoden ajan ollut aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa. Yhdessä myös pohdimme, millä tavalla läsnäoloamme somessa on syytä kehittää ja millaisia mahdollisuuksia se omalle työllemme antaa.

Onko tuomiokapitulilla somesäännöt tai strategiaa?

Omalla tuomiokapitulillamme ei ole erikseen laadittuja somesääntöjä eikä erillistä strategiaa. Työnjakoja on sovittu sen suhteen, kuka huolehtii tuomiokapitulin Facebook- ja Twitter-päivityksistä. Tuoreimman toimintalinjauksen mukaisesti Espoon hiippakunnan tuomiokapituli vahvistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tukemalla hiippakunnan seurakuntia. Tässä tehtävässä tuomiokapitulin ja sen henkilöstön mukana olemisella somessa on oma tärkeä merkityksensä.

Ketä tai mitä edustat sosiaalisessa mediassa?

Vaikka minulla onkin Facebookissa yksityinen tili, olen viime aikoina tehnyt päivityksiä pääsääntöisesti piispasivuillani. Twitterissä olen mukana ennen muuta piispana. Viran luonne vaikuttaa melko paljon siihen, miten yksityishenkilönä some-maailmassa päivityksiä teen. Koen edustavani kirkkoa ja kirkon asiaa sekä tietysti piispana että myös kristittynä yksityishenkilönä.

Mistä olet saanut iloa somessa?

Monesta asiasta olen oppinut paljon uutta. Yhteydenpito jo vuosikymmeniä sitten tapaamiini ihmisiin on helppoa. Toisinaan kiinnostavat ajatustenvaihdot tapahtuvat somessa. Ja joka vuosi hämmästelen, miten hyvältä pelkät syntymäpäiväonnittelut voivat tuntua.

Missä olet mielestäsi somessa epäonnistunut?

Harkittuja päivityksiä olisin voinut tehdä useamminkin, mutta valitettavasti ennen muuta ajanpuute estää vahvemman sitoutumisen niiden mahdollisesti herättämään keskusteluun osallistumisen. Pitäisin nimittäin ihanteena, että somen idean mukaisesti en ainoastaan herättäisi ajatuksia vaan osallistuisin myös niiden jatkotyöstämiseen.

Pitäisikö kirkon ottaa sosiaalinen media mielestäsi paremmin haltuun?

Omasta mielestäni kirkkomme on onnistunut mainiosti somen haltuun ottamisessa. Ennakkoluulottomasti on menty mukaan erilaisiin somen muotoihin ja niissä etsitään luovia läsnäolon tapoja. Nyt on minusta oleellista pysyä nopean kehityksen kyydissä ja säilyttää avoimuus ja ennakkoluulottomuus.

Toimittaja: Jan Ahonen

Kuva: evl.fi/kuvapankki Aarne Ormio