Luterilaisten seurakuntien Facebook-sivujen tykkäysten Top 20

Tauon jälkeen listaamme taas luterilaisten seurakuntien Facebook-tykkäysten määriä. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta on listauksessa oma luokkaansa. Toki suurena seurakunta sillä on myös Suomen mittakaavassa mainiot resurssit, mutta kasvu on kuitenkin osoitus pitkäjänteisen ja ammattitaitoisen työn tuloksista.

Paavalin seurakunnan sivun tykkästen kasvu on ollut tehokasta. Pienen pieni Toivakka on jäsenmääräänsä nähden oivissa luvuissa. Molempia yhdistää näkyvää mediatyötä tekevä kirkkoherra. Paavalin Kari Kanalan ja Toivakan Panu Partasen voi treffata alttarin lisäksi somessa. Ilmajoen lähes tuplaantuneet ja Keski-Porin seurakuntien vauhdikkaasti kohonneet luvut kertovat myös onnistuneesta panostuksesta sosiaaliseen mediaan.

Mielenkiintoista on, että luterilaiselle byrokratialle virkamiesmäisellä rakkaudella omistettu huumorisivusto Kirkkovene yltäisi tällä listalla toiseksi. Sillä on 5230 tykkäystä. Sen suosio saa kysymään, että voisiko kirkollisessa viestinnässä enemmän yhdistellä luovasti harrasta ja hauskaa?

Tykkäysmäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Se suosii lähtökohtaisesti suuria organisaatioita, mutta antaa silti suuntaa. Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Facebookin tykätyimmät luterilaiset seurakunnat (16.3.2019)

(Suluissa vertailuluku 10.6. 2017, lopuksi seurakunnan jäsenmäärä 2018) EDIT: Ikaalinen ja Pitäjänmäki, Verkosto lisätty)

  1. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta 5325 (3871) 46 608
  2. Kallion seurakunta 3177 (2364) 19 777
  3. Malmin seurakunta 2628 (2031) 52 345
  4. Paavalin seurakunta 2622 (1645) 13 874
  5. Ilmajoen seurakunta 2106 (1072) 10 676
  6. Lauttasaaren seurakunta 2 045 (1890) 13 106
  7. Keski-Porin seurakunta 1900 (1078) 19 141
  8. Nokian seurakunta 1895 (1831) 22 955
  9. Aurinkorannikon suomalainen seurakunta (Espanja) 1848 (1033)
  10. Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta 1765 (1339) 29 926
  11. Ylivieskan seurakunta 1756 (1591) 14 112
  12. Toivakan seurakunta 1658 (1248) 1 715
  13. Ikaalisten seurakunta 1639 (-) 5731
  14. Verkosto seurakunta 1598 (-)
  15. Hyvinkään seurakunta 1575 (1161) 31 650
  16. Pirkkalan seurakunta 1547 (1018) 14 239
  17. Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 1505 (962) 12 472
  18. Leppävaaran seurakunta 1464 (-) 24 289
  19. Seinäjoen seurakunta 1457 (1105) 51 657
  20. Borgå svenska domkyrkoförsamling 1445 (1183) 12 550
  21. Haapajärven seurakunta 1392 (1040) 6 299
  22. Pitäjänmäen seurakunta 1344 (-) 9304
  23. Porvoon suomalainen seurakunta 1329 (991) 23392

Katso edellinen listaus vuodelta 2017 tästä

Katso tästä Instagram-listaus
Kuuluuko podcast kirkonmäeltä?

Kolme oppia Jouluradion somesta

26197950_10156026782564872_4151978798904325385_o

Vastasin loppiaisena päättyneen Jouluradion sosiaalisen median viestinnästä. Joulumusiikin pää-äänenkannattaja on verkossa merkittävä toimija. Verkkosivujen 1,5 miljoonaa käyntiä, Facebookin 111 000 tykkäystä ja Instagramin 6000 seurajaa kertovat selvästi kanavan suosiosta. Jouluradion toimituksessa on ollut lupa kokeilla ja ottaa riskejä, siksi työ on opettanut tekijäänsä. Haluan jakaa muutaman havainnon kuluneelta tuotantokaudelta, sillä tietoa jakamalla oppii ja kirjoittamalla jäsennän samalla myös omaa käsitystäni kirkkaammaksi. Yritän olla lyhytsanainen ja ymmärrettävä.

1. Facebookin orgaaninen näkyvyys supistuu

Facebook on kiristänyt päätös päätökseltä, kuukausi kuukaudelta yritysten ja yhteisöjen julkaisujen ilmaista näkyvyyttä. Noin viisi vuotta sitten Jouluradion Facebook-sivu saattoi saada noin kahden kuukauden aikana reilusti kymmenentuhatta uutta tykkääjää, yksittäisen päivityksen saattoi suhteellisen usein nähdä reilusti yli satatuhatta käyttäjää. Nyt samaan tarvittiin markkinointia ja sekään ei aina riittänyt vastaavaan tulokseen. Jatkossa näkyvyydestä on opeteltava maksamaan, tästä johtuen hyvin suunniteltu markkinointi ja tarkemmin mietityt sisällöt ovat entistäkin tärkeämpiä. En ole havaintoni kanssa suinkaan yksin, sillä sosiaalisen median markkinointitoimisto Kurion, 27 asiantuntijan näkemysten perusteella koostamassa Somemarkkinoinnin trendit 2018 -katsauksessa orgaanisen näkyvyyden supistuminen on nostettu varsin yksimielisesti erääksi vuoden keskeisistä virtauksista.

2. SnapChatin, Instagramin ja Facebookin uudet ominaisuudet tarinan alustana

Eräs merkittävä päätöksemme Jouluradiossa kuluneella kaudella oli luopua SnapChatin käyttämisestä. Syynä oli se, että paremman huomion saimme Instagramin SnapChatilta matkitun Tarinat-ominaisuuden kautta. Facebook on myös kehittämässä vastaavia ominaisuuksia, joista osana on käytössä. Perustelut luopumispäätökselle olivat, että meillä on Instagramissa jo valmiina suurempi seuraajamäärä kuin mitä snapimme koskaan tavoittivat. Toinen vahva peruste ratkaisulle oli se, että Instagram on Jouluradion kuuntelijoiden keskuudessa selvästi suositumpi palvelu. Ainakin toistaiseksi SnapChat on erityisesti teinien suosiossa, kun taas Jouluradion kuuntelijaryhmät ovat vanhempaa väkeä. Samaa yhtiötä olevat Facebook ja Instagram ovat käyneet niin kovaan kilpailuun SnapChatin kanssa, että moni sosiaalisen median profeetta ennustaa palvelulle kivikkoista tulevaisuutta. Näillä alustoilla sisältö on näkyvissä usein vain 24 tunnin ajan, mutta silti niitä ei tule kaihtaa. Vanhaa ja uutta tyyliä voi myös yhdistää, alun perin Instagramiin vuorokauden näkyväksi tehty joululaulujen ”autokaraoke” tallennettiin myös Youtubeen ja julkaistiin Facebookissakin kelpo huomion saaden. (Tästä voit katsoa hauskan videon)

3. Jatkossa yhteistyö somevaikuttajien kanssa tiivistyy ja tarkentuu

Jouluradio on tehnyt useampana vuonna yhteistyötä tunnettujen tubettajien ja blogistien kanssa. Osalle heistä on maksettu, joidenkin kohdalla kyse on taas ollut vain sisältöyhteistyön tuomasta huomioarvosta. Somessa asiat henkilöityvät, yhteisöt ja järjestöt tarvitsevat tunnettuja kasvoja, siksi vaikuttajien kanssa työskentely on usein viisasta. On kuitenkin viisasta käyttää vaikuttajien valintaan harkintaa ja varmistaa, että odotukset, arvot ja aikataulut täsmäävät riittävästi. On molempien osapuolien tappio jos yhteistyö näyttäytyy julkisuudessa pinnalliselta, kaukaa haetulta tai sekavalta, siksi yhteistyön tulee olla hyvin pohjustettua. On myös hyvä huomata, että vaikka osa tekee yhteistöitä muilla perustein, niin yhä useammalle vaikuttajalle kyse on kaupallisesta yhteistyöstä. Näkyvyydellä on hintansa, siksi saavutettua hyötyä tulisi pystyä jotenkin mittamaan ja vertamaan ennalta-asetettuihin tavoitteisiin.

Jan Ahonen

Kirkko Helsingissä kokenut keväisen kasvupyrähdyksen

img_0039

Tampereen seurakuntien Facebook-sivun hyvätahtinen tykkääjämäärän kasvu jatkuu. Tykkäyksiä on edelliseen listaukseen nähden 776 kappaletta lisää. Kirkko Helsingissä sivuston tykkäykset ylittävät 2000:n rajan ja samalla listasijoitus nousee useamman pykälän. Uusien tykkästen lukumäärä Helsingin seurakuntien sivulla on 572. Lahdessakin kasvutahti on huomattavan ripeä.

Kategoriassa Muut ei tapahdu kuin yksi muutos, Irjan Askolan sivu kohentaa asemiaan yhden sijan verran. Suvivirsi-sivun sesonki on kukkeimmillaan, sen kasvutahti on juuri nyt listauksen eliittiä.

Tykkäysmäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Se suosii lähtökohtaisesti suuria organisaatioita, mutta antaa silti suuntaa. Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Luterilaisten seurakuntayhtymien sivut Facebookissa 23.5.  2017

(Verrokkina suluissa punaisella 1.1. 2017 lukemat.)

  1. Tampereen seurakunnat 6584 (5808)
  2. Kirkko Helsingissä 2046 (1474)
  3. Espoon seurakunnat 1923  (1812)
  4. Lahden seurakuntayhtymä 1761 (1292)
  5. Ylä-Savon seurakunnat 1679 (1665)
  6. Oulun seurakunnat 1644 (1493)
  7. Kyrkan i Helsingfors 1282 (1179)
  8. Kirkko Vantaalla 1187 (1020)
  9. Kirkko Porissa 1155 (1084)
  10. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 1024 (846)

 

Muut

  1. Kirkko Suomessa 54 470 (52 097)
  2. Usko Toivo Rakkaus 37 208 (36 666)
  3. Suvivirsi 15 088 (13 519)
  4. Arkkipiispa Kari Mäkinen 12793 (12 249)
  5. Yhteisvastuukeräys 12 553 (12 051)
  6. Irja Askola 11 730 (11 238)
  7. Uskovaiset nuoret 11 461 (11 308)
  8. Maata näkyvissä -festarit 9302 (9319)
  9. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 4747 (4233)
  10. Kirkkovene 4622 (4197)

 

Tästä edelliseen listaukseen 1.1. 2017

Katso myös kirkollisten medioiden ja järjestöjen listaus tästä

Kaksi merkittävää tykkäyskiriä Facebookissa

Jouluradio jatkaa yllätyksettä tykätyimpänä kirkollisena Facebook-sivustona. Radio Dein lukujen kasvutahti on myös hyvä medioiden vertailussa. Kummaltakin listalta löytyy yksi merkittävän tykkäyskirin tehnyt organisaatio.

Valomerkki vaihtui pääkaupunkiseudun seurakuntien mediafuusion jälkeen Kirkko ja kaupunki- nimiseksi. Facebook kieltäytyi nimenmuutoksesta, toimitus joutui aloittamaan tykkäysten keräämisen nollilta. Neljässä kuukaudessa tilille on kertynyt noin 4500 tykkäystä eli muutamaa sataa alle edeltäjän luku, mikä on merkittävä saavutus. Listauksessamme vertailulukuna on kuitenkin Valomerkin viimeinen noteeraus.

Järjestöjen kärkipaikalla jatkaa kasvussaan ripeätahtinen Kirkon Ulkomaanapu, edellisestä listauksesta tykkäyksiä on tullut lisää vajaat 4000. Lukuja vertailtaessa on hyvä muistaa, että erityisesti avustusorganisaatioilla on useampia sivuja, joten ”pääsivun” tykkäykset eivät kerro koko totuutta.

Herättäjäjuhlat ohittaa listalla Herättäjä-Yhdistyksen ja Evankeliumijuhlat tiputtaa listalta Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen. Kesäjuhlat ovat siis järjestäjäorganisaatioitaan kiinnostavampia Facebookissa.

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Kirkolliset mediat 12.5. 2017 (vertailuluvut 31.12. 2016)

  1. Jouluradio 107 801 (108 426)
  2. Radio Dei  15 144 (13 474)
  3. Taivas TV7 8 310 (7425)
  4. Seurakuntalainen  5 179 (4798)
  5. Kirkko ja kaupunki (ent. Valomerkki.fi) 4 472 (4751)
  6. Radio Patmos  3 518 (3353)
  7. Kotimaa24  3111 (2925)
  8. Nuotta.com 3090 (3080)

Järjestöt 14.5. (vertailuluvut 31.12. 2016)

  1. Kirkon Ulkomaanapu 19 888 (15 935)
  2. Suomen Lähetysseura 10 889 (10 544)
  3. Kansanlähetys 4243 (4086)
  4. Lontoon merimieskirkko 3 924 (3521)
  5. Hiljaisuuden ystävät 3456 (3338)
  6. Medialähetys Sanansaattajat 3360 (3220)
  7. Herättäjäjuhlat 2733
  8. Merimieskirkko 2689 (2591)
  9. Enonkosken luostariyhteisö  2620 (2535)
  10. Suomen Raamattuopisto 2461 (2329)
  11. Lähetys-Yhdistys Kylväjä 2382 (2330)
  12. Changemaker Finland 2377 (2093)
  13. Suomen Pipliaseura 2156 (1806)
  14. Herättäjä-Yhdistys 1796 (1743)
  15. Evankeliumijuhla 1759

Lue myös:

Edellinen listaus tästä

Vieraileva kolumnisti: Jeesus©

Tuore listaus julki! – Katso tästä Suomen tykätyimmät seurakunnat Facebookissa

cropped-img_2760.jpeg

Listasimme Facebookin tykätyimmät luterilaiset paikallisseurakunnat. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta pitää listan ykkössijansa merkittävän kasvun siivittämänä. Helsingissä Kalliossa, Malmilla ja Paavalissa on lukujen valossa tehty hartiavoimin tykkäysmäärässä näkyvää työtä. Huomattavia kasvupyrähdyksiä on muun muassa Borgå svenskan ja Hyvinkään luvuissa. Listalle nousee kaksi espoolaista seurakuntaa.

Ylivieskan seurakunnan kokoon nähden mainiot lukemat ovat hyvin hoidetun kriisiviestinnän ja sen jälkeen jatkuneen huomion sekä laadukkaan tiedottamisen hedelmää. Ylivieskan kirkko tuhopoltettiin pääsiäisenä 2016.

Tykkäysmäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Se suosii lähtökohtaisesti suuria seurakuntia, mutta antaa silti suuntaa. Korjaamme listaa mielellämme, voit kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com.

Facebookin tykätyimmät luterilaiset seurakunnat

(Suluissa vertailuluku 7.4. 2016)

  1. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta 2649 (2075)
  2. Kallion seurakunta  2080 (1497)
  3. Lauttasaaren seurakunta 1827 (1691)
  4. Nokian seurakunta 1792 (1725)
  5. Malmin seurakunta 1646 (1097)
  6. Ylivieskan seurakunta 1516 (1241)
  7. Paavalin seurakunta 1444 (1088)
  8. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 1283 (1163)
  9. Toivakan seurakunta  1122 (936)
  10. Borgå svenska domkyrkoförsamling 1097 (802)
  11. Ilmajoen seurakunta 1034 (lisätty 24.1.)
  12. Hyvinkään seurakunta 1030 (743)
  13. Seinäjoen seurakunta 992 (833)
  14. Mariehamns församling  964 (912)
  15. Hollolan seurakunta  948 (863)
  16. Hämeenlinnan seurakunta  936 Lisätty 29.1.
  17. Aurinkorannikon suomalainen seurakunta 932 (818)
  18. Porvoon suomalainen seurakunta 913 (771)
  19. Olarin seurakunta 879
  20. Rekolan seurakunta 855 (719)
  21. Ylöjärven seurakunta 850 (716)
  22. Leppävaaran seurakunta (Espoo) 849

Edellisen listauksen huhtikuulta 2016 löydät täältä.

Tästä pääset tuoreimpiin seurakuntayhtymien Facebook, Twitterin ja Instagramin listauksiin.

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Hiljaisuuden ystävät nousi kohinalla tykättyjen listalle

fullsizerender-27

Jouluradio on totutusti kirkollisten Facebook-sivustojen ylivoimainen tykkäysykkönen, Taivas TV 7 on puolestaan medioista kartuttanut lukuaan suhteessa eniten.

Järjestöjen kärkipaikalla pysyi kasvussaan hyvätahtinen Kirkon Ulkomaanapu, mutta on hyvä muistaa, että erityisesti avustusorganisaatioilla on useampia sivuja, joten ”pääsivun” tykkäykset eivät kerro koko totuutta.

Huomionarvoista on, että järjestöjen kategoriassa on kaksi listalle ”löydettyä” toimijaa. Hiljaisuuden ystävät nousee suoraan listan viidenneksi ja Hengen uudistus kirkossamme kymmenenneksi.

Valomerkki.fi:n nimi on vaihtumassa tammikuun kuluessa. Kirkko ja kaupunki nimellä tehdään jatkossa koko pääkaupunkiseudulle kirkollista mediaa.

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

 

Kirkolliset mediat Top 5 31.12. 2016 (8.4 2016)

  1. Jouluradio 108 426 (100 544)
  2. Radio Dei  13474 (12 003)
  3. Taivas TV7 7 425 (5596)
  4. Seurakuntalainen  4 798 (4108)
  5. Valomerkki.fi 4 751 (3764)
  6. Radio Patmos  3 353 (2892)
  7. Nuotta.com 3 080 (3099)
  8. Kotimaa24  2 925 (3370)

 

Järjestöt

  1. Kirkon Ulkomaanapu 15 935 (13 333)
  2. Suomen Lähetysseura 10 544 (9745)
  3. Kansanlähetys 4 086 (3782)
  4. Lontoon merimieskirkko 3 521 (2972)
  5. Hiljaisuuden ystävät 3338
  6. Medialähetys Sanansaattajat 3 220 (2953)
  7. Merimieskirkko 2 591 (2495)
  8. Enonkosken luostariyhteisö 2535 (luku 23.1.)
  9. Lähetys-Yhdistys Kylväjä 2330 (2216)
  10. Suomen Raamattuopisto 2 329 (2053)
  11. Changemaker Finland 2 093 (1705)
  12. Suomen Pipliaseura 1 806 (1402)
  13. Herättäjä-Yhdistys ry 1 743 (1361)
  14. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) 1 322 (1228)

Lista päivitetty 23.1. Enonkosken luostariyhteisön lisäämisellä

 

Suluissa edellisen listauksen (8.4. 2016) luku. Edelliseen medioiden ja järjestöjen listaukseen pääset tästä

Lue myös: Helsingin Pakilassa ja Porin Teljässä oivaa Instagram-pöhinää (Kirkolliset Instagram-tilit).Kirkko Suomessa ja Tampere kovassa kasvutahdissa, Ylä-Savo lähes tuplasi tykkäykset (Luterilaiset seurakuntayhtymät -listaus)

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

 

Lahdessa kasvupyrähdys – UTR omaa luokkaansa

img_6990Luterilaisten seurakuntayhtymien hallinnoimien Facebook-sivujen tykkääjämäärissä ei ole suuria yllätyksiä. Kymmenen kärki pysyy muuttumattomana verrattuna edelliseen mittaukseen.

Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä Usko Toivo Rakkaus on kategorian jättiläinen myös kasvun suhteen. Se sai tällä tarkasteluvälillä 514 uutta tykkäystä. Lahden yhtymän kasvupyrähdys (215) on myös huomionarvoinen.

Suluissa vertailuluku noin neljän (27.12.) ja seitsemän kuukauden (2.9.) takaisiin listoihin.

 

Luterilaisten seurakuntayhtymien sivut Facebookissa Top 10

  1. Usko Toivo Rakkaus 36 569 (36 082, 34 573)
  2. Tampereen seurakunnat  3400 (3288, 2757)
  3. Espoon Seurakunnat 1620 (1508, 1348)
  4. Oulun seurakunnat 1215 (1130, 954)
  5. Lahden seurakuntayhtymä 1136 (921)
  6. Kirkko Helsingissä 1096 (918, 705)
  7. Kirkko Porissa 940 (905, 851)
  8. Ylä-Savon seurakunnat 864 (852, 716)
  9. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 760 (729, 635)
  10. Luterilainen kirkko Joensuussa 484 (444)

 

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Tästä linkki edelliseen vastaavaan listaukseen

Tästä löydät huhtikuun Instagram– ja Twitter -listaukset.

Tampereen ja Helsingin yhtymät lihovat Febussa

IMG_4358

Helsingin ja Tampereen seurakuntayhtymät ovat onnistuneet repimään Facebookissa etumatkaa muihin seurakuntayhtymiin. Helsinki (Usko Toivo Rakkaus) on saanut syyskuun alun listaukseen verrattuna yli 1500 uutta tykkääjää ja Tampereen seurakunnat puolentuhatta tykkääjää lisää. Top-10-listalle löytyivät uusina tulokkaina Lahden ja Joensuun yhtymien Facebook-sivut.

Listauksessa sulkuihin on merkitty syyskuun luvut. Viimeiset luvut puolestaan kertovat, kuinka monta uutta tykkääjää on tulllut syyskuun alkuun verrattuna lisää.

Alla oleva listaus on tehty 27.12.2015. Jos havaitset virheen tai puutteen, kerro ihmeessä, täydennämme listauksia sen mukaan. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

 

  1. Usko Toivo Rakkaus 36 082 (34 573) (Helsinki) +1509
  2. Tampereen seurakunnat  3288 (2757) +531
  3. Espoon Seurakunnat 1508 (1348) +160
  4. Oulun seurakunnat 1130 (954) +176
  5. Lahden seurakuntayhtymä 921
  6. Kirkko Helsingissä 918 (705) +213
  7. Kirkko Porissa 905 (851) +54
  8. Ylä-Savon seurakunnat 852 (716) +136
  9. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 729 (635) +94
  10. Luterilainen kirkko Joensuussa 444

Seurakunnilla uusi Facebook-kärki

img_2760

Espoon Tuomiokirkkoseurakunta on luterilaisten seurakunnallisten Facebook-tilien uusi tykkäyskuningas. Se on ohittanut tykkääjien määrässä Nokian seurakunnan, joka pitää nyt toista sijaa Helsingin Lauttasaaren seurakunnan hengittäessä niskaan.

Edellinen listaus tehtiin syyskuun alkupuolella. Tämä listaus on tehty 27.12.2015. Eniten uusia tykkääjiä kerännyt seurakunta on Helsingin Lauttasaari, jolle tykkäyksiä tuli lisää huimat 401. Toinen huippunousija oli Espoon tuomiokirkkoseurakunta 281 uudella tykkääjällä. Myös Helsingin Malmi sai hienosti 255 uutta tykkääjää.

Listalle on ponnistanut myös muutama uusi 600 tykkääjän rajan ylittävä seurakunta. Listauksessa sulkuihin on merkitty syyskuun luvut. Viimeiset luvut puolestaan kertovat, kuinka monta uutta tykkääjää on tulllut syyskuun alkuun verrattuna lisää.

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme listauksia sen mukaan. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Tällä viikolla päivitämme myös seurakuntayhtymien ja kirkollisten järjestöjen, medioiden ja muiden toimijoiden Top-listat, joten pysykää ”kanavalla”.

Lue loppuun

Oulun Ilokuu haastaa Facebookin vatsalihaskampanjat

 Kuva%201-2

Oulun seurakuntien sivuilla vietetään koko lokakuu Ilokuuta. Idean kampanjasta sai Emilia Aakko. Hän oli kesällä työharjoittelussa Oulun seurakuntien viestintäpalveluissa ja ehdotti, että voisi tehdä heille jonkinlaisen Facebook-kampanjan seurakunnan Facebook-sivujen aktivoimiseksi ja vuorovaikutuksellisuuden lisäämiseksi.

Aakkon mukaan idea Ilokuusta syntyi vastapainoksi Facebookissa oleville lukuisille ”laihdutuskampanjoille”, vatsalihashaasteille ym., joissa tavoitellaan fyysistä hyvinvointia. Ilokuussa sen sijaan päätavoitteena on henkisen hyvinvoinnin ja tasapainon tavoittaminen. Lisäksi Facebookissa viime vuonna pyörinyt ”Hyvän mielen haastejoulukalenteri” toimi innoittajana ja antoi alkusysäyksen ideoinnille.

Vaikka idea oli Emilian, Oulun seurakuntien viestintäpalveluissa käytiin kampanjaa ja sen postauksia yhdessä läpi, ja muut saivat heitellä ideoitaan ja kehitysehdotuksiaan.

Mitä asioita halusit kampanjassa erityisesti painottaa?

– Hyvän mielen ja ilon levittämistä sekä henkisen hyvinvoinnin tavoittamista. Nykypäivänä sosiaalinen media täyttyy niin helposti ahdistavista ja surullisista aiheista, joten on tärkeää tuoda mukaan myös hippu iloa ja muistuttaa, että elämässä on asioita, jotka ovat hyvin.

Kyseessä on seurakuntien nimissä tehtävä kampanja, mitä erityispiirteitä tämä toi?

– Koska kampanja tehdään seurakunnan nimissä, toi se tietysti suunnitteluun hieman haasteita. Osaan postauksista pyrin tuomaan uskonnollista näkökulmaa esimerkiksi kirjoittamalla postauskuviin sitaatteja Raamatusta tai käsittelemällä kirkollisia aiheita kuten Mikkelinpäivää tai virsien laulamista. Näistä tunnistaa, että kampanja on seurakunnan. Pyrin kuitenkin siihen, ettei kampanjasta tule liian seurakunta- ja kirkkokeskeinen, eikä kampanjan ilmapiiri olisi ”uskontoa tuputtava”. Toivon, että myös he, jotka eivät ole aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa, tai edes kuulu kirkkoon, löytäisivät kampanjasta jotain itselleen.

Mikä oli toteutuksessa haastavinta?

– Haastavaksi koin juuri sen, että kampanja tehdään seurakunnan nimissä. Niin aiheita kuin tekstejä ja niiden kieliasuakin sai mietiskellä pitkään. Haastavaa on myös se, kuinka paljon ihmisiltä voi postauksissa ”vaatia”. Kuinka usein ihmisiä voi pyytää kommentoimaan vaikkapa kuvailemalla päiväänsä tai tykkäämään postauksesta, jos on suorittanut päivän haasteen? Mitä enemmän ja isommin seuraajilta vaatii, sitä vähemmän seuraajia saa. Toisaalta taas, jos seuraajia ei aktivoi mitenkään, se ei aktivoi Facebook-sivuilla vuorovaikutusta tai keskustelua. Kultaisen keskitien löytäminen tässä on haaste.

Millä perustein valitsit kuvat ja tekstit?

– Ensin postauksiin syntyivät tekstit, ja jälkikäteen etsin ja muokkasin teksteihin sopivat kuvat canva.com -ohjelmalla. Canva.com on todella näppärä ja helppo kuvanmuokkaussivusto. Osa kuvista löytyi myös Kirkon kuvapankista, ja pari nappasin itse.

– Tekstit syntyivät aikalailla fiilispohjalta, ideoita ja aiheita ympäriltä etsien. Kuvat pyrin valitsemaan niin, että ne sopivat kampanjan hyvinvointiteemaan, ja välittävät tietynlaista raikkautta, rauhaa ja kauneutta.

Miten mittaatte kampanja onnistumista?

– Kampanjan päätyttyä  julkaistaan vielä postaus, jossa seurakuntien Facebook-sivujen seuraajilta pyydetään palautetta kampanjasta: Mikä oli hyvää ja missä jäi parantamisen varaa? Postauksessa annetaan myös mahdollisuus arvioida kampanjaa arvosanoin asteikolla 1–5. Tietysti myös pitkin kampanjaa ihmisten osoittama aktiivisuus ja kommentit kertovat, kuinka kampanja onnistuu.

Oulun seurakunnat Facebookissa

Toimittaja: Jan Ahonen

Dinglen Jokinen: Älä anna pelon pilata onnistumista somessa

Juho

Suomen suurimman sosiaalisen liiketoiminnan asiantuntijayrityksen Dinglen toimitusjohtaja Juho Jokinen kertoo, että hänen vaimonsa osallistui hiljattain seurakunnan sylivauvakerhoon.

Kerho oli tarkoitettu pienten lasten äideille. Sillä on Facebook-ryhmä, joka on Juho Jokisen mielestä hyvä esimerkki hyödystä, jonka seurakunta voi somesta saada.

– Sylivauvakerho kestää vuoden, mutta Facebook-ryhmä toimii edelleen aktiivisesti. Sen osallistujat tukevat toisiaan ja tällä hetkellä puhuvat siitä, miten nyt 1½ -2-vuotiaat lapset voivat. Siellä on myös pastori mukana ryhmässä. Hän on mukana keskustelussa ihan kanssaeläjänä, ei enää viran puolesta vaihdettuaan työpaikkaa.

– Vuoden kestävä sylivauvakerho yhtäkkiä saattaa jatkuakin kymmeniä vuosia tämän ryhmän myötä. Seurakuntatoiminta sai uuden ulottuvuuden, Jokinen toteaa.

Juho Jokinen nimeää seurakunnan perustehtäväksi yhteen kokoontumisen ja leivän murtamisen. Toiminnan ytimessä on yhteisö. Jokisen mielestä seurakuntien läsnäolo sosiaalisessa mediassa voi pidentää ja syventää yhteisöllisyyden kokemista. Näin käy esimerkiksi, kun rippikouluryhmälle luodaan Facebook-ryhmä heti kun tiedetään, keitä ryhmään kuuluu. Parhaassa tapauksessa ryhmä voi pysyä aktiivisena hyvinkin pitkään, vaikka läpi elämän.

– Työntekijöille tämä on tietenkin uusi haaste. Pitää miettiä, että onko pastorilla tai nuorisotyöntekijällä siellä proaktiivinen rooli eli että hän myös itse tuottaa aktiivisesti sisältöä.

Jokinen alkaa visioida myös, että vastasyntyneelle luotaisiin kasteen yhteydessä Facebook-profiilin kaltainen digitaalinen profiili omaan kirkon kanavaan. Tätä kautta saisi tietoa seurakunnan toiminnasta, sylivauvakerhosta, nuorten toiminnasta, rippikoulusta ja niin edelleen.

– Voisi mahdollisesti sitten myös verkostoitua muitten samana vuonna tähän seurakuntaan liittyneiden kanssa, jolloin ihmisen elämää seuraisi sosiaalinen media tai verkosto. Vähän niin kuin sähköinen kirkonkirja, Jokinen innostuu.

– Tämä on nyt vähän tämmöistä utopiaa ja vaatisi ehkä oman sosiaalisen median tekemisen. Mutta jos kirkon, seurakunnan, tehtävä on olla uskovien yhteisö, mikä Raamatusta asti määritellään, niin kaikki yhteisöt toimivat nykyisin digitaalisesti. Jos olet jalkapallojengissä, teillä on varmasti nimenhuuto.com:issa tai jossain se jengin ryhmä. Miksi kaikilla seurakunnalla ei olisi tällaista, on minusta validi kysymys.

Sosiaalisessa mediassa olo on ytimeltään läsnäoloa, sisällön tuotantoa, vastaamista tai keskusteluun tarttumista. Se on siis juuri sitä, jossa seurakuntien työntekijät ovat vahvoja ja joihin heidät on koulutettu. Saattaa puuttua vain uskallus kokeilla välineitä.

Rakennettava pienin askelin

Juho Jokinen kertoo lukeneensa tiedotusvälineistä, että seurakunnat ovat panostaneet henkilöstön koulutukseen. Koulutusta tarvitaan myös sosiaalisen median käyttöön. On esimerkiksi tutustuttava eri some-kanaviin.

– Tarvitaan peruskoulutusta siitä, että tiedetään, miten ne toimivat. Näin saadaan ehkä aikaan omaehtoista totuttelua. Sitten toinen puoli on aktiivinen virallinen oikea toiminta. Seurakunnan pitäisi katsoa, mitä asioita heillä on nykytoiminnassa, jotka hoituisivat kätevämmin sosiaalisen median kanavien kautta.

Jos lähtee ensin tavoittelemaan täydellistä jäsenyyttä, se menee mönkään, koska ei tiedetä, mitä ihmiset somessa luontevasti tekevät. Sen takia kannattaa rakentaa pienin askelin. Sitten kun huomataan, että jokin toimii, voidaan ottaa isompia askelia ja tehdä teknologiaan investointeja.

Juho Jokinen uskoo, että myös kovissa työpaineissa kamppailevassa diakoniatyössä moni asia saattaisi sujua hyvin sosiaalisessakin mediassa.

– Tietysti kuulostaa pahalta, kun kysyy, voiko ihmisiä ”heittää” digitaaliseen kanavaan, mutta se voi olla ihan validi tapa. Meillä on monia ihmisiä, jotka saavat paljonkin tukea verkon kanavista. Miksei seurakunta voisi sitä tarjota?

– Tosin ymmärrän sen hyvin, että ei varmasti mene läpi, jos esimerkiksi diakoniatyö on niin tukossa, että on jonot koko ajan ja sitten sanotaan, et nyt teidän pitäisi auttaa myös verkossa.

Jokisen vinkki tilanteeseen ovat sosiaalisen median pilotit. Kerätään seurakunnan työntekijöistä vapaaehtoisten joukko, jotka lähtevät miettimään jonkin toiminnan organisoimista sosiaalisen median kautta. Heille varataan seurakunnan johdon toimesta aika ja laitteet kokeiluun.

– Sitten kokoonnutaan välillä yhteen valmentajan kanssa jakamaan kokemukset ja kertomaan, mitä tapahtui ja miltä tuntuu. Porukalle pitää luoda yhteisiä tavoitteita ja sitoumuksia. Samassa veneessä oleminen ruokkii itseään ja usein tulosta rupeaa syntymään.

Johtajan esimerkki on tärkeä

Juho Jokisen mukaan sosiaalisessa mediassa olo on ytimeltään läsnäoloa, sisällön tuotantoa, vastaamista tai keskusteluun tarttumista. Se on siis juuri sitä, jossa seurakuntien työntekijät ovat vahvoja ja joihin heidät on koulutettu. Kirkon työntekijät voivat olla perustaidoiltaan jo askelen monia edellä. Saattaa puuttua vain uskallus kokeilla välineitä.

– Nämä ovat toki aina ihmisaikaa vieviä asioita. Jos tähän ei ole sellaista luontaista himoa tai kiinnostusta, silloin aika pitää vain kalenteroida. Usein kun sen kalenteroi, luonnollinen kiinnostus syntyy. Se on vähän niin kuin mikä tahansa seurakuntatoiminta. Jumalanpalvelukseenkin luultavasti tulee, jos on käynyt kymmenen kertaa aikaisemmin. Juuri edelläkävijäryhmien kautta olemme saaneet organisaatiot uskaltamaan tehdä asioita.

Jokinen arvioi, että seurakunnissa on paljon työntekijöitä, jotka miettivät, mitä esimiehet ajattelevat, jos he tekisivät työtään aktiivisesti somessa.

– Ei ole pakollista, että kaikki kirkkoherrat menevät Facebookiin tai Twitteriin, mutta pitää osoittaa työntekijöille, että se on sallittua ja kannustaa siihen, että se on suositeltavaa. Ja paras tapa siihen on tietysti esimerkki. Sen osoittaminen ehkä myös vapauttaa ilmapiiriä.

Joukko pieniä tekoja voi saada organisaation muuttumaan aktiiviseksi. Sosiaalisen median työssä saavutetuista onnistumisista pitää myös kertoa.

– Kun seurakunnan työntekijöistä suurimmalla osalla on palvelufunktio työssään, sosiaalinen media on äärettömän kätevä kanava tehdä työtä. Jos some-alusta ei ole vieras, se on huomattavan nopea tapa hoitaa asioita. Kun tämä oivallus syntyy, se toimii ja lähtee toimimaan.

Jokinen kuitenkin lisää, ettei seurakunnan rooli ole promota tai pakottaa työntekijöitä sosiaalisen median kanaviin.

Tämä ei vaadi strategian tai seurakunnan perustehtävän muutosta, vaan tämä on perustehtävän tekemistä digitaalisessa verkossa.

– Mutta jos kirkon tavoite on, että mahdollisimman moni mahdollisimman tehokkaasti kuulee asiat, nämä ovat tehokkaita kanavia. Sitten jos ajattelee yhteisöllisyyden hyötyä, somessa kaikki näkevät toisensa eli myös toiset vastaanottajat.

Ei vaadi perustehtävän muutosta

Jokisen kokemus on, että suurin este sosiaalisessa mediassa toimimiselle on pelko – pelko esimerkiksi työpaikan menettämisestä tai pelko huonoon valoon joutumisesta. Pelko siitä, mitä kollegat sanovat.

– Vastuu on kuitenkin johdolla. Johdon pitää ymmärtää, että toiminta somessa on kannattavaa ja järkevää. Jos meidän tehtävämme on kokoontua yhteen ja murtaa leipää, se onnistuu digitaalisessa kanavassa äärettömän hyvin. Johdon pitää ymmärtää tämän verran näistä kanavista. Sen jälkeen johdon pitää aktiivisesti kommunikoida, että tämä on sallittua, toivottavaa ja että työntekijöinä löydätte keinon olla siellä aktiivisia ja tehdä siitä seurakunnan perustehtävää.

– Tämä ei vaadi strategian tai seurakunnan perustehtävän muutosta, vaan tämä on perustehtävän tekemistä digitaalisessa verkossa. Sen kun sanoo ääneen kirkkoherra, sieltä toivottavasti ainakin nuorempi sukupolvi uskaltaa tehdä asioita.

On kolme asiaa, jotka määrittelevät, mitä työntekijä saa sosiaalisessa mediassa tehdä. Yksi on Suomen laki, toinen on työsopimus ja kolmas lojaliteettivelvote eli työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

– Tämä kohtuuden mukaan vaadittava menettely kyllä sallii ihan kaikkien kanavien käytön.

Viisi minuuttia ja olet somepappi

Johtotason henkilöille Jokinen on monesti sanonut, että puolikin tuntia viikossa aktiivista some-läsnäoloa riittää.

– Se on aika iso satsaus, ei pidä vähätellä. Se on viisi minuuttia päivässä. Kun pääsee siihen, että kanava on tuttu ja se on mobiililaitteessa, viidessä minuutissa tekee jo aika paljon, kun se on tavoitteellista. Eli kirjaudut sisään Twitteriin, luet muutaman viestin ja kirjoitat yhden tviitin. On mennyt kaksi ja puoli minuuttia. Sitten avaat Facebookin, katsot ne muutamat jutut, kirjoitat yhden julkaisun. Tähän on mennyt toinen kaksi ja puoli minuuttia. Kun tekee näin puoli vuotta, olet yhtäkkiä somepappi.

– Aloitusta ei kannata tämän kummemmin tehdä. En suosittelisi myöskään mitään diakonissan kyselytunteja kello kahdesta kuuteen Facebook-sivulla, vaan nimenomaan henkilökohtaisen profiilin ja preesenssin luomista ja sen kautta somessa elämistä.

– Se määrä yksityisyyttä annetaan julki, minkä haluaa antaa ja turvallisuus otetaan huomioon. Ei siellä kotiosoitetta eikä henkilökohtaista puhelinnumeroa kannata pitää. Julkisen palvelun työntekijän pitää tällaiset asiat miettiä. On hyvä sopia esimiehen kanssa, mikä se someaika on ja onko se jostain pois.

Seurakunnasta sosiaalisen median koulutukseen kannattaa kerätä muutaman hengen etujoukko. Heille annetaan ensi alkuun esimerkiksi puoli tuntia viikossa työaikaa some toimintaan. Jos työ toimii seurakunnan tavoitteiden mukaisesti, tämän jälkeen työaikaa voi antaa lisää.

Jokinen muistuttaa yhä uudestaan, että sosiaalisessa mediassa ei ole pakko olla. Jos mukaan lähtee, kanavavalintojen miettimiseen ei kannata haaskata liikaa energiaa.

– Varmaan suurin osa ravistaa hihastaan oikean vastauksen, kun kysytään, missä suurin osa seurakuntalaisista on, Jokinen sanoo ja viittaa Facebookiin.

On kuitenkin selvää, että nuoret tavoittaa tällä hetkellä esimerkiksi Instagramissa. Twitterissä on läsnä paljon asiantuntijoita ja vaikuttajia.

– Määräävä tekijä on, missä seurakunnan ihmiset ovat. Toinen tekijä on, mihin oma sisältö sopii. Jos on innostunut valokuvaamisesta, kauneudesta, estetiikasta, Instagram on luultavasti oikea kanava. Jos on kiertävä työ, vaikka nuorisotyöntekijä, joka on jatkuvasti kaupungilla ja kaduilla, SnapChat on varmasti hyvä kanava. Jos on joku talousasioista vastaava, LinkedIn rupeaa myös olemaan tärkeä kanava. En asettaisi paineita, että pitää olla joka paikassa. Kenenkään muun ei tarvitse olla joka paikassa paitsi somekonsultin.

Haatattelu: Ville Kormilainen

Koonti jutuksi: Johannes Ijäs

Kuva: @Dingle

Sosiaalinen media paransi nokialaisten ja seurakunnan välit

marko

Pienehköllä Nokian seurakunnalla on Facebook-tykkäyksiä enemmän kuin millään muulla paikallisseurakunnalla. Yhtymistäkin vain Tampereella on enemmän.

Tästä voi ”syyttää” Nokian seurakunnan entistä tiedottajaa Marko Honkaniemeä ja hänen apureitaan. Kaikki lähti liikkeelle seurakuntakeskuksen seinille laitetuista mainoksista, joihin oli kirjoitettu iskulauseita. Niistä tuli maankuuluja. Mainoksia alettiin julkaista myös seurakunnan Facebook-sivuilla. Sitä kautta ne levisivät laajalle. Moni muistanee esimerkiksi banderollin ”Vältä jouluruuhkaa – tule kirkkoon jo nyt”.

Yksi Nokian banderolleista poltettiin vuonna 2013. Tekijöitä ei ole vieläkään saatu kiinni.

– Olin ihan maani myynyt sinä aamuna, kun nähtiin ne poltetun banderollin jäänteet. Lähestulkoon itkin. Ajattelin, että tämä homma loppuu tähän. Työkaveri tukipalvelujen puolelta kuitenkin sanoi, että uutta putkeen vaan, Honkaniemi muistelee.

Pian seurakuntakeskuksen seinällä oli jälleen banderolli: ”Liekkejä on monta, valo on yksi”.

Oivallus tuli kerran yhden kaverin suusta, kun hän sanoi, että nyt olette tehneet sellaisen homman, että pääsitte nokialaisten aamukahvipöytiin puheenaiheeksi.”

– Se kääntyi meidän hyväksi koko juttu. Tekisi mieli kiittää häntä, joka tuikkasi banderollin tuleen. Epäilen, että ne olivat pikkujätkien tulitikkuleikkejä, tuskin sen kummempaa, Honkaniemi sanoo.

Ne olivat kuitenkin vaarallisia leikkejä, seurakuntakeskus olisi voinut palaa.

Syvemmälle paikkakuntalaisten sieluihin

Tärkeämpää kuin Nokian seurakunnan Facebook-sivujen tykkäysten määrä, on se, mitä tapahtui seurakunnan ja kaupunkilaisten suhteelle.

– Banderollit olivat tavallaan sellainen sisäänheittotuote, jäänsärkijä, jonka avulla pystyimme uimaan syvemmälle paikkakunnan elämään.

Honkaniemi kertoo, miten seurakunta pääsi esimerkiksi yhteistyöhön urheiluseurojen ( mm. koripalloseura BC Nokia) kanssa. Fingerporin isä Pertti Jarla, vapaa-ajattelija alkoi myös tehdä banderolliyhteistyötä seurakunnan kanssa.

– Some tuli olennaiseksi osaksi seurakunnan tavoittavaa toimintaa. Oivallisuus tuli kerran yhden kaverin suusta, kun hän sanoi, että nyt olette tehneet sellaisen homman, että pääsitte nokialaisten aamukahvipöytiin puheenaiheeksi, Honkaniemi kuvaa.

Kun aikanaan Nokialla vaikutti Nokian herätys, seurakunnassa oli ilmapiiriongelmia.

– Vanha Nokia muistaa vielä ja ei hyvällä ne ajat. Kyllä siinä maine meni moneksi vuodeksi. Pahimmillaan Nokian herätyksen aikoihin seurakunta näyttäytyi riitelevänä ja eripuraisena. Että ei siellä muuta kuin tapella. Loppuvaiheista varsinkin, kun meno oli aika hurmoshenkistä, oli vastakkaiset leirit selkeästi, Honkaniemi muistelee.

Kun seurakunta tavoitti sosiaalisen median myötä kaupunkilaiset uudelleen, Honkaniemi huomasi myös työntekijöiden sisäisen ilmapiirin parantuneen.

– Meidän työilmapiiri oli siihen saakka osittain varmaan Nokia-mission ajoilta hyvin huono. Sosiaalisen median kautta tulleet asiat aiheuttivat selkeän suoristumisen. Koimme työyhteisönä ylpeyttä siitä, keitä olemme ja uskalsimme jopa sanoa, missä me olemme töissä. Työssä käytävillä tapasi iloisia ihmisiä. Oli hieno tekemisen meininki, se oli yhteinen juttu, Honkaniemi sanoo.

– Tuntui myös siltä, että en tee työtä pelkästään Nokian seurakunnassa vaan teen työtä koko kirkon puolesta. Somella ei ole maantieteellisiä rajoja, hän jatkaa.

AlkoHoly toi avun helteessä

Sosiaalisen median aktiivisuuden lisäksi Honkaniemi muistuttaa, että seurakuntien työntekijöiden pitää olla myös fyysisesti läsnä siellä, missä ihmiset ovat.

– Lähdetään tuonne oikeasti ulos seurakuntakeskuksesta. Me ainakin hämmästyimme, kun sellainen avautuminen alkoi, että he oikeasti haluavat olla kanssamme tekemisissä. Emme me olekaan se porukka, joka viimeisenä otetaan peliin, kun joukkue on valittu.

Kerran tapahtuma, johon seurakunta oli luvannut tuoda vesipulloja, peruuntui. Pullot jäivät lojumaan varastoon. Myöhemmin nokialaisella torilla talkoolaiset rakensivat toista tapahtumaa kuumassa helteessä. Seurakunnassa muistettiin vesipullot.

– Otin yhteyttä tapahtuman päällysmieheen. Sanoin, voisinko tuoda vesipulloja. Hän ilahtui jo siinä puhelimessa ihan täysin ja häkeltyi vielä enemmän, kun toimme pullot.

Pullossa luki ”Alkoholy, Nokian seurakunta”. Tästäkin tempauksesta seurakunta kertoi somessa ja lehdet kirjoittivat perässä.

– Osasimme hyödyntää tämän hyvän jutun. Kyllähän kirkko tekee valtavan määrän hyvää, kymmeniä ja satoja tuhansia hyviä tekoja. Ei sen tarvitse olla iso juttu, että siitä Faceen ottaa kuvan tai sanasen kirjoittaa. Sitä ei ehkä tarpeeksi edelleenkään osata tehdä. Kirkosta on kyllä maailman helpoin keksiä kaikkia negatiivisia juttuja, Honkaniemi sanoo.

Nokia_pilvi2

Jo pelkkä tykkääminen on kokoavaa toimintaa ja osallisuutta

Näkyykö seurakuntalaisten kasvanut luottamus kirkkoa kohtaan sitten toimintaan osallistumisessa?

– Joku vanha rovasti kysyi kerran, onko kirkossa käynti lisääntynyt, kun Nokian seurakunta on koko ajan julkisuudessa. Sanoin, että eipä varmaan eikä se ehkä ole realistinen tavoitekaan. Lähdemme siitä, että jos joku tykkää meidän päivityksestä, se on sitä osallisuutta ja kokoavaa toimintaa.

Marko Honkaniemelle viestinnällinen aktiivisuus on hiljattain poikinut myös uuden työpaikan, seitsemän ja puolen vuoden seurakuntatiedottajan työn jälkeen. Hän on nykyisin mainostoimisto Mainoskentän copywriter.

– Huomasin seurakunnassa, että voisin tällä alalla tehdä enemmänkin töitä.

Hän on silti välillä ideoistaan yhteyksissä myös vanhaan työpaikkaansa.

– Jos jotain mieleeni tulee, laitan viestiä, mutta en ole tyrkyttänyt.

Kirkon ja seurakuntien sosiaalisen median hyödyntämisessä Honkaniemi näkee paljon mahdollisuuksia. Hyvää työtä tehdäänkin jo siellä täällä. Honkaniemi kehuu esimerkiksi tamperelaisten otetta.

– Se on esimerkillistä toimintaa, mitä jäykkä seurakuntayhtymäkin voi tehdä. Heidän tyylissään on uskallusta ja rohkeutta.

Seurakuntien pitäisi Honkaniemen mukaan uskaltaa tarttua sosiaalisessa mediassa ihmisten arkisiin asioihin.

– Se jotenkin loistaa poissaolollaan Minua suoraan sanottuna ärsyttää sellaiset pyhäkoulumaiset mietelauseet, kun niitä tulee tarpeeksi usein Facebook-sivuille. Siinä ei kyllä ole paljon kohderyhmiä mietitty.

Somen pyörittäminen ei katso ammattinimikettä

Honkaniemi on huomannut, että nuorisotyöntekijöillä on seurakunnissa usein melko hyvää otetta sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi rippikouluryhmiä toimii somessa.

Kenellä sitten pitäisi olla vastuu seurakuntien some-toiminnan käytännön pyörittämisestä?

– Ei viestinnän palkattu ihminen ole aina välttämättä paras mahdollinen taidoiltaan tai tiedoiltaan. Se voi ihan hyvin olla nuorisotyöntekijä tai pappi. Se ei katso ammattinimikettä. Pitää katsoa kenelle asia sopii ja sovitella työtehtävät sen mukaan.

Nokian seurakunnalle ei ole tehty sosiaalisen median strategiaa tai suunnitelmaa, Honkaniemi tunnustaa.

– Menimme suin päin someen. Se ei ole huono juttu. Kokeilun kautta oppi. Sitä pystyy sitten muuttamaan virettä suuntaan ja toiseen. Kaikista suurin juttu on vaan se, että lähtee tekemään. Se kynnys on ylitettävä.

– Se on vieläkin kirkon työntekijöiden helmasynti, että ei pitäisi ajatella, mitä toiset meistä ajattelevat. Siihen itsekin aikanaan sorruin. Jos sitä miettii, se halvaannuttaa. Parempi on, että tekee vaan.

Banderolli-palloiluhalli

Frans-sonnin isäntä

Nokian seurakunta on käyttänyt myös Facebook-mainontaa hyväkseen suosituiksi osoittautuneiden päivitysten kohdalla. Joiltakin mainoksen saaneilta tuli tämän jälkeen tiukkaa palautetta.

– Tuli viestiä, että pitäkää turpanne kiinni, ei seurakuntien tarvitse mainostaa. Jatkoimme mainontaa. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, miksi meidän täytyisi olla hiljaa ja emme saisi mainostaa.

Seurakunnassa myös mitattiin, miten erilaiset Facebook-päivitykset toimivat. Työ oli tavoitteellista.

Kun suuryritys Nokian puhelinliiketoiminta myytiin Microsoftille, Facebookin ilmestyi Nokian seurakunnan toimesta noin 100 000 henkeä tavoittanut teksti: ”Microsoftin seurakunta, ei kun…”.

 ”Kirkon viestintä on vähän liikaa niitä viikkoilmoituksia ja lippusten ja lappusten tekoa. Ei tiedottaja tai tiedotussihteeri saisi olla mikään esitepaja tai ilmoitussihteeri.”

– Microsoftin seurakunta oli tähtihetki, reagoimme nopeasti Nokian nimenmuutokseen. Pääsimme muun muassa A-studion loppukevennykseen, Honkaniemi muistelee.

– Meillä oli ohjenuorana toiminnassamme, että emme kuitenkaan loukkaisi ketään, tekisimme hyvän maun rajoissa. Teimme banderollit yhden graafikon kanssa valmiiksi. Huusin aina kirkkoherran paikalle, hän näytti usein peukkua ja sitten se lähti Facebookiin. Tämä ei olisi onnistunut, ellei minulla olisi ollut kirkkoherran ja talousjohtajan täydellinen tuki ja vapaat kädet.

– Kirkon viestintä on vähän liikaa niitä viikkoilmoituksia ja lippusten ja lappusten tekoa. Ei tiedottaja tai tiedotussihteeri saisi olla mikään esitepaja tai ilmoitussihteeri. Minäkin tein monta vuotta sitä työtä. En oikein vieläkään tiedä, mikä kypsytti tekemään toisenlaista viestintää.

Marko Honkaniemi tunnetaan Facebookissa myös Frans-sonnista, jolla on oma sivusto ja noin 6 500 fania. Frans on Suomen söpöin sonni. Honkaniemi kasvattaa mainostoimistotyönsä ohella ylämaan karjaa.

Teksti: Johannes Ijäs

Somegurun vinkit: Näin vältät nettiraivon

Kortesuo
Viime aikoina on puhuttu paljon nettiraivosta. Moni kuitenkin osaa keskustella sosiaalisessa mediassa aivan asiallisesti. Kouluttaja, tietokirjailija Katleena Kortesuo kertoo, miten se tapahtuu.
 
On lähdettävä liikkeelle asiallisen keskustelun tuntomerkeistä.
 
– Siinä ei ole kärkevyyttä ja siinä näkyy molemminpuolinen arvostus. Voidaan olla eri mieltä. Peilaillaan, ymmärretään, saatetaan silti pysyä omassa mielipiteessä.
 
Vaikka ei siis olisi samaa mieltä keskustelijan kanssa, toista ei tarvitse tyrmätä.
 
– Voi sanoa, että hyvä pointti, ymmärrän kyllä näkökulmasi, osuva perustelu tai kiitos hyvästä kommentista.
Jos ihminen on organisaation edustaja, hänelle sellainen viha on sallittua, joka kohdistuu esimerkiksi olosuhteisiin tai nimeämättömään ulkoiseen tahoon.
 
Kortesuon mukaan tunteetkin voivat näkyä. Ne saattavat olla sanavalintoja tai vaikkapa emojeita eli hymiö- ja kuvasymboleita. Voi myös käyttää erilaisia tunnetta kuvaavia sanoja kuten uu, aa, hehheh, tirsk tai huoh. Jos haluaa ilmaista suuttumusta, emojit toimivat hyvin. Toista ei voi lähteä sanallisesti haukkumaan.
 
– Jos ihminen on organisaation edustaja, hänelle sellainen viha on sallittua, joka kohdistuu esimerkiksi olosuhteisiin tai nimeämättömään ulkoiseen tahoon. Voi esimerkiksi olla vihainen ja surullinen turvapaikanhakijoiden salakuljettajille, koska ihmisiä hukkuu Välimereen. Jos ilmaisee vihaa yksilöä tai vaikkapa vähemmistöä kohtaan, ollaan sen sijaan vaarallisilla vesillä. Sitä ei pidä tehdä.
 
Milloin kannattaa lopettaa keskustelu?
 
Kun somessa saa vihaista viestiä, kannattaa vastata mahdollisimman positiivisesti, rakentavasti ja keskustelevasti.
 
– Aina pitää viestiä keskustelukumppanin näkökulmasta. Ihan turha esimerkiksi todistella Raamatusta mitään, jos toinen osapuoli ei usko Raamattuun. Kyllä se kuunteleminen on avainsana.
 
Kuunteleminen tarkoittaa esimerkiksi tarkentavia kysymyksiä tai toiselle vastaamista, jos hän kysyy jotain. Kuuntelun näkyy siitäkin, että esimerkiksi Twitterissä merkkaa kommentin suosikki-merkinnällä tai tykkää Facebookissa.
 
– Näin pystyy kuittaamaan, että nyt minä olen lukenut sen. Se on tapa kertoa, että olen läsnä. Kysymyksissä on tärkeätä, että ne ovat enemmän saattavia kuin tivaavia. ”Avaa ajatuksiasi” tai ”kerro enemmän” ovat saattavia kysymyksiä. ”Miksi ihmeessä luulet niin” on jo tivaava.
 
Mistä tietää, että keskustelu on syytä lopettaa?
 
– Jos toinen osapuoli reagoi hyvin vahvasti ja negatiivisella tunteella, kannattaa mieluummin kiittää ja toivottaa iloista päivänjatkoa. Jos oma pulssi nousee, pitää kanssa lopettaa. Siitä syntyy riita. jos itse ärtyy tai toinen on ärtynyt.
Ylipäätään toivon, että seurakuntien edustajia olisi enemmän somessa. Haluan lähettää rohkaisevan viestin. Jokainen ihminen jolla on lähimmäisenrakkautta ja tolkku päässä, osaa kyllä somessa käyttäytyä.”
 
Uskontokriittiset tuovat lisämausteensa
 
Organisaation edustajan kannattaa Katleena Kortesuon mukaan välttää sosiaalisessa mediassa sarkasmia, koska aina joku ottaa sen tosissaan. On eri asia, jos henkilö tunnetaan laajalti siitä, että hän käyttää viestinnässään ironiaa. Tämä vaatii kuitenkin usein viestijältä melko pitkän some-historian.
 
Kirkkoa, seurakuntia sekä niiden työntekijöitä some-keskustelijoina koskee Kortesuon mukaan aivan samat säännöt kuin muitakin organisaatioita.
 
– Noudata tavoitteitasi, viesti kohderyhmäsi mukaan, toteuta sitä tehtävää, jota olet tekemässä. Sinne ei mennä kiistelemään. Kyllähän kirkon työntekijöille lisämausteensa tuo porukka, joka on seurakunta- tai uskontokriittistä. On eri asia olla porkkananviljelijä. Ei heillä ole vastustajia.
 
– Ylipäätään toivon, että seurakuntien edustajia olisi enemmän somessa. Haluan lähettää rohkaisevan viestin. Jokainen ihminen jolla on lähimmäisenrakkautta ja tolkku päässä, osaa kyllä somessa käyttäytyä, Kortesuo lisää.
 
Näkyykö sosiaalisessa mediassa, että kirkossa on yli 20 000 työntekijää ja 4 miljoonaa jäsentä?
– Ei se näytä siltä. Ehdottomasti enemmän pitäisi saada seurakuntien väkeä sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi pastori Aija Pöyri (@aijjaa) on hyvä esimerkki, kuinka voi toimia omana persoonanaan aidosti ja välittävästi. Hän kohtaa erinomaisen hyvin ja ihmislähtöisesti toisia ihmisiä somessa. Siinä on niin sanotusti lähetyskäsky kohdillaan.
Teksti: Johannes Ijäs

Ensimmäisenä piispana Twitterissä − Epäröin kauan

Espoon piispa Tapio Luoma ehätti suomalaisista piispoista ensimmäisenä Twitteriin. Hänet tunnetaan mikroblogipalvelussa muun muassa twaarnoista eli kirkkovuoden ajankohtaiset ajatukset twiitit mittaiseksi saarnaksi tiivistävistä viesteistä. Mitä sitten ovat twermonit, ja miksi piispat harvoin yltyvät keskustelemaan somessa? Somempi seurakunta -blogi selvitti.

 Mikä oli ensimmäinen kokemuksesi sosiaalisesta mediasta?

Espoon piispaEnsimmäinen some-kokemukseni taisi olla liittyminen Facebookiin keväällä 2009. Opiskelukaverini Ulla Lötjönen kutsui minut mukaan, ja pian löytyi kontakti moniin vanhoihin mutta myös uusiin tuttavuksiin.

Missä sosiaalisissa medioissa olet läsnä?

Facebookissa olen yksityishenkilönä mutta myös viran puolesta. Piispan roolissa olen myös Twitterissä.

Mikä sai sinut lähtemään mukaan Twitteriin ensimmäisenä suomalaisena piispana?

Sain monia kannustavia viestejä, että piispallista läsnäoloa Twitterissä kaivataan. Epäröin kauan, koska Twitterin idea ei oikein tahtonut minulle aueta – Facebook oli minusta ymmärrettävämpi. Lopulta rohkaistuin lähettämään ensimmäisen twiittauksen.  Oli yllättävää havaita, että lyhyet viestit saivat huomiota ja niitä kuulin monen jopa odottavan.

Miten löysit #twaarnan?

Pian Twitter-tilin luotuani kuulin #twaarnasta, jota oli ideoitu tietojeni mukaan ainakin Mäntsälässä, siis hiippakuntani alueella.  Myös twaarnaamiseen tarvitsin vähän kannustusta ennen kuin rohkenin ensimmäisen mikrosaarnan julkaista. Kieltämättä ilahduin twaarnojen saamasta vastaanotosta ja myös siitä, että kuka tahansa voi pienessä tilassa ilmaista sen, mikä pyhäpäivän aiheessa puhuttelee. Twaarnaaminen on erinomainen keino opetella sanomaan lyhyesti ja ymmärrettävästi suuria ja tärkeitä asioita.

Mikä sukua sille on #twermon?

Pitäisin #twermonia #twaarnan englanninkielisenä siskona tai veljenä. Kyseinen tunniste lienee ollut käytössä Twitterissä jo pitkään ja törmäsin siihen sattumoisin. Jonkun kerran olen julkaissut #twermoneja lähinnä ajatellen Espoon hiippakunnan ystävyyshiippakunnan, Skotlannin episkopaalisen kirkon Edinburghin hiippakunnan väkeä. On ollut kiintoisaa vertailla suomen ja englannin kieliä ja niiden hieman toisistaan poikkeavia ilmaisumahdollisuuksia.

Millainen sija kirkon lähetyskäskystä nousevalla julistuksella on tai voisi olla somessa?

Ajattelen kirkon kaiken toiminnan ja elämän, ei vain julistuksen, nousevan Jeesuksen lähetyskäskystä.  Siinä hän ei kehota seuraajiaan lämmittelemään omissa piireissä mukavissa ja varmoissa oloissa vaan hän kannustaa avautumaan ulospäin ja kohtaamaan jatkuvasti uusia haasteita, jotta hyvä sanoma Jumalan rakkaudesta vaikuttaisi kaikkialla. Kirkon olemukseen kuuluu olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat, ja siksi some on mitä luonnollisin nykyaikainen toimintaympäristö.

Piispat eivät ehdi somessa paljon keskustella, pitäisikö edes?

Minusta on tärkeää, että piispakunta on edustettuna somessa. Piispan viran näkökulmasta somessa on se hankaluus, että keskusteluissa pitäisi pystyä nopeuteen, jatkuvaan seurantaan ja kommentointiin. Omalta osaltani huomaan päivitysten kirjoittamisen edellyttävän niin suurta harkintaa, että vastaan tulevat ajankäytön rajoitteet. Siksi en pysty kovin tiiviiseen keskusteluun mahdollisten kommentoijien kanssa.

Millaisena näet sosiaalisen median roolin Espoon hiippakunnan seurakunnissa?

Omassa hiippakunnassani huomaan sosiaalista mediaa käytettävän havaintojeni mukaan vilkkaasti. Esimerkiksi useimmilla seurakunnilla on oma Facebook-sivu ja Twitterissäkin ollaan mukana. Pidän sosiaalista mediaa tärkeänä yhteydenpidon ja yhteisyyden kokemuksen vahvistamisen välineenä.

Entäpä tuomiokapitulin työssä?

Tuomiokapitulimme on jo muutaman vuoden ajan ollut aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa. Yhdessä myös pohdimme, millä tavalla läsnäoloamme somessa on syytä kehittää ja millaisia mahdollisuuksia se omalle työllemme antaa.

Onko tuomiokapitulilla somesäännöt tai strategiaa?

Omalla tuomiokapitulillamme ei ole erikseen laadittuja somesääntöjä eikä erillistä strategiaa. Työnjakoja on sovittu sen suhteen, kuka huolehtii tuomiokapitulin Facebook- ja Twitter-päivityksistä. Tuoreimman toimintalinjauksen mukaisesti Espoon hiippakunnan tuomiokapituli vahvistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tukemalla hiippakunnan seurakuntia. Tässä tehtävässä tuomiokapitulin ja sen henkilöstön mukana olemisella somessa on oma tärkeä merkityksensä.

Ketä tai mitä edustat sosiaalisessa mediassa?

Vaikka minulla onkin Facebookissa yksityinen tili, olen viime aikoina tehnyt päivityksiä pääsääntöisesti piispasivuillani. Twitterissä olen mukana ennen muuta piispana. Viran luonne vaikuttaa melko paljon siihen, miten yksityishenkilönä some-maailmassa päivityksiä teen. Koen edustavani kirkkoa ja kirkon asiaa sekä tietysti piispana että myös kristittynä yksityishenkilönä.

Mistä olet saanut iloa somessa?

Monesta asiasta olen oppinut paljon uutta. Yhteydenpito jo vuosikymmeniä sitten tapaamiini ihmisiin on helppoa. Toisinaan kiinnostavat ajatustenvaihdot tapahtuvat somessa. Ja joka vuosi hämmästelen, miten hyvältä pelkät syntymäpäiväonnittelut voivat tuntua.

Missä olet mielestäsi somessa epäonnistunut?

Harkittuja päivityksiä olisin voinut tehdä useamminkin, mutta valitettavasti ennen muuta ajanpuute estää vahvemman sitoutumisen niiden mahdollisesti herättämään keskusteluun osallistumisen. Pitäisin nimittäin ihanteena, että somen idean mukaisesti en ainoastaan herättäisi ajatuksia vaan osallistuisin myös niiden jatkotyöstämiseen.

Pitäisikö kirkon ottaa sosiaalinen media mielestäsi paremmin haltuun?

Omasta mielestäni kirkkomme on onnistunut mainiosti somen haltuun ottamisessa. Ennakkoluulottomasti on menty mukaan erilaisiin somen muotoihin ja niissä etsitään luovia läsnäolon tapoja. Nyt on minusta oleellista pysyä nopean kehityksen kyydissä ja säilyttää avoimuus ja ennakkoluulottomuus.

Toimittaja: Jan Ahonen

Kuva: evl.fi/kuvapankki Aarne Ormio

Liedossa some herätteli ihmisten alttiutta auttaa


WP_20150904_006Monet seurakunnat Suomessa miettivät tällä hetkellä keinoja auttaa Suomeen tulevia turvapaikanhakijoita. Arkkihiippakunnan Liedon seurakunnan seurakuntatalossa 50 henkeä on saanut hätämajoituksen.

Mukana on muutamia perheitä, joitakin nuoria naisia ja miehiä. Lietolaiset ovat lahjoittaneet vaatteita ja tarvikkeita. Turvapaikanhakijat ovat hätämajoituksessa neljä yötä. Väkeä on majoittunut myös Lietoon kuuluvaan Tarvasjoen seurakuntataloon.

Keskiviikkona Turun arkkihiippakunnan piispat olivat lähettäneet uutiskirjeen arkkihiippakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille. Siinä piispat kehottivat oman hiippakuntansa seurakuntia toimimaan ripeästi turvapaikanhakijoiden auttamiseksi ja listasivat konkreettisia toimenpiteitä.

Liedon seurakunnan kirkkoherra Risto Leppänen oli jo ollut Liedon kuntaan yhteydessä ja kysellyt, mitä kunta tekee ja mitä seurakunta voisi tehdä. Piispojen kirje antoi selkänojan ja rohkaisi toimimaan nopeasti.

Risto Leppänen alkoi toimia yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisen kanssa omassa seurakunnassaan. He olivat yhteydessä muun muassa Suomen Punaisen Ristin Turun vastaanottokeskukseen, kunnan sosiaalitoimeen ja paikalliseen SPR:ään. Asiat edistyivät. Jo samana iltana Risto saattoi laittaa Twitteriin viestin, jossa hän kertoi, että seurakunta on valmis auttamaan.

”Liedon seurakunta on valmis tarjoamaan #hätämajoitus’ta ja apua. #turvapaikanhakija #pakolaiskriisi #kirkko”, Leppänen päivitti. Twitteristä tieto levisi, esimerkiksi MTV teki uutisen Liedon seurakunnan toiminnasta.

Seurakunnan työntekijät kokoontuivat ja tekivät suunnitelman toimenpiteistä. Kokouksen aikana SPR vahvisti, että Lietoon saapuu jo samana iltana noin viisikymmentä turvapaikanhakijaa. Jo muutamien tuntien päästä salissa oli patjat, vapaaehtoisia tuomassa vaatteita ja tavaroita sekä järjestelemässä niitä. Paikalliset viranomaiset olivat nopeita ja kunnanjohtaja oli tukena toiminnassa koko ajan.

Tiedottaja keskitti työaikaa someen

Asioiden edistymisestä ja tunnelmista kerrottiin aktiivisesti seurakunnan Facebook-sivuilla ja työntekijöiden omissa profiileissa. Seurakunnan tiedottaja Johanna Hörkkö-Granö keskitti työaikansa tähän. Hörkkö-Granö huolehti seurakunnan sisäisestä viestinnästä ja laati tiedotteita työntekijöille, luottamushenkilöille ja medialle. Työntekijöiden kesken sovittiin, että tilanteesta viestitään avoimesti, mutta turvapaikanhakijoiden yksilöllisyyttä suojaten.

– Sosiaalinen media mahdollisti vapaaehtoisten nopean rekrytoinnin ja esimerkiksi vaatekeräyksen. Facebook-päivityksen perusteella paikalle tuli muun muassa tulkki, ruoanlaittajia ja monia vapaaehtoisia. Some herätti paikalliset verkostot ja synnytti myötätunnon aallon, Risto Leppänen kuvaa somen merkitystä.

– Partiolaiset organisoivat yövalvonnan. Facebook-viestintä tavoitti muun muassa paikallisia kurdiperheitä, jotka tulivat juttelemaan turvapaikanhakijoiden kanssa. Liedon pallo järjesti lauantaina jalkapallo-ottelun. Meidän voima oli se, että reagoimme nopeasti ja pystyimme kokoamaan erilaiset toimijat yhteen. Sosiaalinen media teki auttamisesta alttiimpaa ja nopeampaa, Risto Leppänen sanoo.

Lietolaisten nuorten nettipalstalla on myös ollut kriittistä keskustelua ja huolta turvapaikanhakijoista. Kunnan ja seurakunnan nuoriso-ohjaaja ovat käyneet nuorten kanssa keskustelua.

– Saimme tukea myös hiippakunnan someviestinnästä. Arkkihiippakunnan sivuilla viestittiin aktiivisesti ja myös piispan päivityksiä jaettiin, Leppänen kertoo.

Turun piispa Kaarlo Kalliala kävi Liedossa lauantaina, ja kertoi tilanteesta Facebookissa muun muassa näin: ”Kävin tänään Liedon seurakuntatalolla. Lietolaisista lähti liikkeelle auttamisen ja välittämisen vyöry. Kiitos teille! Tehkää edelleenkin evankeliumista totta, koettavaa ja tuntuvaa!” Valokuvassa piispa oli jakamassa ruokaa yhdessä muiden vapaaehtoisten ja seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Piispa päivitti vierailustaan myös Twitterissä: ”Kävin Liedossa, mistä lähti liikkeelle välittämisen vyöry. Totta, koettavaa, tuntuvaa. #lieto #kirkko #pakolainen”

– Nopeasti eteen tullut uudenlainen tilanne on edellyttänyt työntekijöiltä joustavuutta ja erilaisia työjärjestelyjä. Piispan konkreettinen tuki auttoi jaksamaan, Risto Leppänen kertoo.

Arkkihiippakunnassa monet seurakunnat ovat aktivoituneet auttamaan turvapaikanhakijoita. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä antaa Heinänokan leirikeskuksen pitkäaikaisempaan käyttöön SPR:llä. Sinne mahtuu noin 100 turvapaikanhakijaa ja se on käytettävissä kevääseen asti. Liedon turvapaikanhakijoiden on määrä siirtyä Heinänokkaan alkuviikosta.
Teksti: Johannes Ijäs
Kuva: Mari Leppänen

Somekuningas Enbuske siedättää yhä itseään

imageToimittaja Tuomas Enbuske puhui hiljattain Digitalist-tapahtumassa otsikolla ”Minä olen media”. Jotkut loukkaantuivat sosiaalisessa mediassa ja pitivät aihetta rehvakkaana.

Enbuske hallitsee useat some-välineet. Parhaiten hänet tunnetaan tviiteistä eli Twitterin käyttäjänä. Hänellä on Twitterissä suomalaisittain huikeat yli 122 000 seuraajaa.

Maamme sanomalehdistä ainoastaan Helsingin Sanomilla on tätä suurempi levikki. ”Minä olen media” on Enbusken kohdalla totta. Sitä paitsi hänet pyydettiin puhumaan tällä otsikolla. Se ei ollut oma valinta.

Oli aika, jolloin Enbuskekin on ollut somessa aloittelija. Jokainen on. Häntä hävetti.
– Ja hävettää edelleenkin.

Häpeästä hän marssii yli määrällä ja siedättämisellä.

– Se koskee kaikkea muutakin. Muistan ensimmäisen kerran, kun oli jokin kriittinen juttu jossain lehdessä. Se tuntui, että koko maailma on lukenut sen ja hävetti ihan h***tisti. Mutta nykyään sitä ei edes mieti. Oikeasti ei mieti. Sen unohtaa. Häpeästä pääsee.

Somessa ihmiset tapaavat myös suuttua. Enbuske muistuttaa, että tunnin päästä he eivät ole enää aktiivisesti vihaisia. Moni jää harhaisena pohtimaan, että kaikki miettivät mölähdystä ja pitkään.

– Jos joku on suuttunut jostain, mitä en ole tarkoittanut pahalla, en voi sille mitään. Mutta kun olen sanonut jotain ja tajunnut, että se on tyhmää, minua on tietysti kaduttanut. Tosin minun on helppo sanoo, koska roolini on toisenlainen kuin tärkeitä instituutioita edustavan ihmisen. Edustan omia mielipiteitäni.

Osallistuminen oli alkuun hankalaa

Enbuskella on pohjoissuomalaisesta taustaa, jossa itsensä esiin tuominen ei ole luontaista. Esimerkiksi hänen äidillään ei ole Facebookissa profiilikuvaa, koska se on noloa.

– Hän ei ikinä kommentoi mitään, hän vain on siellä. Minä myöskin työstän, että pääsen eroon siitä, että itseään ei saa nostaa. Välillä se näkyy valitettavasti toisena ääripäänä, että sitä vetää överiksi.

Enbuske karrikoi, miten 10-20 vuoden päästä pörssiyhtiöiden johtajat ovat sellaisia, joiden Facebook-sivuhistoria on täynnä sikailubilekuvia.

– Kukaan ei koe siitä moraalipaniikkia, koska kaikista on somessa materiaalia. Eihän meillä ole tämän hetken Matti Alahuhdasta tai Jorma Ollilasta nuoruuden ryyppäyskuvia missään, mutta kohta heidän kaltaisistaan on.

Kadehdin niitä, jotka osaavat olla älykkäitä ja myönteisiä. Se on minun mielestäni parempaa somen käyttöä.

Alkuun Enbuskesta oli noloa, että ihmiset jakoivat Facebookissa omia kolumnejaan ja tekemisiään.

– Minulla oli tosi suomalainen suhtautuminen siihen, eli miten joku kehtaa hehkuttaa, että on tehnyt jotain. Mutta siitä piti vaan opetella pois. Nyt kerron siellä aina, mitä teen. Jos olen kirjoittanut blogiin, jaan sen sekä Facebookissa ja Twitterissä. Ylipäätään osallistun, mikä oli minulle aluksi intuitiivisesti tosi hankalaa.

Seiska some-malliksi

Enbuske myöntää olevansa somessa joskus aggressiivinen ja negatiivinen.

– Se taas johtuu somasta luonneviasta. Kadehdin niitä, jotka osaavat olla älykkäitä ja myönteisiä. Se on minun mielestäni parempaa somen käyttöä. Negatiivisuus ei ole kauhean mielenkiintoista, ellei ole todella mielenkiintoista sanottavaa.
Ihmiset pitävät hänen mukaansa myönteisyydestä. Hän ottaa vertailukohdaksi Seiskan.

– Se on myönteinen lehti. Se lähestyy asioita aina jotenkin positiivisen kautta verrattuna esimerkiksi Hymyyn, joka on aina negatiivinen. Niissä on ihan käsittämätön sävyero.

– Seiska on tosi konservatiivinen lehti arvomaailmaltaan. Todellakin rakkaus on rakkautta ja pettäminen on huono asia, mutta suhtautuminen ei myöskään ole mitenkään supermoralisoivaa. Hymyssä arvostan sitä, mitä he tekivät 1970-luvulla. He olivat varmaan tosi freesejä siinä ajassa, kun he todellakin tekivät toisenlaista kuin kaikki muut. Nyt niiden perusviesti on aina, että EU on paha, kaikki ovat pahoja ja julkkikset ovat liian rikkaita. – Kuten Seiskassa, sosiaalisessa mediassakin kannattaa olla myönteisempi.

Enbuske kertoo, että hän tajusi pitkän ajan jälkeen, että moni tulkitsee sen intuitiivisesti hänen some-päivityksiään negatiivisena, vaikkei hän tarkoita olla negatiivinen.

– Puhetapani on sen tyyppinen, että se tulkitaan negatiivisena. Haluisin olla myönteisempi, mutta sekin tuntuu sitten vähän feikiltä. En voi kuitenkaan olla muuta kuin mitä olen.

Enbuske nostaa myönteisyyden esimerkiksi Mikael Jungnerin, joka tulee somessa aina ”idealla sisään”.

– Toki hänkin saa tosi paljon shittiä, mutta hän on aina kuitenkin tosi myönteinen. Joskus harvoin hän v***lee jostain, mutta silloinkin se on ilon kautta ja oikeasti aiheesta.

Ajatuksen puolikas voi jalostua blogiksi

Enbusken läsnäolo ja vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa ei alkuun ollut tietoista tai millään muodoin harkittua. Hän kutsuu sitä sekoiluksi.

– En ensinnäkään aluksi ymmärtänyt sosiaalisen median merkitystä, vaikka olin siellä aktiivinen. En tajunnut, kuinka nerokas keksintö se on. Olen tajunnut vasta viime aikoina, miten siellä ollaan. Vaatii tosi kovaa työtä ylipäänsä se, että kehtaa jakaa asioita. Sen takia tviittaan joka aamu ”Hyvää huomenta”, ihan sen takia että siedätän itseäni. Sitten se alkoi tulla sieltä, että aina kun saan jonkun ajatuksen, tviittaan sen, ajatuksen puolikkaankin.

Enbuske saa työhönsä hyötyä tviittaamalla.

– Jos joku Hesarin toimittaja kirjoittaa jonkun maailman fiksuimman kolumnin, hän valmistelee sitä kaksi viikkoa ja sen pitää olla maailman fiksuin analyysi Immosesta ja persuista. Minä ajattelen, että nyt tviittaan heti ajatukseni ja yleensä palasina ja keskeneräisenä. Kun sitten myöhemmin blogaan samasta aiheesta, olen saanut Twitteristä ajatuksia. Olen nähnyt, mikä on ihmisten yleisin reaktio siellä ja koetan sitten ajatella vähän eri kulmasta.

Enbusken mielestä yksi loistava some-haltuunotto on Ajankohtaisen Kakkosen keskusteluillat. Yle on onnistunut luomaan vanhaan, monen mielestä nuutuneeseen ohjelmabrändiin hyvän some-keskustelun. Myös nyttemmin Enbuskea paljon työllistävä MTV on hänen mielestään ottanut viime aikoinan livelähetysten ja somen yhdistämisen hyvin haltuun.

– Ajattelen niin, että jos minulla on radio- tai tv-ohjelma, sitä voi seurata samalla pelkästään somesta. Se ei ole mikään sivukanava. Tämä on tosi oleellista. Ei se toimi niin, että kehottaa jengiä laittamaan tv:n päälle.

Tuomas Enbuske seuraa monia ohjelmia pelkästään Twitteristä. Siinäkin pysyy kärryillä.

Ei tviittejä Immosesta

Enbuske ei tviitannut juuri lainkaan Olli Immosen kohutusta some-kirjoituksesta, jonka vuoksi kansanedustaja myöhemmin erosi määräajaksi eduskuntaryhmästään.

– Minusta se oli jotenkin niin läpikoluttu ja ennalta-arvattavaa, mitä ihmiset sanovat. En halunnut kirjoittaa siitä blogia. Mietin pitkään näkökulmaa siihen. Näkökulma oli se, että se oli niin kaukana sekä persuista että myöskin heistä, jotka järjestivät mielenosoitusta. Ihmiset, jotka järjestivät mielenosoitusta, tekivät sen hyväntahtoisesti. En halua pilkata sellaista, mutta samaan aikaan minua ärsytti tosi paljon, että tavallaan demonisoidaan yksi henkilö. Se massapsykoosi.

– Osa katsoi sitten tietysti, että Immonen on nyt uhri ja sekin on vähän hölmö ajatus. Hän on kansanedustaja ja vastuussa sanomisistaan ja on ihan oikein, että häntä kritisoidaan. Mutta hän on kuitenkin yksi stevari Oulusta, kaikella kunnioituksella. Jos 15 000 ihmistä on häntä vastaan mielenosoituksessa, se on vähän yhden ihmisen demonisointia. Toki ehkä ihan syystäkin.

Uskontokeskustelu kiertää usein kehää

Enbuske ei kaihda uskontoaiheitakaan somessa. Kärkevät, tai sellaisiksi tulkitut heitot, herättävät usein pitkiä keskusteluketjuja. Jotkut suuttuvat, toiset tykkäävät.
Uskontokeskustelut kiertävät Enbusken mielestä usein kehää. Jos puhutaan Jumalan olemassaolosta tai uskonnonopetuksesta, väittelyissä on samat argumentit.

– Minulla tulee mieleen masentavat kehää kiertävät keskustelut, joihin ei yleensä osallistu kirkon edustajat. Kirkon edustajathan ovat yleensä järkevämpiä argumentaatiossa.

Kirkon henkilöistä Enbuske mainitsee seuraavansa esimerkiksi pastori Kari Kanalaa ja poppipappia, jolla hän tarkoittaa Mikko Salmea.

– Saatan minä seurata kirkkoakin, en muista, mutta ei sieltä koskaan mitään mielenkiintoista tule. Niin kuin firmoilta yleensäkin harvoin, koska ihmisiä kiinnostavat ihmiset.

Enbusken mielestä seurakuntienkin kannattaa olla ja mennä someen henkilöt edellä. Ihmiset mieltävät sosiaalisessa mediassa henkilöt paljon mielenkiintoisempina kuin instituutiot.

– Kyllä instituutioitakin seurataan ja niillä kannattaa olla omat tilit, joilla lähettää perusviestiä. Kirkon ei pidä instituutiona mennä väittelemään someen, ovatko ateistit väärässä tai onko Jumalaa olemassa. Pitää olla jotain älyllisempää, esimerkiksi kannanotto, jos maailmassa tapahtuu.

Enbuske kuitenkin lisää, ettei hän tarkoita, ettei saisi puhua myös Jumalasta.

– Totta kai saa puhuu siitäkin. Välillä varotaan vähän liikaakin puhumasta. Mutta se on niin abstrakti asia. Se tuntuu jotenkin oudolta varsinkin Suomessa, jossa ihmiset eivät puhu uskostaan. He, joita seuraan, tekevät hyvin sen.

Soini pitänyt arvonsa

Enbusken mukaan sosiaalisessa mediassa viihtyvän täytyy määrittää itselleen arvot, joiden takana voi seistä. Niiden kanssa on oltava johdonmukainen. Sen jälkeen ei ole mitään pelättävää.

 ”Jos kauheasti koko ajan miettii, mitä mieltä minun kannattaisi olla tästä, ihmiset eivät pidä siitä. Ihmiset tykkäävät johdonmukaisuudesta.”

Timo Soini ei ole Facebookissa tai Twitterissä, mutta hän kirjoittaa blogeja, joka sekin on sosiaalisen median väline. Enbuskelle Soini käy esimerkkinä linjakkuudesta.

– Minun mielestä Timo Soini, hän ei ole pappi, on ollut kannanotoissaan koko ajan johdonmukainen. Hänellä on tietyt arvot, joita hän toistaa. Hän ei neuvottele niistä. En tarkoita, etteikö arvoista saisi neuvotella, mutta hän kuitenkin viestii selkeästi niitä, olivat ne muodissa tai eivät. Hän ei häpeile niitä. Hän myöskin korostaa, ettei ole rasisti. Minun mielestänikään hän ei ole rasisti, ainakaan sen perusteella, mitä olen hänen kannanottojaan lukenut.

– Kun tietää omat arvonsa, sen jälkeen neljä vuotta tulee v***lua ja sitten loppujen lopuksi kaikki tajuavat, että tuo on oikeasti tuota mieltä. Sitten siitä ei enää tule v***lua ainakaan niin paljon, kun on johdonmukainen. Mutta jos kauheasti koko ajan miettii, mitä mieltä minun kannattaisi olla tästä, ihmiset eivät pidä siitä. Ihmiset tykkäävät johdonmukaisuudesta.

Toisaalta johdonmukaisuus on Enbusken mielestä paradoksi. Ihminen voi myös vaihtaa joskus mielipiteitänsä.

– Totta kai, olen vaihtanut monta kertaa elämässäni mielipiteitä silloin, kun olen saanut parempaa informaatiota. Mutta tietyt arvot eivät muutu.

Instituutio voikin olla vähän jäykkä

Vaikka Enbuske korostaa henkilöiden merkitystä ja läsnäoloa sosiaalisessa mediassa, hän näkee paikan myös jäykiksi moitituille instituutioille.

– Minun mielestäni instituutioiden pitää olla vähän jäykkiä, ihan samoin kuin traditioiden pitää olla jäykkiä. Se on niiden pointti. Silloin ollaan mukana jossain jatkumossa, joka on kestänyt kauemmin kuin muutaman vuoden. Siinä, miksi uskonnottomatkin haluavat kirkkohäät, ei ole mitään ihmeellistä. Juuri traditio tekee siitä mielenkiintoisen.

Enbusken mielestä myöskään konservatiivisuutta ei pidä pelätä eikä pidä yrittää olla rento.

Hän itse kokee olevansa sosiaalisessa mediassa narrin roolissa. Siinä saa sanoa vapaasti tietynlaisia asioita.

– Olen itse päättänyt minkälainen olen, enkä välitä mitä muut ajattelevat. Mutta en minä kehota esimerkiksi arkkipiispaa olemaan sellainen, koska ihmiset odottavat arkkipiispalta toista roolia.

Seurakuntien pitäisi tuoda omaa traditiotaan rohkeammin esiin sosiaalisessa mediassa. Enbusken mielestä se on myös ihmisten odotusarvo.

– En tarkoita, etteikö kirkko saisi olla mukana Pridessa tai jossain muualla. Mutta välillä tulee sellainen fiilis, että yritetään pelkästään mielistellä. Joskus voi puhua Jumalastakin ja joskus voi puhua oikeasti traditioista ja niiden merkityksestä. Totta kai järjellä selitettynä kaste tai hautajaisrituaalit tai naimisiinmenon rituaali ovat absurdeja, mutta ei sillä ole mitään merkitystä. Rituaalin pitääkin olla järjen ulkopuolella.

– Olisihan se nyt h***tin siistiä, jos joku tviittaisi saarnasta hyviä onelinereita. Mutta saarnat ovat aika usein huonoja Suomessa. Tosi huonoja, anteeksi vain. Mutta se johtuu myös siitä, että meillä ei ole puhekulttuuria tai puheen pitämisen kulttuuria.

Saarnaajat ammentakoot traditiosta

Enbuske katselee välillä jumalanpalveluksia televisiosta. Hän arvelee, että niiden pitäjiä jännittää usein. Siksi tv-messuista tulee tavallista latteampia.

– Eivät ne puhu oikein mistään, eivät edes Jumalasta. Tai kyllä ne mainitsee sen, mutta eivät sillä tavalla rohkeasti. Ja sen pitäisi vähän niin kuin olla niiden duuni. Heillä on kuitenkin niin iso traditio, mistä ammentaa, että heillä olisi oikeasti jotain sanottavaa. Totta kai on hyviäkin, enkä ole niin paljoa seurannut, että voisin tuomita heidät kaikki huonoiksi saarnanpitäjiksi. Mutta harvoin tulen ajatelleekssi, että olipa hyvä saarna.

Seurakunnille Enbuskella on selvä viesti somesta. Siellä pitää olla ehdottomasti.

– En sano, että kenen tahansa täytyy olla siellä, mutta käsittääkseni kirkolla on jokin viesti, jota he haluavat levittää. On jopa lähetyskäsky.

Enbusken mukaan lähetyskäskyn noudattamatta jättäminen on kristityn kannalta vähän kuin ei menisi ikinä ovesta ulos.

– Monesti tietty pappia ärsyttää, jos heillä on vaikka liperit ja kaikki tulevat puhumaan ongelmista, mutta se kuuluu duuniin. Se on vähän sama kuin että minä seurustelen lääkärin kanssa. Kyllä hänen täytyy auttaa, vaikka ihminen olisi epämiellyttävä ja onnettomuus tapahtuisi jollekin kolmen aikaan yöllä kännissä.

Facebook on oleellisin

Kirkon kannalta olennaisin media on Facebook. Enbusken mielestä Twitter on tällä hetkellä vähän ylikorostunut merkitykseltään.

– Facebook on se oikeasti oleellinen media. Se ei ole mitenkään cool, ihmiset vain menevät sinne. Se ei ole enää mikään juttu, se on samanlainen kuin netti oli joskus 10 vuotta sitten. Käsittääkseni moni avaa aamulla ensimmäisenä Facebookin.

– Ei Facebookissakaan ole pakko olla, jos ei huvita, mutta jos joku tekee työtä, silloin pitää olla. Sama koskee kaikkia firmoja ja instituutioita.

Enbuske ymmärtää hyvin, ettei jonkin ison firman hallituksen puheenjohtaja voi tviittailla mitä sattuu.

– Mutta firmalla pitää kuitenkin olla joku spokesperson siellä, joka kommentoi esimerkiksi jotain kohua firman ympärillä. Hän menee ja sanoo sinne, että ei pidä paikkaansa, vaan tämä menee näin.

Jos Enbuske olisi seurakunta, hän ajattelisi joka asiaa myös digitaaliselta kannalta. Tämä ei tarkoita välttämättä sisällöllistä moderniutta. Voi olla konservatiivisuutta ja traditiot voivat näkyä.

– Ei se tarkoita, että saarnojen pitäisi olla sen kummempia kuin muutenkaan. Esimerkiksi pappien ei tarvitse olla rentoja, elleivät he ole sitä luonteeltaan. Jos ihminen ei ole luonteeltaan mikään poppipappi, ei tarvitse olla.

– Kyllähän monet kirkonmiehet ovat julkisuudessa mitä he ovat – toiset ovat jäyhempiä ja toiset avoimempia ja se on ihan fine. He ovat juuri sen takia mielenkiintoisia, että he ovat erilaisia.

Haastattelu: Ville Kormilainen, kooste jutuksi: Johannes Ijäs. 

Kuva: Enbusken profiilikuva Twitterissä. Julkaistu haastatellun luvalla.

Facebook-listat: Luterilaiset seurakunnat, yhtymät, mediat ja muut

IMG_4358Olkaa hyvä! Tässä on alustava listaus Somempi seurakunta -kirjaan kotimaisten ”luterilaisten”  Facebook -sivujen tykkäys-määristä. Jos havaitset virheen, kerro ihmeessä, täydennämme listauksia sen mukaan. Myöhemmin on luvassa Twitter- ja Instagram -listaukset.

Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Tutkimuspäivä 2.9. 2015. Osin päivitetty 9.9. klo 10.29

Luterilaiset paikallisseurakunnat Top 13

  1. Nokian seurakunta 1596
  2. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta 1519
  3. Lauttasaaren seurakunta 1232
  4. Kallion seurakunta 1195
  5. Konneveden seurakunta 1181
  6. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 967
  7. Hollolan seurakunta 792
  8. Malmin seurakunta 749
  9. Mariehamns församling 649
  10. Muuramen seurakunta 647
  11. Borgå svenska domkyrkoförsamling 635
  12. Järvenpään seurakunta 622
  13. Seinäjoen seurakunta 620
  14. Porvoon suomalainen seurakunta 619

Luterilaiset seurakuntayhtymät Top 7

  1. Usko Toivo Rakkaus 34 573 (Helsinki)
  2. Tampereen seurakunnat 2757
  3. Espoon Seurakunnat 1348
  4. Oulun seurakunnat 954
  5. Kirkko Porissa 851
  6. Ylä-Savon seurakunnat 716
  7. Kirkko Helsingissä 705
  8. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 635

Kirkolliset mediat Top 5

  1. Jouluradio 84 884
  2. Radio Dei 10 982
  3. Seurakuntalainen 3712
  4. Nuotta.com 3052
  5. Kotimaa24 2523

Järjestöt

  1. Kirkon Ulkomaanapu 11 986
  2. Suomen Lähetysseura 9160
  3. Kansanlähetys 3325
  4. Medialähetys Sansa 2424
  5. Merimieskirkko 2139
  6. Lähetys-Yhdistys Kylväjä 1746
  7. Suomen Raamattuopisto 1660
  8. Herättäjä-Yhdistys ry 1194
  9. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) 1147
  10. Suomen Pipliaseura 1140

Muut

  1. Kirkko Suomessa 38 308
  2. Suvivirsi 13 188
  3. Yhteisvastuukeräys 11 634
  4. Uskovaiset nuoret 11 154
  5. Kari Mäkinen 10 615
  6. Maata näkyvissä -festarit 8357
  7. Irja Askola 7899
  8. Nojatuolikirkko 2974
  9. Kirkkovene 2942
  10. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko 2533
  11. Pienelle parasta 2474