Anteeksi – lusikkani on sopassanne

Vuoden jälkeen lupa heltisi. Jouni Liimatainen on seurakunnan vapaaehtoinen Facebook-päivittäjä Espoossa. Vierailevana kolumnistina hän kuvaa, millaista polkua vastuuseen pääsy edellytti.

”Keitä ne on ne irralliset – tilastojen lukuisat miehet, joita seurakunta tavoittelee.” lauleskeli Karjalaisen Jii tutussa hitissään. Vai olivatko ne sankarit…?

No niin tai näin, jos ja kun ihminen seurakunnallisesti lokeroidaan eli segmentoidaan, tunnustaudun entiseksi irralliseksi, josta on myös passiiviseurakuntalaisen nimeä kuultu käytettävän. Sellainen tyypillinen ”metsä kirkkoni olla saa” -ihminen, joka tunnustaa Jumalan olemassa olon, mutta ei tarvitse kankeaa kirkkoa sen pönkittämiseen.

Omalla kohdallani muutos kävi sattumanvaraisesti, kun kesämökkipaikkakunnallani Konnevedellä huomasin, että kirkossa saa hihittää ja ajauduin heidän vapaaehtoistoimintaansa. Lähdin etsimään sitä samaa iloista kirkkoa omasta kotiseurakunnastani. Ja olihan se siellä, mutta passiiviseurakuntalaisen silmin suljettujen ovien takana. Ovien, jotka minullekin toki avattiin, kunhan olin pari vuotta jaksanut oveen paukuttaa.

Itselleni syntyi eräänlainen kaksi ja puoli -kohtainen oivallus: vapaaehtoistoiminta voi olla portti kirkkoyhteyteen ja kirkon julkinen imagokuva ei vastaa todellisuutta. Se puolikas oli se, että kirkkolaiva on melko kankea, mutta toisaalta se voi olla myös siunaus, kun ei hötkyillä joka muodin perässä.

No vapaaehtoistyö laajuudessaan olisi parinkin kolumnin arvoinen, mutta kiteytettynä: jos ihminen osaa esimerkiksi ammatikseen tiedottaa, toimia graafisena suunnittelijana, lapsityössä tahi ihan missä tahansa ammatissa, niin kyllä hän osaa tehdä sitä seurakunnassakin. Annetaan vastuuta, annetaan valtaa – siinä on toimivan vapaaehtoisuuden resepti.

Ja reseptistähän syntyy soppa. Itse koin luonnollista muutosvastarintaa, kun vapaaehtoinen tulee selviä kuviota sekoittamaan. Ajattelin kuitenkin, erään valtiopäämiehen tavoin, että tekemättäkään tätä ei voi jättää. Että kaikki keinot ovat sallittuja sodassa, rakkaudessa ja ennen kaikkea tiedotuksessa, jotta myös julkisen median tiedonvälityksen varassa elävät kanssasisaremme ja -veljemme saavat kuullakseen sen, mielestäni todellisemman kirkkokuvan. Sillä vaikka seurakunnan printtitiedotus on erinomaista ja sillä on edelleen tärkeä sijansa, niin se ei tavoita, kuin lähtökohtaisesti myönteisesti seurakuntaan suhtautuvia. Some-tiedottamiseen taas välttämättä ei ole osaamista, eikä ainakaan resursseja.

Pienen lusikan seurakunnan soppaan laitoin, kun perustin omalle alueseurakunta-alueelle Espoon Viherlaakso-Laaksolahdelle omat FB-sivut, joiden tarkoitus oli tiedottaa toiminnasta alueellisesti. Tämä ei ollut ongelma, sillä alueella ei ollut sivuja aiemmin.

Ehdotin, että voisin olla myös Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan yksi FB-päivittäjistä, siitä näkökulmasta, että osallistun paljon seurakunnan tapahtumiin ja voisin kirjoittaa päivityksiä osallistujan silmin. Nyt oltiin jo tuntemattomilla ja jopa hieman vaarallisilla vesillä, mutta vuoden jälkeen lupa heltisi.

Kun pää oli eräällä lailla avattu, ja huomattu, että ihan asiallisia päivityksiä osaan laittaa, jatko on ollut helpompaa. Uusia päivitysoikeuksia on tullut ja homma laajentunut niin Twitterin, YouTuben kuin Instagramin puolelle. Valitettavaa ehkä kuitenkin, että vapaaehtoisena tiedottajana taidan olla seurakunnassamme ehkä ainoa. Miksi ? Jaa-a…

Luulen, että kysymys on siitä missä vapaaehtoistoiminnassa yleisesti. Seurakuntalaisten resursseja ei toisaalta osata ja toisaalta ei uskalleta hyödyntää. Pelätään ehkä, että seurakuntalaiset tulevat samalle soppakulholle ja alkavat syömään työntekijöiden soppaa.

Itse ajattelen kuitenkin, että vapaaehtoistoimijoiden vahvuus on siinä, että heillä on resursseja olla luomassa uutta. Esimerkkinä ehkä perustamani ja ylläpitämäni Laulu & laulun tarina konserttisarja, mikä ei ole pois seurakunnan perustoiminnasta, vaan täydentää sitä. Olennaisinta on hyvä yhteistyö työntekijöiden, esimerkiksi juuri tiedottajien kanssa – kuten meillä Espoon Tuomiokirkkoseurakunnassa.

Jouni Liimatainen
Espoon seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston jäsen ja
Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja

Facebook

Twitter: @LiimatainenJ

Instagram: @jouniliimatainen

LinkedIn

Blogi