Kirkon Twitterissä naiskärkipari ja muutama hylkiötili

android app blog blogging

Merkittävä ja iloinen asia on, että naiset ovat hyvin edustettuina kirkollisten vaikuttajien Twitter-listauksen kärjessä. Mari-Anna Stålnacke on Porin seudulla vaikuttava teologian tohtori, joka kertoo missiokseen auttaa ihmisiä elämään uskoaan todeksi arjen keskellä. Hän on kirjoittanut pitkään blogiaan englanniksi, mutta on nyt aloittanut myös suomenkielisen blogin. Twitterissä hän viestittelee englanniksi.

Marttaliiton toiminnanjohtajana tunnettu Marianne Heikkilä toimii tällä hetkellä Kansallisen lapsistrategian projektipäällikkönä. Heikkilä sai Aller Median vuoden somepomo 2015 -tittelin yleisöäänestyksessä. Heikkilä on todennäköisesti listauksen kirkkokuplan ulkopuolella tunnetuin vaikuttaja.

Seuratuimpien kirkollisten Twitter-vaikuttajien listassa pitää mennä aina sijalle neljä asti löytääkseen ensimmäisen kirkossa nyt vakinaisesti toimivan henkilön. Emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen ja seuraajansa Tapio Luoman tili Espoon piispuuden ajalta vaikuttavat päivittämättömiä hylkiötilejä. Mäkinen lienee tehnyt tilaa seuraajalleen, mutta perinteisesti eläkepiispoilla on ollut halua kommentoida kirkon ja maailman nykytilaa.

Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (16.3. 2019)

Seuraajat/seuratut (vastaavat luvut 1.5. 2017)

  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 20 140/18 548 (19101/17383)
  2. Marianne Heikkilä, Marttaliiton pääsihteeri ja pastori (@marttamanna)18257/15885 (14 620/13 078)
  3. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 6653/35 (6080/ 43)
  4. Teemu Laajasalo, Helsingin hiippakunnan piispa (@teemulaajasalo) 5147/194 (3549/136)
  5. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 4308/1384 (2837/1043)
  6. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 4066/2392 (2367/1867)
  7. Jaakko Heinimäki, päätoimittaja, Kirkko ja kaupunki (@jaheinim) 4021/705 (2990/550)
  8. Ville Mäkipelto, Teologian tohtori, tubepersoona (@viljamitz) 3808/1729 (3458/1952)
  9. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 3661/2083 (2535/1649)
  10. Johanna Korhonen, toimittaja, kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 3627/ 398 (2859/389)
  11. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 3251/3272 (3113/3675)
  12. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 3184/816 (2373/692)
  13. Inka Valtamo, diakoni (inkamaria66) 3162/2191
  14. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 2819/246 (2004/192)
  15. Lari Lohikoski, verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 2260/2347 (2114/2126)
  16. Visa Viljamaa, pastori, Kallion srk (@Visapos) 2030/928 (1942/933)

Organisaatioiden listalla Kirkon Ulkomaanapu tekee näyttävän nousun listakakkoseksi. Helsinkiläisen Pakilan seurakunnan luvut ovat laskeneet reilusti edelliseen listaukseen nähden ja aikoinaan seurakuntavaalien nimikkotiliksi perustettu Usko hyvän tekemiseen on jätetty puolestaan oman onnensa nojaan hylkiötiliksi vuoden 2016 lopussa. Jos tarvetta ylläpitämiseen ei ole ollut, kuinka suuri vaiva olisi vain poistaa tili?

Kirkon seuratuimmat, organisaatiot Top15 (17.3. 2019)

Seuraajia/seuratut (vastaavat luvut 2.5. 2017)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 7910/903 (6372/817)
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 5156/1190 (3953/1118)
  3. Kirkko ja kaupunki (@Kirkko_kaupunki) 4557/2644 (3226/2672)
  4. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 3224/4823 (3736/4658)
  5. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2955/630 (2580/619)
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 2479/1528 (2007/1584)
  7. Vapaaehtoistyö.fi (@Vapaaehtoistyo) 2232/ 2891 (1744/1883)
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1887/2137 (1554/1718)
  9. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1616/180 (1282/180)
  10. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 1598/453 (1222/415)
  11. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 1505/1774 (1221/1464)
  12. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1457/1211 (1412/1232)
  13. Kirkko Helsingissä (@kirkko_hkissa) 1358/188
  14. Helsingin srk-yhtymän erityisnuorisotyö (@Snellu1) 1349/2381
  15. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1302/629 (1351/636)
  16. Jouluradio (@Jouluradio) 1282/666 (1126/663)


Seuraajamäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Laadukas viestijä voi olla monella tavalla Twitterissäkin. Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Photo by Pixabay on Pexels.com

Vieraileva kolumnisti: Jeesuksen asetukset

Kuva: Antti Rintala

Miten sopii palvelumuotoilu kirkolliseen työyhteisöön, pohtii vieraileva kolumnistimme, yhteisöpedagogi Mika Ijäs.

Kirkollisissa piireissä on puhuttu paljon toimintakulttuurin työntekijäkeskeisyydestä ja osallisuuden kapeutumisesta pieniin ydinaktiiviryhmiin. Nämä ovat ongelmia, joiden kanssa kirkko ei ole aivan yksin.

Monet muutkin toimijat ovat törmänneet osallisuuden kulttuurisiin muutoksiin, joille ominaista näyttäisi olevan ihmisten pyrkimys yhä omaehtoisempaan toimijuuteen. Autonomisuuden, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemukset tunnetaan psykologiassakin keskeisinä motivaatiotekijöinä. Tällaisiin perustarpeisiin olisi vastattava, jotta yhteisön toiminta voitaisiin kokea sitoutumisen arvoiseksi.

Palvelumuotoilua on sovellettu laajasti erilaisten toimintojen kehittämisessä. Se voi näyttää isolta ja ihmeelliseltä, mutta se perustuu lopulta hyvin yksinkertaisiin ideoihin. Muotoilijan mallia ei tarvitse hakea Jeesusta kauempaa. Kun Jeesus kohtaa tiellä sokean miehen (Mark. 10) ja tulee kysyneeksi tältä, mitä mies haluaa Jeesuksen hänelle tekevän, on Jeesuksen palveluasenne muotoilijan asetuksissa. Esimerkiksi hyvin muotoillusta palvelusta sopii käytäntö, joka on tuttu ehtoolliselta. Kun jakopari vie leivän ja viinin penkkiin, ollaan asiakaslähtöisen palvelun ytimessä. Empatia, tuo verraton kykymme eläytyä toisen ihmisen kokemukseen ja ymmärtää hänen tarpeitaan, on palvelumuotoilijan tärkein resurssi.

Palvelumuotoilu soveltuu luontevasti myös seurakuntatyön kehittämisen menetelmäksi. Sen keinot ovat itsessään osallistavia ja ne suorastaan ajavat ihmisten pariin. Kehittäminen alkaa tiedonhankinnasta, mistä Herra jo esittikin edellä ytimekkään esimerkin. Tietoa käsitellään luovasti eli rakennetaan ongelmiin tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Ihmiset eivät osallistu eivätkä sitoudu toimintaan, jota he eivät aidosti tarvitse eivätkä myöskään toimintaan, jonka sisältöä he eivät ymmärrä. Tällöin puhutaan tuotteistamisesta ja usein myös toiminnan muodoista, jotka ovat voineet jäädä ajastaan jälkeen toisin kuin niiden tarkoitus itsessään.

Ideoita kehitetään kokeilevasti ja siten, että kokeilusta myös opitaan jotain uutta. Tämän takia epäonnistumisia ei tarvitse pelätä, sillä ne eivät kerro tekijöidensä keskinäisestä paremmuudesta vaan ratkaisuista, joita on kulloinkin osattu tehdä. Oppimisen myötä opitaan tekemään parempia ratkaisuja. Epäonnistumisen ja kokeilemisen pelko voi nousta luovien ratkaisujen esteeksi juuri työntekijäkeskeisyyden vuoksi.

Työntekijäkeskeisyys tarkoittaa yhteisöllisessä mielessä usein voimakkaan egoistista kulttuuria. Jos yleinen huomio kohdistuu jatkuvasti pikemmin tekijään kuin tekemiseen, tekijä voi kokea itsensä uhatuksi. Lisäriesan kulttuuriin tuo egoistien tyypillisesti ruokkima kilpailuhenkisyys, joka voi tehdä seurakuntatyöstäkin melko ilotonta yksilöurheilua letkeämmän pipokiekon sijaan.

Netti tuntee palvelumuotoilun hyvin. Pätevä googlettaja löytää esimerkkejä palvelumuotoiluhankkeista sekä menetelmiä, joita ohjaustyön ammattilaiset saavat hallintaan mutkattomasti. Usein on niin, että kun ajatus on kohdallaan, tekeminen on jo helpompaa. Kehittäminen edellyttää myös realististen vahvuuksien ja mahdollisuuksien tunnistamista. Kirkolliset piirit voisivatkin puhua jatkossa enemmän ratkaisuista.

Mika Ijäs
Yhteisöpedagogi, valmentaja
HeartBeatnik Oy, Vantaa

Luterilaisten seurakuntien Facebook-sivujen tykkäysten Top 20

Tauon jälkeen listaamme taas luterilaisten seurakuntien Facebook-tykkäysten määriä. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta on listauksessa oma luokkaansa. Toki suurena seurakunta sillä on myös Suomen mittakaavassa mainiot resurssit, mutta kasvu on kuitenkin osoitus pitkäjänteisen ja ammattitaitoisen työn tuloksista.

Paavalin seurakunnan sivun tykkästen kasvu on ollut tehokasta. Pienen pieni Toivakka on jäsenmääräänsä nähden oivissa luvuissa. Molempia yhdistää näkyvää mediatyötä tekevä kirkkoherra. Paavalin Kari Kanalan ja Toivakan Panu Partasen voi treffata alttarin lisäksi somessa. Ilmajoen lähes tuplaantuneet ja Keski-Porin seurakuntien vauhdikkaasti kohonneet luvut kertovat myös onnistuneesta panostuksesta sosiaaliseen mediaan.

Mielenkiintoista on, että luterilaiselle byrokratialle virkamiesmäisellä rakkaudella omistettu huumorisivusto Kirkkovene yltäisi tällä listalla toiseksi. Sillä on 5230 tykkäystä. Sen suosio saa kysymään, että voisiko kirkollisessa viestinnässä enemmän yhdistellä luovasti harrasta ja hauskaa?

Tykkäysmäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Se suosii lähtökohtaisesti suuria organisaatioita, mutta antaa silti suuntaa. Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Facebookin tykätyimmät luterilaiset seurakunnat (16.3.2019)

(Suluissa vertailuluku 10.6. 2017, lopuksi seurakunnan jäsenmäärä 2018) EDIT: Ikaalinen ja Pitäjänmäki, Verkosto lisätty)

  1. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta 5325 (3871) 46 608
  2. Kallion seurakunta 3177 (2364) 19 777
  3. Malmin seurakunta 2628 (2031) 52 345
  4. Paavalin seurakunta 2622 (1645) 13 874
  5. Ilmajoen seurakunta 2106 (1072) 10 676
  6. Lauttasaaren seurakunta 2 045 (1890) 13 106
  7. Keski-Porin seurakunta 1900 (1078) 19 141
  8. Nokian seurakunta 1895 (1831) 22 955
  9. Aurinkorannikon suomalainen seurakunta (Espanja) 1848 (1033)
  10. Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta 1765 (1339) 29 926
  11. Ylivieskan seurakunta 1756 (1591) 14 112
  12. Toivakan seurakunta 1658 (1248) 1 715
  13. Ikaalisten seurakunta 1639 (-) 5731
  14. Verkosto seurakunta 1598 (-)
  15. Hyvinkään seurakunta 1575 (1161) 31 650
  16. Pirkkalan seurakunta 1547 (1018) 14 239
  17. Lapuan tuomiokirkkoseurakunta 1505 (962) 12 472
  18. Leppävaaran seurakunta 1464 (-) 24 289
  19. Seinäjoen seurakunta 1457 (1105) 51 657
  20. Borgå svenska domkyrkoförsamling 1445 (1183) 12 550
  21. Haapajärven seurakunta 1392 (1040) 6 299
  22. Pitäjänmäen seurakunta 1344 (-) 9304
  23. Porvoon suomalainen seurakunta 1329 (991) 23392

Katso edellinen listaus vuodelta 2017 tästä

Katso tästä Instagram-listaus
Kuuluuko podcast kirkonmäeltä?

Kuuluuko podcast kirkonmäeltä?

Photo by Tommy Lopez on Pexels.com

Arviolta miljoona suomalaista kuuntelee podcasteja. Tyypillisimmät kuunteluhetket ovat kotitöiden lomassa, liikenteessä ja urheillessa. Keskimääräinen kuunteluaika on noin 82 minuuttia. Motiiveina ovat uuden oppiminen, rentoutuminen ja itsensä kehittäminen, kertoo Radiomedian tutkimus. Moni saattaa silti kysyä, että mistä oikein on kyse.

Podcastit ovat olleet olemassa jo pitkään, mutta Suomessa ne eivät vielä ole lyöneet samalla tavalla läpi kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Podcastit ovat sukua radio-ohjelmille, mutta erojakin on. Radio toimii usein taustamediana, kun taas podcasteja kuunnellaan keskittyneesti. Lisäksi podcast-jaksojen pituus voi vaihdella jaksosta toiseen merkittävästi.

Podcastin on erään määritelmänsä mukaan omalla ajalla kuunneltava, netin kautta saatavilla oleva, omalle laitteelle tilattava audiojuttu. Periaatteessa tekijä tarvitsee vain mikrofonin, tietokoneen, jakelualustan (esim. Supla, Kieku.com ja Jakso.fi) sekä jotakin, mitä jakaa kuulijoilleen. Nauhoituspaikat vaihtelevat liinavaatekomerosta huippuvarusteltuun äänitysstudioon.

Podcastin menestys on todennäköisempää, jos sille löytyy oma uniikki lähestymistapansa, aihepiirinsä ja tunnistettava ohjelmarakenne. Jaksoja suunniteltaessa kannattaa kiinnittää huomiota puhujien ja ohjelman teemojen kiinnostavuuteen. Julkkikset tai sosiaalisessa mediassa laajasti verkottuneet vieraat saattavat osaltaan lisätä merkittävästi jaksojen kiinnostavuutta.

Samalla tavoin kuin blogien suhteen, niin säännöllinen julkaisutahti, riittävä tekninen laatu ja vuorovaikutus kuulijoiden kanssa vahvistavat podcastin mainetta. Kun jakso on saatu valmiiksi ja julkaistua, alkaa mainostaminen, jakeleminen ja markkinointi.

Podcast-tapahtuma Jaksohalin yhteydessä vuoden 2018 podcastiksi äänestettiin Urheilucast, Esko Seppäsen kolmesti viikossa ilmestyvä urheiluaiheinen podcast. Toiselle sijalle äänestettiin Nonsense by Alexa & Linda ja kolmanneksi Pakkotoiston podcast. Putous-ohjelmassa televivisiossa koko maan tietoisuuteen noussut näyttelijä Antti Holma lienee silti tunnetuin podcast-isäntä. Hän nauhoittaa suosittua ohjelmaansa Yhdysvalloissa pienessä komerossa ja yksinkertaisella tekniikalla.

Yle Areenasta löytyvät Perttu Häkkisen ohjelmat ovat monen uskonnollisteemaisten podcastien ystävän aarreaitta. Alkujaan radio-ohjelmaksi tehdyt jaksot eivät kuitenkaan tiukimman määritelmän mukaan ole varsinaisia podcasteja.

Kirkollinen podcast-kulttuuri on toistaiseksi pienimuotoista. Nakkilan seurakunnassa on nuorisotyössä jo pidempi tekemisen perinne, seurakuntavaalien yhteydessä kirkkohallitus kustansi Reetta Rädyn toimittaman Maa & taivas –sarjan, akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin tarjoavan teologia.fi on julkaisut ainakin yhden podcastin, Vantaankosken seurakunnalla on myös oma paasto-podcastinsa. Noora Mattilan ja Saga Bobergin Sanomista tuli on puolestaan podcast kirkkoon ja uskontoihin liittyvistä aiheista, 

Helsingin seurakuntayhtymässä työskentelevät pastorit Henri Järvinen ja Jan Ahonen ovat yhdessä Markus Kartanon kanssa tehneet Valopäät –sarjaa syyskuusta 2018 lähtien. Twitterissä on myös vihjailtu, että piispainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen henkilöbrändiin perustuvaa sarjaa on jo äänitetty useampi osa.

Kieku.com on erikoistunut lyhyisiin podcasteihin, tätä palvelua ovat kokeilleet ainakin helsinkiläispastorit Haka Kekäläinen, Mari Mattson ja Laura Huovinen.

Jan Ahonen

Kirjoittaja on toinen Valopäät-podcastin hahmoista ja Kirkko Helsingissä verkkotuottaja. Juttu on tarkoitettu häikälemättömäksi mainokseksi kirkollisen podcastingin puolesta.

SUOMALAISIA KIRKOLLISIA PODCASTEJA

Maan suola podcastit

Mari Mattson Kiekussa

Nakkilan seurakunnan podcastit

Nuori kirkko: Piispa-podcast -sarja

Pelipöytäpuhetta, Aikuisten kasvatuslaitos ja muut Kirkko ja kaupunki podcastit

Taivas & maa, Ekopaasto ja muut kirkkohallituksen podcastit

Sanomista tuli

Teologia.fi

Valopäät

Vantaankosken seurakunnan paastopodcastit

Edellisten listausten tavoin tämäkin saattaa kaivata täydennystä. Täydennyksiä voi lähettää kommentoimalla alle tai osoitteella: jan.erik.ahonen@gmail.com.

Tästä Ylen jutusta löydät lisää vinkkejä podcastien laajaan maailmaan

Kirkollisten Instagram-tilien seuratuimmat ovat taas tässä

instagram-cell-phone-tablet-device-163184.jpeg

Photo by Pixabay on Pexels.com

Pienen tauon jälkeen on taas aika tehdä tuore Instagram-listaus. Merkittävin ero edelliseen kertaan on Suviseurojen ja kristillisen nuorten median Nuotta.com nousu suoraan sijoille kaksi ja kolme. Ykkösenä porskuttaa kirkkohallituksesta hallinnoitava Kirkko Suomessa. Tilin päivitysvuoro kulkee viikottain uusille henkilöille ja yhteisöille.

Tämän listauksen näkökulma on kapea, määrä ei aina tarkoita laatua. Pienikin toimija voi olla laadukas viestijä tavoittamalla kohderyhmänsä ja saadessaan seuraajansa aktiiviseen vuorovaikutukseen. Tätä selvitystä voi käyttää mainiosti myös uusien seurattavien ja inspiraation hakemiseksi omaa Instagram-sometteluun.

Seuraavassa listassa on esimmäisenä tilin seuraajien lukumäärä, seuraavana seurattujen vastaava luku. Suluissa vertailun vuoksi 26.4.2017 tilanne. (EDIT: Nuorten maailma , Suviseurat ja Naisten pankki ja Open Doors Finland lisätty)

  1. Kirkko Suomessa 8252/2864 (5596/2266)
  2. Suviseurat 7711/0
  3. Jouluradio 7344/411 (5253/352)
  4. Nuotta.com 5690/4266
  5. Park7band 5096/430
  6. OpenDoors.fi 4520/1259
  7. Maata näkyvissä-festarit 4335/669 (3132/ 32)
  8. Reilusti kristitty 3530/3185 (2909/7156)
  9. Kirkon Ulkomaanapu 3063/873 (1948/643)
  10. Naisten pankki 2997/2171
  11. Kirkkojakaupunki 2873/1250 (2150/1277)
  12. Pakilan seurakunta 2824/4787 (2655/7218)
  13. Uskovaiset nuoret 2394/1301 (1764/1389)
  14. Nuorten maailma 2318/5982
  15. Porin Teljän seurakunta 2099/5045 (1928/5919)

Suviseurat on vanhoillislestadiolaisuuden suuri kesätapahtuma, Open Doors järjestö vainottujen kristittyjen asialla. Reilusti kristitty puolestaan  Tampereen seurakuntien viestijöiden ylläpitämä tili. Uskovaiset nuoret on nettinuorisojärjestö ja Nuorten maailmasta vastaa Kansanlähetyksen nuorisotyö. Naisten Pankki tukee kehitysmaiden naisten omaehtoista toimeentuloa ja yrittäjyyttä kestävän kehityksen periaattein.

Listaus koskee organisaatioita, ei henkilökohtaisia tilejä, mutta vinkit edustavista kirkollisista henkilötileistäkin ovat tervetulleita. Yksityishenkilöistä kannattaa esimerkiksi seurata Keravan seurakunnan pastori Sini Mäkelän tyyliteltyä tiliä (@sinipaivikki), vlogeistaan tunnettua kolmikkoa pastori Jussi Koskea (@pastorific), tutkijaa Ville Mäkipeltoa (@viljamitz) ja Emilia Turpeista (@emiliapappi). Twitterissäkin aktiivinen kenttärovasti Timo Waris (@timowaris) lienee Instagramin seuratuin pappi Suomessa ennen esimerkiksi kirkkoherra Kari Kanalaa (@karikanala).

Edellisten listausten tavoin tämäkin saattaa kaivata täydennystä. Täydennyksiä voi lähettää kommentoimalla alle tai osoitteella: jan.erik.ahonen@gmail.com.

Edellisen listauksen voit katsoa tästä.

Pokemonin toinen tuleminen, olimmeko valmiita?

janprofiili

Rakas kirkko. Kirjoitan tätä sinulle perjantai-iltana. Olen juonut muutaman kupin kahvia.  Tunnettu sosiaalisen median guru Ville Kormilainen kiitti aikanaan kirkkoa ripeydestä huomioida maamme Pokemon-pelaajat. Reilu vuosi sitten, kun Pokemon jalkautui Suomeen, seurakunnat avasivat pelaajille vessat, tarjosivat mahdollisuuksia ladata akkuja kirkoissa ja huomioivat pelin pelaajat monin eri tavoin. Kirkkojen ja seurakuntatalojen ympärillä on paljon Pokemon-saleja ja -stoppeja, jotka keräävät valtavasti pelaajia.

Aikaa myöten Pokemon-pelaajien innostus haaleni. Väki väheni. Seurakuntienkin palvelualttius lopahti. Tänä kesänä Pokemon on kuitenkin tehnyt jälleen uuden tulemisensa. Pelaajia on taas paljon. Pokemon-tapahtumissa eli -eventeissä esimerkiksi heinäkuun aikana on ollut valtavasti pokettajia. Helsingissä esimerkiksi Vanhankirkon puistossa on viihtynyt parhaimmillaan satoja Pokemon-pelaajia yhtä aikaa. Seurakunta ei ole näitä pelaajia kuitenkaan yrittänyt tavoittaa. Lämmin kädenojennus on tällä kertaa puuttunut. Miten olisi vesipiste? Entä jos pappi kuljeskelisi mukana pelaajien joukossa? Mitä muuta voisi tehdä?

Pop up-tapahtuman ei ole lähtökohtaisesti tarve synnyttää pysyviä työmuotoja, joita seurakuntien tarjonta pursuaa jo nyt, vaan keskeisempää on tarttua johonkin ajassa liikkuvaan ilmiöön ja toteuttaa sen pohjalta mahdollisesti yhteistyössä ympäröivän yhteisön kanssa kiinnostava tapahtuma. Jo yksikin kerta saattaa riittää, mutta olisi melkoista tyhmyyttä olla kokeilematta, pienin muutoksin ja varioiden, kerran jo onnistunutta pop up -tilaisuutta tai -toimintaa uudelleen. Tarkoitus olisi ottaa pop upeista myös opiksi ja tätä kautta hioa organisaation valmiutta reagoida ympäröivän yhteiskunnan tarpeisiin.

Tässä valossa on erikoista, että seurakunnissa annetaan oivan tilaisuuden lipua sormien läpi. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että pelaajien tarpeet ovat reilussa vuodessa muuttuneet. Vara-akkujen yleistyttyä ei latauspisteiden tarve ole enää suurin ongelma, mutta avoimet käymälätilat ja ilmaiset kevyet virvokkeet menisivät varmasti kuin kuumille kiville. Entäpä miten olisi, jos seurakunnat järjestäisivät edes sunnuntaisin Pokemon-metsästäjille helpotusta ja tukea niissä paikoissa, joissa harrastus yhä on aktiivisimmillaan? Miten olisi seurakuntien jakamat vara-akut raamatunlausein varustettuna?

Pop up -kirjamme alustavien huomioiden perusteella näyttää siltä, ettei kirkossa käytetä tarpeeksi aikaa pop upien jälkianalyysiin. Pop upien reflektointi saattaa jäädä jopa kokonaan tekemättä. Huolellinen ruotiminen jälkikäteen olisi kuitenkin jo oppimisen kannalta erittäin kannattavaa, sillä vain analysoidut onnistumiset ja epäonnistumiset kartuttavat organisointivalmiutta.

Mikä viesti Pokemon-pelaajille jää, jos kirkko oli alkuun innolla mukana riennossa, mutta vaikenee nyt tyystin? Onko se viesti hyväksymisestä vai hylkäämisestä? Haiseeko kirkollinen jälkihiki vai ollaanko koko ajan valmiita reagoimaan? Kysymyksien kautta piirtyy esiin myös pop upien haaste: Milloin tapahtuma on täyttänyt tehtävänsä? Milloin on aika lopettaa? Milloin pop up muuttuu, jos muuttuu, pysyvämmäksi toiminnaksi? Miten voi reagoida samaan toimintaan uusiutuvin ja tuorein tavoin?

Ei helppoa, mutta kyllä kirkossa osataan, kunhan pysytään hereillä, näin kesähelteilläkin, vaikkei niitä ole tänä kesänä ollutkaan.

Jan Ahonen

Kirjoittaja yksi kolmesta Somempi seurakunta -kirjan tekijästä. Hän työskentelee nasaretilaisen puusepän ajoittaisena alihankkijana, mutta ansaitsee jokapäiväisen leipänsä viestinnällä kirkon piirissä.

Kaksi merkittävää tykkäyskiriä Facebookissa

Jouluradio jatkaa yllätyksettä tykätyimpänä kirkollisena Facebook-sivustona. Radio Dein lukujen kasvutahti on myös hyvä medioiden vertailussa. Kummaltakin listalta löytyy yksi merkittävän tykkäyskirin tehnyt organisaatio.

Valomerkki vaihtui pääkaupunkiseudun seurakuntien mediafuusion jälkeen Kirkko ja kaupunki- nimiseksi. Facebook kieltäytyi nimenmuutoksesta, toimitus joutui aloittamaan tykkäysten keräämisen nollilta. Neljässä kuukaudessa tilille on kertynyt noin 4500 tykkäystä eli muutamaa sataa alle edeltäjän luku, mikä on merkittävä saavutus. Listauksessamme vertailulukuna on kuitenkin Valomerkin viimeinen noteeraus.

Järjestöjen kärkipaikalla jatkaa kasvussaan ripeätahtinen Kirkon Ulkomaanapu, edellisestä listauksesta tykkäyksiä on tullut lisää vajaat 4000. Lukuja vertailtaessa on hyvä muistaa, että erityisesti avustusorganisaatioilla on useampia sivuja, joten ”pääsivun” tykkäykset eivät kerro koko totuutta.

Herättäjäjuhlat ohittaa listalla Herättäjä-Yhdistyksen ja Evankeliumijuhlat tiputtaa listalta Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen. Kesäjuhlat ovat siis järjestäjäorganisaatioitaan kiinnostavampia Facebookissa.

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Kirkolliset mediat 12.5. 2017 (vertailuluvut 31.12. 2016)

  1. Jouluradio 107 801 (108 426)
  2. Radio Dei  15 144 (13 474)
  3. Taivas TV7 8 310 (7425)
  4. Seurakuntalainen  5 179 (4798)
  5. Kirkko ja kaupunki (ent. Valomerkki.fi) 4 472 (4751)
  6. Radio Patmos  3 518 (3353)
  7. Kotimaa24  3111 (2925)
  8. Nuotta.com 3090 (3080)

Järjestöt 14.5. (vertailuluvut 31.12. 2016)

  1. Kirkon Ulkomaanapu 19 888 (15 935)
  2. Suomen Lähetysseura 10 889 (10 544)
  3. Kansanlähetys 4243 (4086)
  4. Lontoon merimieskirkko 3 924 (3521)
  5. Hiljaisuuden ystävät 3456 (3338)
  6. Medialähetys Sanansaattajat 3360 (3220)
  7. Herättäjäjuhlat 2733
  8. Merimieskirkko 2689 (2591)
  9. Enonkosken luostariyhteisö  2620 (2535)
  10. Suomen Raamattuopisto 2461 (2329)
  11. Lähetys-Yhdistys Kylväjä 2382 (2330)
  12. Changemaker Finland 2377 (2093)
  13. Suomen Pipliaseura 2156 (1806)
  14. Herättäjä-Yhdistys 1796 (1743)
  15. Evankeliumijuhla 1759

Lue myös:

Edellinen listaus tästä

Vieraileva kolumnisti: Jeesus©

Piispat kelvollisesti edustettuina Twitterissä

 

Laitoimme kirkolliset Twitter-tilit järjestykseen tuttuun tapaan. Listauksen muutokset ovat pieniä.  Merkittävin on Marianne Heikkilän ”löytäminen” listakakkoseksi. Jaakko Heinimäen luvuissa näkyy, että Kirkko ja kaupungin päätoimittajuuden myötä hänen aktiivisuutensa sosiaalisessa mediassa on kasvanut. Teemu Laajasalo puolestaan vetää uusia seuraajia tunnettuudellaan muista yhteyksistä, sillä aktiiviseksi keskustelijaksi Twitterissä häntä ei voi mainita.

Omalla tavallaan merkittävää on, että listalta löytyy peräti kolme piispaa. Listamme ulkopuolella Turun piispa Kaarlo Kalliolalla on 886 seuraajaa. Muita suomalaisia luterilaisia piispoja Kallialan, Kari Mäkisen, Jari Jolkkosen ja Tapio Luoman lisäksi Twitterissä ei tiettävästi ole. Twitter-lukujen perusteella hahmottuu myös paavin vaikutusvalta, hänellä seuraajia on englanninkielisellä tilllään noin 11 miljoonaa.

Piispallisena pikku-uutisena voidaan pitää sitä, että Espoon piispalta ilmestyy Turun Kirkkopäivillä tviitin mittaisia saarnoja eli twaarnoja sisältävä kirja. Vastaava julkaisu ilmestyi aiemmin tänä vuonna pastori-tietokirjailija Teuvo V. Riikoselta.

Tämän listauksen näkökulma on kapea, määrä ei aina tarkoita laatua. Pienikin toimija voi olla laadukas viestijä tavoittamalla kohderyhmänsä ja saadessaan seuraajansa aktiiviseen vuorovaikutukseen. Edellisten listausten tavoin tämäkin saattaa kaivata täydennystä. Täydennyksiä voi lähettää kommentoimalla alle tai osoitteella: jan.erik.ahonen@gmail.com.


Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (1.5. 2017)

Seuraajat/seuratut (punaisella vastaavat luvut 10.1.2017)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 19101/17383 (18393/16779)
  2. Marianne Heikkilä, Marttaliiton pääsihteeri ja pastori 14 620/13 078
  3. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 6080/ 43 (5879/43)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 3549/136 (3408/129)
  5. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3458/1952 (3464/1962)
  6. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 3113/3675 (2970/3425)
  7. Jaakko Heinimäki, päätoimittaja, Kirkko ja kaupunki (@jaheinim) 2990/550 (2739/476)
  8. Johanna Korhonen, toimittaja, kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2859/389 (2766/387)
  9. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 2837/1043 (2587/994)
  10. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 2535/1649 (2307/1581) 
  11. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 2373/692 (2287/646)
  12. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 2367/1867 (2096/162)
  13. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 2114/2126 (2110/2091)
  14. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 2004/192 (1898/172)
  15. Visa Viljamaa, pastori, Kallion srk (@VViljam) 1942/933 (1889/915) 
  16. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö, KUA (@DevelopingMikko) 1939/1747 (1917/1619)

Kirkon seuratuimmat, muut Top15 (2.5. 2017)

Seuraajia/seuratut (punaisella vastaavat luvut 11.1. 2017)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 6372/817 (6148/804) 
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 3953/1118 (3688/1097) 
  3. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 3736/4658 (3746/4940) 
  4. Kirkko ja kaupunki  (@Kirkko_kaupunki) 3226/2672 (2867/2635) 
  5. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2580/619 (2494/621) 
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 2007/1548 (1904/1496) 
  7. Vapaaehtoistyo.fi  (@Vapaaehtoistyo) 1744/1883 (1615/1679 )
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1554/1718 (1464/1509)
  9. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1412/1232 1401/1238 
  10. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1351/636 (1327/639)
  11. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1282/180 (1229/181) 
  12. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 1222/415 (1167/388)
  13. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 1221/1464 (1163/1339)
  14. Jouluradio (@Jouluradio) 1126/663 (1145/665) 
  15. Tampereen seurakunnat (@TampereEvlSrkt) 1095/380 (1058/378)

 

Kolme vinkkiä seurattaviksi listan ulkopuolelta:

Kehittämiskonsultti, kouluttaja Karoliina Nivari  @Karoliinanivari, twaarna-kirjailija Teuvo V. Riikonen @teuvovriikonen ja Kirkko ja kaupunki -median uutispäällikkö Pauli Juusela @paulijuusela

Lue myös:

Kirkon paalupaikkatili vaihtui Instgramissa (toukokuu 2017)

Tästä edelliseen Twitter-listaukseen

Kirkko ja kaupunki: Aleppon kellot soivat muutosta

janprofiiliAleppon kellot, hääyö, kirkkokaljat ja festarihäät ovat esimerkkejä huomiota saaneista kirkon projekteista, joissa sosiaalinen media on saanut aikaan toimintaa.

Digitalisoituva ja yhä somempi media johtaa kirkkoa muutokseen. Vihkiparien tarinat esimerkiksi kertovat, että parisuhteen ensiaskeleet otetaan nykyisin yhä useammin verkkoyhteisöissä tai kohtaamiseen räätälöidyissä deittipalveluissa. Hautakivien sijaan merkittävimpinä muistoina edesmenneestä läheisestä ovat tulevaisuudessa todennäköisesti erityiset muistelusivustot. Kasvottomaksi usein jäävä paikallisseurakunta saattaa saada kasvot somessa aktiivisen työntekijänsä myötä.

Kirkollisen somen kenttää hallitsevat pääkaupunkiseudun kirkolliset viestijät. Jouluradio on kirkollisten toimijoiden joukossa omaa luokkaansa reilusti sadantuhannen tykkäyksen, laajan Instagram-, YouTube- ja Twitter-tavoittavuuden myötä. Nimestään huolimatta Jouluradio on myös kirkon kattavin verkkomedia.

Luterilaisen kirkon tapa puhua itsestään kansankirkkona, johon yhä enemmistö suomalaisista kuuluu, ei ole somessa totta. Esimerkiksi seurakuntien Facebook-tilien tavoittavuus ei ole lähelläkään jäsenmäärää. Koko maan somemittakaavassa esimerkiksi Mikkelin hiippakuntaa ei sosiaalisen median perusteella ole oikeastaan olemassa. Toisaalta on syytä kysyä, eikö jokainen somettava jäsen tavallaan edusta kirkkoa. Jako työntekijöihin ja muihin edustaa perin kapeaa näkemystä.

Teemu Laajasalon ja Kari Kanalan kaltaiset julkisuudesta tutut papit ovat kirkon kasvot sosiaalisen median peilissä. Mediatunnettuus ei kuitenkaan ole ainoa syy heidän somesuosioonsa.

Digitaalisen aikakauden perusvaatimus on hallinnon ja toiminnan läpinäkyvyys. Enää päätöksiä ei tehdä takahuoneissa ja julkaista ilmoitustyyppisenä asiana. Yhä useampaa kiinnostaa osallistua päätöksen tekemiseen ja tietää taustalla vaikuttavaa ajattelua.

Tällaisissa tilanteissa tarvitaan seurakunniltakin entistä suurempaa avoimuutta. Lähtökohtaisesti kirkko organisaationa ei ole kiinnostava somessa. Esimerkiksi verohallinnon ja Helsingin kaupungin rakennusviraston suositut ja oivaltavat somepreesenssit kuitenkin kertovat, ettei kirvestä kannata heittää kaivoon. Henkilöt ja hyvin suunnatut tapahtumat kiinnostavat edelleen.

Aikana, jolloin asioilla on tapana henkilöityä, ei ole yllätys, että televisiosta ja kirkollista tempauksistaan tutut kirkkoherrat ja heidän kaitsemansa seurakunnat erottuvat edukseen. Teemu Laajasalon ja Kari Kanalan kaltaiset julkisuudesta tutut papit ovat kirkon kasvot sosiaalisen median peilissä. Mediatunnettuus ei kuitenkaan ole ainoa syy heidän somesuosioonsa. Laajasalon paimentama Kallion ja Kanalan Paavalin seurakunta ovat molemmat tunnettuja pop up-projekteistaan eli tempauksista, joissa haetaan uusia uomia seurakunnan läsnäololle ja työtavoille ympäröivässä yhteisössä.

Hääyö, kirkkokaljat ja festarihäät ovat esimerkkejä viime vuosien huomiota saaneista projekteista. Huomiota saava viestintä ja toiminta kulkevat siis käsi kädessä. Hiljattainen Aleppon kellot -projekti lienee tuorein osoitus sosiaalisen median, uuden tekemisen ja kirkon kantaman tradition hedelmällisestä ristisiitoksesta. Se on esimerkki luterilaisen kirkon verkkoviestinnästä, joka nostatti ilmiön. Kallion seurakunta esitti sosiaalisessa mediassa haasteen toisille kirkoille soittaa hautajaiskelloja Syyrian sodan mielettömyyden merkiksi.

Aleppon kellot oli hanke, jonka sisältö oli kunnossa: tärkeä, merkittävä ja ajankohtainen. Lisäksi kirkolla oli jotain erityistä annettavaa: kirkonkellot ja hautajaiset. Huomionarvoista on, että kansainvälistä huomiota saaneen ilmiön synnyttänyt idea tuli seurakunnan jäseneltä.

Jan Ahonen

Teksti on Kirkko ja kaupungin verkkolehdestä tammikuulta 2017. 

Katso alkuperäinen tästä.

Lue myös: Pop-up on kirkon tuorein herätysliike

Tuore listaus julki! – Katso tästä Suomen tykätyimmät seurakunnat Facebookissa

cropped-img_2760.jpeg

Listasimme Facebookin tykätyimmät luterilaiset paikallisseurakunnat. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta pitää listan ykkössijansa merkittävän kasvun siivittämänä. Helsingissä Kalliossa, Malmilla ja Paavalissa on lukujen valossa tehty hartiavoimin tykkäysmäärässä näkyvää työtä. Huomattavia kasvupyrähdyksiä on muun muassa Borgå svenskan ja Hyvinkään luvuissa. Listalle nousee kaksi espoolaista seurakuntaa.

Ylivieskan seurakunnan kokoon nähden mainiot lukemat ovat hyvin hoidetun kriisiviestinnän ja sen jälkeen jatkuneen huomion sekä laadukkaan tiedottamisen hedelmää. Ylivieskan kirkko tuhopoltettiin pääsiäisenä 2016.

Tykkäysmäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Se suosii lähtökohtaisesti suuria seurakuntia, mutta antaa silti suuntaa. Korjaamme listaa mielellämme, voit kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com.

Facebookin tykätyimmät luterilaiset seurakunnat

(Suluissa vertailuluku 7.4. 2016)

  1. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta 2649 (2075)
  2. Kallion seurakunta  2080 (1497)
  3. Lauttasaaren seurakunta 1827 (1691)
  4. Nokian seurakunta 1792 (1725)
  5. Malmin seurakunta 1646 (1097)
  6. Ylivieskan seurakunta 1516 (1241)
  7. Paavalin seurakunta 1444 (1088)
  8. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta 1283 (1163)
  9. Toivakan seurakunta  1122 (936)
  10. Borgå svenska domkyrkoförsamling 1097 (802)
  11. Ilmajoen seurakunta 1034 (lisätty 24.1.)
  12. Hyvinkään seurakunta 1030 (743)
  13. Seinäjoen seurakunta 992 (833)
  14. Mariehamns församling  964 (912)
  15. Hollolan seurakunta  948 (863)
  16. Hämeenlinnan seurakunta  936 Lisätty 29.1.
  17. Aurinkorannikon suomalainen seurakunta 932 (818)
  18. Porvoon suomalainen seurakunta 913 (771)
  19. Olarin seurakunta 879
  20. Rekolan seurakunta 855 (719)
  21. Ylöjärven seurakunta 850 (716)
  22. Leppävaaran seurakunta (Espoo) 849

Edellisen listauksen huhtikuulta 2016 löydät täältä.

Tästä pääset tuoreimpiin seurakuntayhtymien Facebook, Twitterin ja Instagramin listauksiin.

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Helsingin Pakilassa ja Porin Teljässä oivaa Instagram-pöhinää

jouluradio_lehdistokuva1

Päivitimme uuden vuoden aluksi kirkolliset Instagram-tilastot. Seuraajamäärä on vain yksi mittareista, mutta kelpo alku selvitettäessä kuinka keskeinen asema ”kirkonmäellä” on sosiaalisessa mediassa. Tilejä verrataan nyt neljättä kertaa.

Jouluradion tuorein sesonki näkyy selvästi luvuissa, myös Kirkko Suomessa jatkaa vahvaa kasvuaan. Helsinkiläisen Pakilan seurakunnan tili on paikallisseurakunnaksi mainioissa luvuissa. Sama pätee porilaisen Teljän seurakunnan tilin seuraajamäärään.

Huomion arvoista on, että Valomerkki.fi:n tilin nimeksi vaihtui 2. tammikuuta @Kirkkojakaupunki pääkaupunkiseudun seurakuntien mediajättiläisen aloittaessa päätoimittaja Jaakko Heinimäen luotsaamana toimintansa.

Listaus koskee organisaatioita, ei henkilökohtaisia tilejä, mutta vinkit edustavista kirkollisista henkilötileistäkin ovat tervetulleita. Edellisten listausten tavoin tämäkin saattaa kaivata täydennystä.  Täydennyksiä voi lähettää kommentoimalla alle tai osoitteella: jan.erik.ahonen@gmail.com.

 

Kirkolliset organisaatiot Instagramissa 1.1. 2017 (suluissa vastaavat luvut 2.4.2016)

Lisätty (9.1)  seuraavattavien määrä vertailukohdaksi punaisella.

  1. Jouluradio  5 322/352 (4444)
  2. Kirkko Suomessa  5245/2160 (3849)
  3. Maata näkyvissä -festarit 3149/322 (2231)
  4. Pakilan seurakunta 2375/7500 (1666)
  5. Suuressa mukana 1920/7313 (1454)
  6. Valomerkki.fi 1882 /1447 (1185) nyk. @Kirkkojakaupunki 
  7. Kirkon Ulkomaanapu  1717/537 (909)
  8. Uskovaiset nuoret  1636/1607 (1107)
  9. Porin Teljän seurakunta 1596/4852 (841)
  10. Minihartaus 1541/1088 (1077)
  11. Espoon seurakunnat 1182/2202 (lisätty 23.1.)
  12. Lontoon Merimieskirkko 1083/244 (782 )
  13. Ev. luth. kyrkan i Finland 1059/1173 (780)

Suluissa oleva luku edellinen listaus (2.4. 2016).

Katso edellinen listauksemme tästä kokonaan.

Lue myös: Hiljaisuuden ystävät nousi kohinalla tykättyjen listalle (Järjestöt Facebookissa) ja Kirkko Suomessa ja Tampere kovassa kasvutahdissa, Ylä-Savo lähes tuplasi tykkäykset

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Kuva: Jouluradio/Reetta Tulemo

Helsingin hiippakunta sometilastojen kärkijyrä


Tilastojen valossa Helsingin hiippakunta on ottanut sosiaalisen median parhaiten haltuunsa. Mikkelissä ollaan toistaiseksi vielä lähtökiihdytysvaiheessa.

Näin voi päätellä analysoitaessa seurakuntien ja kirkollisten vaikuttajien seuratuimpia Facebook-, Twitter- ja Instagram-tilejä. Somempiseurakunta selvitti, miten suosituimmat tilit jakaantuvat hiippakunnittain. Tarkastelussa olivat niin tykätyimmät seurakunnat Facebookissa (n=21) kuin seurakuntayhtymätkin (n=10), seuratuimmat kirkollisten henkilöiden (n=12) ja seurakuntien/hiippakuntien (n=7) Twitter-tilit sekä seurakuntien Instagram-tilit (n=2). Tilastoinnissa on käytetty alla linkin takana olevia Somempiseurakunta-sivuston listauksia. Kokonaiskirkollisia toimijoita, kuten järjestöjä ja kirkollisia medioita, ei ole tilastoitu ja Twitterin henkilötileistä mukaan on laskettu 16 seuratuimman joukosta 12 (kaikkien hiippakunta ei ole tiedossa).

Yhteensä tilastoinnissa on mukana 51 suosituinta sometiliä. Ne jakaantuvat hiippakunnittain seuraavasti:

  1. Helsinki 18
  2. Espoo 8
  3. Turku 7
  4. Tampere 6
  5. Kuopio 5
  6. Lapua 3
  7. Porvoo 2
  8. Oulu 2
  9. Mikkeli 0

Seuraavasssa yhteenveto Somempiseurakunta.com-sivuston listauksista, joita on käytetty hiippakuntatilastoinnin pohjana:

Tykkäyksen ja seuraamiset eivät välttämättä ole koko totuus, vaan usein laatu voi päihittää määrän. Tämä on hyvä muistaa esimerkiksi Mikkelin hiippakunnassa, joiden sivustoja ei tässä tilastoinnissa yltänyt 51 suosituimman joukkoon.

Olemme listanneet vertailukohdaksi myös muiden kuin luterilaisten kirkkokuntien, yhteisöjen, medioiden ja järjestöjen valtakunnallisia sivuja. Esimerkiksi Helsingin Saalem -seurakunnalla on enemmän tykkääjiä kuin luterilaisten tykkäyskärjellä Espoon tuomiokirkkoseurakunnalla. Luterilaisista seurakuntayhtymistä vain Espoon seurakunnat pärjää Helsingin Saalemia paremmin. Tästä listaukseen.

Jouluradio on edelleen kirkollisten Facebook-sivustojen ylivoimainen ykkönen, suurin nousija tykkääjämäärältään on vuosi sitten aloittanut pääkaupunkiseudun seurakuntien verkkomedia Valomerkki. Tästä kirkollisten medioiden ja järjestöjen listaan.

Espoon Tuomiokirkkoseurakunta on luterilaisten seurakunnallisten Facebook-tilien tykkäyskuningas. Kakkonen on Nokian seurakunta. Eniten uusia tykkääjiä kerännyt seurakunta on listalle suoraan sijalle viisi nuoseva Ylivieska. Tästä luterilaisten seurakuntien listaukseen.

Luterilaisten seurakuntayhtymien hallinnoimien Facebook-sivujen tykkääjämäärissä ei ole suuria yllätyksiä. Lahden yhtymän kasvupyrähdys  on huomionarvoinen. Tästä tarkempiin tuloksiin

Kirkon Twitter-tili on ylittänyt viidentuhannen seuraajan rajan. Tällä hetkellä yhteensä yhdeksän kirkollista henkilöä on saavuttanut Twitterissä kahden tuhannen seuraajan rajan. Tästä listaukseen.

Kirkollisen Instagram-tilaston kärkikaksikko on kasvanut hyvässä tahdissa. Helsinkiläinen Pakilan seurakunta on rynnistänyt seuraajaluvuissaan. Pääkapunkiseudun seurakuntien Valomerkki.fi -on myös vahvassa myötätulessa.Täältä löydät koko listan.

Somempiseurakunta.com on myös ottanut kyselyn avulla selvää, kuka on Suomen luterilaisen kirkon piirissä keskeisin somevaikuttaja. Kyselyssä eniten mainintoja sai Tampereen seurakuntien kehittämistyön asiantuntija Jussi Laine. Täältä löydät kaikkien mainittujen nimet ja osan perusteluista. 

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Lahdessa kasvupyrähdys – UTR omaa luokkaansa

img_6990Luterilaisten seurakuntayhtymien hallinnoimien Facebook-sivujen tykkääjämäärissä ei ole suuria yllätyksiä. Kymmenen kärki pysyy muuttumattomana verrattuna edelliseen mittaukseen.

Helsingin seurakuntayhtymän ylläpitämä Usko Toivo Rakkaus on kategorian jättiläinen myös kasvun suhteen. Se sai tällä tarkasteluvälillä 514 uutta tykkäystä. Lahden yhtymän kasvupyrähdys (215) on myös huomionarvoinen.

Suluissa vertailuluku noin neljän (27.12.) ja seitsemän kuukauden (2.9.) takaisiin listoihin.

 

Luterilaisten seurakuntayhtymien sivut Facebookissa Top 10

  1. Usko Toivo Rakkaus 36 569 (36 082, 34 573)
  2. Tampereen seurakunnat  3400 (3288, 2757)
  3. Espoon Seurakunnat 1620 (1508, 1348)
  4. Oulun seurakunnat 1215 (1130, 954)
  5. Lahden seurakuntayhtymä 1136 (921)
  6. Kirkko Helsingissä 1096 (918, 705)
  7. Kirkko Porissa 940 (905, 851)
  8. Ylä-Savon seurakunnat 864 (852, 716)
  9. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 760 (729, 635)
  10. Luterilainen kirkko Joensuussa 484 (444)

 

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Tästä linkki edelliseen vastaavaan listaukseen

Tästä löydät huhtikuun Instagram– ja Twitter -listaukset.

Nina Tyni ei kuulu kirkkoon – mutta seuraa sitä

image001

Nina Tyni viestitti Twitter-tilillään, ettei kuulu kirkkoon, mutta kirkon Twitter-tili on hänestä vertaansa vailla. Somempiseurakunta tarttui tviittiin ja pyysi Tyniä kirjoittamaan tarinansa:

Suhteeni kirkkoon ja uskontoon on aika neutraali. Minut on kastettu, olen käynyt rippikoulun ja kuuluin evankelis-luterilaiseen kirkkoon täysi-ikäiseksi saakka. Suvussani on hyvin uskonnollisia henkilöitä, mutta uskonto näkyi omassa kodissani lähinnä iltarukouksena ja seurakunnan kerhoina. Teini-iässä olin myös itse vetämässä seurakunnan kerhoa. Tätä kirjoittaessani tajuan, että itse asiassa kirkko on ollut osa elämääni pitkän aikaa, mutta en ole sitä huomannut. Tai ymmärtänyt.

Lukioiässä minulle tuli tunne, ettei kirkko anna minulle mitään enkä toisaalta minäkään kirkolle. Minua alkoi ärsyttää koulun yksipuolinen tunnustuksellinen uskonnon opetus. Eräällä uskonnon tunnilla lukiossa kävimme keskustelua siitä, joutuvatko homot helvettiin. Tunnilla oli mukana useampia seurakunnassa aktiivisia nuoria, joiden mielestä homot joutuvat helvettiin ja opettajakin tuntui olevan samaa mieltä. Samoihin aikoihin myös sukuuni kuuluvien erittäin uskonnollisten ihmisten ajatukset alkoivat ahdistaa. Silloin kirkosta eroaminen kävi ensimmäistä kertaa mielessä. En halunnut olla osa yhteisöä, joka ei hyväksy ihmisiä sellaisina kuin he ovat.

Kirkosta eroaminen ei ollut kuitenkaan päähänpisto. Keskustelin siitä aika paljon ystävieni kanssa ja eräs ystäväni muistutti, että kirkko tekee myös paljon hyvää. Se auttaa hädänalassa ja huonossa asemassa olevia ihmisiä ympäri maailman. Päätin kuitenkin, etten halua sekoittaa uskontoa ja avunantoa ja että voin kohdentaa avun jotakin muuta kautta. Erosin kirkosta ja kertoessani siitä äidilleni näin hänen katseestaan, kuinka hänen unelmansa minun kirkkohäistäni menivät sirpaleiksi. En ole kuulunut kirkkoon kymmeneen vuoteen, mutta päätös erota ei ole kaduttanut.

Aloin seurata kirkkoa (@kirkko_evl) Twitterissä muutama päivä sitten, mutta olin jo aiemmin käynyt kurkistelemassa twiittejä aika ajoin. Eli siis stalkkaamassa kirkkoa!

Kirkko todella yllätti! Minun mielessäni kirkko on ollut kaavoihin kangistunut vanha instituutio, jonka ainoa tehtävä on saarnata Jumalan sanaa. Ainakaan Twitterissä näin ei ole ja olenkin selkeästi alkanut nähdä kirkon uudessa valossa sen seurauksena. Myös Kirkko & Kaupungin julkaisemat Ville Rannan pilapiirrokset ovat nostaneet kirkon profiilia silmissäni. Minusta on hienoa, että kirkko uskaltaa.

Twitterissä kirkko on yllättävänkin ajankohtainen ja antaa paljon ajateltavaa. Haluan erilaisia näkökulmia asioihin ja muun muassa kirkon tiliä seuraamalla niitä saa. Kirkon tili tekee hyvää työtä Twitterissä. Hyvä twitterpresenssi on aikaansa seuraava ja keskusteleva, mutta myös mielipiteitä esittävä niitä kuitenkaan tuputtamatta. Seuraamisen aloittamisen kynnys oli matala, koska tilillä ei tuputeta.

Minua kiinnostavia ja kirkollekin ajankohtaisia aiheita ovat olleet mm. naisen asema, maahanmuutto ja siihen liittyvä lähimmäisenrakkaus. Toivon, että tilillä edelleen jatketaan kantaaottavaa linjaa ajankohtaisiin aiheisiin.

Hengellistä sisältöä minä en kaipaa. #Twaarna’t jossain vaiheessa ärsyttivät, mutta Twitterissä on helppo skipata sellainen sisältö, joka ei kiinnosta. Muualla kuin sosiaalisessa mediassa en kirkkoa ja kirkon viestintää seuraa.

Sosiaalisessa mediassa ei ole yhtä kirkon edustajaa tai kirkon ääntä, sosiaalisessa mediassa kirkko näkyy usein yksilöiden kautta. Ensimmäinen Twitterissä vastaan tullut kirkkoon liittyvä henkilö taisi olla Visa Viljamaa (@VViljam). Eka ajatukseni oli, että vau, voiko kirkkokin olla näin cool.

Kirjoittaja Nina Tyni (@nuusa_) on sähäkkä taskuelektrotötterö, elämäntapapyöräilijä, intohimoinen optikko ja onnellinen feministi.

10 käskyä someen

KP_SOMEMPI_KANSIrajattu

Sosiaalisen median ohjeita eli eräänlaisia käskyjä on listattu pilvin pimein. Halusimme itsekin laittaa kortemme kekoon ja muovata  kymmenen käskyä. Ne ovat kiteytymiä siitä, mitä kirjan tekeminen ja siihen tehdyt haastattelut ovat opettaneet.  Ne nousevat kirkollisen viestinnän maailmasta:

 

  1. Käytä rohkeasti monia somevälineitä. Jos käytät yhtä, sekin riittää. Jos et käytä yhtään, saat anteeksi.

  2. Vapaaehtoinen viestijä on mahdollisuus, ei uhka. Vapaaehtoinen: tarjoudu rohkeasti. Työntekijä: uskalla luopua, anna vastuuta, ole kärsivällinen.

  3. Ole tunteva, mutta vältä raivoa. Kuvittele itsesi samaan tilaan keskustelukumppanisi kanssa.

  4. Kerro someonnistumiset iloiten, jaa myös epäonnistumiset muiden opiksi. Moka on lahja.

  5. Mittaa onnistumistasi sosiaalisessa mediassa. Älä erehdy luulemaan, että ne ovat mitta ihmisyydestäsi.

  6. Tykkäys ja toisten seuraaminen ovat tärkeämpiä kuin hiljaisuus tai seuratuksi tuleminen. Sormenpää ei kulu tykkäyksistä.

  7. Et voi milloinkaan jakaa liikaa hyviä uutisia tai positiivista palautetta.

  8. Älä jeesustele somessa, mutta puhu rohkeasti asioista jotka ovat sinulle ja taustayhteisöllesi a ja o.

  9. Jos pelkäät somea, kokeile kerran tai pari. Jos some ei sovi sinulle, älä asetu esteeksi alaisen, ystävän, naapurin tai kollegan halulle olla aktiivinen.

  10. Tunne rajasi. Älä uhraa somen alttarille lähisuhteitasi, mutta somessakin voi palvella. Somessa on elämää mutta elämässä on muutakin kuin some.

Lue Somempi seurakunta -koulutuksesta tästä

Tilaa kirja tästä 

Tampereen ja Helsingin yhtymät lihovat Febussa

IMG_4358

Helsingin ja Tampereen seurakuntayhtymät ovat onnistuneet repimään Facebookissa etumatkaa muihin seurakuntayhtymiin. Helsinki (Usko Toivo Rakkaus) on saanut syyskuun alun listaukseen verrattuna yli 1500 uutta tykkääjää ja Tampereen seurakunnat puolentuhatta tykkääjää lisää. Top-10-listalle löytyivät uusina tulokkaina Lahden ja Joensuun yhtymien Facebook-sivut.

Listauksessa sulkuihin on merkitty syyskuun luvut. Viimeiset luvut puolestaan kertovat, kuinka monta uutta tykkääjää on tulllut syyskuun alkuun verrattuna lisää.

Alla oleva listaus on tehty 27.12.2015. Jos havaitset virheen tai puutteen, kerro ihmeessä, täydennämme listauksia sen mukaan. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

 

  1. Usko Toivo Rakkaus 36 082 (34 573) (Helsinki) +1509
  2. Tampereen seurakunnat  3288 (2757) +531
  3. Espoon Seurakunnat 1508 (1348) +160
  4. Oulun seurakunnat 1130 (954) +176
  5. Lahden seurakuntayhtymä 921
  6. Kirkko Helsingissä 918 (705) +213
  7. Kirkko Porissa 905 (851) +54
  8. Ylä-Savon seurakunnat 852 (716) +136
  9. Kirkko Turussa ja Kaarinassa 729 (635) +94
  10. Luterilainen kirkko Joensuussa 444

Seurakunnilla uusi Facebook-kärki

img_2760

Espoon Tuomiokirkkoseurakunta on luterilaisten seurakunnallisten Facebook-tilien uusi tykkäyskuningas. Se on ohittanut tykkääjien määrässä Nokian seurakunnan, joka pitää nyt toista sijaa Helsingin Lauttasaaren seurakunnan hengittäessä niskaan.

Edellinen listaus tehtiin syyskuun alkupuolella. Tämä listaus on tehty 27.12.2015. Eniten uusia tykkääjiä kerännyt seurakunta on Helsingin Lauttasaari, jolle tykkäyksiä tuli lisää huimat 401. Toinen huippunousija oli Espoon tuomiokirkkoseurakunta 281 uudella tykkääjällä. Myös Helsingin Malmi sai hienosti 255 uutta tykkääjää.

Listalle on ponnistanut myös muutama uusi 600 tykkääjän rajan ylittävä seurakunta. Listauksessa sulkuihin on merkitty syyskuun luvut. Viimeiset luvut puolestaan kertovat, kuinka monta uutta tykkääjää on tulllut syyskuun alkuun verrattuna lisää.

Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme listauksia sen mukaan. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Tällä viikolla päivitämme myös seurakuntayhtymien ja kirkollisten järjestöjen, medioiden ja muiden toimijoiden Top-listat, joten pysykää ”kanavalla”.

Lue loppuun

Twitterissä et ole tärkeä – tee itsestäsi tärkeä!

Tutkin työkseni seurakuntien viestintää ja tongin myös Twitter-tilien sisältöjä. Luterilaisten seurakuntien Twitter-elämän soisi olevan paljon nykyistä somempaa. Monet kun ovat aktiivisia, mutta sellaisilla tavoilla, jotka on tarkoitettu aivan muihin välineisiin. Twitter ei ole kotibileet, jossa sinut tunnetaan ja jossa olet tärkeä muillekin bailaajille.

Twitter on jatkuva ja päättymätön mielipiteiden kesäfestari, jossa on erotuttava massasta, jos haluaa tulla huomatuksi. Hienointa on, että se on mahdollista.

Olisin voinut kirjoittaa pitkän listan havainnoista matkan varrelta, mutta se lipsahtaa helposti negatiiviseksi ja heikkouksia kaivelevaksi. Toki huonoja näyttöjä Twitterin käytöstä ja työajan tuhlaamisesta sen päivittämiseen riittää, mutta ollaanpa kuitenkin positiivisia. Suosittelen muutamia nyrkkisääntöjä, joilla päästä oikeaan suuntaan. Saa printata työhuoneen seinälle.

1. Päätä, miksi ja millä saundilla olet mukana. Tämä on todella tärkeää, sillä se helpottaa omaa työtäsi. Tiedät, mitä julkaiset ja minkä jätät pois julkaistavaksi muualla. Seuraajillasikin on oikeus tietää, mitä sisältöä ja tyyliä odottaa. Ja jos et juuri nyt tiedä, miksi julkaiset tililläsi, älä hätäänny. Istu alas, hengitä syvään ja tee päätös – ja pysy siinä. Yksinkertaista.

2. Tutki, milloin viestejäsi luetaan. Hämmästyttävää kyllä, ihmiset eivät istu tietokoneen ääressä odottamassa, milloin suosiollisesti postaat. Verkosta löytyy erilaisia neuvoja siitä, milloin Twitterissä kannattaa julkaista. Nämä neuvot eivät kuitenkaan ole yleispäteviä, vaan lukeminen vaihtelee teemasta ja tyylistä riippuen. Siksi sinun pitää kokeilla ja oppia oma vastaanottajakuntasi. Ajasta lähetyksiä esimerkiksi apuohjelmien avulla lähtemään eri aikoina ja katso, mitä tapahtuu. Apuohjelmavinkkinä ajastukseen Bufferapp.com.

3. Flirttaile ja näyttäydy, sillä Twitterin päättymättömillä kesäfestareilla ei saa huomiota kyyhöttämällä omassa teltassa. Kommentoi rohkeasti ja oman saundisi mukaan muiden keskusteluja. Toki retweettaukset auttavat alkuun, mutta suora kommentointi, kehuminen ja arvostelu ovat ratkaisevia, kun haluat näyttäytyä kiinnostavassa seurassa ja tehdä itsesi tärkeäksi. Järkevää flirttailua on myös se, että lisäät muiden käyttäjien @nimiä mukaan omiin viesteihin.

4. Toista ydinviestejäsi. Twitterissä toisto on luvallista aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Facebookissa. Voit surutta laittaa tärkeimmän asiasi päivittymään lukuisia kertoja. Voit julkaista vanhoja viestejä, joiden olet huomannut keräävän huomiota. Joskus vanhan pieni freesaus tekee toki hyvää, mutta aina sekään ei ole tarpeellista.

5. Älä julkaise rivi-ilmoituksia. Vertaa omia twiittejäsi lehtien rivi-ilmoituksiin. Samankaltaisuudet kertovat ongelmista. Korjaa somemmaksi.

6. Käytä kuvitusta ja versioi se twitterin mittoihin. Kuvien käytöllä on valtava merkitys siihen, kuinka moni seuraa twiitiäsi. Kuvat kannattaa versioida tai ainakin mitoittaa Twitteriin sopiviksi. Älä siis käytä automaattisesti samoja kuvia eri some-alustoilla. Apuohjelmavinkkeinä kuvitukseen Vine ja Canva.com.

7. Ja sitten ne #häsät eli #aihetunnisteet eli #hashtagit. Niitä käyttäessäsi mieti, mitä tunnisteita lukijasi käyttävät. He eivät ole kiinnostuneita sinun tavastasi ajatella vaan omastaan. Pyri aina kahteen tai kolmeen tunnisteeseen, joiden avulla kytket oman twiittisi muihin keskusteluihin.

Kehnoimmat tilit ovat yhdistelmiä lehtien rivi-ilmoituksista ja linkeistä julkaisijan Facebook-tiliin. Ilman #aihetunnisteita ja @nimiä. Ilman osallistumista mihinkään keskusteluihin. Omassa nurkassa kyhjöttäen.

Eieieieinäinpojat!

Twitteristä ei seurata yhden toimijan yksittäisiä tapahtumatietoja eikä sinne hakeuduta lukemaan muiden some-alustojen julkaisuja. Sinne hakeudutaan elämään twitteriksi.

Mikko Hormio

vieraileva kolumnisti, viestintämuotoilija, Ihminen 360°

SOMEron seurakunta – nimestä riemua sometyöhön?

 Voiko seurakunnalla olla parempaa lähtökohtaa sometyölle kuin nimi Someron seurakunta? Seurakunnan johtava nuorisotyöntekijä Jussi Härme pitää sanaleikkiä mielenkiintoisena.

Tosin hän myöntää myös, ettei nimen hyödyntäminen ole tullut mieleen.

– Johtunee myös siitä, että tämä työ kuitenkin liikkuu edelleen jatkossakin niin kovin monella tasolla. Ei tulevaisuudessakaan pelkästään somemaailmassa. Täällä kehä kolmosen tuolla puolen ajellaan vielä tottuneesti myös vanhoilla kanssakäymisen vankkureilla. Mutta osaksi työtä some on tietysti tullut.

Härme jatkaa vaatimattomasti, ettei näe sometyötä minään ydinalueena seurakunnassaan. Tosin heti paljastuu, että yhtä ja toista monipuolista sosiaalisessa mediassa kuitenkin Somerolla tehdään.

– Minä vastaan täällä kasvatuspuolesta ja nuorten kanssa tietysti someillaan. Ylivoimaisesti eniten käytetty alusta meidän nuoriso- ja riparityössä on Facebook. Nuoret ovat jo pitemmän aikaa ottaneet siihen etäisyyttä ja kulkevat paljon Instagram- ja snappimaailmassa. Facebookia he kuitenkin meidän nuorisotyön osalta seuraavat, kun tietävät että sinne jatkuvasti päivittyy heitä koskevia ajankohtaisia asioita. Sen vuoksi se on edelleen hyvinkin käyttökelpoinen kuitenkin.

Facebookissa Someron someseurakunnassa operoidaan lähes pelkästään suljetuilla ryhmillä.

– Siis isostoiminnalla ja ripariryhmillä on omat ryhmänsä, joihin sitten halukkaat liittyvät. Isostoimintaryhmä on vuodesta toiseen yksi ja sama, riparit perustavat omansa vuosittain ja ryhmittäin. Samoin kerholaisten vanhemmille on ryhmä sekä perhekerhotoiminnalla. Myös kerhonohjaajilla on ryhmä, Härme kertoo.

Someron seurakunta ei yhteisönä ole millään sosiaalisen median alustalla. Työmuodot, esimerkiksi nuoriso- ja rippikoulu, toimivat ryhmiä luoden.

– Niiden merkitys on erityisesti tiedonkulussa ja viestinnässä. Tapahtumia myös eletään niiden kautta uudelleen muun muassa runsaan puoleisella kuvatarjonnalla.

– Kuvien puolesta Instagram varmaan alkaisi jo olla parempi vaihtoehto. Eli siihen suuntaan käynevät askeleet jatkossa, Härme pohdiskelee.

Sometyö koskettaa Someron seurakunnassa tällä hetkellä lähinnä kasvatussektoria: nuorisotyöntekijät, varhaiskasvatuksen ohjaaja, joskus joku papeista. Ripariryhmissä se koskee yleensä kaikkia työntekijöitä, jotka riparia ovat tekemässä.

– Meidän kohderyhmämme toki myös on voimakkaasti somekorostunutta, kun ajatellaan kaikkia seurakuntalaisia. Mitä vapaaehtoisiin tulee, isoset ovat tietysti somemaailman ammattilaisia . He eivät kuitenkaan toimi tällä alueella vastuunkantajina, Härme toteaa.

Someron seurakunta on varmasti osuva kuva monen seurakunnan sometoiminnnasta. Paljon jo tehdään, mutta mahdollisuuksia toiminnan laajentamiseen on niin ikään runsain mitoin – ainutlaatuisella nimellä Someron seurakunta etenkin.

Toimittaja: Johannes Ijäs

Kuvassa: Yksityiskohta Someron seurakunnan verkkosivulta.

Kansliapäällikkö: Tuntuisi oudolta luopua somen mahdollisuuksista

Your Kingdom Come. Lähetyskumppanuusneuvottelut Järvenpäässä keväällä 2014. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo näkee, että sosiaalisella medialla on suuri merkitys vaikuttamistoiminnassa. Hän hyödyntää kolmea sosiaalisen median välinettä.

Bloggaat Rajalla-blogissa. Facebook ja Twitter ovat käytössäsi. Miksi käytät juuri näitä somevälineitä vai käytätkö muitakin?

– Rajalla-blogiin lähdin mukaan, kun kirkkohallituksessa koottiin asiantuntijaporukkaa bloggaamaan. Kun meitä on isompi porukka, voimme tarjota blogin lukijoilla laajemmin näkökulmia kirkon ja yhteiskunnan rajapinnalla liikkuvista asioista.

– Facebook on laajan porukan ”tori”, missä on hyvä tilaisuus kertoa kirkon työstä ja kommentoida ajankohtaisia asioita. Olen hyvin tietoinen siitä, että nuorten foorumi se ei ole, mutta monet asioista, joiden parissa työskentelen, kiinnostavat ehkä enemmän keski-ikäisiä. FB-profiilini on melko työpainotteinen, vaikka viikonloppuisin ja lomilla kirjoitan välillä yksityisemmistäkin asioista.

– Twitteriä käytän nopeaan kommentointiin ja asioiden jakamiseen. Siellä seuraan ja kommentoin sekä työhön liittyviä, että penkkiurheiluharrastukseeni – varsinkin jalkapalloon – liittyviä teemoja.

– Nämä välineet ovat tulleet käyttööni yksi toisensa jälkeen kirkon viestinnästä vastaavien neuvoista, kannustuksesta ja opastuksella. Muita somevälineitä minulla ei ole käytössäni. Nämä riittävät ainakin toistaiseksi.

Miksi käytät somea ja kuinka suuri merkitys siinä on yhteiskunnallisella vaikuttamistoiminnalla?

– Ajattelen, että somella on suuri vaikutus vaikuttamistoiminnassa, mutta tilanteesta ja asiasta riippuu, millainen. Some näyttää muuttaneen vaikuttamista perinteisestä viranomaisten välisestä vaikuttamisviestinnästä kansalaisten viestinnän suuntaan. Laajoilla verkostoilla ja nopealla viestinnällä nostetaan asioita tietoisuuteen ja keskusteluun. Somessa saadaan myös entistä helpommin liikkeelle ja ”peukuttamaan” suuriakin joukkoja.

– Toisaalta henkilökohtaisia kontakteja yhteistyökumppaneihin ei edes some korvaa. Merkittävissä asioissa neuvottelut kasvokkain ovat edelleen tärkeä yhteiskunnallisen vaikuttamisen foorumi.

Onko some hyvä väline vaikuttamiseen? Miksi?

– Some on hyvä väline nostaa tietoisuuteen ja keskusteluun asioita. Päätöksen tekoon se ei kuitenkaan sovi kovin hyvin. Joukot lähtevät helposti mukaan asioihin ja hankkeisiin, mutta eri vaihtoehtojen punnitseminen ja arviointi saattavat jäädä tekemättä.

Pärjäisitkö ilman somea työssäsi?

– Varmasti jollakin tavalla pärjäisin, mutta tuntuisi kyllä oudolta luopua somen tarjoamista mahdollisuuksista nostaa keskusteluun aiheita, kommentoida muiden näkemyksiä ja seurata kiinnostavia keskusteluja sekä kotimaisilla että kansainvälisillä foorumeilla.

Rohkaisetko työtovereitasi somen käyttöön?

– Rohkaisen. Toki niin, että silloin kun kysymyksessä on työhön liittyvä somen käyttö, pelisäännöistä ja ajankäytöstä täytyy sopia.

Keskustelet Facebookissa ja Twitterissä. Miten olet järjestänyt työsi, jotta se mahdollistuu?

– Omassa tehtävässäni työn ja vapaa-ajan raja ei ole kovin selkeä. Niinpä somekeskusteluni ja -päivitykseni ajoittuvat usein työmatkoihin. Päivät täyttyvät usein kokouksista ja muista tapaamisista, joten silloin ei useinkaan ole aikaa osallistua someen. Jos ilmassa on kirkon ja työni kannalta tärkeitä aiheita, yritän myös päivän mittaan seurata keskusteluja.

Toimittaja: Johannes Ijäs
Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Huippubloggaaja vinkkaa hyvän blogin salat

SimojokiHenHenriikka Simojoki on helsinkiläinen kulttuurituottaja. Hän kirjoittaa suosittua Aamukahvilla-blogia pohtien muun muassa tyyliä, matkustusta, kulttuuria ja ruoanlaittoa.

Mitkä ovat mielestäsi hyvän blogin tunnusmerkit?

– Kirjoittajansa näköinen, riittävän harkittu mutta kuitenkin samalla spontaani, kuviltaan ja teksteiltään laadukas, visuaalisesti houkutteleva ja blogin linjan ja aiheiden mukainen.

Mitä ainakin aloittelevan bloggaajan pitäisi ottaa huomioon?

– Kannattaa pohtia, mistä haluaa kirjoittaa ja miten laajasti. Mitä varten blogia kirjoitetaan ja mikä on sen kohderyhmä? Kuinka paljon haluaa tai on kannattavaa jakaa omaa tai esim. yrityksen ”henkilökohtaista” elämää? Aloittelevan bloggaajan kanattaa miettiä, mistä tai keneltä voisi saada neuvoja alkuun. Kannattaa pitää mielessä, että tarjontaa on, eikä blogi välttämättä nouse maailmanmaineeseen samantien (jos koskaan). Pahin virhe on apinoida muiden menoja. Persoonallinen, kirjoittajan tai yrityksen näköinen blogi on paras ja kiinnostavin.

Miten blogia pitäisi markkinoida, jotta se saisi mahdollisimman paljon huomiota?

– Tämä riippuu kyllä täysin blogin kohderyhmästä ja markkinaraosta. Ehkä omille tutuille kertominen voisi olla hyvä lähtökohta henkilökohtaisen blogin pitämiselle? Jos he innostuvat ja jäävät lukemaan, homma voi alkaa hiljalleen kasvamaan. Yritysblogista kannattaa kertoa aiheesta kiinnostuneiden joukossa, nostaa nettisivuilla esille jne.

Kuinka tärkeäksi menestystekijäksi arvioit blogin visuaalisen ilmeen?

– Visuaalinen ilme ja toteutus on erittäin tärkeä osa bloggaamista, joskin se on esimerkiksi muoti- ja sisustusblogeista puhuttaessa luonnollisesti vielä suuremmassa roolissa kuin vaikka poliittisessa blogissa. Laadusta on harvemmin haittaa, kun taas laaduttomuus karkoittaa lukijat helposti. Tärkeää on, että visuaalinen ilme kulkee käsi kädessä sisällön kanssa, jotta sivulle eksynyt hahmottaa vilkaisulla millaisesta blogista on kyse.

Mitä kirkolla voisi olla annettavanaan blogien maailmaan?

– A-lehtien Trendi-lehden Lily-blogiportaalissa ollut Oisko Tulta -blogi on erinomainen esimerkki, kuinka kristityt ja kirkko ”ujuttautuu” ympäristöön, joka ei periaatteessa ole heidän sanomalleen lähtökohtaisesti suosiollisinta. Erihenkiset kristityt kertoivat blogissa vuorotellen ajatuksistaan elämästä ja uskosta. Blogi sai todella hyvän vastaanoton ja viritti paljon keskustelua.

– Blogimaailman kautta kirkko voi tavoittaa ihmisiä, joita eivät muuten tavoittaisi. Usein teksti saattaa myös olla helpompi tapa kertoa haluamansa kuin live-kohtaamisen kautta. Blogi avaa mahdollisuudet visuaaliselle ilmaisulle ja uudelle tavalle tavoittaa ja toimia.

Toimittaja: Jan Ahonen

Aalto-Setälä: Armo on tärkeämpi kuin välineet

AaltoSet

Allerin toimitusjohtajan Pauli Aalto-Setälä toteaa, että kirkko on aikanaan ollut jopa edelläkävijä sosiaalisessa mediassa verrattuna moneen muuhun organisaatioon.

Viime aikojen kehitys ei ole kuitenkaan ollut aivan yhtä lupaavaa. Esimerkiksi moni kirkon ajattelija loistaa somesta poissaolollaan.

– Jos mietin omaa somekäyttäytymistä ja keitä seuraan, niin ei kirkko kauhean vahvasti ole läsnä. Olisi todella hyvä oivaltaa, miten hyvä paikka sosiaalinen media olisi käydä keskustelua kristillisistä kysymyksistä ja puolustaa jäsenyyttä sekä ottaa kantaa.

Aalto-Setälän mielestä kirkko voi tehdä somessa hengellistä työtä.

– Se kuuluu heidän tehtäväänsä ja missioonsa, joten turha varoa.

Aalto-Setälän mukaan kirkon viestintä on usein virallista ja varovaista sekä hierarkkista. Sosiaalisen median toimintamalli on täysin päinvastainen.

– Vaatii valtavasti rohkeutta yksittäiseltä kirkkoherralta tai kappalaiselta tai rippikoulunvetäjältä heittäytyä. Heitä pitäisi kannustaa, että anna palaa vaan, vaikka virallinen viestintä olisi ihmeissään, mitä tapahtuu.

Aalto-Setälä liputtaa vapaaehtoistyöntekijöiden ja vaikkapa rippikoululaisten päästämistä kirkon somekanaville vastuuseen. Esimerkiksi YouTube-osaajat löytyvät helposti riparilaisten joukosta. Valtaa on annettava osaajille.

Eri välineillä on eri kieli

Kaikilla, jotka ovat kirkossa töissä, pitäisi Aalto-Setälän mukaan olla valmiudet osallistua ja keskustella sosiaalisessa mediassa.

– Ei se ole vain piispojen ja kirkkoherrojen tehtävä. Kirkossahan on noin 20 000 työntekijää ja heistä pappeja on vähemmistö. Se on yhteisö, jolla on vahva missio ja jossa ollaan pääsääntöisesti töissä jostain muusta kuin rahallisesta syystä. Sehän on aika otollinen porukka välittämään viestiä, jos vain osaisivat ja olisi lupa.

Aalto-Setälä tietää, mistä puhuu, sillä ennen Allerille Siirtymistään hän oli kirkollisen Kotimaa Oy:n toimitusjohtaja.

Hän siirtäisi kirkon asiakaspalvelua vielä paljon nykyistä laajemmin verkkoon.

– Kaikki, mikä nyt on offline, pitäisi olla digitaalisesti saavutettavissa. Kaikki kaavakkeet, lomakkeet, eroamiset ja liittymiset sekä varaukset ja perumiset rakentaisin yksinkertaiseen ja helppoon käyttöliittymään kännykällä käytettäväksi. Ihan kaikki. Ja niin hädänalaisille kuin testamenttikysymyksiä pohtivalle pitäisi pystyä antamaan online-vastaus.

– Mitä taas esimerkiksi seurakuntatalolta paikanpäältä saa, on henkilökohtaista, läheistä, lämmintä tukevaa. Sitä pehmeää kirkkoa, mitä somen sivuilta ei voi ikinä tavoittaa. Mikään ei korvaa kuitenkaan ihmisten välistä kohtaamista.

Somepelkoon lääkkeeksi käy koulutus. Aalto-Setälän mielestä sosiaalisen median välineillä on eroja, ne ovat ikään kuin erikielisiä.

– Sen tähden niissä täytyy olla eri ihmiset tai täytyy opiskella niiden kieli. On turha puhua Ruotsissa viroa. Moni kokee vielä mielihyvää siitä, että sama viesti työnnetään joka paikkaan ja ajatellaan sitten, että se on niin laajasti jaettu. Ei se mene niin.

Aalto-Setälä liputtaa vapaaehtoistyöntekijöiden ja vaikkapa rippikoululaisten päästämistä kirkon somekanaville vastuuseen. Esimerkiksi YouTube-osaajat löytyvät helposti riparilaisten joukosta. Valtaa on annettava osaajille.

Jos halusin ärsyttää kirkon työntekijöitä…

Aalto-Setälä puhuu myös asiakkuusajattelusta. Siitä hän puhui Kotimaa Oy:n toimitusjohtajanakin.

– Asiakkuusajattelu on ollut kirkossa aina vaikeaa. Jos halusin ärsyttää kirkon työntekijöitä, puhuin heille asiakkuusstrategiasta. Tiesin, että osan tekee mieli poistua aivan välittömästi siitä. Tulee apinareaktio. Tappele tai pakene. Mutta kirkossa he vaikenivat, eivät tapelleet eivätkä paenneet.

En ostaisi mainostoimistolta enää mitään, vaan antaisin työkalut seurakunnan työntekijöille ja rohkaisisin. Rakentaisin yhdessä viestejä ja käyttäisin osan siitä yhteisestä ajasta sen viestin julkiseen strategiseen pohdintaan eli että minkä takia ylipäätään se yhteisö on olemassa.”

Kirkon ei pidä Aalto-Setälän mielestä yrittää miellyttää väärin keinoin, vaikka eri kohderyhmille pitää osata puhua heidän omalla kielellään. Jos esimerkiksi aikuinen esittää nuorta, pieleen menee.

– Helsingin seurakuntayhtymähän on ostanut joltain isolta mainostoimistolta säännöllisesti jonkin ison kampanjan. Ne ovat olleet hienoja ja ajanhermossa, mutta liian kaukana seurakuntalaisen arjesta. En ostaisi mainostoimistolta enää mitään, vaan antaisin työkalut seurakunnan työntekijöille ja rohkaisisin. Rakentaisin yhdessä viestejä ja käyttäisin osan siitä yhteisestä ajasta sen viestin julkiseen strategiseen pohdintaan eli että minkä takia ylipäätään se yhteisö on olemassa.

Aalto-Setälän mielestä mainonnan ostajat miettivät liikaa myös kanavia sen sijaan, että miettisivät pikemminkin, mitä halutaan sanoa.

– Ei tarvitse olla SnapChatissa eikä kaikkien tarvitse tubettaakaan. Oleellisempaa on, että ylipäänsä on viesti ja että se on kohdistettu eri kohderyhmille tavalla, joka tuntuu heistä tutulta ja arvokkaalta.

Viestinnän muutos on kirkon mahdollisuus

Allerin toimitusjohtajan visiossa seurakuntalaisilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelua 24/7 esimerkiksi elämänvalinnoistaan. Jonkun kirkkoa edustavan on oltava aina tavoitettavissa. Välineajattelua voi siirtää jopa syrjään, tärkeintä on kohtaaminen ja asiaosaaminen tai Aalto-Setälän sanoin substanssi.

Poliisi ja puolustusvoimat käyttävät somea yhä paremmin ja paremmin.

– Näistä kolmesta instituutiosta kirkko pärjää nyt huonoimmin, koska sen viestintä on dogmaattista. Sellainen eetos ei toimi digitaalisessa viestinnässä.

– Ei ole niin väliä, mikä se kanava on, jos valjastettaisiin kirkon joukko pohtimaan sisältöä, jolla olisi oikeasti suomalaisille merkitystä, Aalto-Setälä jatkaa ja ehdottaa sisällöksi yhtä sanaa: armo.

Toisin sanoen kirkolla on hänen mukaansa sisältö, mutta ongelmia on sen muotoilemisessa.

– Mitä jos kirkon viestintä olisi palvelujournalismia? Se olisi ihmisille, jotka ovat hädänalaisessa tilanteessa tai valinnan hetkellä. Jos siihen olisikin online-apu.

Erilaisia virityksiä jo onkin, esimerkiksi Palveleva Netti, mutta Aalto-Setälä puhuu paljon kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta.

– Jos viestintä on hierarkkista, kanavakohtaista ja yksisuuntaista, jää huomioimatta, että viimeisen 10 vuoden aikana viestintä on muuttunut. Siitä on tullut kokonaan dialogista ja reaaliaikaista. Tämä on todella hieno mahdollisuus instituutioille, joilla on noin iso missio, kuten lähimmäisenrakkaus ja armo.

Haastattelu: Ville Kormilainen

Koonnut jutuksi: Johannes Ijäs

Dinglen Jokinen: Älä anna pelon pilata onnistumista somessa

Juho

Suomen suurimman sosiaalisen liiketoiminnan asiantuntijayrityksen Dinglen toimitusjohtaja Juho Jokinen kertoo, että hänen vaimonsa osallistui hiljattain seurakunnan sylivauvakerhoon.

Kerho oli tarkoitettu pienten lasten äideille. Sillä on Facebook-ryhmä, joka on Juho Jokisen mielestä hyvä esimerkki hyödystä, jonka seurakunta voi somesta saada.

– Sylivauvakerho kestää vuoden, mutta Facebook-ryhmä toimii edelleen aktiivisesti. Sen osallistujat tukevat toisiaan ja tällä hetkellä puhuvat siitä, miten nyt 1½ -2-vuotiaat lapset voivat. Siellä on myös pastori mukana ryhmässä. Hän on mukana keskustelussa ihan kanssaeläjänä, ei enää viran puolesta vaihdettuaan työpaikkaa.

– Vuoden kestävä sylivauvakerho yhtäkkiä saattaa jatkuakin kymmeniä vuosia tämän ryhmän myötä. Seurakuntatoiminta sai uuden ulottuvuuden, Jokinen toteaa.

Juho Jokinen nimeää seurakunnan perustehtäväksi yhteen kokoontumisen ja leivän murtamisen. Toiminnan ytimessä on yhteisö. Jokisen mielestä seurakuntien läsnäolo sosiaalisessa mediassa voi pidentää ja syventää yhteisöllisyyden kokemista. Näin käy esimerkiksi, kun rippikouluryhmälle luodaan Facebook-ryhmä heti kun tiedetään, keitä ryhmään kuuluu. Parhaassa tapauksessa ryhmä voi pysyä aktiivisena hyvinkin pitkään, vaikka läpi elämän.

– Työntekijöille tämä on tietenkin uusi haaste. Pitää miettiä, että onko pastorilla tai nuorisotyöntekijällä siellä proaktiivinen rooli eli että hän myös itse tuottaa aktiivisesti sisältöä.

Jokinen alkaa visioida myös, että vastasyntyneelle luotaisiin kasteen yhteydessä Facebook-profiilin kaltainen digitaalinen profiili omaan kirkon kanavaan. Tätä kautta saisi tietoa seurakunnan toiminnasta, sylivauvakerhosta, nuorten toiminnasta, rippikoulusta ja niin edelleen.

– Voisi mahdollisesti sitten myös verkostoitua muitten samana vuonna tähän seurakuntaan liittyneiden kanssa, jolloin ihmisen elämää seuraisi sosiaalinen media tai verkosto. Vähän niin kuin sähköinen kirkonkirja, Jokinen innostuu.

– Tämä on nyt vähän tämmöistä utopiaa ja vaatisi ehkä oman sosiaalisen median tekemisen. Mutta jos kirkon, seurakunnan, tehtävä on olla uskovien yhteisö, mikä Raamatusta asti määritellään, niin kaikki yhteisöt toimivat nykyisin digitaalisesti. Jos olet jalkapallojengissä, teillä on varmasti nimenhuuto.com:issa tai jossain se jengin ryhmä. Miksi kaikilla seurakunnalla ei olisi tällaista, on minusta validi kysymys.

Sosiaalisessa mediassa olo on ytimeltään läsnäoloa, sisällön tuotantoa, vastaamista tai keskusteluun tarttumista. Se on siis juuri sitä, jossa seurakuntien työntekijät ovat vahvoja ja joihin heidät on koulutettu. Saattaa puuttua vain uskallus kokeilla välineitä.

Rakennettava pienin askelin

Juho Jokinen kertoo lukeneensa tiedotusvälineistä, että seurakunnat ovat panostaneet henkilöstön koulutukseen. Koulutusta tarvitaan myös sosiaalisen median käyttöön. On esimerkiksi tutustuttava eri some-kanaviin.

– Tarvitaan peruskoulutusta siitä, että tiedetään, miten ne toimivat. Näin saadaan ehkä aikaan omaehtoista totuttelua. Sitten toinen puoli on aktiivinen virallinen oikea toiminta. Seurakunnan pitäisi katsoa, mitä asioita heillä on nykytoiminnassa, jotka hoituisivat kätevämmin sosiaalisen median kanavien kautta.

Jos lähtee ensin tavoittelemaan täydellistä jäsenyyttä, se menee mönkään, koska ei tiedetä, mitä ihmiset somessa luontevasti tekevät. Sen takia kannattaa rakentaa pienin askelin. Sitten kun huomataan, että jokin toimii, voidaan ottaa isompia askelia ja tehdä teknologiaan investointeja.

Juho Jokinen uskoo, että myös kovissa työpaineissa kamppailevassa diakoniatyössä moni asia saattaisi sujua hyvin sosiaalisessakin mediassa.

– Tietysti kuulostaa pahalta, kun kysyy, voiko ihmisiä ”heittää” digitaaliseen kanavaan, mutta se voi olla ihan validi tapa. Meillä on monia ihmisiä, jotka saavat paljonkin tukea verkon kanavista. Miksei seurakunta voisi sitä tarjota?

– Tosin ymmärrän sen hyvin, että ei varmasti mene läpi, jos esimerkiksi diakoniatyö on niin tukossa, että on jonot koko ajan ja sitten sanotaan, et nyt teidän pitäisi auttaa myös verkossa.

Jokisen vinkki tilanteeseen ovat sosiaalisen median pilotit. Kerätään seurakunnan työntekijöistä vapaaehtoisten joukko, jotka lähtevät miettimään jonkin toiminnan organisoimista sosiaalisen median kautta. Heille varataan seurakunnan johdon toimesta aika ja laitteet kokeiluun.

– Sitten kokoonnutaan välillä yhteen valmentajan kanssa jakamaan kokemukset ja kertomaan, mitä tapahtui ja miltä tuntuu. Porukalle pitää luoda yhteisiä tavoitteita ja sitoumuksia. Samassa veneessä oleminen ruokkii itseään ja usein tulosta rupeaa syntymään.

Johtajan esimerkki on tärkeä

Juho Jokisen mukaan sosiaalisessa mediassa olo on ytimeltään läsnäoloa, sisällön tuotantoa, vastaamista tai keskusteluun tarttumista. Se on siis juuri sitä, jossa seurakuntien työntekijät ovat vahvoja ja joihin heidät on koulutettu. Kirkon työntekijät voivat olla perustaidoiltaan jo askelen monia edellä. Saattaa puuttua vain uskallus kokeilla välineitä.

– Nämä ovat toki aina ihmisaikaa vieviä asioita. Jos tähän ei ole sellaista luontaista himoa tai kiinnostusta, silloin aika pitää vain kalenteroida. Usein kun sen kalenteroi, luonnollinen kiinnostus syntyy. Se on vähän niin kuin mikä tahansa seurakuntatoiminta. Jumalanpalvelukseenkin luultavasti tulee, jos on käynyt kymmenen kertaa aikaisemmin. Juuri edelläkävijäryhmien kautta olemme saaneet organisaatiot uskaltamaan tehdä asioita.

Jokinen arvioi, että seurakunnissa on paljon työntekijöitä, jotka miettivät, mitä esimiehet ajattelevat, jos he tekisivät työtään aktiivisesti somessa.

– Ei ole pakollista, että kaikki kirkkoherrat menevät Facebookiin tai Twitteriin, mutta pitää osoittaa työntekijöille, että se on sallittua ja kannustaa siihen, että se on suositeltavaa. Ja paras tapa siihen on tietysti esimerkki. Sen osoittaminen ehkä myös vapauttaa ilmapiiriä.

Joukko pieniä tekoja voi saada organisaation muuttumaan aktiiviseksi. Sosiaalisen median työssä saavutetuista onnistumisista pitää myös kertoa.

– Kun seurakunnan työntekijöistä suurimmalla osalla on palvelufunktio työssään, sosiaalinen media on äärettömän kätevä kanava tehdä työtä. Jos some-alusta ei ole vieras, se on huomattavan nopea tapa hoitaa asioita. Kun tämä oivallus syntyy, se toimii ja lähtee toimimaan.

Jokinen kuitenkin lisää, ettei seurakunnan rooli ole promota tai pakottaa työntekijöitä sosiaalisen median kanaviin.

Tämä ei vaadi strategian tai seurakunnan perustehtävän muutosta, vaan tämä on perustehtävän tekemistä digitaalisessa verkossa.

– Mutta jos kirkon tavoite on, että mahdollisimman moni mahdollisimman tehokkaasti kuulee asiat, nämä ovat tehokkaita kanavia. Sitten jos ajattelee yhteisöllisyyden hyötyä, somessa kaikki näkevät toisensa eli myös toiset vastaanottajat.

Ei vaadi perustehtävän muutosta

Jokisen kokemus on, että suurin este sosiaalisessa mediassa toimimiselle on pelko – pelko esimerkiksi työpaikan menettämisestä tai pelko huonoon valoon joutumisesta. Pelko siitä, mitä kollegat sanovat.

– Vastuu on kuitenkin johdolla. Johdon pitää ymmärtää, että toiminta somessa on kannattavaa ja järkevää. Jos meidän tehtävämme on kokoontua yhteen ja murtaa leipää, se onnistuu digitaalisessa kanavassa äärettömän hyvin. Johdon pitää ymmärtää tämän verran näistä kanavista. Sen jälkeen johdon pitää aktiivisesti kommunikoida, että tämä on sallittua, toivottavaa ja että työntekijöinä löydätte keinon olla siellä aktiivisia ja tehdä siitä seurakunnan perustehtävää.

– Tämä ei vaadi strategian tai seurakunnan perustehtävän muutosta, vaan tämä on perustehtävän tekemistä digitaalisessa verkossa. Sen kun sanoo ääneen kirkkoherra, sieltä toivottavasti ainakin nuorempi sukupolvi uskaltaa tehdä asioita.

On kolme asiaa, jotka määrittelevät, mitä työntekijä saa sosiaalisessa mediassa tehdä. Yksi on Suomen laki, toinen on työsopimus ja kolmas lojaliteettivelvote eli työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

– Tämä kohtuuden mukaan vaadittava menettely kyllä sallii ihan kaikkien kanavien käytön.

Viisi minuuttia ja olet somepappi

Johtotason henkilöille Jokinen on monesti sanonut, että puolikin tuntia viikossa aktiivista some-läsnäoloa riittää.

– Se on aika iso satsaus, ei pidä vähätellä. Se on viisi minuuttia päivässä. Kun pääsee siihen, että kanava on tuttu ja se on mobiililaitteessa, viidessä minuutissa tekee jo aika paljon, kun se on tavoitteellista. Eli kirjaudut sisään Twitteriin, luet muutaman viestin ja kirjoitat yhden tviitin. On mennyt kaksi ja puoli minuuttia. Sitten avaat Facebookin, katsot ne muutamat jutut, kirjoitat yhden julkaisun. Tähän on mennyt toinen kaksi ja puoli minuuttia. Kun tekee näin puoli vuotta, olet yhtäkkiä somepappi.

– Aloitusta ei kannata tämän kummemmin tehdä. En suosittelisi myöskään mitään diakonissan kyselytunteja kello kahdesta kuuteen Facebook-sivulla, vaan nimenomaan henkilökohtaisen profiilin ja preesenssin luomista ja sen kautta somessa elämistä.

– Se määrä yksityisyyttä annetaan julki, minkä haluaa antaa ja turvallisuus otetaan huomioon. Ei siellä kotiosoitetta eikä henkilökohtaista puhelinnumeroa kannata pitää. Julkisen palvelun työntekijän pitää tällaiset asiat miettiä. On hyvä sopia esimiehen kanssa, mikä se someaika on ja onko se jostain pois.

Seurakunnasta sosiaalisen median koulutukseen kannattaa kerätä muutaman hengen etujoukko. Heille annetaan ensi alkuun esimerkiksi puoli tuntia viikossa työaikaa some toimintaan. Jos työ toimii seurakunnan tavoitteiden mukaisesti, tämän jälkeen työaikaa voi antaa lisää.

Jokinen muistuttaa yhä uudestaan, että sosiaalisessa mediassa ei ole pakko olla. Jos mukaan lähtee, kanavavalintojen miettimiseen ei kannata haaskata liikaa energiaa.

– Varmaan suurin osa ravistaa hihastaan oikean vastauksen, kun kysytään, missä suurin osa seurakuntalaisista on, Jokinen sanoo ja viittaa Facebookiin.

On kuitenkin selvää, että nuoret tavoittaa tällä hetkellä esimerkiksi Instagramissa. Twitterissä on läsnä paljon asiantuntijoita ja vaikuttajia.

– Määräävä tekijä on, missä seurakunnan ihmiset ovat. Toinen tekijä on, mihin oma sisältö sopii. Jos on innostunut valokuvaamisesta, kauneudesta, estetiikasta, Instagram on luultavasti oikea kanava. Jos on kiertävä työ, vaikka nuorisotyöntekijä, joka on jatkuvasti kaupungilla ja kaduilla, SnapChat on varmasti hyvä kanava. Jos on joku talousasioista vastaava, LinkedIn rupeaa myös olemaan tärkeä kanava. En asettaisi paineita, että pitää olla joka paikassa. Kenenkään muun ei tarvitse olla joka paikassa paitsi somekonsultin.

Haatattelu: Ville Kormilainen

Koonti jutuksi: Johannes Ijäs

Kuva: @Dingle

Ovatko tässä seuratuimmat kirkolliset Instagram -tilit?

Seuraajamäärä on vain yksi mittareista, mutta kelpo alku selvitettäessä kuinka keskeinen asema ”kirkonmäellä” on sosiaalisessa mediassa. Edellisten listausten tavoin tämäkin perustuu alustavaan kartoitukseen, mutta saattaa hyvinkin kaivata täydennystä. Ainakin aluksi listaus koskee organisaatioita, ei henkilökohtaisia tilejä, mutta vinkit edustavista kirkollisista henkilötileistäkin ovat tervetulleita.

Tilin nimi ei aina kerro suoraan ylläpitäjätahoa. Valomerkki on pk-seudun seurakuntien verkkomedia ja Reilusti kristitty Tampereen seurakuntien tili.

Luvut 9.9. 2015

Kirkolliset organisaatiot Instagramissa

  1. Kirkko Suomessa 2085
  2. Maata näkyvissä -festarit 1251
  3. Jouluradio 1119
  4. Uskovaiset nuoret 615
  5. Ev. luth. kyrkan i Finland 612
  6. Minihartaus 561
  7. UskoToivoRakkaus 525
  8. Harjun nuoret 490
  9. Kirkon Ulkomaanapu 470
  10. Porin Teljän srk 473
  11. Lempäälän Nuori Srk 455
  12. Valomerkki.fi 420
  13. Keravan srk 412
  14. Lontoon merimieskirkko 411
  15. Me Nuoret 410
  16. Tikkurilan srk 403
  17. Isoset ry 387
  18. Reilusti kristitty 340

Somegurun vinkit: Näin vältät nettiraivon

Kortesuo
Viime aikoina on puhuttu paljon nettiraivosta. Moni kuitenkin osaa keskustella sosiaalisessa mediassa aivan asiallisesti. Kouluttaja, tietokirjailija Katleena Kortesuo kertoo, miten se tapahtuu.
 
On lähdettävä liikkeelle asiallisen keskustelun tuntomerkeistä.
 
– Siinä ei ole kärkevyyttä ja siinä näkyy molemminpuolinen arvostus. Voidaan olla eri mieltä. Peilaillaan, ymmärretään, saatetaan silti pysyä omassa mielipiteessä.
 
Vaikka ei siis olisi samaa mieltä keskustelijan kanssa, toista ei tarvitse tyrmätä.
 
– Voi sanoa, että hyvä pointti, ymmärrän kyllä näkökulmasi, osuva perustelu tai kiitos hyvästä kommentista.
Jos ihminen on organisaation edustaja, hänelle sellainen viha on sallittua, joka kohdistuu esimerkiksi olosuhteisiin tai nimeämättömään ulkoiseen tahoon.
 
Kortesuon mukaan tunteetkin voivat näkyä. Ne saattavat olla sanavalintoja tai vaikkapa emojeita eli hymiö- ja kuvasymboleita. Voi myös käyttää erilaisia tunnetta kuvaavia sanoja kuten uu, aa, hehheh, tirsk tai huoh. Jos haluaa ilmaista suuttumusta, emojit toimivat hyvin. Toista ei voi lähteä sanallisesti haukkumaan.
 
– Jos ihminen on organisaation edustaja, hänelle sellainen viha on sallittua, joka kohdistuu esimerkiksi olosuhteisiin tai nimeämättömään ulkoiseen tahoon. Voi esimerkiksi olla vihainen ja surullinen turvapaikanhakijoiden salakuljettajille, koska ihmisiä hukkuu Välimereen. Jos ilmaisee vihaa yksilöä tai vaikkapa vähemmistöä kohtaan, ollaan sen sijaan vaarallisilla vesillä. Sitä ei pidä tehdä.
 
Milloin kannattaa lopettaa keskustelu?
 
Kun somessa saa vihaista viestiä, kannattaa vastata mahdollisimman positiivisesti, rakentavasti ja keskustelevasti.
 
– Aina pitää viestiä keskustelukumppanin näkökulmasta. Ihan turha esimerkiksi todistella Raamatusta mitään, jos toinen osapuoli ei usko Raamattuun. Kyllä se kuunteleminen on avainsana.
 
Kuunteleminen tarkoittaa esimerkiksi tarkentavia kysymyksiä tai toiselle vastaamista, jos hän kysyy jotain. Kuuntelun näkyy siitäkin, että esimerkiksi Twitterissä merkkaa kommentin suosikki-merkinnällä tai tykkää Facebookissa.
 
– Näin pystyy kuittaamaan, että nyt minä olen lukenut sen. Se on tapa kertoa, että olen läsnä. Kysymyksissä on tärkeätä, että ne ovat enemmän saattavia kuin tivaavia. ”Avaa ajatuksiasi” tai ”kerro enemmän” ovat saattavia kysymyksiä. ”Miksi ihmeessä luulet niin” on jo tivaava.
 
Mistä tietää, että keskustelu on syytä lopettaa?
 
– Jos toinen osapuoli reagoi hyvin vahvasti ja negatiivisella tunteella, kannattaa mieluummin kiittää ja toivottaa iloista päivänjatkoa. Jos oma pulssi nousee, pitää kanssa lopettaa. Siitä syntyy riita. jos itse ärtyy tai toinen on ärtynyt.
Ylipäätään toivon, että seurakuntien edustajia olisi enemmän somessa. Haluan lähettää rohkaisevan viestin. Jokainen ihminen jolla on lähimmäisenrakkautta ja tolkku päässä, osaa kyllä somessa käyttäytyä.”
 
Uskontokriittiset tuovat lisämausteensa
 
Organisaation edustajan kannattaa Katleena Kortesuon mukaan välttää sosiaalisessa mediassa sarkasmia, koska aina joku ottaa sen tosissaan. On eri asia, jos henkilö tunnetaan laajalti siitä, että hän käyttää viestinnässään ironiaa. Tämä vaatii kuitenkin usein viestijältä melko pitkän some-historian.
 
Kirkkoa, seurakuntia sekä niiden työntekijöitä some-keskustelijoina koskee Kortesuon mukaan aivan samat säännöt kuin muitakin organisaatioita.
 
– Noudata tavoitteitasi, viesti kohderyhmäsi mukaan, toteuta sitä tehtävää, jota olet tekemässä. Sinne ei mennä kiistelemään. Kyllähän kirkon työntekijöille lisämausteensa tuo porukka, joka on seurakunta- tai uskontokriittistä. On eri asia olla porkkananviljelijä. Ei heillä ole vastustajia.
 
– Ylipäätään toivon, että seurakuntien edustajia olisi enemmän somessa. Haluan lähettää rohkaisevan viestin. Jokainen ihminen jolla on lähimmäisenrakkautta ja tolkku päässä, osaa kyllä somessa käyttäytyä, Kortesuo lisää.
 
Näkyykö sosiaalisessa mediassa, että kirkossa on yli 20 000 työntekijää ja 4 miljoonaa jäsentä?
– Ei se näytä siltä. Ehdottomasti enemmän pitäisi saada seurakuntien väkeä sosiaaliseen mediaan. Esimerkiksi pastori Aija Pöyri (@aijjaa) on hyvä esimerkki, kuinka voi toimia omana persoonanaan aidosti ja välittävästi. Hän kohtaa erinomaisen hyvin ja ihmislähtöisesti toisia ihmisiä somessa. Siinä on niin sanotusti lähetyskäsky kohdillaan.
Teksti: Johannes Ijäs

Ensimmäisenä piispana Twitterissä − Epäröin kauan

Espoon piispa Tapio Luoma ehätti suomalaisista piispoista ensimmäisenä Twitteriin. Hänet tunnetaan mikroblogipalvelussa muun muassa twaarnoista eli kirkkovuoden ajankohtaiset ajatukset twiitit mittaiseksi saarnaksi tiivistävistä viesteistä. Mitä sitten ovat twermonit, ja miksi piispat harvoin yltyvät keskustelemaan somessa? Somempi seurakunta -blogi selvitti.

 Mikä oli ensimmäinen kokemuksesi sosiaalisesta mediasta?

Espoon piispaEnsimmäinen some-kokemukseni taisi olla liittyminen Facebookiin keväällä 2009. Opiskelukaverini Ulla Lötjönen kutsui minut mukaan, ja pian löytyi kontakti moniin vanhoihin mutta myös uusiin tuttavuksiin.

Missä sosiaalisissa medioissa olet läsnä?

Facebookissa olen yksityishenkilönä mutta myös viran puolesta. Piispan roolissa olen myös Twitterissä.

Mikä sai sinut lähtemään mukaan Twitteriin ensimmäisenä suomalaisena piispana?

Sain monia kannustavia viestejä, että piispallista läsnäoloa Twitterissä kaivataan. Epäröin kauan, koska Twitterin idea ei oikein tahtonut minulle aueta – Facebook oli minusta ymmärrettävämpi. Lopulta rohkaistuin lähettämään ensimmäisen twiittauksen.  Oli yllättävää havaita, että lyhyet viestit saivat huomiota ja niitä kuulin monen jopa odottavan.

Miten löysit #twaarnan?

Pian Twitter-tilin luotuani kuulin #twaarnasta, jota oli ideoitu tietojeni mukaan ainakin Mäntsälässä, siis hiippakuntani alueella.  Myös twaarnaamiseen tarvitsin vähän kannustusta ennen kuin rohkenin ensimmäisen mikrosaarnan julkaista. Kieltämättä ilahduin twaarnojen saamasta vastaanotosta ja myös siitä, että kuka tahansa voi pienessä tilassa ilmaista sen, mikä pyhäpäivän aiheessa puhuttelee. Twaarnaaminen on erinomainen keino opetella sanomaan lyhyesti ja ymmärrettävästi suuria ja tärkeitä asioita.

Mikä sukua sille on #twermon?

Pitäisin #twermonia #twaarnan englanninkielisenä siskona tai veljenä. Kyseinen tunniste lienee ollut käytössä Twitterissä jo pitkään ja törmäsin siihen sattumoisin. Jonkun kerran olen julkaissut #twermoneja lähinnä ajatellen Espoon hiippakunnan ystävyyshiippakunnan, Skotlannin episkopaalisen kirkon Edinburghin hiippakunnan väkeä. On ollut kiintoisaa vertailla suomen ja englannin kieliä ja niiden hieman toisistaan poikkeavia ilmaisumahdollisuuksia.

Millainen sija kirkon lähetyskäskystä nousevalla julistuksella on tai voisi olla somessa?

Ajattelen kirkon kaiken toiminnan ja elämän, ei vain julistuksen, nousevan Jeesuksen lähetyskäskystä.  Siinä hän ei kehota seuraajiaan lämmittelemään omissa piireissä mukavissa ja varmoissa oloissa vaan hän kannustaa avautumaan ulospäin ja kohtaamaan jatkuvasti uusia haasteita, jotta hyvä sanoma Jumalan rakkaudesta vaikuttaisi kaikkialla. Kirkon olemukseen kuuluu olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat, ja siksi some on mitä luonnollisin nykyaikainen toimintaympäristö.

Piispat eivät ehdi somessa paljon keskustella, pitäisikö edes?

Minusta on tärkeää, että piispakunta on edustettuna somessa. Piispan viran näkökulmasta somessa on se hankaluus, että keskusteluissa pitäisi pystyä nopeuteen, jatkuvaan seurantaan ja kommentointiin. Omalta osaltani huomaan päivitysten kirjoittamisen edellyttävän niin suurta harkintaa, että vastaan tulevat ajankäytön rajoitteet. Siksi en pysty kovin tiiviiseen keskusteluun mahdollisten kommentoijien kanssa.

Millaisena näet sosiaalisen median roolin Espoon hiippakunnan seurakunnissa?

Omassa hiippakunnassani huomaan sosiaalista mediaa käytettävän havaintojeni mukaan vilkkaasti. Esimerkiksi useimmilla seurakunnilla on oma Facebook-sivu ja Twitterissäkin ollaan mukana. Pidän sosiaalista mediaa tärkeänä yhteydenpidon ja yhteisyyden kokemuksen vahvistamisen välineenä.

Entäpä tuomiokapitulin työssä?

Tuomiokapitulimme on jo muutaman vuoden ajan ollut aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa. Yhdessä myös pohdimme, millä tavalla läsnäoloamme somessa on syytä kehittää ja millaisia mahdollisuuksia se omalle työllemme antaa.

Onko tuomiokapitulilla somesäännöt tai strategiaa?

Omalla tuomiokapitulillamme ei ole erikseen laadittuja somesääntöjä eikä erillistä strategiaa. Työnjakoja on sovittu sen suhteen, kuka huolehtii tuomiokapitulin Facebook- ja Twitter-päivityksistä. Tuoreimman toimintalinjauksen mukaisesti Espoon hiippakunnan tuomiokapituli vahvistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tukemalla hiippakunnan seurakuntia. Tässä tehtävässä tuomiokapitulin ja sen henkilöstön mukana olemisella somessa on oma tärkeä merkityksensä.

Ketä tai mitä edustat sosiaalisessa mediassa?

Vaikka minulla onkin Facebookissa yksityinen tili, olen viime aikoina tehnyt päivityksiä pääsääntöisesti piispasivuillani. Twitterissä olen mukana ennen muuta piispana. Viran luonne vaikuttaa melko paljon siihen, miten yksityishenkilönä some-maailmassa päivityksiä teen. Koen edustavani kirkkoa ja kirkon asiaa sekä tietysti piispana että myös kristittynä yksityishenkilönä.

Mistä olet saanut iloa somessa?

Monesta asiasta olen oppinut paljon uutta. Yhteydenpito jo vuosikymmeniä sitten tapaamiini ihmisiin on helppoa. Toisinaan kiinnostavat ajatustenvaihdot tapahtuvat somessa. Ja joka vuosi hämmästelen, miten hyvältä pelkät syntymäpäiväonnittelut voivat tuntua.

Missä olet mielestäsi somessa epäonnistunut?

Harkittuja päivityksiä olisin voinut tehdä useamminkin, mutta valitettavasti ennen muuta ajanpuute estää vahvemman sitoutumisen niiden mahdollisesti herättämään keskusteluun osallistumisen. Pitäisin nimittäin ihanteena, että somen idean mukaisesti en ainoastaan herättäisi ajatuksia vaan osallistuisin myös niiden jatkotyöstämiseen.

Pitäisikö kirkon ottaa sosiaalinen media mielestäsi paremmin haltuun?

Omasta mielestäni kirkkomme on onnistunut mainiosti somen haltuun ottamisessa. Ennakkoluulottomasti on menty mukaan erilaisiin somen muotoihin ja niissä etsitään luovia läsnäolon tapoja. Nyt on minusta oleellista pysyä nopean kehityksen kyydissä ja säilyttää avoimuus ja ennakkoluulottomuus.

Toimittaja: Jan Ahonen

Kuva: evl.fi/kuvapankki Aarne Ormio

Liedossa some herätteli ihmisten alttiutta auttaa


WP_20150904_006Monet seurakunnat Suomessa miettivät tällä hetkellä keinoja auttaa Suomeen tulevia turvapaikanhakijoita. Arkkihiippakunnan Liedon seurakunnan seurakuntatalossa 50 henkeä on saanut hätämajoituksen.

Mukana on muutamia perheitä, joitakin nuoria naisia ja miehiä. Lietolaiset ovat lahjoittaneet vaatteita ja tarvikkeita. Turvapaikanhakijat ovat hätämajoituksessa neljä yötä. Väkeä on majoittunut myös Lietoon kuuluvaan Tarvasjoen seurakuntataloon.

Keskiviikkona Turun arkkihiippakunnan piispat olivat lähettäneet uutiskirjeen arkkihiippakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille. Siinä piispat kehottivat oman hiippakuntansa seurakuntia toimimaan ripeästi turvapaikanhakijoiden auttamiseksi ja listasivat konkreettisia toimenpiteitä.

Liedon seurakunnan kirkkoherra Risto Leppänen oli jo ollut Liedon kuntaan yhteydessä ja kysellyt, mitä kunta tekee ja mitä seurakunta voisi tehdä. Piispojen kirje antoi selkänojan ja rohkaisi toimimaan nopeasti.

Risto Leppänen alkoi toimia yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisen kanssa omassa seurakunnassaan. He olivat yhteydessä muun muassa Suomen Punaisen Ristin Turun vastaanottokeskukseen, kunnan sosiaalitoimeen ja paikalliseen SPR:ään. Asiat edistyivät. Jo samana iltana Risto saattoi laittaa Twitteriin viestin, jossa hän kertoi, että seurakunta on valmis auttamaan.

”Liedon seurakunta on valmis tarjoamaan #hätämajoitus’ta ja apua. #turvapaikanhakija #pakolaiskriisi #kirkko”, Leppänen päivitti. Twitteristä tieto levisi, esimerkiksi MTV teki uutisen Liedon seurakunnan toiminnasta.

Seurakunnan työntekijät kokoontuivat ja tekivät suunnitelman toimenpiteistä. Kokouksen aikana SPR vahvisti, että Lietoon saapuu jo samana iltana noin viisikymmentä turvapaikanhakijaa. Jo muutamien tuntien päästä salissa oli patjat, vapaaehtoisia tuomassa vaatteita ja tavaroita sekä järjestelemässä niitä. Paikalliset viranomaiset olivat nopeita ja kunnanjohtaja oli tukena toiminnassa koko ajan.

Tiedottaja keskitti työaikaa someen

Asioiden edistymisestä ja tunnelmista kerrottiin aktiivisesti seurakunnan Facebook-sivuilla ja työntekijöiden omissa profiileissa. Seurakunnan tiedottaja Johanna Hörkkö-Granö keskitti työaikansa tähän. Hörkkö-Granö huolehti seurakunnan sisäisestä viestinnästä ja laati tiedotteita työntekijöille, luottamushenkilöille ja medialle. Työntekijöiden kesken sovittiin, että tilanteesta viestitään avoimesti, mutta turvapaikanhakijoiden yksilöllisyyttä suojaten.

– Sosiaalinen media mahdollisti vapaaehtoisten nopean rekrytoinnin ja esimerkiksi vaatekeräyksen. Facebook-päivityksen perusteella paikalle tuli muun muassa tulkki, ruoanlaittajia ja monia vapaaehtoisia. Some herätti paikalliset verkostot ja synnytti myötätunnon aallon, Risto Leppänen kuvaa somen merkitystä.

– Partiolaiset organisoivat yövalvonnan. Facebook-viestintä tavoitti muun muassa paikallisia kurdiperheitä, jotka tulivat juttelemaan turvapaikanhakijoiden kanssa. Liedon pallo järjesti lauantaina jalkapallo-ottelun. Meidän voima oli se, että reagoimme nopeasti ja pystyimme kokoamaan erilaiset toimijat yhteen. Sosiaalinen media teki auttamisesta alttiimpaa ja nopeampaa, Risto Leppänen sanoo.

Lietolaisten nuorten nettipalstalla on myös ollut kriittistä keskustelua ja huolta turvapaikanhakijoista. Kunnan ja seurakunnan nuoriso-ohjaaja ovat käyneet nuorten kanssa keskustelua.

– Saimme tukea myös hiippakunnan someviestinnästä. Arkkihiippakunnan sivuilla viestittiin aktiivisesti ja myös piispan päivityksiä jaettiin, Leppänen kertoo.

Turun piispa Kaarlo Kalliala kävi Liedossa lauantaina, ja kertoi tilanteesta Facebookissa muun muassa näin: ”Kävin tänään Liedon seurakuntatalolla. Lietolaisista lähti liikkeelle auttamisen ja välittämisen vyöry. Kiitos teille! Tehkää edelleenkin evankeliumista totta, koettavaa ja tuntuvaa!” Valokuvassa piispa oli jakamassa ruokaa yhdessä muiden vapaaehtoisten ja seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Piispa päivitti vierailustaan myös Twitterissä: ”Kävin Liedossa, mistä lähti liikkeelle välittämisen vyöry. Totta, koettavaa, tuntuvaa. #lieto #kirkko #pakolainen”

– Nopeasti eteen tullut uudenlainen tilanne on edellyttänyt työntekijöiltä joustavuutta ja erilaisia työjärjestelyjä. Piispan konkreettinen tuki auttoi jaksamaan, Risto Leppänen kertoo.

Arkkihiippakunnassa monet seurakunnat ovat aktivoituneet auttamaan turvapaikanhakijoita. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä antaa Heinänokan leirikeskuksen pitkäaikaisempaan käyttöön SPR:llä. Sinne mahtuu noin 100 turvapaikanhakijaa ja se on käytettävissä kevääseen asti. Liedon turvapaikanhakijoiden on määrä siirtyä Heinänokkaan alkuviikosta.
Teksti: Johannes Ijäs
Kuva: Mari Leppänen

Kirkolliset Twitter -persoonat ja organisaatiot Top 12

Helsingin seurakunnat toteuttivat keväällä 2014 #ahtitwaarna -kampanjan. Kuvat teki Anu Ylä-Jussila, tekstit laati Jan Ahonen.

Helsingin seurakunnat toteuttivat keväällä 2014 #ahtitwaarna -kampanjan. Kuva: Anu Ylä-Jussila, Twaarna: Jan Ahonen.

Tämä listaus on alustava ja rajattu luterilaisen kirkon piiriin. Korjaamme listaa mielellämme, voit  kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com.

Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 10+3 (3.9.2015) Olkinuora, Waris,Kuisma lisätty 5.9.

  1. Mari-Anna Ståhlnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 14 994
  2. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 4143
  3. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz)3026
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 2502
  5. Jaakko Heinimäki, kirjailija-pastori (@jaheinim) 2164
  6. Markus Kuisma, Isoset Ry:n aktiivi (@MarkusKuisma) 1693
  7. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 1682
  8. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 1648
  9. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao)1538
  10. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 1455
  11. Visa Viljamaa, pastori Oulunkylän srk (@VViljam) 1431
  12. Kari Kanala, kasvatuksen pastori ja mediahahmo (@karikanala) 1306
  13. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 1278
  14. Samuli Suonpää, Kyyhkysen päätoimittaja (@Suonpaa) 1118

Kirkon seuratuimmat, muut

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkon_tiedotus) 3775
  2. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 1946
  3. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 1878
  4. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 1254
  5. Suurella Sydämellä (@Vapaaehtoistyo) 1206
  6. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1109
  7. Usko Hyvän tekemisen (@Vaalit2014) 898
  8. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 885
  9. Maata näkyvissä -festivaali (@maatanakyvissa) 877
  10. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 819
  11. Tampereen seurakunnat (@TampereenEvlSrkt) 788
  12. Ev. lut. kyrkan Finland (@kyrkans_komm) 735
  13. Lontoon merimieskirkko (@Lontoonkirkko) 675
  14. Valomerkki.fi (@ValomerkkiFI) 674
  15. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 670
  16. Espoon hiippakunta (@Espoonhpk) 622
  17. Jouluradio (@Jouluradio) 616
  18. Turun seurakunnat (@turunsrk) 586
  19. Kirkkovene -huumorisivusto (@Kirkkovene) 550
  20. Kuopion seurakunnat (@Kuopionsrkt) 515