Vieraileva kolumnisti: Tampereella ollaan lätkässä kirkkoon

img_9787-1Hakametsän jäähalli. Joulukuu 2017. Reiska Tesomalta laulaa kyynel silmässä Varpusen jouluaamua. Se on hänelle tuttu ja rakas joululaulu nuoruudesta. Reiskalla on toisessa kädessään tuoppi keskiolutta ja toisessa kädessä Kauneimmat joululaulut – vihkonen. Reiska oli tullut katsomaan Tapparan peliä KooKoota vastaan. Ensimmäisellä erätauolla olutjonossa hän kuuli tuttuja joululauluja ja suunnisti paikalle katsomaan, mistä on kysymys. Siellä jäähallin käytävän yhdessä kulmauksessa oli esiintymislavalla heleä-ääninen kanttori laulamassa ja pari pappia häärimässä lavalla ja lavan edessä. Toinen jakeli lauluvihkoja ja toinen soitti pianoa. Reiska ei uskaltanut vielä tulla lähemmäksi, mutta toisella erätauolla hän tuli pyytämään lempilauluaan laulettavaksi.

Tampereen seurakunnat olivat sitten päätyneet järjestämään Kauneimmat joululaulut Hakametsän jäähalliin. Tilaisuutta ei ollut kirjoitettu Toiminta- ja taloussuunnitelman millekään riville puoltatoista vuotta aikaisemmin. Sen sijaan yksi pastori oli sanonut toiselle hississä, että olisipa komeaa pitää Kauneimmat joululaulut jäähallissa. Toinen oli siitä sanonut, että täytyypä yrittää, kävellyt toimistoonsa ja soittanut Tapparan markkinointipäällikölle. Tämä oli sanonut, että tämäpä olisikin kiva juttu. Tervetuloa, kävisikö teille tällainen päivämäärä.

Hyvän tempauksen tunnusmerkit

Pop-upin tunnistaa monesti siitä, että se ei ole pelkästään pop-up tamperelaisten suuntaan. Vaan idea ponnahtaa jostain esiin ja toteutus ponnistetaan yhtä nopeasti valmiiksi saakka. Ilman yhtäkään edes puolivirallista porrasta välissä. Tappara järjesti puitteet valmiiksi, keräsi hallin täyteen ihmisiä ja päästi meidän paikalle. Pastorit järjestivät itsensä paikalle ja kanttorikin löytyi toisen kotisohvalta.

Suurimmat haasteet olivat saada kanttorin jouluaikaisesta, jo puoltatoista vuotta sitten täytetystä joulukalenteriexcelistä aikaa ja löytää jostakin Kauneimmat joululaulut – monisteet. Ne olivat kovin tarkkaan piilotettu pitkin seurakuntayhtymän kiinteistöjä, ettei vaan kukaan niitä pois veisi. Mutta kaikki kannatti. Kysykää vaikka Reiskalta tai niiltä lukemattomilta hallihenkilöiltä, jotka pysähtyivät laulamaan laulun tai kaksi, jotka pyyhkivät ketsuppia suupielistään ja liikutuksen kyyneleitä silmäkulmistaan, kun joulu tulikin Jäähalliin. Sille löytyi sija odottamattomasta majatalosta.

Voitokasta näkyvyyttä somessa

Jääkiekko on yllättävän suuri yhteisöllinen tekijä Tampereella. Joululaulujen lisäksi siihen liittyvä sosiaalisen median sisältö on tuottanut kirkolliselle olemiselle ja vuorovaikutukselle näkyvyyttä joskus varsin kummallisellakin tavalla. Kaikkihan tietävät, että Tappara on pelannut finaaleissa viime vuosina useaan otteeseen. Pari vuotta sitten jossakin ratkaisupelissä tein hetken mielijohteena twiitin seurakuntien tilille. Siinä oli vain Tapparan logo ja ihan kohtuullisen kirkollinen teksti: Rukoilemme yhteisten asioiden puolesta. Viisi minuuttia twiittaamisen jälkeen Aamulehden toimittaja soitti ja haastatteli. Kerroin sitten mitä rukoileminen tarkoittaa, mitä esirukous on ja kaikkea muuta, mitä aiheesta rippikoulussa opetetaan. Tämä rukous-oppitunti oli sitten välittömästi Aamulehden netissä ja seuraavana päivänä printissä.

Seuraavana vuonna Tappara pelasi taas finaaleissa. Mestaruus oli katkolla Tampereelle.
Istuimme edellämainitun kanttorin kanssa juomassa kahvia kotona pöydän ääressä ja 13087316_1128253510559686_1624768391783478369_ntuli mieleen, että saisiko jotain sisältöä siinä samalla tuotettua. Päädyimme ratsastamaan
tamperelaisella kirkollisen viestinnän instituutiolla, Pispalan kirkon mainostauluilla, joissa Harjun seurakunnan kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio ja paikallinen graafikko Anne Tervahauta ovat jakaneet iskeviä sisältöjä jo vuosien ajan. Tein viiden markan photoshoppauksen mainostauluun: tapparan logo ja lainaus virrestä 404: Voittaja suo voitto meille. Kirjoitin twiittiin ja facebookkiin saatteeksi vielä vähän Roomalaiskirjettä: Meille antaa riemuvoiton hän.

Lopputuloksena oli satojatuhansia osumia seurakuntien sosiaalisessa mediassa, pääsy Iskelmäradioon haastatteluun, josta on seurannut sen jälkeen pari muuta haastattelua ajankohtaisista aiheista, Hesarin juttu ja monta muuta osumaa. Joista ehkä puhuttelevin oli irrallisista irrallisimman median, Viihdelehti Staran viikon luetuin uutinen. Ykkösenä oli virsi- ja Paavalisitaatti. Kakkosena olikin sitten suihinottovinkkejä. Hesarissa oli vielä oikaisu seuraavana päivänä, kas kun olivat tehneet jutun, että mainostaululla oli ihan fyysisesti ollut tuo teksti.

17635378_1448563038528730_3077584923957606361_o

Tänä vuonna kävimme vielä kerran tällä vainiolla Tapparan ja Ilveksen playoff – sarjan yhteydessä. Postaukseen vähän Game seven – hehkutusta, molempien logot ja rukousteksti: Tapahtukoon sinun tahtosi niin jään päällä kuin taivaassa. Näkyvyys vaihteeksi sadoissa tuhansissa.

Mitä tästä opimme?

  1. Kirkollinen toiminta ja sanoma on mahdollista viedä pois omista tiloista, mediasta ja sisäpiiristä.
  2. Idea toimii vain jos se toteutetaan. Mitä lyhyempi matka näiden kahden välillä on, sen varmempi on lopputulos.
  3. Joku pahoittaa varmasti mielensä.
  4. Hittitapahtumaa tai postausta ei tehdä suunnitellusti vaan sattumalta.
  5. Aina kannattaa yrittää tehdä toisin.
  6. Jos joku aihe, tapahtuma tai asia on ihmisille tärkeä, sen on syytä olla sitä myös kirkolle.
  7. Ilman väljyyttä ja luottamusta ei synny pop-upia tai postausta.

Jussi Laine on Takahuhdissa Hakametsän jäähallin lähistöllä asustava pastori ja pinttynyt Tapparan kannattaja . Patrik Laine ei tiettävästi ole hänelle lähisukua. Voita leipänsä päälle Jussi ansaitsee Tampereen seurakuntayhtymän vs. kehitysjohtajana. 

Lue myös: Vieraileva kolumnisti: Jeesus®

 

Mainokset

Vieraileva kolumnisti: Jeesus®

17577832_10154748605043800_1246067327_nKun seurakunnissa erehdytään sanomaan ääneen kirosana markkinointi, tuotteistaminen, segmentointi, PR tai palvelumuotoilu, piirtyy silmien eteen geelitukkainen myyntimies, joka työntää Kristuksen ja köyhät kirstuun ja iskee hintalapun päälle. Kun raha markkinoinnin budjettiin kilahtaa, jäsenmäärä nousuun vilahtaa!

Wikisanakirja määrittelee ”kaupallisen” olevan asian, jolla on kaupankäyntiin liittyvä luonne ja joka edistää myyntiä. Jos massatuotteina ovat usko, toivo ja rakkaus sekä myyntilistojen kärjessä ilmainen armo, ei kaupallisuus käy pirtaan.

Näistä lähtökohdista on jokainen kunnon seurakunnan työntekijä oppinut olemaan valmiiksi varuillaan, kun jokin kaupallisuuteen kalskahtava termi ilmestyy ilmatilaan. Kukaan ei tahdo kameliksi neulansilmään tai olla se, joka palvoo kultaista lehmää. Oikean Jumalan ja armon ilmaisuuden puolustaminen ovat selkärankaan asennettu pyhä. Porttiteoria pelottaa – kun antaa brändäämisen pirulle pikkusormen, menee pian koko käsi ja alban selkämyksestä löytyy sponsorin logo.

Markkinatalouden lainalaisuuksien kieltäminen paheena on onnistunut kirkolta pitkään, kun julkisoikeudellinen asema on tuonut tuloja, joiden eteen ei ole tarvinnut paljon pinnistellä. On voitu sanella, miten täällä meillä tehdään kuten on aina ennenkin tehty, kun kirkkokansa on kiltisti siivuttanut osan palkastaan yhteiseen hyvään.

Asiakas voi olla aina oikeassa, mutta tavallinen seurakuntalainen taas on usein väärässä, kun mietitään kenen lähtökohdasta seurakunnan toimintaa ja taloutta suunnitellaan. Työntekijän pelätessä säännöllisen palkkatulonsa sekä totuttujen toimintatapojen puolesta nostetaan argumentiksi Kristus. Vastuutonta verotulojen käyttöä ja marginaalille suunnattua toimintaa perustellaan Jumalan tahdon oikealla toteutumisella. Yksi lammas on selvästi tärkeämpi kuin 99 muuta.

Olemalla omavarainen kirkko on voinut sulkea seurakunnan itsensä ulkopuolelle. Yhteistyötä on voitu tehdä korkeintaan kaupungin kanssa – sekin mielellään seurakunnan sanelemilla ehdoilla. Kaikki toiminta toteutetaan itse: omissa tiloissa, omilla työntekijöillä, omilla tarjoiluilla ja itse monistetuilla mainoksilla.

Sitten ihmetellään, miksi seurakuntalaisia ei kiinnosta? Vaikka näin hyvin ollaan suunniteltutyöntekijöiden kesken, kutsuttu Facebookissa 50 muuta kirkon työntekijää paikalle ja printattu ilmoitustaululle A4-mainos, jossa on fonttina kirkon kanonisoima Martti. Jos paikalle eksyykin joku, voidaan työntekijäkokouksessa sitten kertoa, että kyllä tykkäsi ja kehui – kannattaa järjestää uudestaan! Jokainen on tärkeä, erityisesti se yksi lammas. Facebook-tapahtuman kunniaksi voidaan vielä toimintakertomukseen kirjata, että ”toimimme siellä, missä ihmiset ovat”.

Kun kuplasta tulee liian paksu, alkaa sen puhkaiseminen olla mahdotonta. Tehostaminen, markkinoinnin suunnitteleminen sekä toiminnan avaaminen yhteistyölle eivät tarkoita Sanasta luopumista ja Kristuksen kadottamista. Se voi merkitä myös norsunluutornista alas astumista, omavaltaisuudesta luopumista ja uskaltautumista avoimempaan seurakuntaan – lähetystyön tekemiseen.

Seurakunta ei kokoonnu vain työntekijäkokouksessa, vaan kaikkialla: ostoskeskuksessa, baarissa, kirjastossa ja rock-festareilla. Sen vuoksi seurakunnan työntekijän ei tule istua ja odottaa, vaan mennä ja tehdä. Markkinatalouden toimijat ovat luoneet työkaluja, joita voi hyödyntää kirkastaakseen Kristusta. Tuotteistaminen, brändääminen ja yritysyhteistyö eivät olekaan helvettiin johtavien polkujen nimet, vaan samanlaisia työkaluja kuin tulostin, laminointikone ja läppäri.

Palvelumuotoilu edistää empatiaa, kun tulee pakotetuksi kuuntelijan rooliin ja asetetuksi väkisin seurakuntalaisen asemaan. 2010-luvun julistaja ei ole saarnatuoliin yksin kiipeävä opettaja, vaan avoimesti ja rehellisesti koko seurakunnan parissa elävä kuolevainen, joka luopuu omasta viisasten kivestään ja joutuu etsimään sitä ihmisten parista.

Haasteena kaikille seurakunnan työntekijöille: suunnitellessasi toimintaa pohdi, miten sen voi toteuttaa seurakunnan kanssa. Kutsu yhteistyöhön yksilöt, yhteisöt ja yritykset. Mene ja tee!

Satu Huttunen

Kirjoittaja on Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten pappi, joka on vihkinyt festarilavalla, viettänyt pääsiäissunnuntait Vantaan suurimmassa yökerhossa ja erikoistunut yritysyhteistyöhön