Kolme oppia Jouluradion somesta

26197950_10156026782564872_4151978798904325385_o

Vastasin loppiaisena päättyneen Jouluradion sosiaalisen median viestinnästä. Joulumusiikin pää-äänenkannattaja on verkossa merkittävä toimija. Verkkosivujen 1,5 miljoonaa käyntiä, Facebookin 111 000 tykkäystä ja Instagramin 6000 seurajaa kertovat selvästi kanavan suosiosta. Jouluradion toimituksessa on ollut lupa kokeilla ja ottaa riskejä, siksi työ on opettanut tekijäänsä. Haluan jakaa muutaman havainnon kuluneelta tuotantokaudelta, sillä tietoa jakamalla oppii ja kirjoittamalla jäsennän samalla myös omaa käsitystäni kirkkaammaksi. Yritän olla lyhytsanainen ja ymmärrettävä.

1. Facebookin orgaaninen näkyvyys supistuu

Facebook on kiristänyt päätös päätökseltä, kuukausi kuukaudelta yritysten ja yhteisöjen julkaisujen ilmaista näkyvyyttä. Noin viisi vuotta sitten Jouluradion Facebook-sivu saattoi saada noin kahden kuukauden aikana reilusti kymmenentuhatta uutta tykkääjää, yksittäisen päivityksen saattoi suhteellisen usein nähdä reilusti yli satatuhatta käyttäjää. Nyt samaan tarvittiin markkinointia ja sekään ei aina riittänyt vastaavaan tulokseen. Jatkossa näkyvyydestä on opeteltava maksamaan, tästä johtuen hyvin suunniteltu markkinointi ja tarkemmin mietityt sisällöt ovat entistäkin tärkeämpiä. En ole havaintoni kanssa suinkaan yksin, sillä sosiaalisen median markkinointitoimisto Kurion, 27 asiantuntijan näkemysten perusteella koostamassa Somemarkkinoinnin trendit 2018 -katsauksessa orgaanisen näkyvyyden supistuminen on nostettu varsin yksimielisesti erääksi vuoden keskeisistä virtauksista.

2. SnapChatin, Instagramin ja Facebookin uudet ominaisuudet tarinan alustana

Eräs merkittävä päätöksemme Jouluradiossa kuluneella kaudella oli luopua SnapChatin käyttämisestä. Syynä oli se, että paremman huomion saimme Instagramin SnapChatilta matkitun Tarinat-ominaisuuden kautta. Facebook on myös kehittämässä vastaavia ominaisuuksia, joista osana on käytössä. Perustelut luopumispäätökselle olivat, että meillä on Instagramissa jo valmiina suurempi seuraajamäärä kuin mitä snapimme koskaan tavoittivat. Toinen vahva peruste ratkaisulle oli se, että Instagram on Jouluradion kuuntelijoiden keskuudessa selvästi suositumpi palvelu. Ainakin toistaiseksi SnapChat on erityisesti teinien suosiossa, kun taas Jouluradion kuuntelijaryhmät ovat vanhempaa väkeä. Samaa yhtiötä olevat Facebook ja Instagram ovat käyneet niin kovaan kilpailuun SnapChatin kanssa, että moni sosiaalisen median profeetta ennustaa palvelulle kivikkoista tulevaisuutta. Näillä alustoilla sisältö on näkyvissä usein vain 24 tunnin ajan, mutta silti niitä ei tule kaihtaa. Vanhaa ja uutta tyyliä voi myös yhdistää, alun perin Instagramiin vuorokauden näkyväksi tehty joululaulujen ”autokaraoke” tallennettiin myös Youtubeen ja julkaistiin Facebookissakin kelpo huomion saaden. (Tästä voit katsoa hauskan videon)

3. Jatkossa yhteistyö somevaikuttajien kanssa tiivistyy ja tarkentuu

Jouluradio on tehnyt useampana vuonna yhteistyötä tunnettujen tubettajien ja blogistien kanssa. Osalle heistä on maksettu, joidenkin kohdalla kyse on taas ollut vain sisältöyhteistyön tuomasta huomioarvosta. Somessa asiat henkilöityvät, yhteisöt ja järjestöt tarvitsevat tunnettuja kasvoja, siksi vaikuttajien kanssa työskentely on usein viisasta. On kuitenkin viisasta käyttää vaikuttajien valintaan harkintaa ja varmistaa, että odotukset, arvot ja aikataulut täsmäävät riittävästi. On molempien osapuolien tappio jos yhteistyö näyttäytyy julkisuudessa pinnalliselta, kaukaa haetulta tai sekavalta, siksi yhteistyön tulee olla hyvin pohjustettua. On myös hyvä huomata, että vaikka osa tekee yhteistöitä muilla perustein, niin yhä useammalle vaikuttajalle kyse on kaupallisesta yhteistyöstä. Näkyvyydellä on hintansa, siksi saavutettua hyötyä tulisi pystyä jotenkin mittamaan ja vertamaan ennalta-asetettuihin tavoitteisiin.

Jan Ahonen

Vinkit: Ketä seurata SnapChatissä

 Snapchat on someviestipalvelu. Käyttäjä voi ottaa kuvia ja videota, sekä lähettää niitä rajatulle vastaanottajajoukolle. Otettuja kuvia tai videoita kutsutaan ”snäpeiksi”, ja käyttäjä voi määrittää ajan, kuinka kauan nämä viestit näkyvät vastaanottajan laitteessa. Määritetyn ajan jälkeen snapit poistetaan vastaanottajan laitteelta ja Snapchatin palvelimilta. Käyttäjä voi halutessaan tallentaa ottamansa kuvat ja videot omassa laitteessa olevaan galleriaan. Palvelu on erityisen suosittu teini-ikäisten joukossa. (Lähde: Wikipedia)

Palvelun erityispiirre on My Story -ominaisuus. Kyseessä on paikka, johon snäpit voidaan ohjata omille snäppi-kavereille 24 tunnin ajaksi. Snäpin lähettäjä näkee itse sen katsojamäärät tuon 24 tunnin aikana.

Nyt etsimme Somempi seurakunta -kirjan kartoistusta varten mielenkiintoisia seurattavia kyseisessä palvelussa. Keitä kannattaa seurata ja miksi? Itseään saa ehdottaa häpeilemättä :).

Ainakin Jouluradio (@jouluradio), Oulunkylän seurakunnan pastori Visa Viljamaa (@visapos) ja Tikkurilan seurakunnan pastori Satu Huttunen (@satuej) ovat saaneet jo ehdotuksia.

Pastori Arto Vallivirta (@revarto)

Messukylän srk:n nuoret (@menuoret)

Nuorisotyönohjaaja Mikko Lehtovaara, Nokian srk  (@gimmikki)

Tutkija Ville Mäkipelto (@Viljamiz)

Pastori Jan Ahonen (@jan.ahonen)

Aalto-Setälä: Armo on tärkeämpi kuin välineet

AaltoSet

Allerin toimitusjohtajan Pauli Aalto-Setälä toteaa, että kirkko on aikanaan ollut jopa edelläkävijä sosiaalisessa mediassa verrattuna moneen muuhun organisaatioon.

Viime aikojen kehitys ei ole kuitenkaan ollut aivan yhtä lupaavaa. Esimerkiksi moni kirkon ajattelija loistaa somesta poissaolollaan.

– Jos mietin omaa somekäyttäytymistä ja keitä seuraan, niin ei kirkko kauhean vahvasti ole läsnä. Olisi todella hyvä oivaltaa, miten hyvä paikka sosiaalinen media olisi käydä keskustelua kristillisistä kysymyksistä ja puolustaa jäsenyyttä sekä ottaa kantaa.

Aalto-Setälän mielestä kirkko voi tehdä somessa hengellistä työtä.

– Se kuuluu heidän tehtäväänsä ja missioonsa, joten turha varoa.

Aalto-Setälän mukaan kirkon viestintä on usein virallista ja varovaista sekä hierarkkista. Sosiaalisen median toimintamalli on täysin päinvastainen.

– Vaatii valtavasti rohkeutta yksittäiseltä kirkkoherralta tai kappalaiselta tai rippikoulunvetäjältä heittäytyä. Heitä pitäisi kannustaa, että anna palaa vaan, vaikka virallinen viestintä olisi ihmeissään, mitä tapahtuu.

Aalto-Setälä liputtaa vapaaehtoistyöntekijöiden ja vaikkapa rippikoululaisten päästämistä kirkon somekanaville vastuuseen. Esimerkiksi YouTube-osaajat löytyvät helposti riparilaisten joukosta. Valtaa on annettava osaajille.

Eri välineillä on eri kieli

Kaikilla, jotka ovat kirkossa töissä, pitäisi Aalto-Setälän mukaan olla valmiudet osallistua ja keskustella sosiaalisessa mediassa.

– Ei se ole vain piispojen ja kirkkoherrojen tehtävä. Kirkossahan on noin 20 000 työntekijää ja heistä pappeja on vähemmistö. Se on yhteisö, jolla on vahva missio ja jossa ollaan pääsääntöisesti töissä jostain muusta kuin rahallisesta syystä. Sehän on aika otollinen porukka välittämään viestiä, jos vain osaisivat ja olisi lupa.

Aalto-Setälä tietää, mistä puhuu, sillä ennen Allerille Siirtymistään hän oli kirkollisen Kotimaa Oy:n toimitusjohtaja.

Hän siirtäisi kirkon asiakaspalvelua vielä paljon nykyistä laajemmin verkkoon.

– Kaikki, mikä nyt on offline, pitäisi olla digitaalisesti saavutettavissa. Kaikki kaavakkeet, lomakkeet, eroamiset ja liittymiset sekä varaukset ja perumiset rakentaisin yksinkertaiseen ja helppoon käyttöliittymään kännykällä käytettäväksi. Ihan kaikki. Ja niin hädänalaisille kuin testamenttikysymyksiä pohtivalle pitäisi pystyä antamaan online-vastaus.

– Mitä taas esimerkiksi seurakuntatalolta paikanpäältä saa, on henkilökohtaista, läheistä, lämmintä tukevaa. Sitä pehmeää kirkkoa, mitä somen sivuilta ei voi ikinä tavoittaa. Mikään ei korvaa kuitenkaan ihmisten välistä kohtaamista.

Somepelkoon lääkkeeksi käy koulutus. Aalto-Setälän mielestä sosiaalisen median välineillä on eroja, ne ovat ikään kuin erikielisiä.

– Sen tähden niissä täytyy olla eri ihmiset tai täytyy opiskella niiden kieli. On turha puhua Ruotsissa viroa. Moni kokee vielä mielihyvää siitä, että sama viesti työnnetään joka paikkaan ja ajatellaan sitten, että se on niin laajasti jaettu. Ei se mene niin.

Aalto-Setälä liputtaa vapaaehtoistyöntekijöiden ja vaikkapa rippikoululaisten päästämistä kirkon somekanaville vastuuseen. Esimerkiksi YouTube-osaajat löytyvät helposti riparilaisten joukosta. Valtaa on annettava osaajille.

Jos halusin ärsyttää kirkon työntekijöitä…

Aalto-Setälä puhuu myös asiakkuusajattelusta. Siitä hän puhui Kotimaa Oy:n toimitusjohtajanakin.

– Asiakkuusajattelu on ollut kirkossa aina vaikeaa. Jos halusin ärsyttää kirkon työntekijöitä, puhuin heille asiakkuusstrategiasta. Tiesin, että osan tekee mieli poistua aivan välittömästi siitä. Tulee apinareaktio. Tappele tai pakene. Mutta kirkossa he vaikenivat, eivät tapelleet eivätkä paenneet.

En ostaisi mainostoimistolta enää mitään, vaan antaisin työkalut seurakunnan työntekijöille ja rohkaisisin. Rakentaisin yhdessä viestejä ja käyttäisin osan siitä yhteisestä ajasta sen viestin julkiseen strategiseen pohdintaan eli että minkä takia ylipäätään se yhteisö on olemassa.”

Kirkon ei pidä Aalto-Setälän mielestä yrittää miellyttää väärin keinoin, vaikka eri kohderyhmille pitää osata puhua heidän omalla kielellään. Jos esimerkiksi aikuinen esittää nuorta, pieleen menee.

– Helsingin seurakuntayhtymähän on ostanut joltain isolta mainostoimistolta säännöllisesti jonkin ison kampanjan. Ne ovat olleet hienoja ja ajanhermossa, mutta liian kaukana seurakuntalaisen arjesta. En ostaisi mainostoimistolta enää mitään, vaan antaisin työkalut seurakunnan työntekijöille ja rohkaisisin. Rakentaisin yhdessä viestejä ja käyttäisin osan siitä yhteisestä ajasta sen viestin julkiseen strategiseen pohdintaan eli että minkä takia ylipäätään se yhteisö on olemassa.

Aalto-Setälän mielestä mainonnan ostajat miettivät liikaa myös kanavia sen sijaan, että miettisivät pikemminkin, mitä halutaan sanoa.

– Ei tarvitse olla SnapChatissa eikä kaikkien tarvitse tubettaakaan. Oleellisempaa on, että ylipäänsä on viesti ja että se on kohdistettu eri kohderyhmille tavalla, joka tuntuu heistä tutulta ja arvokkaalta.

Viestinnän muutos on kirkon mahdollisuus

Allerin toimitusjohtajan visiossa seurakuntalaisilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelua 24/7 esimerkiksi elämänvalinnoistaan. Jonkun kirkkoa edustavan on oltava aina tavoitettavissa. Välineajattelua voi siirtää jopa syrjään, tärkeintä on kohtaaminen ja asiaosaaminen tai Aalto-Setälän sanoin substanssi.

Poliisi ja puolustusvoimat käyttävät somea yhä paremmin ja paremmin.

– Näistä kolmesta instituutiosta kirkko pärjää nyt huonoimmin, koska sen viestintä on dogmaattista. Sellainen eetos ei toimi digitaalisessa viestinnässä.

– Ei ole niin väliä, mikä se kanava on, jos valjastettaisiin kirkon joukko pohtimaan sisältöä, jolla olisi oikeasti suomalaisille merkitystä, Aalto-Setälä jatkaa ja ehdottaa sisällöksi yhtä sanaa: armo.

Toisin sanoen kirkolla on hänen mukaansa sisältö, mutta ongelmia on sen muotoilemisessa.

– Mitä jos kirkon viestintä olisi palvelujournalismia? Se olisi ihmisille, jotka ovat hädänalaisessa tilanteessa tai valinnan hetkellä. Jos siihen olisikin online-apu.

Erilaisia virityksiä jo onkin, esimerkiksi Palveleva Netti, mutta Aalto-Setälä puhuu paljon kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta.

– Jos viestintä on hierarkkista, kanavakohtaista ja yksisuuntaista, jää huomioimatta, että viimeisen 10 vuoden aikana viestintä on muuttunut. Siitä on tullut kokonaan dialogista ja reaaliaikaista. Tämä on todella hieno mahdollisuus instituutioille, joilla on noin iso missio, kuten lähimmäisenrakkaus ja armo.

Haastattelu: Ville Kormilainen

Koonnut jutuksi: Johannes Ijäs