Vieraileva kolumnisti: Tulkoon yhteys –ja yhteydet tulivat

IMG_6424

Internet on kirvoittanut uskonnollisilta kirjoittajilta Raamatullisia metaforia internetin luonteesta niin pitkään kuin www on ollut saatavilla. ”Let there be links!” on Amerikassa tunnetun kristillisen saarnaajan Leonard Sweetin kirjasta, jossa hän vertaa luomistyötä yhteyksien luomiseen. Alussa oli kaaos, satunnaisuuksia, potentiaali, josta Jumala loi järjestyksen. Tulkoon valo – on erontekoa valon ja pimeyden välille, satunnaisten muuttujien välille. Linkit eri asioiden välillä ovat yhteyksiä, joiden avulla merkityksetön ja piilossa oleva tulee esiin ja saataville, yhteyteen muiden kanssa. Linkit ovat valoa.

Valon ja pimeyden kieli on Johanneksen evankeliumista. Valo ja pimeys on metaforaa ihmisen suhteesta Jumalaan. Valossa ihminen on Jumalan yhteydessä, pimeydessä ihminen on yksin, erossa Jumalasta ja muista ihmisistä. Pimeys on helvetti.

Voimakkaat kuvat palvelevat ehkä monia sellaisia, jotka näkevät verkon osana evankeliumin saarnaajan työkenttää. Onhan netti kansoitettu saarnaajilla, erityisesti amerikkalaiset karismaatikot ovat ottaneet sen omakseen. Mutta miten me luterilaiset sitten netin näemme? Onko jotain sellaista mikä olisi meille ominaista? Vaikka on yhtä monta tarinaa kuin tekijääkin, on myös mahdollista löytää jotakin luterilaista verkkoelämää yhdistäviä tekijöitä.

Kirkossa on Suomessa oltu verkossa jo vuosia. Eletty ja koettu, keksitty uutta ja ehditty vanhaa jo lopettamaankin. Sen lisäksi, että käytännössä tehdään, on myös olennaista miettiä, mikä siinä on teologisessa mielessä olennaista. Ei poissulkien, että joku asia ei olisi mielekästä uskon elämistä verkossa, vaan sisään sulkien, miksi me teemme kaikkea tätä kristittyinä?

Ensinnäkin se kertoo meistä luterilaisista jotakin, että teologista puolta lähdetään miettimään reilusti vasta sen jälkeen, kun työ on käytännössä jo käynnistetty ja työtä tehty vuositolkulla. Usko rakkaudessa työtä tekee. Ihmisten auttaminen ja yhteyteen ohjaaminen ei kysy syvällisempiä teologisia perusteita, sillä se on teologiaa jo itsessään. Jo Luther opetti, että kaikki arkinen on mitä suurimmassa määrin Jumalan palvelusta. Usko eletään todeksi arjessa. Toiseksi se, että luterilainen usko on ”kansan” uskoa ”kansan” kirkossa: oma kieli, ymmärrettävyys ja yleinen pappeus ovat ytimellisiä osia uskossamme. Jokainen kristitty on toimija omalla kentällään ja silloin myös netti ja sosiaaliset verkostot ovat niitä kenttiä. Arkeen upottautuvina somea on enää mahdotonta edes erotella miksikään erillisiksi elämänalueikseen.

Lopuksi vielä toinen metafora, joka liittyy johtamiseen. Se on muotoillut D. Friesen teoksessaan Thy Kingdon Conncted: What the Church Can Learn from Facebook, The Internet and Other Networks (2009). Internet nimittäin haastaa myös traditionaalisia johtamisen tapoja, kirkossakin. Tarvitsemme kirkkoon ”connective leaders”, yhdistäviä johtajia, jotka kilvoittelevat merkityksellisyyttä luovien ja kärsimystä vähentävien suhteiden muodostamisessa koko johtamisalueellaan. Yhdistävä johtaminen on arvokasta mutta itseään tyhjäksi tekevää johtamista. Sen esimerkkinä on ristillä kärsinyt Kristus, joka viime hetkillään mahdollistaa yhteyden sillekin, jolla ei sitä ennestään ole, nimittäin ristin ryövärille. Kristityt on tässä mielessä kutsuttu olemaan johtajia, palvelemaan toisiaan, luomaan ja mahdollistamaan kontakteja. Tällainen johtajuus ei etsi rakenteita eikä valvontaa. Sen sijaan se kysyy yhtä aikaista tahtoa luoda järjestystä ja mahdollistaa ennakoimaton. Kristityt on kutsuttu ylläpitämään kaoottista järjestystä (chaordic), jossa Jumalalla on lopullinen johtajuus.

Lisää metaforia ja asiaa luterilaisesta verkon teologiasta luettavissa tulevasta synodaalikirjasta (Kirjapaja, ilmestyy kesällä 2016).

Vieraileva kolumnisti Meri-Anna Hintsala on pappi ja Kirkkohallituksen viestintäsuunnittelija. Hän työstää nyt työvapaalla teologiseen tiedekuntaan sosiaaliseen mediaan liittyvää väitöskirjaa.

Tutkija Ville Mäkipelto: Liian moni tutkija ylenkatsoo somen

IMG_7734

Tutkijakoulutettava, eksegetiikan väitöskirjaa valmisteleva Ville Mäkipelto käyttää sosiaalista mediaa harvinaisen monipuolisesti. Hän on bloggaaja, vlogaaja ja on seurattu mies Twitterissä ja Instagramissa.

Hänet tavoittaa myös ammatillisista palveluista LinkedInistä ja Academia.edu’sta. Näiden käyttöä hän täydentää silloin tällöin hyödyntämällä harvinaisempia somepalveluita, kuten Redditiä, Swarmia ja Vineä.

Mäkipellon periaate on yritää tutustua aina uusiin, suosittuihin ja vähemmän suosittuihin somepalveluihin.

Miten kuvailisit rooliasi eri palveluissa?

– Tutkijan työssä on huomannut, että eri rooleja on usein vaikea erotella. Esimerkiksi työ ja vapaa-aika menevät helposti sekaisin, kun tekee sellaista työtä, joka kumpuaa omasta mielenkiinnosta. Sosiaalisessa mediassa minulla on vähän sama – roolit sekoittuvat helposti.

– Yleisesti ottaen eri palvelut ovat kyllä muotoutuneet vähän erilaisiksi. Twitter on kaikista avoimin palvelu, jossa ei ole yhtä selkeää roolia: tviittaan sekaisin tutkimuksesta, uskosta, arjesta, uutisista, mieleen tulevista vitseistä ja kaikesta muusta. Facebook on selkeimmin verkosto, jossa pidän eniten yhteyttä ihmisiin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet ”oikean elämän” elämänpiiriin. Olen tosin aika liberaali sen suhteen, ketä hyväksyn Facebook-kaverikseni. Instagram on itselläni selvästi eniten kansainvälisemmin suuntautunut. Blogissa yritän avata ikkunoita nimenomaan tutkijan työn arkeen ja niihin aiheisiin, joita tutkin. Tosin sielläkin saattaa välillä ajautua sivuraiteille. Vlogia yritän pitää lifestyle-linjan mukaisena: videoita tulee siis kaikesta omaan elämääni ja kiinnostuksiini liittyvästä. Toki viestinnän ammattilainen sanoisi, että vlogi pitäisi brändätä tiukemmin. Minä jaksan kuitenkin paremmin tehdä sellaista vlogia, jonne saa laittaa videoita laajasti omista kiinnostuksen aiheista.

Katsotko edustavasi jotain kirkkoa, uskonnollista yhteisöä tai kristillistä asennetta?

– Virallisesti en edusta mitään lafkaa. Toki jokaisella on oma identiteettinsä somessakin eikä sitä kannata väen vängällä peitellä. Luonnehtisin itseäni ekumeeniseksi ja avarakatseiseksi luterilaiseksi. Omat uskonnolliset pohdinnat näkyvät toki siellä täällä, mutta yleisesti ottaen vierastan kaikenlaista tuputtamista ja omien näkemysten liiallista mainostamista.

– Oma uskonnollinen taustani on lapsuudessa ja nuoruudessa ollut kyllä aika monimuotoinen ja mielenkiintoinen. Ajattelinkin pian avata sitä vaikkapa vlogissa. Olen nimittäin nuorempana eronnut helluntailaisuudesta ja käynyt rippikouluni vasta aikuisiällä.

Millainen kuva sinulle on muodostunut suomalaisten uskonnollisten yhteisöjen näkyvyydestä​ tai roolista somessa erityisesti vlogeissa?

– Uskonnollinen vlogiskene on kyllä aika olematon. Silloin tällöin julkaistaan hyviä yksittäisiä uskonnollisia ja/tai kirkollisia vlogeja (esim. tämä ja tämä). En kuitenkaan tunne ketään ihmistä, joka tekisi omalla nimellään säännöllisesti uskontoaiheista vlogia. Joskus eri vlogaajat käsittelevät yksittäisiä uskonnollisia aiheita, esim. Sebu kävi tutustumassa lestadiolaisten suviseuroihin ja julkaisi siitä videosarjan.
Areiopagilla on joskus ihan mielenkiintoisia videoita. Joitain täysin uskonnollisia tubekanavia on toki olemassa, mutta ne ovat yleensä liian julistavia minun makuun. Joistain jutuista saa kyllä ihan hyvä naurut ja muut kyseisen käyttäjän videot.
– Eri uskonnolliset yhteisöt ovat vaihtelevasti läsnä sosiaalisessa mediassa.

– Luterilaisella kirkolla on viime aikoina ollut monia erittäin hyviä avauksia somessa. Kaipaisin sitä, että eri yhteisöt olisivat aktiivisempia ja osallistuisivat keskusteluihin. Kirjoitin aikanaan edelliseen blogiini, että yksi lahkon tunnusmerkki on, että he eivät käytä sosiaalista mediaa: somessa ja verkossa toiminta tulee nimittäin läpinäkyväksi. Jos haluaa madaltaa oman kirkkonsa kynnystä, some on mainio mahdollisuus.

Olisiko ulkomailla sinun mielestäsi joku taho josta voisimme ottaa Suomeen mallia someviestinnässä?

– Ulkomailla on monia hyviä uskontouutispalveluita, kuten Huffington Post Religion ja Religion News Service. Nämä ovat usein myös aika aktiivisia Twitterissä ja Facebookissa. Suomesta puuttuu ”puolueeton ja sekulaari tai moniuskontoinen” uskontojournalismi ja sitä pitäisi ehdottomasti meillekin saada.

Kuinka paljon aikaa sosiaalinen media vie, kuinka paljon osallistut somessa keskusteluihin?

– Vaihtelevasti, mutta varmaan paljon verrattuna moniin muihin ihmisiin. Jos on kuuma keskustelu käynnissä Facebookissa, aikaa menee enemmän. Tavallisesti some kulkee joka puolella mukana älypuhelimessa ja selailen erityisesti Facebookia, Twitteriä ja Instagramia reilusti yli kymmenen kertaa päivässä. Some on itsellä integroitunut ihan tavalliseksi osaksi sosiaalista kanssakäymistä. Se ei ole haitannut in real life -sosiaalisuutta, vaan rikastanut ja tukenut sitä. Samalla tavalla, kun yliopiston lounaalla juttelen kaverin kanssa tai moikkaan ihmisiä kassajonossa, käyn kepeätä kanssakäymistä vaikkapa Twitterissä. Usein oikeassa elämässä juttu lähtee helpommin syvälliseksi, kun tietää toisen kuulumisia ja ajatuksia somesta. En sillä tavalla ajattele somea elämästä erillisenä osa-alueena, vaan se on osa arkeani ja todellisuuttani.

Kuinka paljon olet hyötynyt somesta tutkijan roolissa?

– Olen työskennellyt päätoimisena tutkijana vasta hieman yli vuoden, joten tutkijan rooli elämässä ja somessa on vielä uutta. Olen kuitenkin jo nyt huomannut, että some auttaa ihan hirveästi kansainvälisessä verkostoitumisessa ja yhteydenpidossa muihin tutkijoihin. Twitteristä esimerkiksi löytyy paljon saman alan ihmisiä ja esimerkiksi eräässä viime kesän konferenssissa parikin keskustelua on alkaneet siitä, että olen todennut henkilölle, että hän on Twitter-tuttuni.

– Some on myös mainio väylä yhteiskunnalliselle viestinnälle. Liian moni tutkija ylenkatsoo tämän. On olemassa jopa tutkimustietoa siitä, että omien tutkimuartikkelien esilläpito verkossa lisää tieteellisissä julkaisussa saatujen viittausten määrää. Tutkijoiden kirjoitukset jäävät helposti kirjaston hyllyihin pölyttymään, jos ei niitä mainosta, jaa ja pidä esillä verkossa. Nykyään puhutaan paljon tutkimuksen ”open-access” -julkaisemisesta: kaikilla pitäisi olla pääsy tutkimustietoon. Valveutunut tutkija osaa myös sanoittaa oman tutkimuksensa annin ja relevanssin eri sosiaalisten medioiden kielellä. Sillä tavalla, että tavallinen veronmaksaja ymmärtää.

Kuinka hyvin Helsingin teologiseen tiedekuntaan on juurtunut somekulttuuri?

– Ei se (ainakaan vielä) syvälle juurtunut ole. Joitain hyviä esimerkkejä kyllä on. Teologisessa tiedekunnassa on hyödynnetty tehokkaasti erilaisia verkko-oppimisen väyliä. Alkukielten oppimiseen tarkoitetut oppimisalustat ovat oiva esimerkki. Lisäksi joillain yksittäisillä tutkijoilla on mielenkiintoisia blogeja. Myös Teologia.fi on
mukavasti kehittynyt palvelu, joka on nykyään myös aktiivinen Twitterissä.

– Twitterin ja Facebookin kaltaiset palvelut ovat kuitenkin vasta tekemässä tuloaan. Tämä on sellainen asia, jossa jokaisen yksittäisen tutkijan pitäisi herätä, koska institutionaalinen viestintä somessa ei ole niin viehättävää kuin viestintä, jolla on ihmisen kasvot. Monille tutkijoille tämä on vielä aika uusi asia eikä aikaisempia esimerkkejä paljon ole. Taustalla saattaa olla esimerkiksi pelkoja siitä, että asioita täytyy somessa liikaa yksinkertaistaa tai tutkimusyhteisössä voi saada huonon maineen, jos notkuu Twitterissä. Moni varmasti myös ajattelee, että someviestintä ei kuulu tutkijan perustyöhön, mistä olen itse vahvasti eri mieltä. Valveutunut tutkija osaa myös sanoittaa oman tutkimuksensa annin ja relevanssin eri sosiaalisten medioiden kielellä. Sillä tavalla, että tavallinen veronmaksaja ymmärtää.

– Itse olen yrittänyt olla tuomassa yhdenlaista esimerkkiä siitä, miten tutkimus voi olla esillä sosiaalisessa mediassa. Yksi tähän mennessä hyvin onnistunut projekti on ollut meidän huippuyksikön viestintä sosiaalisessa mediassa. Olen itse mukana ”Changes in Sacred Texts and Traditions” -huippuyksikön viestintäryhmässä, jossa olemme jo valjastaneet blogin, Twitterin ja Facebookin vilkkaaseen käyttöön. Saavuttavuusluvut ovat kokoajan kasvaneet, kun olemme luoneet uutta sisältöä verkkoon. Twitterissä ja blogosfäärissä on ollut helppo verkostoitua kansainvälisesti. Tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomen Akatemian huippuyksikkö on näin vahvasti läsnä verkossa.Yksikköön voi käydä tutustumassa osoitteessa http://www.cstt.fi ja Twitterissä @CSTT_helsinki.

Twitter & Instagram & SnapChat: @Viljamitz
Blogi
Vlogi