Kiinnostavia avauksia kirkollisessa tubetuksessa

Tubettaminen on podcastingin ja blogin kirjoittamisen tavoin kärsivällisyyttä vaativa laji. Menestys tulee harvoin vaivatta ja lyhyessä ajassa. Näistä kolmesta sosiaalimedian ilmaisutavasta tubettaminen vie eniten aikaa ja on samalla teknisesti haastavin. Yksi merkittävä tekninen etu tubettajilla kuitenkin on. Tubettamista tehdään pitkälti yhdellä alustalla eli Youtube-videopalvelussa. Tämä helpottaa uusien yrittäjien esille pääsemistä.

Kirkolliset menestystarinat ovat tällä saralla Suomessa vähissä. Espoolaisen papin Jussi Kosken Pastorific -tili on kerännyt merkittävän määrän katseluita, mutta tili eli pitkään hiljaiseloa. Ville Mäkipelto on teologian tohtori ja tubettajana hän on maamme johtavia tieteen popularisoijia, mutta olisi väärin pelkistää hänet kirkolliseksi toimijaksi, sillä hänen asialistansa on niin laaja. Mäkipellon tili lukeutuu vlogit.fi-listauksen perusteella Suomen sadan seuratuimman henkilökohtaisen tilin joukkoon.

Molemmat edellä mainituista istuvat näköalapaikalla, sillä Koski on Suomen tubettajat ry:n hallituksen puheenjohtaja ja Mäkipeltokin on aktiivinen toimija Tubecon-tapahtuman taustalla vaikuttavassa yhdistyksessä.

Pastorific-kanava aktivoitui huhtikuun alussa Kosken aloittaessa Espoon seurakuntien mediapappina päätehtävänään tubetus. Tehtävä on neljäpäiväinen, mutta kyseessä on kuitenkin ennakkoluuloton satsaus Espoon seurakunnilta videoviestintään.

Helsinkiläinen Haagan seurakunta on osoittanut yhteisönä ennakkoluulotonta pioneerihenkeä videoiden tekemisessä. Lisäksi kirkkoherra Heikki Nenosen tubetusta Puolivirallinen-kanavalla voi katsoa vailla myötähäpeää.

Kiinnostava avaus on Nuori Kirkko ry:n yhdessä useamman yhteistyökumppanin kanssa tuottama kouluikäisille suunnattu viikottainen Ttila. Se on vuodesta 1938 alkaen ilmestyneen Joka Poika -lehden jatkumo. Lehti ilmestyi myöhemmin muun muassa JiiPee-nimellä ja vuodesta 2012 jiipeenetti.fi -verkkojulkaisuna. Suorana tiistai-iltapäivisin tehtävä Ttila-lähetys on pitkälti nuorten omaa käsialaa ja lähetyksen taltioinnin voi katsoa jälkeenpäin.

Espoolaisessa Olarin seurakunnassa vaikuttanut tubettava pappi Emilia Turpeinen siirtyi huhtikuun alussa Kirkkonummen seurakuntaan rippikoulu- ja nuorisopastorin virkaan, mutta tubettaminen kuuluu ilmeisesti jatkossakin hänen työnkuvaansa.

Kirkolliset tubettajat, aktiiviset ja passiiviset, on koottu yhdelle soittolistalle.
Tämä listaus on keskittynut luterilaisiin tubettajiin. Valitettavan monen kohdalla tubettaminen on jäänyt vain kokeiluksi. Mahdollisesti puuttuvat tilit voit kertoa kommenteihin tai sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Katso myös luterilaisten seurakuntien Facebook-sivujen listaus
Kirkollisten Instagram-tilien seuratuimmat
Vieraileva kolumnisti: Jeesuksen asetukset

Vieraileva kolumnisti: Olen sometakinkääntäjä

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen aikaisemmin ollut todella somevastainen. Koin somemaailman itselleni vieraaksi enkä kokenut itseänikään someen sopivaksi. Some tuntui kaltaisestani mustiinpukeutujasta kuin vaaleanpunaiselta takilta – väri ei istu minun päälle millään ja kokokin on kolme numeroa liian suuri. Vasta vuosi sitten kesällä uskaltauduin pukemaan sometakin varovasti päälleni ja perustin Instagram-tilin, jossa kuvaan avoimesti elämääni pappina.

Hiljalleen tekemisen kautta uteliaisuus kävi liian suureksi, rohkaistuin astumaan sovituskoppiin ja pystypäin myönnän olevani somen suhteen takinkääntäjä. Instagramin ja Snapchatin ihmeellisen maailman valloittamisen jälkeen aloitin heinäkuussa tubettamisen emiliapappi-kanavalla. Tubettaminen on ollut innostavaa ja jännittävää, mutta ennen kaikkea se on ollut mieletön mahdollisuus tehdä tätä työtä persoonallisella tavalla.

Aloitin tubettamisen, koska halusin kertoa pappeudesta naisen näkökulmasta. Haluan hälventää ennakkoluuloja papeista, tuoda kirkkoa lähemmäksi ja omalta osaltani tehdä uskosta arkisempaa. Tahdon antaa kirkolle nuoren aikuisen kasvot. Kirkko tarvitsee myös somessa eri-ikäisiä naisia ja miehiä kasvoikseen, sillä seurakuntalaisiakin löytyy laidasta laitaan. Jokainen voi olla läsnä somessa rohkeasti omalla persoonallisella tavallaan, sillä kaikkien ei tarvitse puhutella kaikkia.

Omia intohimojaan ja elämäntapaansa voi tuoda kirkon työntekijänä reippaasti esille. Arkisuus ja aitous puhuttelee ihmistä ja tuo lähemmäksi sekä kirkkoa että sen työntekijöitä. Itsekin olen halunnut somessa olla rehellisesti automatkoista, saippuakuplista ja elämän pienten ilojen fiilistelystä tykkäävä itseni. Koen, että sanoma toivosta, armosta ja rakkaudesta välittyy arkistenkin aihepiirien lävitse.

Yksi itselle tärkeistä piirteistä somessa on ollut se, että olen voinut tuoda esille papin elämää kymenlaaksolaisessa pikkukaupungissa. Usein esillä ovat suuremmat seurakunnat ja niiden työntekijät, mutta haluan tuoda tälle vastapainoa. Somempaa seurakuntaa kannattaa etsiä myös pikkukaupungeista ja maaseudulta, joissa tunnelma on omanlaisensa. Somen suurimpia iloja on se, ettei työ jää vain oman seurakunnan rajojen sisäpuolelle, vaan palvelee Kristuksen kirkkoa kaikkialla.

Pätkätyösukupolvea edustavana pätkäpappina haluan ajatella, että sometaidot ovat arvokkaita myös kirkon työmarkkinoilla. Some voi olla yksi merkittävä tapa lähetyskäskyn ”menkää ja tehkää” toteuttamiseen – kirkon ja sen työntekijöiden menemistä sinne, missä ihmiset muutenkin ovat. Tässä asiassa toivoisin kirkon riveihin lisää kaltaisiani takinkääntäjiä, jotka hyppäävät rohkeasti someen mukaan.

Emilia Turpeinen

Kirjoittaja on Haminassa vs. seurakuntapastorina. Hän rakastaa leveästi hymyilemistä, hoilaa ratissa nuotin vierestä ja parittaa toisinaan Converset alban kanssa. 

 Emiliapapin tubetuskanava. Snapchat & Instagram: emiliapappi.