Kirkon Twitterissä naiskärkipari ja muutama hylkiötili

android app blog blogging

Merkittävä ja iloinen asia on, että naiset ovat hyvin edustettuina kirkollisten vaikuttajien Twitter-listauksen kärjessä. Mari-Anna Stålnacke on Porin seudulla vaikuttava teologian tohtori, joka kertoo missiokseen auttaa ihmisiä elämään uskoaan todeksi arjen keskellä. Hän on kirjoittanut pitkään blogiaan englanniksi, mutta on nyt aloittanut myös suomenkielisen blogin. Twitterissä hän viestittelee englanniksi.

Marttaliiton toiminnanjohtajana tunnettu Marianne Heikkilä toimii tällä hetkellä Kansallisen lapsistrategian projektipäällikkönä. Heikkilä sai Aller Median vuoden somepomo 2015 -tittelin yleisöäänestyksessä. Heikkilä on todennäköisesti listauksen kirkkokuplan ulkopuolella tunnetuin vaikuttaja.

Seuratuimpien kirkollisten Twitter-vaikuttajien listassa pitää mennä aina sijalle neljä asti löytääkseen ensimmäisen kirkossa nyt vakinaisesti toimivan henkilön. Emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen ja seuraajansa Tapio Luoman tili Espoon piispuuden ajalta vaikuttavat päivittämättömiä hylkiötilejä. Mäkinen lienee tehnyt tilaa seuraajalleen, mutta perinteisesti eläkepiispoilla on ollut halua kommentoida kirkon ja maailman nykytilaa.

Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (16.3. 2019)

Seuraajat/seuratut (vastaavat luvut 1.5. 2017)

  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 20 140/18 548 (19101/17383)
  2. Marianne Heikkilä, Marttaliiton pääsihteeri ja pastori (@marttamanna)18257/15885 (14 620/13 078)
  3. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 6653/35 (6080/ 43)
  4. Teemu Laajasalo, Helsingin hiippakunnan piispa (@teemulaajasalo) 5147/194 (3549/136)
  5. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 4308/1384 (2837/1043)
  6. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 4066/2392 (2367/1867)
  7. Jaakko Heinimäki, päätoimittaja, Kirkko ja kaupunki (@jaheinim) 4021/705 (2990/550)
  8. Ville Mäkipelto, Teologian tohtori, tubepersoona (@viljamitz) 3808/1729 (3458/1952)
  9. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 3661/2083 (2535/1649)
  10. Johanna Korhonen, toimittaja, kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 3627/ 398 (2859/389)
  11. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 3251/3272 (3113/3675)
  12. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 3184/816 (2373/692)
  13. Inka Valtamo, diakoni (inkamaria66) 3162/2191
  14. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 2819/246 (2004/192)
  15. Lari Lohikoski, verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 2260/2347 (2114/2126)
  16. Visa Viljamaa, pastori, Kallion srk (@Visapos) 2030/928 (1942/933)

Organisaatioiden listalla Kirkon Ulkomaanapu tekee näyttävän nousun listakakkoseksi. Helsinkiläisen Pakilan seurakunnan luvut ovat laskeneet reilusti edelliseen listaukseen nähden ja aikoinaan seurakuntavaalien nimikkotiliksi perustettu Usko hyvän tekemiseen on jätetty puolestaan oman onnensa nojaan hylkiötiliksi vuoden 2016 lopussa. Jos tarvetta ylläpitämiseen ei ole ollut, kuinka suuri vaiva olisi vain poistaa tili?

Kirkon seuratuimmat, organisaatiot Top15 (17.3. 2019)

Seuraajia/seuratut (vastaavat luvut 2.5. 2017)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 7910/903 (6372/817)
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 5156/1190 (3953/1118)
  3. Kirkko ja kaupunki (@Kirkko_kaupunki) 4557/2644 (3226/2672)
  4. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 3224/4823 (3736/4658)
  5. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2955/630 (2580/619)
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 2479/1528 (2007/1584)
  7. Vapaaehtoistyö.fi (@Vapaaehtoistyo) 2232/ 2891 (1744/1883)
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1887/2137 (1554/1718)
  9. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1616/180 (1282/180)
  10. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 1598/453 (1222/415)
  11. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 1505/1774 (1221/1464)
  12. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1457/1211 (1412/1232)
  13. Kirkko Helsingissä (@kirkko_hkissa) 1358/188
  14. Helsingin srk-yhtymän erityisnuorisotyö (@Snellu1) 1349/2381
  15. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1302/629 (1351/636)
  16. Jouluradio (@Jouluradio) 1282/666 (1126/663)


Seuraajamäärät ovat vain yksi tapa tarkastella viestinnän onnistumista. Laadukas viestijä voi olla monella tavalla Twitterissäkin. Jos havaitset virheen tai puutteen listauksessa, kerro ihmeessä, täydennämme palautteen perusteella. Voit lähettää kommenttisi halutessasi myös sähköpostitse: jan.erik.ahonen@gmail.com

Photo by Pixabay on Pexels.com

Piispat kelvollisesti edustettuina Twitterissä

 

Laitoimme kirkolliset Twitter-tilit järjestykseen tuttuun tapaan. Listauksen muutokset ovat pieniä.  Merkittävin on Marianne Heikkilän ”löytäminen” listakakkoseksi. Jaakko Heinimäen luvuissa näkyy, että Kirkko ja kaupungin päätoimittajuuden myötä hänen aktiivisuutensa sosiaalisessa mediassa on kasvanut. Teemu Laajasalo puolestaan vetää uusia seuraajia tunnettuudellaan muista yhteyksistä, sillä aktiiviseksi keskustelijaksi Twitterissä häntä ei voi mainita.

Omalla tavallaan merkittävää on, että listalta löytyy peräti kolme piispaa. Listamme ulkopuolella Turun piispa Kaarlo Kalliolalla on 886 seuraajaa. Muita suomalaisia luterilaisia piispoja Kallialan, Kari Mäkisen, Jari Jolkkosen ja Tapio Luoman lisäksi Twitterissä ei tiettävästi ole. Twitter-lukujen perusteella hahmottuu myös paavin vaikutusvalta, hänellä seuraajia on englanninkielisellä tilllään noin 11 miljoonaa.

Piispallisena pikku-uutisena voidaan pitää sitä, että Espoon piispalta ilmestyy Turun Kirkkopäivillä tviitin mittaisia saarnoja eli twaarnoja sisältävä kirja. Vastaava julkaisu ilmestyi aiemmin tänä vuonna pastori-tietokirjailija Teuvo V. Riikoselta.

Tämän listauksen näkökulma on kapea, määrä ei aina tarkoita laatua. Pienikin toimija voi olla laadukas viestijä tavoittamalla kohderyhmänsä ja saadessaan seuraajansa aktiiviseen vuorovaikutukseen. Edellisten listausten tavoin tämäkin saattaa kaivata täydennystä. Täydennyksiä voi lähettää kommentoimalla alle tai osoitteella: jan.erik.ahonen@gmail.com.


Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (1.5. 2017)

Seuraajat/seuratut (punaisella vastaavat luvut 10.1.2017)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 19101/17383 (18393/16779)
  2. Marianne Heikkilä, Marttaliiton pääsihteeri ja pastori 14 620/13 078
  3. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 6080/ 43 (5879/43)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 3549/136 (3408/129)
  5. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3458/1952 (3464/1962)
  6. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 3113/3675 (2970/3425)
  7. Jaakko Heinimäki, päätoimittaja, Kirkko ja kaupunki (@jaheinim) 2990/550 (2739/476)
  8. Johanna Korhonen, toimittaja, kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2859/389 (2766/387)
  9. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 2837/1043 (2587/994)
  10. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 2535/1649 (2307/1581) 
  11. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 2373/692 (2287/646)
  12. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 2367/1867 (2096/162)
  13. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 2114/2126 (2110/2091)
  14. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 2004/192 (1898/172)
  15. Visa Viljamaa, pastori, Kallion srk (@VViljam) 1942/933 (1889/915) 
  16. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö, KUA (@DevelopingMikko) 1939/1747 (1917/1619)

Kirkon seuratuimmat, muut Top15 (2.5. 2017)

Seuraajia/seuratut (punaisella vastaavat luvut 11.1. 2017)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 6372/817 (6148/804) 
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 3953/1118 (3688/1097) 
  3. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 3736/4658 (3746/4940) 
  4. Kirkko ja kaupunki  (@Kirkko_kaupunki) 3226/2672 (2867/2635) 
  5. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2580/619 (2494/621) 
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 2007/1548 (1904/1496) 
  7. Vapaaehtoistyo.fi  (@Vapaaehtoistyo) 1744/1883 (1615/1679 )
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1554/1718 (1464/1509)
  9. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1412/1232 1401/1238 
  10. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1351/636 (1327/639)
  11. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1282/180 (1229/181) 
  12. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 1222/415 (1167/388)
  13. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 1221/1464 (1163/1339)
  14. Jouluradio (@Jouluradio) 1126/663 (1145/665) 
  15. Tampereen seurakunnat (@TampereEvlSrkt) 1095/380 (1058/378)

 

Kolme vinkkiä seurattaviksi listan ulkopuolelta:

Kehittämiskonsultti, kouluttaja Karoliina Nivari  @Karoliinanivari, twaarna-kirjailija Teuvo V. Riikonen @teuvovriikonen ja Kirkko ja kaupunki -median uutispäällikkö Pauli Juusela @paulijuusela

Lue myös:

Kirkon paalupaikkatili vaihtui Instgramissa (toukokuu 2017)

Tästä edelliseen Twitter-listaukseen

Somempi yhteenveto: Paikalliseurakuntien Facebook-tykkäykset kiinnostivat lukijoitamme

FullSizeRender

On vetää yhteen alkuvuoden aikana blogissa julkaistut ”tilastot”. Emme edelleenkään väitä, että pelkät luvut kertoisivat ehdottomasti someviestinnän laadusta, mutta kelvollisen lähtökohdan syvempään laadulliseen analyysiin niistä voi hyvinkin saada. Esimerkiksi se, että pieni Toivakan seurakunta on Facebookissa jäsenmääräänsä nähden suuri, ei ole merkityksetöntä. Huomion arvoista on, että helluntailaistaustaiset toimijat ovat myös moneen luterilaiseen vastaavaan organisaatioon nähden tykätympiä.

Ehdottomasti eniten huomiota herännyt listauksemme oli Facebookin tykätyimmät luterilaiset paikallisseurakunnat, sillä on yli 3900 näyttö kertaa blogissa. Espoon Tuomiokirkkoseurakunta piti  ykkössijansa merkittävän kasvun siivittämänä. Helsingissä Kalliossa, Malmilla ja Paavalissa on lukujen valossa tehty hartiavoimin tykkäysmäärässä näkyvää työtä. Huomattavia kasvupyrähdyksiä on muun muassa Borgå svenskan ja Hyvinkään luvuissa. Luetteloon nousee kaksi espoolaista seurakuntaa.

Luterilaisten seurakuntayhtymien Facebook-sivujen tykkääjämäärissä on muutama hyvä kiri. Tampereella tehty pitkäjänteinen perustyö näkyy, sillä uusia tykkäyksiä on tullut reilut 2400. Ylä-Savon seurakunnat ansaitsee tunnustuksen, sillä sivun tykkääjäkaarti on liki kaksinkertaistanut edelliseen listaukseen nähden. Kirkko Vantaalla ja Luterilainen kirkko Joensuussa nousevat puolestaan kärkikymmenikköön.

Jouluradio on totutusti kirkollisten medioiden ja järjestöjen Facebook-sivustojen ylivoimainen tykkäysykkönen, Taivas TV 7 on puolestaan medioista kartuttanut lukuaan suhteessa eniten. Järjestöjen kärkipaikalla pysyi kasvussaan hyvätahtinen Kirkon Ulkomaanapu, mutta on hyvä muistaa, että erityisesti avustusorganisaatioilla on useampia sivuja, joten ”pääsivun” tykkäykset eivät kerro koko totuutta.

Helluntailaistaustaisten seurakuntien, Avainmedian, Fidan ja Pelastusarmeijan hyvät luvut paljastavat, että maassamme pienempien uskontokuntien tiiviit vuorovaikutussuhteet konkretisoituvat muun muassa sometykkäyksinä. Tästä löydät muiden kuin luterilaisten toimijoiden listauksen.

Listasimme tunnettujen luterilaisen kirkon tviittaajien ja instituutioden listat seuraajamäärien mukaan.  Kirkon Twitter-tili on ylittänyt kuudentuhannen seuraajan rajan. Televisiosta tutut helsinkiläiset kirkkoherrat, Kari Kanala ja Teemu Laajasalo keräävät tasaiseen tahtiin seuraajia Twitterissä. Kenttärovasti Timo Waris tekee melkoisen pyrähdyksen.

Tarkastimme uuden vuoden aluksi myös kirkolliset Instagram-tilastot. Seuraajamäärä on vain yksi mittareista, mutta kelpo alku selvitettäessä kuinka keskeinen asema ”kirkonmäellä” on sosiaalisessa mediassa. Tilejä verratiin nyt neljättä kertaa. Jouluradion tuorein sesonki näkyy selvästi luvuissa, myös Kirkko Suomessa jatkaa vahvaa kasvuaan. Helsinkiläisen Pakilan seurakunnan tili on paikallisseurakunnaksi mainioissa luvuissa. Sama pätee porilaisen Teljän seurakunnan tilin seuraajamäärään. Ainakin Pakilan seurakunnan lukujen takana on suuri seurattujen määrä.

Lue myös: Kirkko ja kaupunki: Aleppon kellot soivat muutosta

Arkkipiispa ja televisiosta tutut kirkkoherrat seurattuja Twitterissä

pulu
Päivitimme tunnettujen luterilaisen kirkon tviittaajien ja instituutioden listat seuraajamäärien mukaan. 
Kirkon Twitter-tili on ylittänyt kuudentuhannen seuraajan rajan. Televisiosta tutut helsinkiläiset kirkkoherrat, Kari Kanala ja Teemu Laajasalo keräävät tasaiseen tahtiin seuraajia Twitterissä. Kenttärovasti Timo Waris tekee melkoisen pyrähdyksen.  
Uutuutena listauksessa ovat punaisella fontilla tilin seuraamien määrä.
Pakilan seurakunnan tili tekee merkittävän nousun, se on kerännyt runsaasti seuraajia seuraamalla aktiivisesti. Pakilalla on nyt eniten seuraajia Suomen luterilaisista seurakunnista Twitterissä, eri asia on, kuinka hyvin pakilalaiset ovat tässä luvussa edustettuna.
Valomerkki välkkyy viimeistä kertaa listalla, sillä tilistä on tulossa @kirkkojakaupunki. Suurella sydämellä -tilin nimi on myös vaihtunut, nyt se on @vapaaehtoistyo.fi
Korjaamme listaa mielellämme, voit kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com. 

Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (10.1. 2017)

Seuraajat/seuratut (edelliset luvut 2.4.2016)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 18393/16779 (16 605)
  2. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 5879/43 (5256)
  3. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3464/1962 (3448)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 3408/129 (2901)
  5. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 2970/3425 (2068)
  6. Johanna Korhonen, toimittaja, kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2766/387 (2565)
  7. Jaakko Heinimäki, päätoimittaja, Kirkko ja kaupunki (@jaheinim) 2739/476 (2445)
  8. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 2587/994 (1924)
  9. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 2307/1581 (2114)
  10. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 2287/646 (2013)
  11. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 2110/2091 (1953)
  12. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 2096/162  (1709)
  13. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö, KUA (@DevelopingMikko) 1917/1619 (1840)
  14. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 1898/172 (1559)
  15. Visa Viljamaa, pastori, Kallion srk (@VViljam) 1889/915 (1599)

Kirkon seuratuimmat, muut Top20 (11.1. 2017)

Seuraajia/seuratut (edelliset luvut 2.4.2016)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 6148/804 (5355)
  2. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 3746/4940 (1681)
  3. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 3688/1097 (2891)
  4. Valomerkki.fi (@ValomerkkiFI) 2867/2635 (2064)
  5. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2494/621 (2219)
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 1904/1496 (1589)
  7. Vapaaehtoistyo.fi (ent. Suurella Sydämellä) (@Vapaaehtoistyo) 1615/1679 (1458)
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1464/1509 (1301)
  9. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1401/1238 (1258)
  10. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1327/639 (1144)
  11. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1229/181 (1041)
  12. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 1167/388 (950)
  13. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 1163/1339 (990)
  14. Jouluradio (@Jouluradio) 1145/665 (965)
  15. Tampereen seurakunnat (@TampereEvlSrkt) 1058/378 (915)
  16. Maata näkyvissä -festivaali (@maatanakyvissa) 1004/184 (965)
  17. Espoon hiippakunta (@Espoonhpk) 987/765 (805)
  18. Lontoon merimieskirkko (@Lontoonkirkko) 933/374 (777)
  19. Ev. lut. kyrkan Finland (@kyrkans_komm) 910/832 (827)
  20. Kirkkovene -huumorisivusto (@Kirkkovene) 873/75 (702)

Lue myös:

Hiljaisuuden ystävät nousi kohinalla tykättyjen listalle (Järjestöt Facebookissa)

Helsingin Pakilassa ja Porin Teljässä oiva Instagram-pöhinää (Kirkolliset Instagram-tilit)

Kirkko Suomessa ja Tampere kovassa kasvutahdissa, Ylä-Savo lähes tuplasi tykkäykset (Seurakuntayhtymät Facebookissa)

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Kirkko 5000:n, 3 henkilöä 2000:n kerhoon

Päivitimme tunnettujen luterilaisen kirkon tviittaajien sekä instituutioden listat seuraajamäärien mukaan. Kirkon Twitter-tili on ylittänyt viiden tuhannen seuraajan rajan. Tällä hetkellä yhteensä yhdeksän kirkollista henkilöä on saavuttanut Twitterissä kahden tuhannen seuraajan rajan, uusimpina Hilkka Olkinuora, Timo Waris ja Tapio Luoma. Somempi seurakunta onnittelee.
Seurakuntien tilien raju nousija on Pakilan seurakunta, joka on kerännyt runsaasi seurattavia mutta myös seuraajia. Pakilalla on eniten seuraajia Suomen luterilaisista seurakunnista Twitterissä.
Korjaamme listaa mielellämme, voit kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com. Suluissa vertailuluku noin neljän ja seitsemän kuukauden takaisiin (5.9) listoihin. Edellisen listan löydät tästä
Istagram-tilien tuoreimman katsauksen löydät täältä.
Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (2.4.2016)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 16 605 (15 635, 14 994)
  2. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 5256 (4709, 4143)
  3. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3448 (3185, 3026)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 2901 (2748, 2502)
  5. Johanna Korhonen, toimittajaja kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2565 (2455)
  6. Jaakko Heinimäki, kirjailija-pastori (@jaheinim) 2445 (2311, 2164)
  7. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 2114 (1833, 1538)
  8. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 2068 (1865, 1682)
  9. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 2013 (1791, 1648)
  10. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 1953 (1577, 1455)
  11. Kari Kanala, kirkkoherra ja mediahahmo (@karikanala) 1924 (1664, 1306)
  12. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö KUA (@DevelopingMikko) 1840 (1771)
  13. Samuli Suonpää, toimittaja (@Suonpaa) 1709 (1419, 1118)
  14. Markus Kuisma, Isoset Ry:n aktiivi (@MarkusKuisma) 1631 (1614, 1693)
  15. Visa Viljamaa, pastori Oulunkylän srk (@VViljam) 1599 (1508, 1431)
  16. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 1559 (1371, 1278)

 

Kirkon seuratuimmat, muut (2.4.2016)

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 5355 (4199, 3775)
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 2891 (2413, 1878)
  3. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2219 (2079, 1946)
  4. Valomerkki.fi (@ValomerkkiFI) 2064 (1119, 674)
  5. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 1681 (640)
  6. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 1589 (1434, 1254)
  7. Suurella Sydämellä (@Vapaaehtoistyo) 1458 (1312, 1206)
  8. Kirkon kasvatus ja perheasiat (@kirkonkasvatus) 1301 (1126)
  9. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1258 (1155, 1109)
  10. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 1144 (994, 898)
  11. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 1041 (936, 885)
  12. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 990 (893, 819)
  13. Maata näkyvissä -festivaali (@maatanakyvissa) 965 (947, 877)
  14. Jouluradio (@Jouluradio) 965 (940, 616)
  15. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 950 (808, 670)
  16. Tampereen seurakunnat (@TampereEvlSrkt) 915 (852, 788)
  17. Ev. lut. kyrkan Finland (@kyrkans_komm) 827 (777, 735)
  18. Espoon hiippakunta (@Espoonhpk) 805 (699, 622)
  19. Lontoon merimieskirkko (@Lontoonkirkko) 777 (736, 675)
  20. Kirkkovene -huumorisivusto (@Kirkkovene) 702 (612, 550)
  21. Turun seurakunnat (@turunsrk) 690 (639, 586)
  22. Kuopion seurakunnat (@Kuopionsrkt) 646 (572, 515)

Tilaa innostava ja asiantunteva Somempi seurakunta -koulutus tästä!

Nina Tyni ei kuulu kirkkoon – mutta seuraa sitä

image001

Nina Tyni viestitti Twitter-tilillään, ettei kuulu kirkkoon, mutta kirkon Twitter-tili on hänestä vertaansa vailla. Somempiseurakunta tarttui tviittiin ja pyysi Tyniä kirjoittamaan tarinansa:

Suhteeni kirkkoon ja uskontoon on aika neutraali. Minut on kastettu, olen käynyt rippikoulun ja kuuluin evankelis-luterilaiseen kirkkoon täysi-ikäiseksi saakka. Suvussani on hyvin uskonnollisia henkilöitä, mutta uskonto näkyi omassa kodissani lähinnä iltarukouksena ja seurakunnan kerhoina. Teini-iässä olin myös itse vetämässä seurakunnan kerhoa. Tätä kirjoittaessani tajuan, että itse asiassa kirkko on ollut osa elämääni pitkän aikaa, mutta en ole sitä huomannut. Tai ymmärtänyt.

Lukioiässä minulle tuli tunne, ettei kirkko anna minulle mitään enkä toisaalta minäkään kirkolle. Minua alkoi ärsyttää koulun yksipuolinen tunnustuksellinen uskonnon opetus. Eräällä uskonnon tunnilla lukiossa kävimme keskustelua siitä, joutuvatko homot helvettiin. Tunnilla oli mukana useampia seurakunnassa aktiivisia nuoria, joiden mielestä homot joutuvat helvettiin ja opettajakin tuntui olevan samaa mieltä. Samoihin aikoihin myös sukuuni kuuluvien erittäin uskonnollisten ihmisten ajatukset alkoivat ahdistaa. Silloin kirkosta eroaminen kävi ensimmäistä kertaa mielessä. En halunnut olla osa yhteisöä, joka ei hyväksy ihmisiä sellaisina kuin he ovat.

Kirkosta eroaminen ei ollut kuitenkaan päähänpisto. Keskustelin siitä aika paljon ystävieni kanssa ja eräs ystäväni muistutti, että kirkko tekee myös paljon hyvää. Se auttaa hädänalassa ja huonossa asemassa olevia ihmisiä ympäri maailman. Päätin kuitenkin, etten halua sekoittaa uskontoa ja avunantoa ja että voin kohdentaa avun jotakin muuta kautta. Erosin kirkosta ja kertoessani siitä äidilleni näin hänen katseestaan, kuinka hänen unelmansa minun kirkkohäistäni menivät sirpaleiksi. En ole kuulunut kirkkoon kymmeneen vuoteen, mutta päätös erota ei ole kaduttanut.

Aloin seurata kirkkoa (@kirkko_evl) Twitterissä muutama päivä sitten, mutta olin jo aiemmin käynyt kurkistelemassa twiittejä aika ajoin. Eli siis stalkkaamassa kirkkoa!

Kirkko todella yllätti! Minun mielessäni kirkko on ollut kaavoihin kangistunut vanha instituutio, jonka ainoa tehtävä on saarnata Jumalan sanaa. Ainakaan Twitterissä näin ei ole ja olenkin selkeästi alkanut nähdä kirkon uudessa valossa sen seurauksena. Myös Kirkko & Kaupungin julkaisemat Ville Rannan pilapiirrokset ovat nostaneet kirkon profiilia silmissäni. Minusta on hienoa, että kirkko uskaltaa.

Twitterissä kirkko on yllättävänkin ajankohtainen ja antaa paljon ajateltavaa. Haluan erilaisia näkökulmia asioihin ja muun muassa kirkon tiliä seuraamalla niitä saa. Kirkon tili tekee hyvää työtä Twitterissä. Hyvä twitterpresenssi on aikaansa seuraava ja keskusteleva, mutta myös mielipiteitä esittävä niitä kuitenkaan tuputtamatta. Seuraamisen aloittamisen kynnys oli matala, koska tilillä ei tuputeta.

Minua kiinnostavia ja kirkollekin ajankohtaisia aiheita ovat olleet mm. naisen asema, maahanmuutto ja siihen liittyvä lähimmäisenrakkaus. Toivon, että tilillä edelleen jatketaan kantaaottavaa linjaa ajankohtaisiin aiheisiin.

Hengellistä sisältöä minä en kaipaa. #Twaarna’t jossain vaiheessa ärsyttivät, mutta Twitterissä on helppo skipata sellainen sisältö, joka ei kiinnosta. Muualla kuin sosiaalisessa mediassa en kirkkoa ja kirkon viestintää seuraa.

Sosiaalisessa mediassa ei ole yhtä kirkon edustajaa tai kirkon ääntä, sosiaalisessa mediassa kirkko näkyy usein yksilöiden kautta. Ensimmäinen Twitterissä vastaan tullut kirkkoon liittyvä henkilö taisi olla Visa Viljamaa (@VViljam). Eka ajatukseni oli, että vau, voiko kirkkokin olla näin cool.

Kirjoittaja Nina Tyni (@nuusa_) on sähäkkä taskuelektrotötterö, elämäntapapyöräilijä, intohimoinen optikko ja onnellinen feministi.

Twitterissä et ole tärkeä – tee itsestäsi tärkeä!

Tutkin työkseni seurakuntien viestintää ja tongin myös Twitter-tilien sisältöjä. Luterilaisten seurakuntien Twitter-elämän soisi olevan paljon nykyistä somempaa. Monet kun ovat aktiivisia, mutta sellaisilla tavoilla, jotka on tarkoitettu aivan muihin välineisiin. Twitter ei ole kotibileet, jossa sinut tunnetaan ja jossa olet tärkeä muillekin bailaajille.

Twitter on jatkuva ja päättymätön mielipiteiden kesäfestari, jossa on erotuttava massasta, jos haluaa tulla huomatuksi. Hienointa on, että se on mahdollista.

Olisin voinut kirjoittaa pitkän listan havainnoista matkan varrelta, mutta se lipsahtaa helposti negatiiviseksi ja heikkouksia kaivelevaksi. Toki huonoja näyttöjä Twitterin käytöstä ja työajan tuhlaamisesta sen päivittämiseen riittää, mutta ollaanpa kuitenkin positiivisia. Suosittelen muutamia nyrkkisääntöjä, joilla päästä oikeaan suuntaan. Saa printata työhuoneen seinälle.

1. Päätä, miksi ja millä saundilla olet mukana. Tämä on todella tärkeää, sillä se helpottaa omaa työtäsi. Tiedät, mitä julkaiset ja minkä jätät pois julkaistavaksi muualla. Seuraajillasikin on oikeus tietää, mitä sisältöä ja tyyliä odottaa. Ja jos et juuri nyt tiedä, miksi julkaiset tililläsi, älä hätäänny. Istu alas, hengitä syvään ja tee päätös – ja pysy siinä. Yksinkertaista.

2. Tutki, milloin viestejäsi luetaan. Hämmästyttävää kyllä, ihmiset eivät istu tietokoneen ääressä odottamassa, milloin suosiollisesti postaat. Verkosta löytyy erilaisia neuvoja siitä, milloin Twitterissä kannattaa julkaista. Nämä neuvot eivät kuitenkaan ole yleispäteviä, vaan lukeminen vaihtelee teemasta ja tyylistä riippuen. Siksi sinun pitää kokeilla ja oppia oma vastaanottajakuntasi. Ajasta lähetyksiä esimerkiksi apuohjelmien avulla lähtemään eri aikoina ja katso, mitä tapahtuu. Apuohjelmavinkkinä ajastukseen Bufferapp.com.

3. Flirttaile ja näyttäydy, sillä Twitterin päättymättömillä kesäfestareilla ei saa huomiota kyyhöttämällä omassa teltassa. Kommentoi rohkeasti ja oman saundisi mukaan muiden keskusteluja. Toki retweettaukset auttavat alkuun, mutta suora kommentointi, kehuminen ja arvostelu ovat ratkaisevia, kun haluat näyttäytyä kiinnostavassa seurassa ja tehdä itsesi tärkeäksi. Järkevää flirttailua on myös se, että lisäät muiden käyttäjien @nimiä mukaan omiin viesteihin.

4. Toista ydinviestejäsi. Twitterissä toisto on luvallista aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Facebookissa. Voit surutta laittaa tärkeimmän asiasi päivittymään lukuisia kertoja. Voit julkaista vanhoja viestejä, joiden olet huomannut keräävän huomiota. Joskus vanhan pieni freesaus tekee toki hyvää, mutta aina sekään ei ole tarpeellista.

5. Älä julkaise rivi-ilmoituksia. Vertaa omia twiittejäsi lehtien rivi-ilmoituksiin. Samankaltaisuudet kertovat ongelmista. Korjaa somemmaksi.

6. Käytä kuvitusta ja versioi se twitterin mittoihin. Kuvien käytöllä on valtava merkitys siihen, kuinka moni seuraa twiitiäsi. Kuvat kannattaa versioida tai ainakin mitoittaa Twitteriin sopiviksi. Älä siis käytä automaattisesti samoja kuvia eri some-alustoilla. Apuohjelmavinkkeinä kuvitukseen Vine ja Canva.com.

7. Ja sitten ne #häsät eli #aihetunnisteet eli #hashtagit. Niitä käyttäessäsi mieti, mitä tunnisteita lukijasi käyttävät. He eivät ole kiinnostuneita sinun tavastasi ajatella vaan omastaan. Pyri aina kahteen tai kolmeen tunnisteeseen, joiden avulla kytket oman twiittisi muihin keskusteluihin.

Kehnoimmat tilit ovat yhdistelmiä lehtien rivi-ilmoituksista ja linkeistä julkaisijan Facebook-tiliin. Ilman #aihetunnisteita ja @nimiä. Ilman osallistumista mihinkään keskusteluihin. Omassa nurkassa kyhjöttäen.

Eieieieinäinpojat!

Twitteristä ei seurata yhden toimijan yksittäisiä tapahtumatietoja eikä sinne hakeuduta lukemaan muiden some-alustojen julkaisuja. Sinne hakeudutaan elämään twitteriksi.

Mikko Hormio

vieraileva kolumnisti, viestintämuotoilija, Ihminen 360°

Kirkolliset Twitter -persoonat ja organisaatiot Top-listat 

 IMG_2711
Päivitimme tunnettujen luterilaisen kirkon tviittaajien sekä instituutioden listat seuraajamäärien mukaan. Korjaamme listaa mielellämme, voit kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com. Suluissa vertailuluku noin kolmen kuukauden takaiseen (5.9) listaan. Edellisen listan löydät tästä.
Edit: Korjattu Usko hyvän tekemiseen listalle takaisin ja Kirkon kasvatuksen, Pakilan seurakunnan ja Johanna Korhosen tilit lisätty.
Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 15 (15.12)
  1. Mari-Anna Stålnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 15 635 (14 994)
  2. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 4709 (4143)
  3. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz) 3185 (3026)
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 2748 (2502)
  5. Johanna Korhonen, toimittajaja kirkolliskokousedustaja (@johannakorhonen) 2455
  6. Jaakko Heinimäki, kirjailija-pastori (@jaheinim) 2311 (2164)
  7. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 1865 (1682)
  8. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao) 1833 (1538)
  9. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 1791 (1648)
  10. Mikko Koivumaa, viestintäpäällikkö KUA (@DevelopingMikko) 1771
  11. Kari Kanala, kasvatuksen pastori ja mediahahmo (@karikanala) 1664 (1306)
  12. Markus Kuisma, Isoset Ry:n aktiivi (@MarkusKuisma) 1614 (1693)
  13. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 1577 (1455)
  14. Visa Viljamaa, pastori Oulunkylän srk (@VViljam) 1508 (1431)
  15. Samuli Suonpää, Kyyhkysen päätoimittaja (@Suonpaa) 1419 (1118)
  16. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 1371 (1278)

 

Kirkon seuratuimmat, muut

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkko_evl) 4199 (3775)
  2. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 2413 (1878)
  3. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 2079 (1946)
  4. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 1434 (1254)
  5. Suurella Sydämellä (@Vapaaehtoistyo) 1312 (1206)
  6. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1155 (1109)
  7. Kirkon kasvatus ja perheasiat 1126 (@kirkonkasvatus)
  8. Valomerkki.fi (@ValomerkkiFI) 1119 (674)
  9. Usko hyvän tekemiseen (@uskohyvaan) 994 (898)
  10. Maata näkyvissä -festivaali (@maatanakyvissa) 947 (877)
  11. Jouluradio (@Jouluradio) 940 (616)
  12. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 936 (885)
  13. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 893 (819)
  14. Tampereen seurakunnat (@TampereenEvlSrkt) 852 (788)
  15. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 808 (670)
  16. Ev. lut. kyrkan Finland (@kyrkans_komm) 777 (735)
  17. Lontoon merimieskirkko (@Lontoonkirkko) 736 (675)
  18. Espoon hiippakunta (@Espoonhpk) 699 (622)
  19. Pakilan seurakunta (@pakilansrk) 640
  20. Turun seurakunnat (@turunsrk) 639 (586)
  21. Kirkkovene -huumorisivusto (@Kirkkovene) 612 (550)
  22. Kuopion seurakunnat (@Kuopionsrkt) 572 (515)

Edelliseen listaan nähden Suomen ev.lut.kirkkko eli @Kirkko_evl (ennen @Kirkon_tiedotus) on muokannut osoitettaan ja vastaavasti @Vaalit2014 -tili on nykyään @uskohyvaan. Mikko Koivumaa nousi nyt listalle tultuaan töihin Kirkon ulkomaan apuun, joten häneltä ei ole vertailulukua syyskuulta. Syyskuun lukua ei ole myöskään kirkon kasvatuksen tilille.

Jyri Komulainen: Olen valmis keskusteluihin

Jyri_Real

Piispainkokouksen pääsihteeri, dosentti Jyri Komulainen on aktiivinen Twitterissä. Tämä ei tarkoita vain päivityksiä silloin tällöin, vaan myös aktiivista keskustelua.

 Hän on niitä harvoja kirkollisia korkean profiilin vaikuttajia, jotka eivät ole somen käkikelloja eli katoa tavoittamattomiin jonkin yksittäisen päivityksen jälkeen. Toisena esimerkkinä vuorovaikutteellisesta viestinnästä voi mainita kirkkohallituksen kansliapäällikön Jukka Keskitalon.

 Twitter sopii Jyri Komulaisen mielestä hyvin julkiseen vuorovaikutukseen asiantuntijaprofiililla.

 – Olen huomannut, että etenkin toimittajat ovat Twitterissä aktiivisia. Media on ottanut minuun asiantuntijana yhteyttä joskus, kun olen kirjoittanut Twitterissä ajankohtaisesta teemasta. Olen jakanut siellä myös omia blogipostauksiani.

 Komulainen toisin sanoen yhdistää kaksi sosiaalisen median välinettä toisiinsa, blogin ja Twitterin. Näin hän lisää blogikirjoitustensa tavoitettavuutta.

 

Nopeiden täsmäiskujen väline

 Komulaisen tviiteistä on pääteltävissä, että hänen henkilökohtainen elämä ja työelämänsä ovat monin tavoin päällekkäistä. Silti tulokulma on liki aina ammatillinen.

– Twitter on vapaa-aikaa ja työtä. Olen tutkijataustainen ja ollut yliopistossa pitkään palkansaajana. Olen tottunut siihen, että ei ole työaikaa. Olenko enemmän dosentti vai pääsihteeri kun tviittaan ­ ehkä enemmän dosentti. Suurin osa tviiteistäni käsittelee omia erityisalueittani. Pienempi osa heijastelee nykyistä pääsihteerin virkaani.

– Olen myös valmis lähtemään keskusteluihin. Twitter on nopeiden täsmäiskujen väline. Olen siellä entisestäänkin oppinut tiivistämään ilmaisuani, koska merkkejä on vähän, hän lisää.

 Twitter on niin kutsuttu mikroblogipalvelu. Yhden viestin enimmäismitta on 140 merkkiä.

Komulainen kokee, että hänen dosentuurinsa tuo hänelle suorastaan vastuuta viestiä ja jakaa tietoa.

– Olen erikoistunut asioihin, joita Suomessa ei hirveän paljon tunneta. Olen tutkinut esimerkiksi uskontojen kohtaamista, aasialaista teologiaa ja hindulaisuutta sekä katolista kirkkoa.

 En kaipaa kontrollia

 Jyri Komulainen ei seuraa Twitterissä niinkään instituutioiden tilejä. Hän seuraa ennemmin yksittäisiä ihmisiä tai itseään kiinnostavan tiedon lähteitä, kuten katolisia uutispalveluita.

 Kirkossa monet asiat ovat varsin kontrolloituja ja ne kulkevat tarkkojen hallinnollisten prosessien läpi. Samanlaista kulttuuria ei Komulaisen mielestä tarvita sosiaaliseen mediaan.

 – En pidä realistisena, että kirkon some-viestintää sinänsä kontrolloitaisiin.

 Virkansa puolesta hänelle ei ole määritelty mitään erityistä roolia sosiaalisessa mediassa. Hän on ollut itse aktiivinen.

 – Joskus ajattelin, pitäisikö perustaa piispainkokouksen kanslia -niminen Twitter-tili. Jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut huono ratkaisu. Instituutioviestintä ei kiinnosta ihmisiä niin paljon, se on byrokraattisempaa. Nyt pystyn itse tviittaamaan samat asiat. Twitterissä on hyvä mennä henkilöt edellä. Piispojen toivoisin tulevan enemmän mukaan.

 Tällä hetkellä Twitterissä ovat omilla nimillään piispoista Tapio Luoma, Jari Jolkkonen, Kaarlo Kalliala ja arkkipiispa Kari Mäkinen.

Jyri Komulainen jakaa Twitterissä esimerkiksi havaitsemiaan kiinnostavia nettiartikkeleja.  Sosiaalisen median käyttö on joskus haastavaa yhdistää muihin velvollisuuksiin.

 – Eiköhän kaikkien lasten näkökulmasta se, että isällä tai äidillä on älypuhelin, ole tietynlainen miinus. Ennen luettiin sanomalehtiä, nyt älypuhelinta.

 Arabikevät ja lestadiolaiskuplinta

 Teologina Komulainen on miettinyt sosiaalista mediaa myös jumaluusopilliselta kannalta. Hän pohtii, voisiko Twitteriä pitää nykyajan areiopagina eli eräänlaisena vakuuttamisen areenana.

 – Twitter on julkisempi kuin Facebook, siinä mielessä se on enemmän areiopagi. Twitter pakottaa lyhentämään ja tiivistämään sen, mikä on olennaisinta. Jos puhuu teologiasta tai kristillisestä uskosta, se on paikka, jossa pitää keskittyä olennaisimpaan.

 Sosiaalisen median myötä olemme yhä enemmän palaamassa takaisin kuvalliseen viestintään. Komulainen pohtiikin, miten kuvasymbolit eli emojit vievät suorastaan egyptiläisen kuvakirjoituksen aikaan.

 – Uskon ilmaisun pitää taipua siihenkin. Kirkon pitäisi olla ehdottomasti aktiivinen somessa. Luterilainen reformaatio sai suuren voiman kirjapainosta, se on selitys mullistuksille. Some on jo nyt selitys monille poliittisille murroksille viime vuosikymmeninä, Komulainen sanoo.

 Hän nostaa esimerkiksi arabikevään mutta myös kotoisen lestadiolaisen liikkeen kirkkopoliittisen kuplinnan.

 – Yksipuolinen viestintä on nyt täysin mennyttä aikaa. Se asettaa organisaatiot ja instituutiot suureen murrokseen.

 – Toisaalta nopean ja kasvottoman keskustelukulttuurin haaste on mistä koko yhteiskunta nyt puhuu ­ vihapuhe ja polarisaatio. Siinä mielessä myös kasvokkain kohtaamisen merkitystä pitää korostaa.

 

Teksti: Johannes Ijäs

Dinglen Jokinen: Älä anna pelon pilata onnistumista somessa

Juho

Suomen suurimman sosiaalisen liiketoiminnan asiantuntijayrityksen Dinglen toimitusjohtaja Juho Jokinen kertoo, että hänen vaimonsa osallistui hiljattain seurakunnan sylivauvakerhoon.

Kerho oli tarkoitettu pienten lasten äideille. Sillä on Facebook-ryhmä, joka on Juho Jokisen mielestä hyvä esimerkki hyödystä, jonka seurakunta voi somesta saada.

– Sylivauvakerho kestää vuoden, mutta Facebook-ryhmä toimii edelleen aktiivisesti. Sen osallistujat tukevat toisiaan ja tällä hetkellä puhuvat siitä, miten nyt 1½ -2-vuotiaat lapset voivat. Siellä on myös pastori mukana ryhmässä. Hän on mukana keskustelussa ihan kanssaeläjänä, ei enää viran puolesta vaihdettuaan työpaikkaa.

– Vuoden kestävä sylivauvakerho yhtäkkiä saattaa jatkuakin kymmeniä vuosia tämän ryhmän myötä. Seurakuntatoiminta sai uuden ulottuvuuden, Jokinen toteaa.

Juho Jokinen nimeää seurakunnan perustehtäväksi yhteen kokoontumisen ja leivän murtamisen. Toiminnan ytimessä on yhteisö. Jokisen mielestä seurakuntien läsnäolo sosiaalisessa mediassa voi pidentää ja syventää yhteisöllisyyden kokemista. Näin käy esimerkiksi, kun rippikouluryhmälle luodaan Facebook-ryhmä heti kun tiedetään, keitä ryhmään kuuluu. Parhaassa tapauksessa ryhmä voi pysyä aktiivisena hyvinkin pitkään, vaikka läpi elämän.

– Työntekijöille tämä on tietenkin uusi haaste. Pitää miettiä, että onko pastorilla tai nuorisotyöntekijällä siellä proaktiivinen rooli eli että hän myös itse tuottaa aktiivisesti sisältöä.

Jokinen alkaa visioida myös, että vastasyntyneelle luotaisiin kasteen yhteydessä Facebook-profiilin kaltainen digitaalinen profiili omaan kirkon kanavaan. Tätä kautta saisi tietoa seurakunnan toiminnasta, sylivauvakerhosta, nuorten toiminnasta, rippikoulusta ja niin edelleen.

– Voisi mahdollisesti sitten myös verkostoitua muitten samana vuonna tähän seurakuntaan liittyneiden kanssa, jolloin ihmisen elämää seuraisi sosiaalinen media tai verkosto. Vähän niin kuin sähköinen kirkonkirja, Jokinen innostuu.

– Tämä on nyt vähän tämmöistä utopiaa ja vaatisi ehkä oman sosiaalisen median tekemisen. Mutta jos kirkon, seurakunnan, tehtävä on olla uskovien yhteisö, mikä Raamatusta asti määritellään, niin kaikki yhteisöt toimivat nykyisin digitaalisesti. Jos olet jalkapallojengissä, teillä on varmasti nimenhuuto.com:issa tai jossain se jengin ryhmä. Miksi kaikilla seurakunnalla ei olisi tällaista, on minusta validi kysymys.

Sosiaalisessa mediassa olo on ytimeltään läsnäoloa, sisällön tuotantoa, vastaamista tai keskusteluun tarttumista. Se on siis juuri sitä, jossa seurakuntien työntekijät ovat vahvoja ja joihin heidät on koulutettu. Saattaa puuttua vain uskallus kokeilla välineitä.

Rakennettava pienin askelin

Juho Jokinen kertoo lukeneensa tiedotusvälineistä, että seurakunnat ovat panostaneet henkilöstön koulutukseen. Koulutusta tarvitaan myös sosiaalisen median käyttöön. On esimerkiksi tutustuttava eri some-kanaviin.

– Tarvitaan peruskoulutusta siitä, että tiedetään, miten ne toimivat. Näin saadaan ehkä aikaan omaehtoista totuttelua. Sitten toinen puoli on aktiivinen virallinen oikea toiminta. Seurakunnan pitäisi katsoa, mitä asioita heillä on nykytoiminnassa, jotka hoituisivat kätevämmin sosiaalisen median kanavien kautta.

Jos lähtee ensin tavoittelemaan täydellistä jäsenyyttä, se menee mönkään, koska ei tiedetä, mitä ihmiset somessa luontevasti tekevät. Sen takia kannattaa rakentaa pienin askelin. Sitten kun huomataan, että jokin toimii, voidaan ottaa isompia askelia ja tehdä teknologiaan investointeja.

Juho Jokinen uskoo, että myös kovissa työpaineissa kamppailevassa diakoniatyössä moni asia saattaisi sujua hyvin sosiaalisessakin mediassa.

– Tietysti kuulostaa pahalta, kun kysyy, voiko ihmisiä ”heittää” digitaaliseen kanavaan, mutta se voi olla ihan validi tapa. Meillä on monia ihmisiä, jotka saavat paljonkin tukea verkon kanavista. Miksei seurakunta voisi sitä tarjota?

– Tosin ymmärrän sen hyvin, että ei varmasti mene läpi, jos esimerkiksi diakoniatyö on niin tukossa, että on jonot koko ajan ja sitten sanotaan, et nyt teidän pitäisi auttaa myös verkossa.

Jokisen vinkki tilanteeseen ovat sosiaalisen median pilotit. Kerätään seurakunnan työntekijöistä vapaaehtoisten joukko, jotka lähtevät miettimään jonkin toiminnan organisoimista sosiaalisen median kautta. Heille varataan seurakunnan johdon toimesta aika ja laitteet kokeiluun.

– Sitten kokoonnutaan välillä yhteen valmentajan kanssa jakamaan kokemukset ja kertomaan, mitä tapahtui ja miltä tuntuu. Porukalle pitää luoda yhteisiä tavoitteita ja sitoumuksia. Samassa veneessä oleminen ruokkii itseään ja usein tulosta rupeaa syntymään.

Johtajan esimerkki on tärkeä

Juho Jokisen mukaan sosiaalisessa mediassa olo on ytimeltään läsnäoloa, sisällön tuotantoa, vastaamista tai keskusteluun tarttumista. Se on siis juuri sitä, jossa seurakuntien työntekijät ovat vahvoja ja joihin heidät on koulutettu. Kirkon työntekijät voivat olla perustaidoiltaan jo askelen monia edellä. Saattaa puuttua vain uskallus kokeilla välineitä.

– Nämä ovat toki aina ihmisaikaa vieviä asioita. Jos tähän ei ole sellaista luontaista himoa tai kiinnostusta, silloin aika pitää vain kalenteroida. Usein kun sen kalenteroi, luonnollinen kiinnostus syntyy. Se on vähän niin kuin mikä tahansa seurakuntatoiminta. Jumalanpalvelukseenkin luultavasti tulee, jos on käynyt kymmenen kertaa aikaisemmin. Juuri edelläkävijäryhmien kautta olemme saaneet organisaatiot uskaltamaan tehdä asioita.

Jokinen arvioi, että seurakunnissa on paljon työntekijöitä, jotka miettivät, mitä esimiehet ajattelevat, jos he tekisivät työtään aktiivisesti somessa.

– Ei ole pakollista, että kaikki kirkkoherrat menevät Facebookiin tai Twitteriin, mutta pitää osoittaa työntekijöille, että se on sallittua ja kannustaa siihen, että se on suositeltavaa. Ja paras tapa siihen on tietysti esimerkki. Sen osoittaminen ehkä myös vapauttaa ilmapiiriä.

Joukko pieniä tekoja voi saada organisaation muuttumaan aktiiviseksi. Sosiaalisen median työssä saavutetuista onnistumisista pitää myös kertoa.

– Kun seurakunnan työntekijöistä suurimmalla osalla on palvelufunktio työssään, sosiaalinen media on äärettömän kätevä kanava tehdä työtä. Jos some-alusta ei ole vieras, se on huomattavan nopea tapa hoitaa asioita. Kun tämä oivallus syntyy, se toimii ja lähtee toimimaan.

Jokinen kuitenkin lisää, ettei seurakunnan rooli ole promota tai pakottaa työntekijöitä sosiaalisen median kanaviin.

Tämä ei vaadi strategian tai seurakunnan perustehtävän muutosta, vaan tämä on perustehtävän tekemistä digitaalisessa verkossa.

– Mutta jos kirkon tavoite on, että mahdollisimman moni mahdollisimman tehokkaasti kuulee asiat, nämä ovat tehokkaita kanavia. Sitten jos ajattelee yhteisöllisyyden hyötyä, somessa kaikki näkevät toisensa eli myös toiset vastaanottajat.

Ei vaadi perustehtävän muutosta

Jokisen kokemus on, että suurin este sosiaalisessa mediassa toimimiselle on pelko – pelko esimerkiksi työpaikan menettämisestä tai pelko huonoon valoon joutumisesta. Pelko siitä, mitä kollegat sanovat.

– Vastuu on kuitenkin johdolla. Johdon pitää ymmärtää, että toiminta somessa on kannattavaa ja järkevää. Jos meidän tehtävämme on kokoontua yhteen ja murtaa leipää, se onnistuu digitaalisessa kanavassa äärettömän hyvin. Johdon pitää ymmärtää tämän verran näistä kanavista. Sen jälkeen johdon pitää aktiivisesti kommunikoida, että tämä on sallittua, toivottavaa ja että työntekijöinä löydätte keinon olla siellä aktiivisia ja tehdä siitä seurakunnan perustehtävää.

– Tämä ei vaadi strategian tai seurakunnan perustehtävän muutosta, vaan tämä on perustehtävän tekemistä digitaalisessa verkossa. Sen kun sanoo ääneen kirkkoherra, sieltä toivottavasti ainakin nuorempi sukupolvi uskaltaa tehdä asioita.

On kolme asiaa, jotka määrittelevät, mitä työntekijä saa sosiaalisessa mediassa tehdä. Yksi on Suomen laki, toinen on työsopimus ja kolmas lojaliteettivelvote eli työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

– Tämä kohtuuden mukaan vaadittava menettely kyllä sallii ihan kaikkien kanavien käytön.

Viisi minuuttia ja olet somepappi

Johtotason henkilöille Jokinen on monesti sanonut, että puolikin tuntia viikossa aktiivista some-läsnäoloa riittää.

– Se on aika iso satsaus, ei pidä vähätellä. Se on viisi minuuttia päivässä. Kun pääsee siihen, että kanava on tuttu ja se on mobiililaitteessa, viidessä minuutissa tekee jo aika paljon, kun se on tavoitteellista. Eli kirjaudut sisään Twitteriin, luet muutaman viestin ja kirjoitat yhden tviitin. On mennyt kaksi ja puoli minuuttia. Sitten avaat Facebookin, katsot ne muutamat jutut, kirjoitat yhden julkaisun. Tähän on mennyt toinen kaksi ja puoli minuuttia. Kun tekee näin puoli vuotta, olet yhtäkkiä somepappi.

– Aloitusta ei kannata tämän kummemmin tehdä. En suosittelisi myöskään mitään diakonissan kyselytunteja kello kahdesta kuuteen Facebook-sivulla, vaan nimenomaan henkilökohtaisen profiilin ja preesenssin luomista ja sen kautta somessa elämistä.

– Se määrä yksityisyyttä annetaan julki, minkä haluaa antaa ja turvallisuus otetaan huomioon. Ei siellä kotiosoitetta eikä henkilökohtaista puhelinnumeroa kannata pitää. Julkisen palvelun työntekijän pitää tällaiset asiat miettiä. On hyvä sopia esimiehen kanssa, mikä se someaika on ja onko se jostain pois.

Seurakunnasta sosiaalisen median koulutukseen kannattaa kerätä muutaman hengen etujoukko. Heille annetaan ensi alkuun esimerkiksi puoli tuntia viikossa työaikaa some toimintaan. Jos työ toimii seurakunnan tavoitteiden mukaisesti, tämän jälkeen työaikaa voi antaa lisää.

Jokinen muistuttaa yhä uudestaan, että sosiaalisessa mediassa ei ole pakko olla. Jos mukaan lähtee, kanavavalintojen miettimiseen ei kannata haaskata liikaa energiaa.

– Varmaan suurin osa ravistaa hihastaan oikean vastauksen, kun kysytään, missä suurin osa seurakuntalaisista on, Jokinen sanoo ja viittaa Facebookiin.

On kuitenkin selvää, että nuoret tavoittaa tällä hetkellä esimerkiksi Instagramissa. Twitterissä on läsnä paljon asiantuntijoita ja vaikuttajia.

– Määräävä tekijä on, missä seurakunnan ihmiset ovat. Toinen tekijä on, mihin oma sisältö sopii. Jos on innostunut valokuvaamisesta, kauneudesta, estetiikasta, Instagram on luultavasti oikea kanava. Jos on kiertävä työ, vaikka nuorisotyöntekijä, joka on jatkuvasti kaupungilla ja kaduilla, SnapChat on varmasti hyvä kanava. Jos on joku talousasioista vastaava, LinkedIn rupeaa myös olemaan tärkeä kanava. En asettaisi paineita, että pitää olla joka paikassa. Kenenkään muun ei tarvitse olla joka paikassa paitsi somekonsultin.

Haatattelu: Ville Kormilainen

Koonti jutuksi: Johannes Ijäs

Kuva: @Dingle

Ensimmäisenä piispana Twitterissä − Epäröin kauan

Espoon piispa Tapio Luoma ehätti suomalaisista piispoista ensimmäisenä Twitteriin. Hänet tunnetaan mikroblogipalvelussa muun muassa twaarnoista eli kirkkovuoden ajankohtaiset ajatukset twiitit mittaiseksi saarnaksi tiivistävistä viesteistä. Mitä sitten ovat twermonit, ja miksi piispat harvoin yltyvät keskustelemaan somessa? Somempi seurakunta -blogi selvitti.

 Mikä oli ensimmäinen kokemuksesi sosiaalisesta mediasta?

Espoon piispaEnsimmäinen some-kokemukseni taisi olla liittyminen Facebookiin keväällä 2009. Opiskelukaverini Ulla Lötjönen kutsui minut mukaan, ja pian löytyi kontakti moniin vanhoihin mutta myös uusiin tuttavuksiin.

Missä sosiaalisissa medioissa olet läsnä?

Facebookissa olen yksityishenkilönä mutta myös viran puolesta. Piispan roolissa olen myös Twitterissä.

Mikä sai sinut lähtemään mukaan Twitteriin ensimmäisenä suomalaisena piispana?

Sain monia kannustavia viestejä, että piispallista läsnäoloa Twitterissä kaivataan. Epäröin kauan, koska Twitterin idea ei oikein tahtonut minulle aueta – Facebook oli minusta ymmärrettävämpi. Lopulta rohkaistuin lähettämään ensimmäisen twiittauksen.  Oli yllättävää havaita, että lyhyet viestit saivat huomiota ja niitä kuulin monen jopa odottavan.

Miten löysit #twaarnan?

Pian Twitter-tilin luotuani kuulin #twaarnasta, jota oli ideoitu tietojeni mukaan ainakin Mäntsälässä, siis hiippakuntani alueella.  Myös twaarnaamiseen tarvitsin vähän kannustusta ennen kuin rohkenin ensimmäisen mikrosaarnan julkaista. Kieltämättä ilahduin twaarnojen saamasta vastaanotosta ja myös siitä, että kuka tahansa voi pienessä tilassa ilmaista sen, mikä pyhäpäivän aiheessa puhuttelee. Twaarnaaminen on erinomainen keino opetella sanomaan lyhyesti ja ymmärrettävästi suuria ja tärkeitä asioita.

Mikä sukua sille on #twermon?

Pitäisin #twermonia #twaarnan englanninkielisenä siskona tai veljenä. Kyseinen tunniste lienee ollut käytössä Twitterissä jo pitkään ja törmäsin siihen sattumoisin. Jonkun kerran olen julkaissut #twermoneja lähinnä ajatellen Espoon hiippakunnan ystävyyshiippakunnan, Skotlannin episkopaalisen kirkon Edinburghin hiippakunnan väkeä. On ollut kiintoisaa vertailla suomen ja englannin kieliä ja niiden hieman toisistaan poikkeavia ilmaisumahdollisuuksia.

Millainen sija kirkon lähetyskäskystä nousevalla julistuksella on tai voisi olla somessa?

Ajattelen kirkon kaiken toiminnan ja elämän, ei vain julistuksen, nousevan Jeesuksen lähetyskäskystä.  Siinä hän ei kehota seuraajiaan lämmittelemään omissa piireissä mukavissa ja varmoissa oloissa vaan hän kannustaa avautumaan ulospäin ja kohtaamaan jatkuvasti uusia haasteita, jotta hyvä sanoma Jumalan rakkaudesta vaikuttaisi kaikkialla. Kirkon olemukseen kuuluu olla läsnä siellä, missä ihmiset ovat, ja siksi some on mitä luonnollisin nykyaikainen toimintaympäristö.

Piispat eivät ehdi somessa paljon keskustella, pitäisikö edes?

Minusta on tärkeää, että piispakunta on edustettuna somessa. Piispan viran näkökulmasta somessa on se hankaluus, että keskusteluissa pitäisi pystyä nopeuteen, jatkuvaan seurantaan ja kommentointiin. Omalta osaltani huomaan päivitysten kirjoittamisen edellyttävän niin suurta harkintaa, että vastaan tulevat ajankäytön rajoitteet. Siksi en pysty kovin tiiviiseen keskusteluun mahdollisten kommentoijien kanssa.

Millaisena näet sosiaalisen median roolin Espoon hiippakunnan seurakunnissa?

Omassa hiippakunnassani huomaan sosiaalista mediaa käytettävän havaintojeni mukaan vilkkaasti. Esimerkiksi useimmilla seurakunnilla on oma Facebook-sivu ja Twitterissäkin ollaan mukana. Pidän sosiaalista mediaa tärkeänä yhteydenpidon ja yhteisyyden kokemuksen vahvistamisen välineenä.

Entäpä tuomiokapitulin työssä?

Tuomiokapitulimme on jo muutaman vuoden ajan ollut aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa. Yhdessä myös pohdimme, millä tavalla läsnäoloamme somessa on syytä kehittää ja millaisia mahdollisuuksia se omalle työllemme antaa.

Onko tuomiokapitulilla somesäännöt tai strategiaa?

Omalla tuomiokapitulillamme ei ole erikseen laadittuja somesääntöjä eikä erillistä strategiaa. Työnjakoja on sovittu sen suhteen, kuka huolehtii tuomiokapitulin Facebook- ja Twitter-päivityksistä. Tuoreimman toimintalinjauksen mukaisesti Espoon hiippakunnan tuomiokapituli vahvistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tukemalla hiippakunnan seurakuntia. Tässä tehtävässä tuomiokapitulin ja sen henkilöstön mukana olemisella somessa on oma tärkeä merkityksensä.

Ketä tai mitä edustat sosiaalisessa mediassa?

Vaikka minulla onkin Facebookissa yksityinen tili, olen viime aikoina tehnyt päivityksiä pääsääntöisesti piispasivuillani. Twitterissä olen mukana ennen muuta piispana. Viran luonne vaikuttaa melko paljon siihen, miten yksityishenkilönä some-maailmassa päivityksiä teen. Koen edustavani kirkkoa ja kirkon asiaa sekä tietysti piispana että myös kristittynä yksityishenkilönä.

Mistä olet saanut iloa somessa?

Monesta asiasta olen oppinut paljon uutta. Yhteydenpito jo vuosikymmeniä sitten tapaamiini ihmisiin on helppoa. Toisinaan kiinnostavat ajatustenvaihdot tapahtuvat somessa. Ja joka vuosi hämmästelen, miten hyvältä pelkät syntymäpäiväonnittelut voivat tuntua.

Missä olet mielestäsi somessa epäonnistunut?

Harkittuja päivityksiä olisin voinut tehdä useamminkin, mutta valitettavasti ennen muuta ajanpuute estää vahvemman sitoutumisen niiden mahdollisesti herättämään keskusteluun osallistumisen. Pitäisin nimittäin ihanteena, että somen idean mukaisesti en ainoastaan herättäisi ajatuksia vaan osallistuisin myös niiden jatkotyöstämiseen.

Pitäisikö kirkon ottaa sosiaalinen media mielestäsi paremmin haltuun?

Omasta mielestäni kirkkomme on onnistunut mainiosti somen haltuun ottamisessa. Ennakkoluulottomasti on menty mukaan erilaisiin somen muotoihin ja niissä etsitään luovia läsnäolon tapoja. Nyt on minusta oleellista pysyä nopean kehityksen kyydissä ja säilyttää avoimuus ja ennakkoluulottomuus.

Toimittaja: Jan Ahonen

Kuva: evl.fi/kuvapankki Aarne Ormio

Liedossa some herätteli ihmisten alttiutta auttaa


WP_20150904_006Monet seurakunnat Suomessa miettivät tällä hetkellä keinoja auttaa Suomeen tulevia turvapaikanhakijoita. Arkkihiippakunnan Liedon seurakunnan seurakuntatalossa 50 henkeä on saanut hätämajoituksen.

Mukana on muutamia perheitä, joitakin nuoria naisia ja miehiä. Lietolaiset ovat lahjoittaneet vaatteita ja tarvikkeita. Turvapaikanhakijat ovat hätämajoituksessa neljä yötä. Väkeä on majoittunut myös Lietoon kuuluvaan Tarvasjoen seurakuntataloon.

Keskiviikkona Turun arkkihiippakunnan piispat olivat lähettäneet uutiskirjeen arkkihiippakunnan työntekijöille ja luottamushenkilöille. Siinä piispat kehottivat oman hiippakuntansa seurakuntia toimimaan ripeästi turvapaikanhakijoiden auttamiseksi ja listasivat konkreettisia toimenpiteitä.

Liedon seurakunnan kirkkoherra Risto Leppänen oli jo ollut Liedon kuntaan yhteydessä ja kysellyt, mitä kunta tekee ja mitä seurakunta voisi tehdä. Piispojen kirje antoi selkänojan ja rohkaisi toimimaan nopeasti.

Risto Leppänen alkoi toimia yhdessä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisen kanssa omassa seurakunnassaan. He olivat yhteydessä muun muassa Suomen Punaisen Ristin Turun vastaanottokeskukseen, kunnan sosiaalitoimeen ja paikalliseen SPR:ään. Asiat edistyivät. Jo samana iltana Risto saattoi laittaa Twitteriin viestin, jossa hän kertoi, että seurakunta on valmis auttamaan.

”Liedon seurakunta on valmis tarjoamaan #hätämajoitus’ta ja apua. #turvapaikanhakija #pakolaiskriisi #kirkko”, Leppänen päivitti. Twitteristä tieto levisi, esimerkiksi MTV teki uutisen Liedon seurakunnan toiminnasta.

Seurakunnan työntekijät kokoontuivat ja tekivät suunnitelman toimenpiteistä. Kokouksen aikana SPR vahvisti, että Lietoon saapuu jo samana iltana noin viisikymmentä turvapaikanhakijaa. Jo muutamien tuntien päästä salissa oli patjat, vapaaehtoisia tuomassa vaatteita ja tavaroita sekä järjestelemässä niitä. Paikalliset viranomaiset olivat nopeita ja kunnanjohtaja oli tukena toiminnassa koko ajan.

Tiedottaja keskitti työaikaa someen

Asioiden edistymisestä ja tunnelmista kerrottiin aktiivisesti seurakunnan Facebook-sivuilla ja työntekijöiden omissa profiileissa. Seurakunnan tiedottaja Johanna Hörkkö-Granö keskitti työaikansa tähän. Hörkkö-Granö huolehti seurakunnan sisäisestä viestinnästä ja laati tiedotteita työntekijöille, luottamushenkilöille ja medialle. Työntekijöiden kesken sovittiin, että tilanteesta viestitään avoimesti, mutta turvapaikanhakijoiden yksilöllisyyttä suojaten.

– Sosiaalinen media mahdollisti vapaaehtoisten nopean rekrytoinnin ja esimerkiksi vaatekeräyksen. Facebook-päivityksen perusteella paikalle tuli muun muassa tulkki, ruoanlaittajia ja monia vapaaehtoisia. Some herätti paikalliset verkostot ja synnytti myötätunnon aallon, Risto Leppänen kuvaa somen merkitystä.

– Partiolaiset organisoivat yövalvonnan. Facebook-viestintä tavoitti muun muassa paikallisia kurdiperheitä, jotka tulivat juttelemaan turvapaikanhakijoiden kanssa. Liedon pallo järjesti lauantaina jalkapallo-ottelun. Meidän voima oli se, että reagoimme nopeasti ja pystyimme kokoamaan erilaiset toimijat yhteen. Sosiaalinen media teki auttamisesta alttiimpaa ja nopeampaa, Risto Leppänen sanoo.

Lietolaisten nuorten nettipalstalla on myös ollut kriittistä keskustelua ja huolta turvapaikanhakijoista. Kunnan ja seurakunnan nuoriso-ohjaaja ovat käyneet nuorten kanssa keskustelua.

– Saimme tukea myös hiippakunnan someviestinnästä. Arkkihiippakunnan sivuilla viestittiin aktiivisesti ja myös piispan päivityksiä jaettiin, Leppänen kertoo.

Turun piispa Kaarlo Kalliala kävi Liedossa lauantaina, ja kertoi tilanteesta Facebookissa muun muassa näin: ”Kävin tänään Liedon seurakuntatalolla. Lietolaisista lähti liikkeelle auttamisen ja välittämisen vyöry. Kiitos teille! Tehkää edelleenkin evankeliumista totta, koettavaa ja tuntuvaa!” Valokuvassa piispa oli jakamassa ruokaa yhdessä muiden vapaaehtoisten ja seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Piispa päivitti vierailustaan myös Twitterissä: ”Kävin Liedossa, mistä lähti liikkeelle välittämisen vyöry. Totta, koettavaa, tuntuvaa. #lieto #kirkko #pakolainen”

– Nopeasti eteen tullut uudenlainen tilanne on edellyttänyt työntekijöiltä joustavuutta ja erilaisia työjärjestelyjä. Piispan konkreettinen tuki auttoi jaksamaan, Risto Leppänen kertoo.

Arkkihiippakunnassa monet seurakunnat ovat aktivoituneet auttamaan turvapaikanhakijoita. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä antaa Heinänokan leirikeskuksen pitkäaikaisempaan käyttöön SPR:llä. Sinne mahtuu noin 100 turvapaikanhakijaa ja se on käytettävissä kevääseen asti. Liedon turvapaikanhakijoiden on määrä siirtyä Heinänokkaan alkuviikosta.
Teksti: Johannes Ijäs
Kuva: Mari Leppänen

Kirkolliset Twitter -persoonat ja organisaatiot Top 12

Helsingin seurakunnat toteuttivat keväällä 2014 #ahtitwaarna -kampanjan. Kuvat teki Anu Ylä-Jussila, tekstit laati Jan Ahonen.

Helsingin seurakunnat toteuttivat keväällä 2014 #ahtitwaarna -kampanjan. Kuva: Anu Ylä-Jussila, Twaarna: Jan Ahonen.

Tämä listaus on alustava ja rajattu luterilaisen kirkon piiriin. Korjaamme listaa mielellämme, voit  kommentoida alle tai lähettää sähköpostia: jan.erik.ahonen@gmail.com.

Kirkon seuratuimmat henkilöt Top 10+3 (3.9.2015) Olkinuora, Waris,Kuisma lisätty 5.9.

  1. Mari-Anna Ståhlnacke, teologian tohtori (@flowingfaith) 14 994
  2. Kari Mäkinen, arkkipiispa (@arkkipiispaevl) 4143
  3. Ville Mäkipelto, tohtorikoulutettava (@viljamitz)3026
  4. Teemu Laajasalo, Kallion kirkkoherra ja mediahahmo (@teemulaajasalo) 2502
  5. Jaakko Heinimäki, kirjailija-pastori (@jaheinim) 2164
  6. Markus Kuisma, Isoset Ry:n aktiivi (@MarkusKuisma) 1693
  7. Timo Waris, kenttärovasti (@TimoWaris) 1682
  8. Tapio Luoma, Espoon piispa (@tapio_luoma) 1648
  9. Hilkka Olkinuora, toimittaja-pastori (@hilkkao)1538
  10. Lari Lohikoski verkkoviestintäpäällikkö (@laril) 1455
  11. Visa Viljamaa, pastori Oulunkylän srk (@VViljam) 1431
  12. Kari Kanala, kasvatuksen pastori ja mediahahmo (@karikanala) 1306
  13. Jari Jolkkonen, Kuopion piispa (@PiispaJari) 1278
  14. Samuli Suonpää, Kyyhkysen päätoimittaja (@Suonpaa) 1118

Kirkon seuratuimmat, muut

  1. Suomen ev.lut.kirkko (@Kirkon_tiedotus) 3775
  2. Kotimaa24 (@Kotimaa24) 1946
  3. Kirkon Ulkomaanapu (@Ulkomaanapu) 1878
  4. Suomen Lähetysseura (@lahetysseura) 1254
  5. Suurella Sydämellä (@Vapaaehtoistyo) 1206
  6. UskoToivoRakkaus (@u_t_r) 1109
  7. Usko Hyvän tekemisen (@Vaalit2014) 898
  8. Seurakuntalainen.fi (@srklainen) 885
  9. Maata näkyvissä -festivaali (@maatanakyvissa) 877
  10. Kirkko Espoossa (@Espoonsrk) 819
  11. Tampereen seurakunnat (@TampereenEvlSrkt) 788
  12. Ev. lut. kyrkan Finland (@kyrkans_komm) 735
  13. Lontoon merimieskirkko (@Lontoonkirkko) 675
  14. Valomerkki.fi (@ValomerkkiFI) 674
  15. Helsingin hiippakunta (@Hginpiispantoim) 670
  16. Espoon hiippakunta (@Espoonhpk) 622
  17. Jouluradio (@Jouluradio) 616
  18. Turun seurakunnat (@turunsrk) 586
  19. Kirkkovene -huumorisivusto (@Kirkkovene) 550
  20. Kuopion seurakunnat (@Kuopionsrkt) 515

Somekuningas Enbuske siedättää yhä itseään

imageToimittaja Tuomas Enbuske puhui hiljattain Digitalist-tapahtumassa otsikolla ”Minä olen media”. Jotkut loukkaantuivat sosiaalisessa mediassa ja pitivät aihetta rehvakkaana.

Enbuske hallitsee useat some-välineet. Parhaiten hänet tunnetaan tviiteistä eli Twitterin käyttäjänä. Hänellä on Twitterissä suomalaisittain huikeat yli 122 000 seuraajaa.

Maamme sanomalehdistä ainoastaan Helsingin Sanomilla on tätä suurempi levikki. ”Minä olen media” on Enbusken kohdalla totta. Sitä paitsi hänet pyydettiin puhumaan tällä otsikolla. Se ei ollut oma valinta.

Oli aika, jolloin Enbuskekin on ollut somessa aloittelija. Jokainen on. Häntä hävetti.
– Ja hävettää edelleenkin.

Häpeästä hän marssii yli määrällä ja siedättämisellä.

– Se koskee kaikkea muutakin. Muistan ensimmäisen kerran, kun oli jokin kriittinen juttu jossain lehdessä. Se tuntui, että koko maailma on lukenut sen ja hävetti ihan h***tisti. Mutta nykyään sitä ei edes mieti. Oikeasti ei mieti. Sen unohtaa. Häpeästä pääsee.

Somessa ihmiset tapaavat myös suuttua. Enbuske muistuttaa, että tunnin päästä he eivät ole enää aktiivisesti vihaisia. Moni jää harhaisena pohtimaan, että kaikki miettivät mölähdystä ja pitkään.

– Jos joku on suuttunut jostain, mitä en ole tarkoittanut pahalla, en voi sille mitään. Mutta kun olen sanonut jotain ja tajunnut, että se on tyhmää, minua on tietysti kaduttanut. Tosin minun on helppo sanoo, koska roolini on toisenlainen kuin tärkeitä instituutioita edustavan ihmisen. Edustan omia mielipiteitäni.

Osallistuminen oli alkuun hankalaa

Enbuskella on pohjoissuomalaisesta taustaa, jossa itsensä esiin tuominen ei ole luontaista. Esimerkiksi hänen äidillään ei ole Facebookissa profiilikuvaa, koska se on noloa.

– Hän ei ikinä kommentoi mitään, hän vain on siellä. Minä myöskin työstän, että pääsen eroon siitä, että itseään ei saa nostaa. Välillä se näkyy valitettavasti toisena ääripäänä, että sitä vetää överiksi.

Enbuske karrikoi, miten 10-20 vuoden päästä pörssiyhtiöiden johtajat ovat sellaisia, joiden Facebook-sivuhistoria on täynnä sikailubilekuvia.

– Kukaan ei koe siitä moraalipaniikkia, koska kaikista on somessa materiaalia. Eihän meillä ole tämän hetken Matti Alahuhdasta tai Jorma Ollilasta nuoruuden ryyppäyskuvia missään, mutta kohta heidän kaltaisistaan on.

Kadehdin niitä, jotka osaavat olla älykkäitä ja myönteisiä. Se on minun mielestäni parempaa somen käyttöä.

Alkuun Enbuskesta oli noloa, että ihmiset jakoivat Facebookissa omia kolumnejaan ja tekemisiään.

– Minulla oli tosi suomalainen suhtautuminen siihen, eli miten joku kehtaa hehkuttaa, että on tehnyt jotain. Mutta siitä piti vaan opetella pois. Nyt kerron siellä aina, mitä teen. Jos olen kirjoittanut blogiin, jaan sen sekä Facebookissa ja Twitterissä. Ylipäätään osallistun, mikä oli minulle aluksi intuitiivisesti tosi hankalaa.

Seiska some-malliksi

Enbuske myöntää olevansa somessa joskus aggressiivinen ja negatiivinen.

– Se taas johtuu somasta luonneviasta. Kadehdin niitä, jotka osaavat olla älykkäitä ja myönteisiä. Se on minun mielestäni parempaa somen käyttöä. Negatiivisuus ei ole kauhean mielenkiintoista, ellei ole todella mielenkiintoista sanottavaa.
Ihmiset pitävät hänen mukaansa myönteisyydestä. Hän ottaa vertailukohdaksi Seiskan.

– Se on myönteinen lehti. Se lähestyy asioita aina jotenkin positiivisen kautta verrattuna esimerkiksi Hymyyn, joka on aina negatiivinen. Niissä on ihan käsittämätön sävyero.

– Seiska on tosi konservatiivinen lehti arvomaailmaltaan. Todellakin rakkaus on rakkautta ja pettäminen on huono asia, mutta suhtautuminen ei myöskään ole mitenkään supermoralisoivaa. Hymyssä arvostan sitä, mitä he tekivät 1970-luvulla. He olivat varmaan tosi freesejä siinä ajassa, kun he todellakin tekivät toisenlaista kuin kaikki muut. Nyt niiden perusviesti on aina, että EU on paha, kaikki ovat pahoja ja julkkikset ovat liian rikkaita. – Kuten Seiskassa, sosiaalisessa mediassakin kannattaa olla myönteisempi.

Enbuske kertoo, että hän tajusi pitkän ajan jälkeen, että moni tulkitsee sen intuitiivisesti hänen some-päivityksiään negatiivisena, vaikkei hän tarkoita olla negatiivinen.

– Puhetapani on sen tyyppinen, että se tulkitaan negatiivisena. Haluisin olla myönteisempi, mutta sekin tuntuu sitten vähän feikiltä. En voi kuitenkaan olla muuta kuin mitä olen.

Enbuske nostaa myönteisyyden esimerkiksi Mikael Jungnerin, joka tulee somessa aina ”idealla sisään”.

– Toki hänkin saa tosi paljon shittiä, mutta hän on aina kuitenkin tosi myönteinen. Joskus harvoin hän v***lee jostain, mutta silloinkin se on ilon kautta ja oikeasti aiheesta.

Ajatuksen puolikas voi jalostua blogiksi

Enbusken läsnäolo ja vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa ei alkuun ollut tietoista tai millään muodoin harkittua. Hän kutsuu sitä sekoiluksi.

– En ensinnäkään aluksi ymmärtänyt sosiaalisen median merkitystä, vaikka olin siellä aktiivinen. En tajunnut, kuinka nerokas keksintö se on. Olen tajunnut vasta viime aikoina, miten siellä ollaan. Vaatii tosi kovaa työtä ylipäänsä se, että kehtaa jakaa asioita. Sen takia tviittaan joka aamu ”Hyvää huomenta”, ihan sen takia että siedätän itseäni. Sitten se alkoi tulla sieltä, että aina kun saan jonkun ajatuksen, tviittaan sen, ajatuksen puolikkaankin.

Enbuske saa työhönsä hyötyä tviittaamalla.

– Jos joku Hesarin toimittaja kirjoittaa jonkun maailman fiksuimman kolumnin, hän valmistelee sitä kaksi viikkoa ja sen pitää olla maailman fiksuin analyysi Immosesta ja persuista. Minä ajattelen, että nyt tviittaan heti ajatukseni ja yleensä palasina ja keskeneräisenä. Kun sitten myöhemmin blogaan samasta aiheesta, olen saanut Twitteristä ajatuksia. Olen nähnyt, mikä on ihmisten yleisin reaktio siellä ja koetan sitten ajatella vähän eri kulmasta.

Enbusken mielestä yksi loistava some-haltuunotto on Ajankohtaisen Kakkosen keskusteluillat. Yle on onnistunut luomaan vanhaan, monen mielestä nuutuneeseen ohjelmabrändiin hyvän some-keskustelun. Myös nyttemmin Enbuskea paljon työllistävä MTV on hänen mielestään ottanut viime aikoinan livelähetysten ja somen yhdistämisen hyvin haltuun.

– Ajattelen niin, että jos minulla on radio- tai tv-ohjelma, sitä voi seurata samalla pelkästään somesta. Se ei ole mikään sivukanava. Tämä on tosi oleellista. Ei se toimi niin, että kehottaa jengiä laittamaan tv:n päälle.

Tuomas Enbuske seuraa monia ohjelmia pelkästään Twitteristä. Siinäkin pysyy kärryillä.

Ei tviittejä Immosesta

Enbuske ei tviitannut juuri lainkaan Olli Immosen kohutusta some-kirjoituksesta, jonka vuoksi kansanedustaja myöhemmin erosi määräajaksi eduskuntaryhmästään.

– Minusta se oli jotenkin niin läpikoluttu ja ennalta-arvattavaa, mitä ihmiset sanovat. En halunnut kirjoittaa siitä blogia. Mietin pitkään näkökulmaa siihen. Näkökulma oli se, että se oli niin kaukana sekä persuista että myöskin heistä, jotka järjestivät mielenosoitusta. Ihmiset, jotka järjestivät mielenosoitusta, tekivät sen hyväntahtoisesti. En halua pilkata sellaista, mutta samaan aikaan minua ärsytti tosi paljon, että tavallaan demonisoidaan yksi henkilö. Se massapsykoosi.

– Osa katsoi sitten tietysti, että Immonen on nyt uhri ja sekin on vähän hölmö ajatus. Hän on kansanedustaja ja vastuussa sanomisistaan ja on ihan oikein, että häntä kritisoidaan. Mutta hän on kuitenkin yksi stevari Oulusta, kaikella kunnioituksella. Jos 15 000 ihmistä on häntä vastaan mielenosoituksessa, se on vähän yhden ihmisen demonisointia. Toki ehkä ihan syystäkin.

Uskontokeskustelu kiertää usein kehää

Enbuske ei kaihda uskontoaiheitakaan somessa. Kärkevät, tai sellaisiksi tulkitut heitot, herättävät usein pitkiä keskusteluketjuja. Jotkut suuttuvat, toiset tykkäävät.
Uskontokeskustelut kiertävät Enbusken mielestä usein kehää. Jos puhutaan Jumalan olemassaolosta tai uskonnonopetuksesta, väittelyissä on samat argumentit.

– Minulla tulee mieleen masentavat kehää kiertävät keskustelut, joihin ei yleensä osallistu kirkon edustajat. Kirkon edustajathan ovat yleensä järkevämpiä argumentaatiossa.

Kirkon henkilöistä Enbuske mainitsee seuraavansa esimerkiksi pastori Kari Kanalaa ja poppipappia, jolla hän tarkoittaa Mikko Salmea.

– Saatan minä seurata kirkkoakin, en muista, mutta ei sieltä koskaan mitään mielenkiintoista tule. Niin kuin firmoilta yleensäkin harvoin, koska ihmisiä kiinnostavat ihmiset.

Enbusken mielestä seurakuntienkin kannattaa olla ja mennä someen henkilöt edellä. Ihmiset mieltävät sosiaalisessa mediassa henkilöt paljon mielenkiintoisempina kuin instituutiot.

– Kyllä instituutioitakin seurataan ja niillä kannattaa olla omat tilit, joilla lähettää perusviestiä. Kirkon ei pidä instituutiona mennä väittelemään someen, ovatko ateistit väärässä tai onko Jumalaa olemassa. Pitää olla jotain älyllisempää, esimerkiksi kannanotto, jos maailmassa tapahtuu.

Enbuske kuitenkin lisää, ettei hän tarkoita, ettei saisi puhua myös Jumalasta.

– Totta kai saa puhuu siitäkin. Välillä varotaan vähän liikaakin puhumasta. Mutta se on niin abstrakti asia. Se tuntuu jotenkin oudolta varsinkin Suomessa, jossa ihmiset eivät puhu uskostaan. He, joita seuraan, tekevät hyvin sen.

Soini pitänyt arvonsa

Enbusken mukaan sosiaalisessa mediassa viihtyvän täytyy määrittää itselleen arvot, joiden takana voi seistä. Niiden kanssa on oltava johdonmukainen. Sen jälkeen ei ole mitään pelättävää.

 ”Jos kauheasti koko ajan miettii, mitä mieltä minun kannattaisi olla tästä, ihmiset eivät pidä siitä. Ihmiset tykkäävät johdonmukaisuudesta.”

Timo Soini ei ole Facebookissa tai Twitterissä, mutta hän kirjoittaa blogeja, joka sekin on sosiaalisen median väline. Enbuskelle Soini käy esimerkkinä linjakkuudesta.

– Minun mielestä Timo Soini, hän ei ole pappi, on ollut kannanotoissaan koko ajan johdonmukainen. Hänellä on tietyt arvot, joita hän toistaa. Hän ei neuvottele niistä. En tarkoita, etteikö arvoista saisi neuvotella, mutta hän kuitenkin viestii selkeästi niitä, olivat ne muodissa tai eivät. Hän ei häpeile niitä. Hän myöskin korostaa, ettei ole rasisti. Minun mielestänikään hän ei ole rasisti, ainakaan sen perusteella, mitä olen hänen kannanottojaan lukenut.

– Kun tietää omat arvonsa, sen jälkeen neljä vuotta tulee v***lua ja sitten loppujen lopuksi kaikki tajuavat, että tuo on oikeasti tuota mieltä. Sitten siitä ei enää tule v***lua ainakaan niin paljon, kun on johdonmukainen. Mutta jos kauheasti koko ajan miettii, mitä mieltä minun kannattaisi olla tästä, ihmiset eivät pidä siitä. Ihmiset tykkäävät johdonmukaisuudesta.

Toisaalta johdonmukaisuus on Enbusken mielestä paradoksi. Ihminen voi myös vaihtaa joskus mielipiteitänsä.

– Totta kai, olen vaihtanut monta kertaa elämässäni mielipiteitä silloin, kun olen saanut parempaa informaatiota. Mutta tietyt arvot eivät muutu.

Instituutio voikin olla vähän jäykkä

Vaikka Enbuske korostaa henkilöiden merkitystä ja läsnäoloa sosiaalisessa mediassa, hän näkee paikan myös jäykiksi moitituille instituutioille.

– Minun mielestäni instituutioiden pitää olla vähän jäykkiä, ihan samoin kuin traditioiden pitää olla jäykkiä. Se on niiden pointti. Silloin ollaan mukana jossain jatkumossa, joka on kestänyt kauemmin kuin muutaman vuoden. Siinä, miksi uskonnottomatkin haluavat kirkkohäät, ei ole mitään ihmeellistä. Juuri traditio tekee siitä mielenkiintoisen.

Enbusken mielestä myöskään konservatiivisuutta ei pidä pelätä eikä pidä yrittää olla rento.

Hän itse kokee olevansa sosiaalisessa mediassa narrin roolissa. Siinä saa sanoa vapaasti tietynlaisia asioita.

– Olen itse päättänyt minkälainen olen, enkä välitä mitä muut ajattelevat. Mutta en minä kehota esimerkiksi arkkipiispaa olemaan sellainen, koska ihmiset odottavat arkkipiispalta toista roolia.

Seurakuntien pitäisi tuoda omaa traditiotaan rohkeammin esiin sosiaalisessa mediassa. Enbusken mielestä se on myös ihmisten odotusarvo.

– En tarkoita, etteikö kirkko saisi olla mukana Pridessa tai jossain muualla. Mutta välillä tulee sellainen fiilis, että yritetään pelkästään mielistellä. Joskus voi puhua Jumalastakin ja joskus voi puhua oikeasti traditioista ja niiden merkityksestä. Totta kai järjellä selitettynä kaste tai hautajaisrituaalit tai naimisiinmenon rituaali ovat absurdeja, mutta ei sillä ole mitään merkitystä. Rituaalin pitääkin olla järjen ulkopuolella.

– Olisihan se nyt h***tin siistiä, jos joku tviittaisi saarnasta hyviä onelinereita. Mutta saarnat ovat aika usein huonoja Suomessa. Tosi huonoja, anteeksi vain. Mutta se johtuu myös siitä, että meillä ei ole puhekulttuuria tai puheen pitämisen kulttuuria.

Saarnaajat ammentakoot traditiosta

Enbuske katselee välillä jumalanpalveluksia televisiosta. Hän arvelee, että niiden pitäjiä jännittää usein. Siksi tv-messuista tulee tavallista latteampia.

– Eivät ne puhu oikein mistään, eivät edes Jumalasta. Tai kyllä ne mainitsee sen, mutta eivät sillä tavalla rohkeasti. Ja sen pitäisi vähän niin kuin olla niiden duuni. Heillä on kuitenkin niin iso traditio, mistä ammentaa, että heillä olisi oikeasti jotain sanottavaa. Totta kai on hyviäkin, enkä ole niin paljoa seurannut, että voisin tuomita heidät kaikki huonoiksi saarnanpitäjiksi. Mutta harvoin tulen ajatelleekssi, että olipa hyvä saarna.

Seurakunnille Enbuskella on selvä viesti somesta. Siellä pitää olla ehdottomasti.

– En sano, että kenen tahansa täytyy olla siellä, mutta käsittääkseni kirkolla on jokin viesti, jota he haluavat levittää. On jopa lähetyskäsky.

Enbusken mukaan lähetyskäskyn noudattamatta jättäminen on kristityn kannalta vähän kuin ei menisi ikinä ovesta ulos.

– Monesti tietty pappia ärsyttää, jos heillä on vaikka liperit ja kaikki tulevat puhumaan ongelmista, mutta se kuuluu duuniin. Se on vähän sama kuin että minä seurustelen lääkärin kanssa. Kyllä hänen täytyy auttaa, vaikka ihminen olisi epämiellyttävä ja onnettomuus tapahtuisi jollekin kolmen aikaan yöllä kännissä.

Facebook on oleellisin

Kirkon kannalta olennaisin media on Facebook. Enbusken mielestä Twitter on tällä hetkellä vähän ylikorostunut merkitykseltään.

– Facebook on se oikeasti oleellinen media. Se ei ole mitenkään cool, ihmiset vain menevät sinne. Se ei ole enää mikään juttu, se on samanlainen kuin netti oli joskus 10 vuotta sitten. Käsittääkseni moni avaa aamulla ensimmäisenä Facebookin.

– Ei Facebookissakaan ole pakko olla, jos ei huvita, mutta jos joku tekee työtä, silloin pitää olla. Sama koskee kaikkia firmoja ja instituutioita.

Enbuske ymmärtää hyvin, ettei jonkin ison firman hallituksen puheenjohtaja voi tviittailla mitä sattuu.

– Mutta firmalla pitää kuitenkin olla joku spokesperson siellä, joka kommentoi esimerkiksi jotain kohua firman ympärillä. Hän menee ja sanoo sinne, että ei pidä paikkaansa, vaan tämä menee näin.

Jos Enbuske olisi seurakunta, hän ajattelisi joka asiaa myös digitaaliselta kannalta. Tämä ei tarkoita välttämättä sisällöllistä moderniutta. Voi olla konservatiivisuutta ja traditiot voivat näkyä.

– Ei se tarkoita, että saarnojen pitäisi olla sen kummempia kuin muutenkaan. Esimerkiksi pappien ei tarvitse olla rentoja, elleivät he ole sitä luonteeltaan. Jos ihminen ei ole luonteeltaan mikään poppipappi, ei tarvitse olla.

– Kyllähän monet kirkonmiehet ovat julkisuudessa mitä he ovat – toiset ovat jäyhempiä ja toiset avoimempia ja se on ihan fine. He ovat juuri sen takia mielenkiintoisia, että he ovat erilaisia.

Haastattelu: Ville Kormilainen, kooste jutuksi: Johannes Ijäs. 

Kuva: Enbusken profiilikuva Twitterissä. Julkaistu haastatellun luvalla.