Kansliapäällikkö: Tuntuisi oudolta luopua somen mahdollisuuksista

Your Kingdom Come. Lähetyskumppanuusneuvottelut Järvenpäässä keväällä 2014. Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo näkee, että sosiaalisella medialla on suuri merkitys vaikuttamistoiminnassa. Hän hyödyntää kolmea sosiaalisen median välinettä.

Bloggaat Rajalla-blogissa. Facebook ja Twitter ovat käytössäsi. Miksi käytät juuri näitä somevälineitä vai käytätkö muitakin?

– Rajalla-blogiin lähdin mukaan, kun kirkkohallituksessa koottiin asiantuntijaporukkaa bloggaamaan. Kun meitä on isompi porukka, voimme tarjota blogin lukijoilla laajemmin näkökulmia kirkon ja yhteiskunnan rajapinnalla liikkuvista asioista.

– Facebook on laajan porukan ”tori”, missä on hyvä tilaisuus kertoa kirkon työstä ja kommentoida ajankohtaisia asioita. Olen hyvin tietoinen siitä, että nuorten foorumi se ei ole, mutta monet asioista, joiden parissa työskentelen, kiinnostavat ehkä enemmän keski-ikäisiä. FB-profiilini on melko työpainotteinen, vaikka viikonloppuisin ja lomilla kirjoitan välillä yksityisemmistäkin asioista.

– Twitteriä käytän nopeaan kommentointiin ja asioiden jakamiseen. Siellä seuraan ja kommentoin sekä työhön liittyviä, että penkkiurheiluharrastukseeni – varsinkin jalkapalloon – liittyviä teemoja.

– Nämä välineet ovat tulleet käyttööni yksi toisensa jälkeen kirkon viestinnästä vastaavien neuvoista, kannustuksesta ja opastuksella. Muita somevälineitä minulla ei ole käytössäni. Nämä riittävät ainakin toistaiseksi.

Miksi käytät somea ja kuinka suuri merkitys siinä on yhteiskunnallisella vaikuttamistoiminnalla?

– Ajattelen, että somella on suuri vaikutus vaikuttamistoiminnassa, mutta tilanteesta ja asiasta riippuu, millainen. Some näyttää muuttaneen vaikuttamista perinteisestä viranomaisten välisestä vaikuttamisviestinnästä kansalaisten viestinnän suuntaan. Laajoilla verkostoilla ja nopealla viestinnällä nostetaan asioita tietoisuuteen ja keskusteluun. Somessa saadaan myös entistä helpommin liikkeelle ja ”peukuttamaan” suuriakin joukkoja.

– Toisaalta henkilökohtaisia kontakteja yhteistyökumppaneihin ei edes some korvaa. Merkittävissä asioissa neuvottelut kasvokkain ovat edelleen tärkeä yhteiskunnallisen vaikuttamisen foorumi.

Onko some hyvä väline vaikuttamiseen? Miksi?

– Some on hyvä väline nostaa tietoisuuteen ja keskusteluun asioita. Päätöksen tekoon se ei kuitenkaan sovi kovin hyvin. Joukot lähtevät helposti mukaan asioihin ja hankkeisiin, mutta eri vaihtoehtojen punnitseminen ja arviointi saattavat jäädä tekemättä.

Pärjäisitkö ilman somea työssäsi?

– Varmasti jollakin tavalla pärjäisin, mutta tuntuisi kyllä oudolta luopua somen tarjoamista mahdollisuuksista nostaa keskusteluun aiheita, kommentoida muiden näkemyksiä ja seurata kiinnostavia keskusteluja sekä kotimaisilla että kansainvälisillä foorumeilla.

Rohkaisetko työtovereitasi somen käyttöön?

– Rohkaisen. Toki niin, että silloin kun kysymyksessä on työhön liittyvä somen käyttö, pelisäännöistä ja ajankäytöstä täytyy sopia.

Keskustelet Facebookissa ja Twitterissä. Miten olet järjestänyt työsi, jotta se mahdollistuu?

– Omassa tehtävässäni työn ja vapaa-ajan raja ei ole kovin selkeä. Niinpä somekeskusteluni ja -päivitykseni ajoittuvat usein työmatkoihin. Päivät täyttyvät usein kokouksista ja muista tapaamisista, joten silloin ei useinkaan ole aikaa osallistua someen. Jos ilmassa on kirkon ja työni kannalta tärkeitä aiheita, yritän myös päivän mittaan seurata keskusteluja.

Toimittaja: Johannes Ijäs
Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Jyri Komulainen: Olen valmis keskusteluihin

Jyri_Real

Piispainkokouksen pääsihteeri, dosentti Jyri Komulainen on aktiivinen Twitterissä. Tämä ei tarkoita vain päivityksiä silloin tällöin, vaan myös aktiivista keskustelua.

 Hän on niitä harvoja kirkollisia korkean profiilin vaikuttajia, jotka eivät ole somen käkikelloja eli katoa tavoittamattomiin jonkin yksittäisen päivityksen jälkeen. Toisena esimerkkinä vuorovaikutteellisesta viestinnästä voi mainita kirkkohallituksen kansliapäällikön Jukka Keskitalon.

 Twitter sopii Jyri Komulaisen mielestä hyvin julkiseen vuorovaikutukseen asiantuntijaprofiililla.

 – Olen huomannut, että etenkin toimittajat ovat Twitterissä aktiivisia. Media on ottanut minuun asiantuntijana yhteyttä joskus, kun olen kirjoittanut Twitterissä ajankohtaisesta teemasta. Olen jakanut siellä myös omia blogipostauksiani.

 Komulainen toisin sanoen yhdistää kaksi sosiaalisen median välinettä toisiinsa, blogin ja Twitterin. Näin hän lisää blogikirjoitustensa tavoitettavuutta.

 

Nopeiden täsmäiskujen väline

 Komulaisen tviiteistä on pääteltävissä, että hänen henkilökohtainen elämä ja työelämänsä ovat monin tavoin päällekkäistä. Silti tulokulma on liki aina ammatillinen.

– Twitter on vapaa-aikaa ja työtä. Olen tutkijataustainen ja ollut yliopistossa pitkään palkansaajana. Olen tottunut siihen, että ei ole työaikaa. Olenko enemmän dosentti vai pääsihteeri kun tviittaan ­ ehkä enemmän dosentti. Suurin osa tviiteistäni käsittelee omia erityisalueittani. Pienempi osa heijastelee nykyistä pääsihteerin virkaani.

– Olen myös valmis lähtemään keskusteluihin. Twitter on nopeiden täsmäiskujen väline. Olen siellä entisestäänkin oppinut tiivistämään ilmaisuani, koska merkkejä on vähän, hän lisää.

 Twitter on niin kutsuttu mikroblogipalvelu. Yhden viestin enimmäismitta on 140 merkkiä.

Komulainen kokee, että hänen dosentuurinsa tuo hänelle suorastaan vastuuta viestiä ja jakaa tietoa.

– Olen erikoistunut asioihin, joita Suomessa ei hirveän paljon tunneta. Olen tutkinut esimerkiksi uskontojen kohtaamista, aasialaista teologiaa ja hindulaisuutta sekä katolista kirkkoa.

 En kaipaa kontrollia

 Jyri Komulainen ei seuraa Twitterissä niinkään instituutioiden tilejä. Hän seuraa ennemmin yksittäisiä ihmisiä tai itseään kiinnostavan tiedon lähteitä, kuten katolisia uutispalveluita.

 Kirkossa monet asiat ovat varsin kontrolloituja ja ne kulkevat tarkkojen hallinnollisten prosessien läpi. Samanlaista kulttuuria ei Komulaisen mielestä tarvita sosiaaliseen mediaan.

 – En pidä realistisena, että kirkon some-viestintää sinänsä kontrolloitaisiin.

 Virkansa puolesta hänelle ei ole määritelty mitään erityistä roolia sosiaalisessa mediassa. Hän on ollut itse aktiivinen.

 – Joskus ajattelin, pitäisikö perustaa piispainkokouksen kanslia -niminen Twitter-tili. Jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut huono ratkaisu. Instituutioviestintä ei kiinnosta ihmisiä niin paljon, se on byrokraattisempaa. Nyt pystyn itse tviittaamaan samat asiat. Twitterissä on hyvä mennä henkilöt edellä. Piispojen toivoisin tulevan enemmän mukaan.

 Tällä hetkellä Twitterissä ovat omilla nimillään piispoista Tapio Luoma, Jari Jolkkonen, Kaarlo Kalliala ja arkkipiispa Kari Mäkinen.

Jyri Komulainen jakaa Twitterissä esimerkiksi havaitsemiaan kiinnostavia nettiartikkeleja.  Sosiaalisen median käyttö on joskus haastavaa yhdistää muihin velvollisuuksiin.

 – Eiköhän kaikkien lasten näkökulmasta se, että isällä tai äidillä on älypuhelin, ole tietynlainen miinus. Ennen luettiin sanomalehtiä, nyt älypuhelinta.

 Arabikevät ja lestadiolaiskuplinta

 Teologina Komulainen on miettinyt sosiaalista mediaa myös jumaluusopilliselta kannalta. Hän pohtii, voisiko Twitteriä pitää nykyajan areiopagina eli eräänlaisena vakuuttamisen areenana.

 – Twitter on julkisempi kuin Facebook, siinä mielessä se on enemmän areiopagi. Twitter pakottaa lyhentämään ja tiivistämään sen, mikä on olennaisinta. Jos puhuu teologiasta tai kristillisestä uskosta, se on paikka, jossa pitää keskittyä olennaisimpaan.

 Sosiaalisen median myötä olemme yhä enemmän palaamassa takaisin kuvalliseen viestintään. Komulainen pohtiikin, miten kuvasymbolit eli emojit vievät suorastaan egyptiläisen kuvakirjoituksen aikaan.

 – Uskon ilmaisun pitää taipua siihenkin. Kirkon pitäisi olla ehdottomasti aktiivinen somessa. Luterilainen reformaatio sai suuren voiman kirjapainosta, se on selitys mullistuksille. Some on jo nyt selitys monille poliittisille murroksille viime vuosikymmeninä, Komulainen sanoo.

 Hän nostaa esimerkiksi arabikevään mutta myös kotoisen lestadiolaisen liikkeen kirkkopoliittisen kuplinnan.

 – Yksipuolinen viestintä on nyt täysin mennyttä aikaa. Se asettaa organisaatiot ja instituutiot suureen murrokseen.

 – Toisaalta nopean ja kasvottoman keskustelukulttuurin haaste on mistä koko yhteiskunta nyt puhuu ­ vihapuhe ja polarisaatio. Siinä mielessä myös kasvokkain kohtaamisen merkitystä pitää korostaa.

 

Teksti: Johannes Ijäs